"Kun lukee hyviä kirjoja, huonojen lukemisesta menee ilo."
Kun Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ilmestyi 2010, huomasin kyllä teoksen kauniin kannen ja erikoisen nimen, mutten vielä silloin lisännyt sitä lukulistalle. Teoksen pohjalta ilmestyi elokuva tämän vuoden toukokuussa, ja katsottuani trailerin kiinnostuin lukemaan kirjan. Se tapahtui jo elokuussa, lukukokemuksesta postaaminen on vain vähän venähtänyt. Voin sanoa, että kannatti viimein lukea tämä. Se nimittäin on kirjavuoteni kohokohtia. Pidin ajankuvasta, miljööstä, hahmoista ja tyylistä. Suureksi yllätyksekseni tämä romaani on kirjoitettu kokonaan kirjeenvaihtona (kansikuva on siis vihje), mikä olikin alun hämmennyksen jälkeen hieno tapa kertoa tämä tarina.
Riensin kotiin, syöksyin portaat ylös ja paiskasin oven auki ja näin Robin istuvan kirjahyllyni edessä matalalla jakkaralla pahvilaatikoiden keskellä. Hän sulki juuri viimeistä laatikkoa liimanauhalla ja narulla. Laatikoita oli kahdeksan - kahdeksan laatikollista minun kirjojani oli suljettu vietäväksi kellariin! -- Siihen ei ollut sanoja! En pystynyt kauhistukseltani puhumaan. -- Minä pystyin vain kirkumaan: "Kuinka sinä uskallat! Mitä sinä olet TEHNYT?! Pane minun kirjani takaisin!" (s. 32-33)
Vuoteen 1946 sijoittuvan tarinan keskeinen henkilö on kolmekymmentäkaksivuotias kirjailija Juliet Ashton, joka kirjoitti sodan aikana palstaa lehteen ja etsii nyt aihetta uuteen kirjalliseen koitokseen. Sattumalta hän saa kirjeen Guernseyn saarella asuvalta mieheltä ja päätyy kirjoittamaan tälle useammin kuin kerran. Juliet saa kuulla saarella sodan aikana perustetusta kirjallisesta piiristä, joka piti osallistujiensa mielenterveyden edes jossain määrin kasassa - kiitos kirjojen ja keskustelun niiden ympärillä. Juliet päätyy matkustamaan Gurneseylle ja löytää sieltä tarinan lisäksi paljon muutakin.
Teos oli muodostaan huolimatta todella nopealukuinen. Se on kenties valoisin toisen maailmansodan jälkeen sijoittuva tarina, jonka olen lukenut. Vaikka sodan merkit ovat maisemassa ja ihmisissä edelleen näkyvissä, toivo, uusi alku ja rakkaus luovat sille hurmaavaa vastapainoa. Se on ylistyslaulu kirjallisuudelle ja täydellistä luettavaa romantiikan ystäville. Nyt haluan nähdä elokuvankin, vaikka luulen, että versiot ovat aika kaukana toisistaan. Tässä on jotain samaa kuin Jennifer Worthin Hakekaa kätilö! -muistelmissa ja Ylellä pyörineessä tv-sarjassa Muukalaiset keskellämme.
Teos oli muodostaan huolimatta todella nopealukuinen. Se on kenties valoisin toisen maailmansodan jälkeen sijoittuva tarina, jonka olen lukenut. Vaikka sodan merkit ovat maisemassa ja ihmisissä edelleen näkyvissä, toivo, uusi alku ja rakkaus luovat sille hurmaavaa vastapainoa. Se on ylistyslaulu kirjallisuudelle ja täydellistä luettavaa romantiikan ystäville. Nyt haluan nähdä elokuvankin, vaikka luulen, että versiot ovat aika kaukana toisistaan. Tässä on jotain samaa kuin Jennifer Worthin Hakekaa kätilö! -muistelmissa ja Ylellä pyörineessä tv-sarjassa Muukalaiset keskellämme.
Olenko liian nirso? En halua naimisiin vain jotta olisin naimisissa. En osaa kuvitellakaan mitään yksinäisempää kuin viettää loppuelämä jonkun sellaisen vierellä kenen kanssa ei voi puhua, tai vielä pahempaa, jonkun sellaisen kenen kanssa ei voi olla hiljaa. (s. 14)
Teos on Mary Ann Shafferin esikoinen, jota hän ei kuitenkaan elinaikanaan ehtinyt kirjoittaa loppuun. Tarinan viimeistelyn teki hänen sisarentyttärensä Annie Barrows.
Arvosana:
Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn Kanaalisaarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta. Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista. Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.
Alkuperäinen nimi: The Gurnsey Literary and Potato Peel Pie Society (2008)
Muita lukukokemuksia: Eniten minua kiinnostaa tie, Tuntematon lukija, Kirjanurkkaus, Ei vain mustaa valkoisella, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjakaapin avain
Hieno kirjoitus ja aivan ihana tuo kirjakuvasi! <3
VastaaPoistaMinä tosiaan näin elokuvan ennen kirjan lukemista, mutta ne ovat kyllä melko samanlaisia. Muutamia hahmoja on jätetty pois, ja totta kai tunnelmassa on eroavaisuuksia, kun kerrontatyyli on erilainen verrattuna kirjaan. Pidän romaanista enemmän, mutta kyllä elokuvankin katsoi erittäin mielellään.
Kiitos! ♥ Minusta on aina hauskaa, että kun teen nuo kirjakuvat ennen kuin luen kirjaa, katsoa jälkeenpäin kuinka asetelma sopii teoksen sisältöihin. Tässä oli tosi hyvä osumatarkkuus, sillä en tiennyt ennen kirjaan tarttumistani, että kyseessä on kirjeromaani. :D
PoistaTrailerin perusteella ainakin pari kohtausta menee eri tavalla (esim. eikös Juliet sano kirjassa, ettei voi lentää sodan kokemustensa takia, vaan menee saarelle veneellä). Toivottavasti tulee pian Netflixiin nähtäväksi. Varmasti hyvä. :)
Luin kirjan vuosia sitten (en muista tarkalleen, milloin, mutta yli viisi vuotta sitten, koska en ole siitä blogannut). Muistin siitä vain tunnelman ja kirjojen tärkeyden henkilöille, kun menin katsomaan elokuvaa. Elokuva oli ihana ja siinä tapahtui paljon sellaista, mitä en ollenkaan muistanut, mutta Handen kommentin perusteella tapahtumat pohjautuivat siis kuitenkin kirjaan.
VastaaPoistaTällaiset tarinat, jotka vievät toiseen aikaan ja sen ajan ihmisten tuntoihin ja ajatuksiin, ovat kyllä mahtava osoitus kirjallisuuden voimasta. Hyvä vertaus tuo Hakekaa kätilö!. Vaikka niin siinä kuin tässäkin käsitellään synkkiäkin asioita, surullisia kohtaloita ja elämän varjopuolia, sävy on silti toiveikas ja valoisa.
Pitää katsoa, olisikohan leffaversiota hankittu kirjaston kokoelmaan. Hakekaa kätilö-muistelmasarja oli minun Naistenviikko -lukukirjoijani kolmen vuoden ajan. Niissä on vaan jotenkin kiinnostava ajankuva ja ihmiskohtalot. Kirjoilla on kyllä maaginen voima, kun pääse aivan toisenlaisen ihmisen saappaisiin.
PoistaTämä on ollut listallani jo pitkään, mutta ei ole tullut eteen missään. Olen anglofiili ja saarihullu, mutta aika nirso brittiläisen chicklitin suhteen. Sieltä kun tulee niin paljon sekundaa. Mutta tästä tiedän, että on laatukamaa, sillä koko paketti tuntuu kutkuttavalta. Kiitos myös leffavinkistä, voi olla, että näen sen ennen kirjaa, koska Netflix.
VastaaPoistaMinäkään en yleensä lue mitään chick litiin vivahtavaakaan (poikkeuksena jotkin yksittäiset teokset, joissa on jotain muutakin sisältöä). Tämän luin ensisijaisesti toisen maailmansodan jälkeisen Englannin kuvauksena. Kuinka ihmiset selviävät ja rakentavat uutta. Ja siihen olikin ihan täysosuma.
PoistaTämä oli minullekin ilahduttava yllättäjä. Henkilöt ovat ihastuttavia ja miljöö huumaava. Valoisa ote sota-aikaan toimii ja tuo tapahtumia lähemmäs tavallista ihmistä. Leffankin voisin ehkä katsoa jossain vaiheessa.
VastaaPoistaJännästi en lukiossa pitänyt yhtään maailman ja Suomen historian kursseista, kun käsittelivät vain sotaa ja päivämääriä. Samoihin aikoihin sijoittuvat romaanit ovat kuitenkin upeita lukukokemuksia, koska niissä nostetaan ihmisen kokemukset päivimääriä tärkeämmäksi. Olisipa ollut historian oppikirjassa tarinallisempi ote faktaan niin olisi jäänyt paljon paremmin mieleen.
PoistaKirjan nimi on kauhistuttavan kamala (en pidä "ruokaisista" kirjan nimistä), mutta ei tietenkään pitäisi antaa nimen häiritä. :D Sisältö vaikuttaa selkeästi paremmalta, mutta ei ehkä kuitenkaan istu makuuni. Tai no, ehkä joskus mutta niin paljon ei kiinnosta, että pikimmiten ottaisin lukuun. Kiinnostava arvio kuitenkin ja on aina mukava lukea kirjoista, vaikka ei itse välttämättä niitä olisikaan ottamassa lukuun! <3
VastaaPoistaTämä nimi kyllä ihmetytti minuakin, etenkin kun perunankuoripaistos on aika pienessä sivuroolissa kerronnassa, vaikkakin merkittävä lukupiirin alkuvaiheessa. Kun olin töissä yhdessä sivukirjastossa 2006-2007, silloin ilmestyi myös yksi ruokaniminen romaani. Olisiko sijoittunut Italiaan ja mielikuvani mukaan lukujen nimet oli reseptejä tai sitten kirjassa mainituista ruoista oli lopussa reseptit. Pitkään sekoitin sen ja tämän toisiinsa, mutta tämähän on paljon uudempi kuin se toinen. Resepteistä puheenollen, JP Koskisen Kannibaalin keittokirjassa on alkupuoli kirjaa humoristisia kannibaalireseptejä.
PoistaTämä on minulle tuttu leffamainoksista ja Instagramista, mutta tajusin vasta nyt suomenkielisen version kannen nähtyäni, että olen varmasti nähnyt sen myös kirjastossa joskus ilmestymisensä jälkeen. Varsinkin elokuvaversio kiinnostaa (koska Lily James), mutta tämä vaikuttaa bloggauksesi perusteella olevan myös varsin mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaSuosittelen lukemaan, tämä oli oikein mukava teos, josta jokainen varmasti saa jotain. :)
PoistaMinä kuulin tästä ystävältäni keväällä ja toinen ystäväni lainasi kirjan minulle. Ehdin jo aloittaa, mutta tyttäreni nappasi sen yöpöydän pinostani ja vielä ei ole tullut takaisin. Asumme tosin samassa kodissa, joten taidanpa mennä tutkimaan hänen hyllyään.
VastaaPoistaKaikki kehuvat, mutta minä ehdin lukea vain parikymmentä sivua ja vielä en ollut superimussa mukana. Kirjoituksestasi innostuneena menenkin heti katsomaan kirjan perään.
Sinulle vielä aplodit todella hienosta lavastuskuvasta, very nice indeed!
Voi, luethan pian tämän, luulen, että sinä pitäisit tästä todella paljon. Sivumäärältään pieni teos, joka kertoo kuitenkin ison tarinan.
PoistaTämä on ihan yksi all time favour -kirjoistani. Rakastan sitä, miten surullinen, ahdistavakin aihe yhdistyy kepeään ja valoisaan kerrontaan. Tykkäsin myös elokuvasta tosi paljon. Tosin kirjan lukemisesta on niin monta vuotta, ettei mahdollinen erilaisuus häirinnyt liiaksi. En tiedä, miltä leffa tuntuu jos kirja on tuoreessa muistissa.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, miksi tämä teos on suosikkejasi, sillä juurikin tuo synkkästä aiheesta valoisasti kirjoittaminen tekee tästä erityisen.
PoistaOnpa mukavan kuuloinen kirja. Pitää ehkä itsekin kokeilla. Kirjemuotoon kirjoitettuja kirjoja ei tule nykyään kovin usein vastaan, joten jo senkin vuoksi tämä voisi olla hauska tuttavuus. Elokuvaversio on mennyt minulta kokonaan ohi, sekin vaikutta trailerin perusteella kivalta.
VastaaPoistaKannattaa katsastaa kirjastosta. Itse en muista olenko aikaisemmin lukenut kirjeromaaneja tai mitä muita teoksia. Tätä suosittelee mielelläään ja voisin varovaisesti arvella, että sinäkin saataisit pitää tästä.
PoistaOi hitsit, olin merkinnyt tämän luettavaksi ja sitten autuaasti unohtanut. Kiitos, kun muistutit sillä vaikuttaa juuri sellaiselta kirjalta, josta kovasti pitäisin.
VastaaPoistaKiva, että tämä postaus palautti kirjan mieleesi. :)
Poista