maanantai 23. tammikuuta 2017

M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

"Maailmoja romahtaa ja ihmiset rakentavat niitä uudelleen."
   
   
Arvostelukappale
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 2. Kirjablogissa kehuttu kirja, Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 16. Roadtripistä kertova kirja
      
M.R. Careyn Maailman lahjakkain tyttö herätti huomioni Susan bloggauksessa. Luin kirjan vuoden vaihteessa, sillä varasin kirjan matkalukemiseksi vieraillessani äitini ja siskojeni luona. Teos vei mukanaan, eikä se riittänytkään koko viikon ajaksi, niin nopeasti ahmin sen. Kirjavuosi käynnistyi siis todella loistokkaasti tällä zombie-rymistelyllä, joka sisälsi myös ajatuksia herättäviä kysymyksiä ihmisyydestä. Zombit on tällä kertaa kuvattu tuoreella tavalla ja sanoisin että uskottavammin kuin kaanonissa. 
 
Tiessä on yhä ehjiä pätkiä, ja osa niistä on varsin pitkiä. Mutta monien kilometrin matkalta nuo kaksi mahtavaa valtaväylää ovat kraatereineen kuin ensimmäisen maailmansodan aikaisia taistelukenttiä, ja siellä täällä näkyy ruostuneita hylkyjä kuin norsujen hautausmaan mekaanisessa versiossa. (s. 173)
 
Eletään lähitulevaisuudessa, ruosteen aikakaudella lähes 30 vuotta Romahduksen jälkeen. On tapahtunut jotain, mikä on muuttanut lähes koko ihmiskunnan nälkäisiksi, siis zombeiksi (teoksessa sana zombi tosin löytyy ensimmäisen kerran vasta sivulta 109). Teos sijoittuu Englantiin, missä ihmiskunnan rippeet asuvat joko Majakassa, tukikohdassa tai luonnon armoilla elonjäämisoppeja noudattavien Saalistajien joukoissa (joiden yhteisössä nainen on pelkkä synnyttäjä).

Majakka on perseestä. Terrorilla hallinnoitu pakolaisleiri ja keinotekoisesti luotua optimismia - kuin kesäsiirtola Butlinsin ja vankilaleiri Colditzin äpärälapsi. Majakka oli jo matkalla totalitarismiin, kun häntä onnisti ja hän pääsi pois sieltä, eikä hän halua erityisen innokkaasti nähdä, mitä siitä on tullut kuluneen kolmen vuoden aikana. (s. 222)

Tarina alkaa tukukohdasta, missä tohtori Caldwell yrittää etsiä lääkettä tai rokotetta zombie-infektioon, mutta ei ole juurikaan edistynyt tutkimuksissaan, osittain puuttellisten varusteiden takia. Kersantti Parks miehineen puolestaan vastaa tukikohdan turvallisuudesta. "[Arven] vuoksi Parksin piirteissä ei ole mitään symmetristä tai säännöllistä, toisin kuin kaikilla muilla." (s. 387)
 
Teoksen keskeinen näkökulmahenkilö on kuitenkin Melanie, 10-vuotias tyttö, jota kohdellaan jostain syystä kuin rikollista. Hänen elämänsä muodostuu vankikopista, luokkahuoneesta ja viikoittaisesta pesusta, jotka hän suorittaa aina pyörätuoliin sidottuna. Hän pitää Kreikan mytologiasta ja toivoisi nimensä olevan Pandora "monilahjakas tyttö". Tuolla nimellä onkin suuri merkitys teoksessa.

Melanie pitää suuresti neiti Justineausta, yhdestä monista opettajistaan, joka Melanien lisäksi on suosikkihahmoni teoksessa. Melanien havainnot ympäröivästä maailmasta ovat ihastuttavia. Hän on erittäin älykäs ja kyselee paljon opettajiltaan, jotka eivät kuitenkaan aina vastaa tyhjentävästi tai totuudenmukaisesti tiedonjanoiselle tytölle.

Suurkaupunkien nälkäiset -- Suurimman osan aikaa ne ovat kuin patsaita, koska ne eivät liiku ellei joku muu liiku. -- Kun yksi niistä on huomannut heidät, loput tulevat perässä kuin kiimainen apinalauma. (s. 71)

Teos keräytyy auki aluksi hitaasti, mutta koko ajan kierroksia lisäten kuin mäenrinnettä alas vyöryvä lumipallo. Kuten tällaisille tarinoille on tyypillistä, elämä ei suju pitkään rauhaisasti, vaan keskeinen joukko selviytyjiä joutuu pakenemaan tukikohdasta nälkäisten takia The Walking Deadin tyyliin. Suurin osa teosta kertookin tämän joukon matkasta kohti Majakkaa. Kyseessä ei siis ole se kaikkein iloisin road trip, etenkin, kun pakoajoneuvosta kuuluu epäilyttäviä ääniä, eivätkä kaikki seurueen jäsenet tule toimeen keskenään.
  
Leffakansi on hieman harmillinen valinta ensipainokselle, sillä se saattaa käännyttää joitakin lukijoita pois, lisäksi hahmot kuvataan teoksessa erinäköisinä kuin heidän elokuvaversionsa. Suosittelen kuitenkin teosta niin zombie-toiminnan ystäville kuin myös genren epäilijöille. Maailman lahjakkain tyttö muistuttaa hieman TWD:tä siinä, että zombien sijaan tärkeää on jäljelle jääneiden selviytyminen ja heidän ihmissuhteensa maailmassa, joka on muuttunut hyvin vaaralliseksi. Teoksen loppu pääsee kerrankin yllättämään, mikä on aina erittäin positiivista! Nautin suuresti Careyn kuvailemasta tuhon jälkeisestä maailmasta, joskin Saalistajista olisin halunnut kuulla enemmänkin. 
  
Rappion maisema - mutta yhä upean ja tyrmäävän kaunis. (s. 150)
 
Teos on hyvin elokuvamainen ja siitä ilmestyikin filmatisointi loppuvuodesta 2016. Sain kylmiä väreitä tästä trailerista, enkä malta odottaa elokuvan dvd-julkaisua:
  
  
Arvosana:
 
   
Takakannesta:
Suurin uhka on ainoa toivomme 
  
Melanie on erityinen pikkutyttö. Joka aamu aseistautuneet sotilaat sitovat hänet pyörätuoliin ja vievät luokkahuoneeseen. Melanie ymmärtää, että muissa oppilaissa on jotain pahaenteistä. Kun hän huomaa samat oireet itsessään, Melanie kauhistuu. Miksi sotilaat pelkäävät häntä? Ovatko sotilaat oikeassa, onko hän vaarallinen?
   
Suomentanut: Juha Ahokas, 407 sivua, Like 2016
    
Alkuperäinen nimi: The Girl With All the Gifts (2014)
    
Nälkäisten seassa on puikkelehdittu myös täällä: Taikakirjaimet, Kirjaston kummitus, Kirjasähkökäyrä, Arca Fabulorum- Tarina-arkku
       
Samankaltaisia teoksia: Max Brooks: Sukupolvi Z, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus, Jeff Long: Vuosi nolla

10 kommenttia:

  1. ei ja minä vikisin. Olipas mahtava tarina. Zombit ovat aina olleet inhokkejani, vaikka nuorempana niitä tuli ahmittua ja katseltua elokuvissa.
    Tykkäsin, että elokuvahenkilöt ovat erilaisia. Amerikkalaisia elokuviahan on moitittu rasismista, you know.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä paras zombie-kirja, jonka olen lukenut vaikka ei olekaan se kaikkein parhaiten tuntemani genre. Minusta on jännä, että neiti Justineau oli kirjassa tummaihoinen ja leffaversiossa ei. Ja Gallagerilla piti olla punainen tukka. Entä onkohan Parksin leffaversiolla ollenkaan arpea?

      Poista
  2. Starttaan tämän tänään, VALTAVIN odotuksin ;) Mietin myös oliskohan Vitsaus minun kirjani...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teos vastaa odotuksia. ♥ Vitsaus on aika keskinkertainen, idea hyvä, mutta jokin kerronnassa ontuu - annoin 3½. Kannattaa toki itsekin kokeilla mitä mieltä on, mutta minulle Ensimmäinen siirtokunta maistui paremmin ja suosittelen myös lukemaan Metro 2033. Howeyltä on ilmestynyt myös yksittäinen teos Hiekka, joka aluksi ilmestyi viitenä novellina/pienoisromaanina, mutta on saumaton kokonaisuus. Hieno maailma, joskin vähän lisääkin olisi voinut siitä kertoa. Todella nopea ahmia.

      Poista
  3. Kuulostaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta kirjalta. Tungin lukulistalle ja nyt vain odotan, että törmään opukseen sopivassa paikassa ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tutustumaan. Päihittää muut lukemani zombie-kirjat kevyesti vahvalla ideallaan ja toteutuksella ja saa lukijan vielä lopussa haluamaan lisää.

      Poista
  4. Kuulostaapa huikealta kirjalta, heti lukulistalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kunnon page turner, ahmin tätä lomalla heti herättyäni ensimmäisenä asiana aamulla. Todella kiehtova maailma ja uskottavin zombismin aiheuttaja tähän mennessä.

      Poista
  5. Zombeissa yleensä kiinnostavaa eivät ole zombit, vaan se, miten ihmiset selviytyvät, kun moderni yhteiskunta tuhoutuu. Odotan tältä kirjalta kuitenkin myös mielenkiintoista uutta näkökulmaa zombeista. Tämä on TSFS:n lukupiirin yksi kirjoista kevään aikana, joten todennäköisesti luen tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Tässä onneksi zombitkin ovat kiinnostavia, koska eri selitys ja hyvin uskottava sellainen. On tälläkin kirjalla toki puutteensa, esim. joistakin asioista olisi voinut kertoa enemmän ja olisin itse ainakin jaksanut lukea lisääkin maailman kuvailua, etenkin Majakasta. Mutta kokonaisuuten erittäin ansioitunut teos, jonka lukemista suosittelen. :)

      Poista