Sivut

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Lars Wilderäng: Tähtipöly (Tähtitrilogia #3)

"Koko ihmisrotu on pyyhitty täydellisesti maailmankartalta."
  
  
Arvostelukappale
  
Lars Wilderängin Tähtitrilogia on ollut kirjavuoden suosikkejani. Tämä postaus käsittelee sarjan kahta edellistä osaa ja sisältää siten joitakin juonipaljastuksia. Ensimmäinen osa, Tähtikirkas oli koukuttava lukukokemus, jonka ahmin innoissani. Ruotsiin sijoittuva dystopia/post-apokalyptinen teos toi maailman lähemmäksi omaani, sillä moni asia oli niin tuttua. Olinkin hieman pettynyt, kun luin Tähtisateen ja se vei tarinaa suuntaan, joka sai sen näyttämään b-luokan kauhuleffalta. Niinpä tartuin trilogian päätösosaan hieman varautuneena, mutta varovaisen toiveikkaana. Ja tällä kertaa tarina vei mukaansa ensimmäisen osan tapaan ja niputti sarjan avoimet juonilangat onnistuneesti yhteen. Sarja sai ansaitsemansa lopun ja voin suositella lämpimästi tutustumaan tähän toiminnantäytteiseen lukusukkulaan.
  
Nollaus ei ollut ahmaissut pelkästään teknologiaa vaan myös värit. Kaikki muuttui nykyisin harmahtavaksi tai likaisen ruskeaksi, missä määrin siis oli edes ehjä. (s. 186)
  
Aiempien osien tapaan, Tähtipölyn tapahtumat kerrotaan useiden henkilöiden näkökulmasta. Joukkoon liittyy myös uusia kasvoja ja heidän menneisyydestään kerrotaan lyhyiden takaumien kautta aina Sammutuksen ajasta muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin. Sammutukseksi kutsutaan sitä hetkeä, kun kaikki sähkölaitteet lakkasivat toimimasta. Tuon kaaoksen takana olivat nanomiiteiksi kutsutut minikokoiset robotit, joiden alkuperä on maapallon ulkopuolinen. Toisessa osassa nuo nanomiitit lähettäjät tulevat Maahan tarkoituksenaan puhdistaa se ihmisistä ja hyötyä maasta taloudellisesti. Puhdistaminen aloitetaan tähtipölyllä, joka muuttaa suuren osan selviytyjistä zombeiksi ja nyt pienentynyt jäljelle jääneiden joukko joutuu taistelemaan epäkuolleita vastaan.
  
Hän voisi pystyttää heidän eteensä lihamuurin, mutta Marstrandinsaarella oli tuhansittain zombeja. Luodeilla sai ostettua lisää aikaa, mutta niitä ei ollut niin paljon, että niillä olisi ostettu ikuinen elämä. (s. 42)
  
Tässä osassa päästään näkemään myös Ruotsin lähimaita ja niiden tilannetta, kun keskeisistä hahmoista muutama lähtee hakemaan apua zombikaaokseen. Avun saaminen taistelussa muukalaisia vastaan näyttää kuitenkin aika toivottomalta, mutta sinnikkyyttä ei ainakaan puutu. Kuinka voittaa ylivoimainen vihollinen, jolla on hallussaan teknologiaa, joka ylittää ihmiskunnan parhaatkin saavutukset ja käytössä on vain vähän jousta ja nuolia edistyneempiä aseita? Onneksi Filipillä on saari, jonne zombit eivät pääse, mutta talvi on tulossa. 
  
Heitä on pakostakin enemmän, vaikka yhtä elävää ihmistä kohti tallustikin varmastu satakunta zombia. (s. 322)
  
Kirjan loppu yllätti täysin, mutta hyvällä tavalla. Mahtavaa, että joku kirjailija uskaltaa kirjoittaa tällaisen loppunäytöksen. Suosikkihahmojani olivat tällä kertaa Jocke ja Anna, jonka miessuhteet muistuttavat harvinaisen paljon erästä tiettyä kahdeksanjalkaista. Sarja sopii lukijalle, joka pitää dystopioista, maailmanlopuista ja scifistä, mutta myös lukijalle, jolla ei ole aiemaa kokemusta kyseisistä genreistä. Pohjimmiltaan sarjassa on nimittäin kyse selviytymisestä, kuinka ihmisten täytyy luottaa toisiinsa hengissä pysyäkseen ja kuinka ihmiskunta rakentaa uuden maailman vanhan raunioille. 
  
Arvosana:
          
Takakannesta:
Sivilisaatio, joka on rakennettu hitaasti kymmenen vuotta Sammutuksen jälkeen, sinnittelee henkitoreissaan. Vastustaja on ylivoimainen, ja se on ollut vähällä tuhota koko läntisen Ruotsin sotajoukot.
  
Muutama harva selviytyjä on kerääntynyt Carlstenin linnoitukseen. He ovat loukussa kuin rotat, vihamielisen piirityksen keskellä. Täytyy olla keino pysäyttää kammottava vihollinen – heidän on yritettävä, vaikka se jäisi heidän viimeiseksi teokseen. Mutta miten paeta piirityksestä? Onko jossain vielä muita selviytyjiä? Ja onko maailmasta edes mitään jäljellä, pelastettavissa?
  
Lars Wilderäng on kirjoittanut aiemmin nopeatempoisia trillereitä, mutta Tähtitrilogian myötä hänen suosionsa räjähti. Hän kirjoittaa myös Cornucopia?-blogia, joka on Ruotsin luetuimpia talous-, politiikka- ja ympäristöblogeja. Tähtipöly päättää Tähtitrilogian, jonka aiemmat osat ovat Tähtikirkas ja Tähtisade.
  
Suomentanut: Sirpa Parviainen, 342 sivua, Jalava 2018
  
Alkuperäinen nimi: Stjärndamm (2016)
  
Sarjassa ilmestyneet: 
  
Samankaltaista luettavaa: Ernest Cline: Armada, M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö, Rick Yancey: 5. aalto-trilogia, Harri V. Hietikko: Pandemian jälkeen, Emily St. John Mandel: Station Eleven, Max Brooks: Sukupolvi Z, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Douglas Preston: Isku, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus, John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

16 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, ja varsinkin arvion lopun "muista luettavista". Blogisi on hyvä aloituspiste niille, joiden skifin lukeminen takkuaa. Olen valitettavasti itse joutunut jättämään aika monta apokalyptista toimintateosta väliin, mutta pienellä tsemppauksella niihin voi aina palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta. :) Minulle tulee usein lukiessa olo, että tässä kohdassa on jotain samaa kuin kirjassa X ja siksi tykkään listata samankaltaiset postauksen loppuun vinkiksi. Etenkin jos joku on jo postauksessa olevan kirjan lukenut niin voi kuitenkin löytää jotain uutta luettavaa. Tämän sarjan eka osa sopii erityisen hyvin genreä vähän lukeneelle.

      Poista
  2. Olen painanut sinun blogisi mieleen siltä varalta että joku kyselee scifi- ja fantasiakirjallisuuden perään, itse kun en sellaisiin kysymyksiin oikein osaa vastata. Kiva lisä tosiaan tuo lopun vinkkilista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että blogista mahdollisesti löytyy lukuvinkkejä eteenpäin jaettavaksi. :) Fantasiaa olen viime vuosina lukenut hävettävän vähän, mutta onneksi olen viime aikoina löytänyt takaisin senkin genren pariin. esim. Magdalena Hain Kolmas sisar oli huikea. Pitäisi lukea se kovasti kehuttu Siri Pettersenin Odininlapsi, joka löytyy omasta hyllystä. Meee varmaan #hyllynlämmittäjä2019-pinoon. Scifissä olen tänä vuonna kunnostautunut klassikoiden parissa, nytkin luen joulukuun lukupiirikirjana Strugatskin veljesten Stalker-romaania, joka on ollut vuosia lukulistalla.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä. Nyt tekisikin mieli lukea jotain oikein kunnolla kaikesta realismista poikkeavaa -tosin en ole ihan varma ovatko zombit ihan minun juttuni :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka osa sarjaa kannattaa ainakin lukea, sillä se on vallan erinomainen kuvaus ihmisten selviytymisestä - eikä sisällä zombeja. Nämäkin zombit ovat onneksi hieman normaalikaavasta poikkeavia, suorastaan jonkinlaista ironiaa kirjailijalta.

      Poista
  4. Tämä sarja on ilmestynyt meillä niin rivakkaan tahtiin, etten ole vielä ehtinyt avausosaakaan lukea, vaikka sarja vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Mutta nythän tämän voi sitten lukea hurauttaa kokonaan. Luen dystopiaa harvoin, mutta nyt siitä edellisestä on kulunut jo sen verran aikaa, että tämä genre voisi taas maistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan suomennettu nopeaan tahtiin. Eka osaa olen suositellut myös dystopiaa lukemattomalle, sillä siinä tapahtuu mullistus, jossa ihmiskunta joutuu kohtaamaan maailman ilman sähköä. Se varmasti sopii sinunkin lukumakuun, luulen. :)

      Poista
  5. Luen mielelläni dystopioita mutten kauhua. Zombit eivät ole ollenkaan minun juttuni. Tämän trilogian lukeminen jää siis väliin, mutta tiedän kyllä ainakin yhden, jolle voin tätä suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zombit eivät ole oikein minunkaan juttuni, siksi olinkin hieman pettynyt kakkososan kanssa, kun teos sai tällaisen käänteen. Onneksi kolmannessa osassa saadaan zombiongelma käsiteltyä hienosti. Ensimmäisessä osassa ei zombeja ole, ainoastaan tlanne, jossa ihmiset joutuvat elämään ilman älypuhelimiaan, internetiä, autoja ja lopulta sähköäkin. Kun luin sen, olisin ollut ihan tyytyväinen siihen yksittäisenä teoksenakin ilman jatkoa. Jos siis kiinnostaa, kannattaa antaa ekalle osalle mahdollisuus.

      Poista
  6. Luin hieman silmäillen, sillä Wilderängin sarja on ollut listallani jo, no, Tähtikirkkaan ilmestymisestä asti. Mahtavaa kuulla, että sarja on kokonaisuudessaan onnistunut vaikka toisessa osassa vähän jotain nikoteltavaa olikin, josko ensi vuonna pääsisin tämän pariin fiilistelemään! Pitää myös muistuttaa ystävää näistä kahdesta jatko-osasta, uskalsin ehkä jopa sinun tekstisi perusteella aikanaan suositella hänelle Tähtikirkasta, josta hän sitten pitikin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan ihan lukemisen sarvoinen kokonaisuus. :) Olisipa kiva kuulla sinun lukukokemuksestasi. Ekaa osaa olen suositellut tosi monelle, jopa genreä lukemattomille. Jatko-osat maistuu varmaan parhaiten dystopian, post-apokalyptisen kirjallisuuden ja scifin lukijoille, vaikka mitään liian överiä näissä ei olekaan (paitsi ehkä kakkosen juonikäännöksessä, johon sitten tottuu).

      Poista
    2. Katosikojan ensimmäinen kommenttini? Pahoittelut jos tulee nyt kahteen kertaan. Piti siis sanomani, että dystopiat, maailmanloput ja scifi eivät ole ollenkaan minun juttuni, mutta kuten aina, on kiva lukea toisten postauksia asiasta paremmin tietävien kirjoittamina. Kiitos siis mielenkiintoisesta esittelystä!

      Poista
    3. Ei näy kuin tämä kommenttisi. Nuo eivät todellakaan ole genrejä kaikkien makuun. :) Kirjablogistanian paras puoli on, että voi käydä lukemassa muiden postauksia teoksista, joiden genret eivät ole itselle kaikkein mielekkäimpiä. Olen löytänyt itselleni paljonkin luettavaa juurikin näin, laatikon ulkopuolelle kurkistamalla. Katalogeista poimii vain ne itseään kuvauksen perusteella kiinnostavimmat, mutta blogeissa kerrotaan teoksista usein paremmin kuin markkinointimateriaaleissa.

      Poista
  7. Seuraan mielenkiinnolla scifi-arvioita ja keskustelua niiden ympärillä. Ehkä jonain päivänä innostun lukemaankin ;-) En ehkä kuitenkaan aloita näistä. Ennakkokäsitys, että trilogian toinen osa ei lunasta odotuksia, ei oikein motivoi sivuuttamaan sitä pinoa joka jo odottelee.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän sarjan eka osa on kevyt askel scifin polulle, sillä siinä ollaan vielä meille tutussa maailmassa, ainoastaan ilman sähkölaitteiden luomaa helppoutta. :) Olisipa kiva, jos lukisit tämän. Olen sitä mieltä, että vaikka lukisi vain ekan osan, se päättyy tyydyttävästi. Kakkososastakin pidän nyt enemmän, kun kolmonen sitoi sen paremmin kokonaisuuteen. Toinen, mitä suosittelen on Maarit Verrosen Hiljaiset joet, minun kirjavuoteni parhaita lukukokemuksia. Kertoo rauhallisesti maailmanlopusta, jonka keskellä pieni ryhmä (vanhempi nainen ja viisi lasta) yrittää selviytyä.

      Poista