Lastenkirjalauantai: P.L. Travers: Maija Poppanen

"Molemmat tiesivät että jotakin outoa ja ihmeellistä 

oli tapahtunut Kirsikkatie seitsemässätoista."

  

  

Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 45. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama, Adventures in Down Under and Beyond - Australia-lukuhaaste: 50. Kirja, joka rikkoi odotuksiasi tai yllätti sinut jollain muulla tavalla

  

Joululomalukemiseksi varaamani M.R. Careyn Maailman lahjakkain tyttö ei riittänyt koko matkan ajaksi, enkä ollut jostain oudosta syystä varannut enempää luettavaa mukaani. Onneksi sain siskoltani hänen hyllystään poistamansa P.L. Traversin Maija Poppasen. Pakko tunnustaa, että en tiennyt hahmon pohjaavan kirjaan, vaan pidin Disneyn vuonna 1964 ilmestynyttä elokuvaa alkuperäistarinana. Olinkin hyvin hämmästynyt, kuinka kaukana nämä kaksi versiot ovat toisistaan. Tällä kertaa elokuva päihittää kirjallisen esikuvansa. Pohdin, millainen mahtaisi olla Hayao Miyazakin tyyliin tehty animaatioversio Maija Poppasesta, sillä maailma tarvitsee sellaisen.

   

Kirsikkatie 17 on Pankin perheen koti. Perheeseen kuuluuvat herra ja rouva Pankki, sekä heidän neljä lastaan Anna, Mikko ja pikkuiset kaksoset Jukka ja Saara. Talo on hieman rapistunut, mutta herra Pankki on sanonut rouvalleen, että tämä voi saada joko "sievän, siistin, mukavan talon tai neljä lasta. Mutta ei molempia, siihen herra Pankilla ei ollut varaa." (s. 5) Pankeilla on kuitenkin tästä huolimatta laaja palveluskunta, johon kuuluvat keittäjä, rouva Kampela, pöydän kattaja, Ellen ja Ropponen, jonka tehtäviin kuuluvat niin ruohon leikkaaminen, veitsien puhdistaminen kuin kenkien kiillottaminen. 

  

Viimeisin lastenhoitaja Kaisa on eronnut juuri, joten  herra Pankki ehdottaa, että rouva Pankin pitäisi laittaa lehteen ilmoitus lastenhoitajan paikasta: "Anna ja Mikko ja Jukka ja Saara Pankki (puhumattakaan heidän äidistään) haluavat parhaan mahdollisen lastenhoitajan niin halvalla kuin mahdollista ja heti paikalla " (s.6) Lapset eivät olleet pitäneet Kaisasta, sillä hän oli "vanha ja lihava ja lemusi kaljalta" (s. 8) ja minustakin on hyvä, että hän ei ollut enää töissä lastenhoitajana.

"Minä olen siihen saakka, kun tuuli kääntyy." (s. 15)

  

Pian itätuuli heittää supernanny Maija Poppasen perheen ovelle. Hänellä on kiiltävä musta tukka, joka on Annan mielestä samanlainen kuin hollantilaisella puunukella. Maija Poppanen on niiskuttava, tiukka ja asiallinen nainen, joka ihailee itseään kauppojen ikkunoiden heijastuksista ja pitää kauniista vaatteista. Ei siis ollenkaan sellainen kuin elokuvan ihastuttava, taianomainen lastenhoitaja, jota näyttelee Julie Andrews. Hän kyllä liukuu kaidepuuta ylös, käy seikkailemassa katupiirtäjä-Pertun kuvassa ja antaa lapsille lääkettä, ei kuitenkaan sokerin kyytipoikana, vaan yhdestä pullosta tarjottu lääke maistuu jokaisen suussa erilaiselle. Annalle se on situunahyytelöä,  Mikolle mansikkajäätelöä, kaksosille maitoa ja Maijalle itselleen rommitotia.

    

Maija Poppanen sanoi niitä aina "varpusiksi", koska hän itserakkaasti väitti, että kaikki linnut olivat hänen mielestään samanlaisia. (s. 75)

  

Eräänä päivänä ulkoillessaan lapset ja Maija Poppanen löytävät kompassin kadulta ja seikkailevat sen avulla jokaisessa ilmansuunnassa. Tämä osuus kirjasta oli hieman kummallinen ja aikalaiskertomuksien tapaan stereotyyppinen. Pohjoisessa asui eskimoita, idässä mandariineja, etelässä tummaihoisia, helmiin ja höyheniin pukeutuneita ihmisiä ja lännessä amerikan alkuperäiskansan edustajia. En aivan ymmärtänyt, mitä Travers yritti tällä osuudella sanoa, joskin matkustaminen kompassilla onkin hienoa. Maija tosin kiistää aina lasten kuvailemat seikkailut, joissa he ovat yhdessä olleet.

"Ettekö tiedä", sanoi hän surkutellen, "että jokaisella on oma satumaansa." (s. 24)

  

Ihmettelin kovasti, miksi Maija Poppanen yritti niin kovasti peitellä omaa erityislaatuisuuttaan, eikä nauttinut siitä. Muutoikin varsin kylmä fiilis hänen hahmostaan jäi. Jokaisessa luvussa tapahtuu jotain taianomaista, on mm. erikoinen leivoskauppa, tanssiva lehmä ja öinen eläintarha. Tarina kertoo Pankin perheestä ja uudesta lastenhoitajasta syksystä kevääseen. Kun tuulen suunta muuttuu idästä länteen, tarttuu Maija Poppanen matosta tehtyyn matkalaukkuunsa ja papukaijakahvaiseen sateenvarjoonsa ja nousee tuulen mukana ilmaan. 

  

Maija Poppasesta on ilmestynyt 2010 Jaana Kapari-Jatan suomentama ja Marika Maijalan kuvittama versio ja se lienee paljon sujuvampaa luettavaa nykylapsille kuin tämä alkuperäinen käännös. Hahmojen nimet ovat kokeneet muutoksen ja kompassitarinan eri kansalaisuuksia edustavat ihmiset on korvattu eläimillä.

Arvosana:

   

Takakannesta:

Hän on lumooja, maaginen hahmo, jota on pakko totella: vanhanpuoleinen, tiukasti napitettu, kireänutturainen, tuiskea, kolakka neiti. Hänellä näyttää olevan mahdollisimman vähän niitä ominaisuuksia, joita on totuttu odottamaan kiltiltä lastenhoitajalta. Kuitenkin hän tehoaa lapsiin, raisuimmatkin hän hetkessä kietoo pikkusormensa ympäri.

  

Maija Poppanen tulee kirjan alkulehdille itätuulen myötä, joka paiskaa hänet Annan ja Mikon kodin ovelle, ja liukuu kaidepuuta ylöspäin. Monia muitakin ihmeellisiä asioita ennättää tapahtua, ennen kuin Maija Poppanen häviää länsituulen lennättämänä.

       

Suomentanut: Tyyni Tuulio, 148 sivua, WSOY 1980 (7. painos, 1. suomenkielinen painos 1936)

    

Alkuperäinen nimi: Mary Poppins (1934)
    

Maija Poppasen tarinaan on tutustuttu myös täällä: Kirjavinkit, Oksan hyllyltä, Hurja Hassu Lukija, Lumiomena