Dekkariviikko | Elly Griffiths: Korppikuningas (Ruth Galloway #5)

"Nyt kaikkialla tuntuu vallitsevan yleinen masennus, 
joka kietoo sisäänsä jopa huvipuiston tähtikuvioidut julisteet."

   

    

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien dekkariviikko, Helmet 2019: 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

   

Elly Griffithsin Ruth Galloway -mysteerit ovat edenneet jo viidenteen suomennettuun osaansa ja seuraava on luvassa syyskuussa. Korppikuningas pyörii kuningas Arthurin legendan ympärillä, minkä vuoksi tämä taitaa nousta suosikikseni sarjasta tähän mennessä. Miljöö vaihtuu hetkellisesti, kun Ruth ja komisario Nelson molemmat päätyvät jälkimmäisen entiseen kotikaupunkiin Blackpooliin tutkimaan Ruthin opiskeluaikaisen ystävän epäilyttävää kuolemaa. 

 
Ruthin lisäksi vanhasta opiskelijaporukasta vain Dan - "kaikkien aikojen coolein arkeologi, University Collage Londonin Indiana Jones" (s. 13) - on jatkanut arkeologian parissa puuhastelua työkseen. Hän kuulee miehen kuolemasta heidän yhteiseltä ystävältään, joka on jäänyt vuosien mittaan etäiseksi.

Ruthista on mukava jutella luista ja teurastamisesta. (s. 45)

Korppikuningas sijoittuu vuoteen 2010, mutta siinä on hyvin ajankohtaisia teemoja. Esimerkiksi "valkoisen ylivallan mesoajat" ovat edelleen olemassa oleva vaiva. Valkoinen käsi -niminen järjestö on lähetellyt Pendlen yliopiston henkilökunnan tummaihoisille jäsenille loukkaavia viestejä, joissa on mm. ollut kuvia apinoista. Epäillään, että heillä olisi jotain tekemistä Danin kuoleman kanssa, sillä hän oli juutalainen.

Suurin osa hänen tapaamistaan uusnaseista on ollut niin tyhmiä, että käveleminen ja puhuminen samaan aikaan oli tuottanut heille vaikeuksia. (s. 86)

Ruth loukkaantuu, kun yliopiston historian laitoksen johtaja Clayton kuvaa forensista arkeologiaa ilmaisuksi, jolla houkutellaan teinityttöjä opiskelemaan alaa, vaikka kyseessä on oma tieteenalansa. Bones -tv-sarja on varmasti houkutellut monia opiskelemaan tuolle alalle. Yksi arkeologian opintojen aikainen tuttunikin tahtoi tuosta syystä arkeologiksi ja jatkaa valmistuttuaan maisteriksi jatko-opintoja ulkomailla, sillä forensista arkeologiaa ei opeteta Suomessa.

"Te forensiikan tytöt olette aina niin verenhimoisia." 

Tytöksi nimittäminen ärsyttää Ruthia. "Tuskinpa siellä verta on", hän sanoo viileästi. (s. 123)

Tämän kirjan kautta oli mielenkiintoista kuulla, että kelttimytologiassa on jumalhahmo nimeltään Bran eli Korppi. Game of Thronesissa (joka pohjaa siis George R.R. Martinin kirjasarjaan) on hahmo nimeltään Bran, jonka täytynee pohjata siihen. Martinhan on lainannut paljon oikean maailman elementtejä eeppiseen fantasiaansa. Opin myös, että Hadrianuksen muurilla on ilmeisesti ollut aikoinaan tummaihoisia roomalaisia sotilaita. Lisäksi Narnia ja Doctor Who mainittiin! (Olin vähän aikaa sitten todella iloisesti yllättynyt, kun Hakekaa kätiössäkin katsottiin tv:stä kyseistä sarjaa.)

Kun Nelson palaa pienelle, vaaleanpunaiselle kotitalolleen, Ruthin auto on parkissa sen edessä. Auto on ujutettu aika tiukkaan taskuun. Eipä hassummin naiselta. (s. 191)

  

Vaikka Griffithsin kirjoja onkin todella sujuvaa ja nopeaa lukea, minulla jää aina hampaankoloon Ruthin painoon liittyvät kohdat, joita laskin tällä kertaa olevan ainakin 11. Hänellä on todella omituisia ajatuksia painostaan. "Ruth inhoaa hissejä. Tämä yksilö nytkyy ylöspäin niin hitaasti, että Ruth pelkää hänen ja Claytonin yhteispainon ylittävän sallitun rajan. -- Liian läski hissiin." (s. 145)

Oli myös todella outoa, kun Ruth saa uhkausviestejä, hän ei halua ensin kertoa niistä Nelsonille, koska "Hän on viime vuosina tavalla tai toisella tarvinnut Nelsonin apua melko lailla. Hän ei halua taas kerran esittää neitoa hädässä. Se ei kuitenkaan ole mairitteleva rooli yli kahdeksankymmentäkiloiselle naiselle." (s. 62)

On vaikea nähdä mitä muutakaan hyödyllistä kissat tekisivät sen lisäksi, että näyttävät söpöiltä ja tappavat hiiren silloin tällöin. (s. 156)

 

   

Arvosana:

     

Takakannesta:

Ruth Galloway tutkii murhaa noitien ja tarukuninkaiden mailla.

  

Suru-uutinen opiskeluaikaisen ystävän kuolemasta järkyttää arkeologi Ruth Gallowayta. Lisäksi Ruth saa tietää ystävänsä tehneen tärkeän löydön juuri ennen kohtalojkasta tulipaloa, ja hän tempautuu mukaan tapauksen tutkintaan. Oliko kuolema sittenkään onnettomuus? 

   

Selvittääkseen asian Ruth matkustaa Blackpoolin huvipuistokaupunkiin ja Pendlen mystisiin metsiin. Sellä käy ilmi. että löytö on saattanut kiinnostaa yllättävän vaarallisia piirejä. Oma hankaluutensa on siinäkin, että Blackpool on myös komisario Harry Nelsonin kotikaupunki, eivätkä Ruth ja Nelson pääse pakoon monimutkaista suhdettaan.

   

Suomentanut: Anna Kangasmaa, 370 sivua, Tammi 2019

  

Alkuperäinen nimi: Dying Fall (2013)

   

Sarjassa ilmestyneet:

• Risteyskohdat
• Januksen kivi
• Jyrkänteen reunalla
• Käärmeen kirous
• Korppikuningas
• Kadonneet ja kuolleet (tulossa syyskuussa 2019)

   

Ruth Gallowayn kanssa mysteerejä ovat ratkaisseet myös: Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Luetut.net, Kirja hyllyssä