"Tuo mies oli pudonnut alas taivaasta vieraana ja nimettömänä,
siipensä polttaneena kuin langennut enkeli konsanaan."
Lukuhaasteissa: Scifi-lukuhaaste, Helmet 2020: 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, popsugar Reading Challenge: A book recommended by your favorite blog, vlog, podcast or online book club
Anniina Mikaman esikoisteos Taikuri ja taskuvaras oli paras viime vuonna lukemani kirja. Luin sen joulukuussa, jolloin ylipäätään luin toinen toistaan parempia teoksia. Tartuinkin sitten jo helmikuussa mielenkiinnolla sarjan toiseen kirjaan Huijarin oppipoika, joka sijoittuu ajassa ennen ensimmäistä. Harmillisesti se ei ollut minulle aivan yhtä hyvä lukukokemus kuin edeltäjänsä, vaikka olikin nopealukuinen, immersoiva ja avasi paljon Wiktorin ja Tomin yhteistä menneisyyttä - kuinka he tapasivat ja kuinka Wiktor halvaantui.
Puhtaan ja valkoisen julkisivunsa takana talo piti sisällään pimeyttä ja hulluutta, joka oli vuosien saatossa kertynyt sen nurkkiin. Musta aines vaani sen käytävien varjoissa, jonne kynttilän valopiiri ei yltänyt ja levitti hämähäkin tavoin seittinsä huoneiden ylle. (s. 359)
Wiktorin paras ystävä Zofia, varsin sähäkkä nuori nainen, oli mielenkiintoinen uusi hahmo. Tom on myös kiehtovasti rakennettu persoona ja olisin mielelläni lukenut hänen matkastaan pidemmältäkin aikaväliltä. Mitä onkaan tapahtunut niiden vuosien aikana, joka mahtuu toisen kirjan tapahtumien lopusta ensimmäisen alkuun? Ja erityisesti olisin kiinnostunut siitä, mitä tapahtui ennen kuin hän astui Wktorin elämään.
- Ei pidä jäädä paikoilleen liian pitkäksi aikaa kerrallaan, tai muuten varikset tulevat nokkimaan. (s. 85)
Siinä missä Ian McEwan kehuu kovasti luomallaan vaihtoehtohistoriallisella maailmalla androidineen (kirjassa Kaltaiseni koneet, joka oli minulle iso pettymys), on Mikama onnistunut kehittämään kymmenkertaisesti kiinnostavamman maailman tekoälyineen. Ainoa, mistä en kirjassa pitänyt, on sen hahmojen arvailu millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Esimerkiksi eräs kelloseppä pohtii, että joskus ihmiset varman sitovat kellon ranteeseensa, niin ettei tarvitse kaivaa sitä taskusta ja säästää aikaa siinä. Näissä kun maistuu liikaa nykyajasta päin katsominen.
Kirjan loppupuolella oli kiinnostava yllätys, joka herätti paljon kysymyksiä, joihin toivon sarjan pian ilmestyvän kolmannen osan Tinasotamiehet vastaavan. Joistakin Taikuri ja taskuvaras -trilogian tähän astisista tapahtumista tulevat helposti mieleen niin Black Mirror kuin The Expansekin. Saadaksesi selville mitkä osat ja miten, suosittelen kirjojen lukemista.
- Kuvittele, että olet istunut koko ikäsi pienessä huoneessa ja sinulle on näytetty lasillinen vettä. Se on kaikki mitä tiedät vedestä. Luulet, että vesi on yhtä kuin pieni tilkka nestettä lasin sisään vangittuna. Mutta eräänä päivänä sinut päästetään ulos huoneestasi ja näet olevasi laivassa keskellä aavaa valtamerta, Meri ympärilläsi velloo ja myrskyää villinä ja vaarallisena, ja silloin ymmärrät, että ei ole astiaa jonka sisään se kaikki mahtuisi. (s. 148)
Arvosana:
Takakannesta:
Lumoavaa tunnelmaa ja jännitystä
Palkitun ja lukijoiden rakastaman Taikuri ja taskuvaras -trilogian toinen osa. Taikuri Tomin menneisyys avautuu lukijalle tarinassa, joka on täynnä yllättäviä käänteitä, täpäriä tilanteita ja salaisuuksia. Huijarin oppipoika oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas.
Krakova 1829. Wiktor on kellosepän oppipoika, joka haaveilee seikkailuista. Kun hän joutuu onnettomuuteen oudon taivaankappaleen räjähtäessä joenrannassa, hänen elämänsä muuttuu. Wiktorin hengen pelastavat salaperäinen Tom, sekä kelloseppä Seweryn, joka tuntuu tietävän kellojen korjaamisen ohella yhtä ja toista myös taikuudesta. Huijarin menneisyys seuraa Seweryniä ja pian koko kolmikko tempautuu mukaan juonitteluihin, joista ei puutu yllättäviä käänteitä ja täpäriä tilanteita. Wiktor saa huomata, että jos aikoo taikuriksi, on opittava improvisoimaan tiukan paikan tullen.Tom ja Wiktor ovat Taikuri ja taskuvaras -teoksesta tuttu silmänkääntäjäkaksikko. Huijarin oppipoika kertoo heidän ensimmäisestä yhteisestä seikkailustaan.
411 sivua, WSOY 2019
Sarjassa ilmestyneet:
- Taikuri ja taskuvaras
- Huijarin oppipoika
- Tinasotamiehet
Kirja luettu myös täällä: Hämeen Sanomat, Kirsin kirjanurkka, Siniset helmet, Kirjapöllön huhuiluja, Kaamos kuutamolla, Kirjahilla, Kirjojen keskellä
En ole tietenkään lukenut sarjan ensimmäistä osaa, enkä tätä toistakaan. Luen harvoin scifiä, mutta pidin kyllä valitsemistasi tekstipätkistä. Jollain tavoin hienoa kuvailua, ja voisi olla, että jopa tykkäisin, jos näihin kirjoihin päättäisin keskittyä.
VastaaPoistaTämä ei ole ollenkaan hullumpi kirjasarja sellaisellekin, joka ei scifiä yleensä hakeudu lukemaan, sillä sitä on mukana vain mausteeksi, muutoin ollaan jalat tukevasti maan kamaralla ja historiallisessa miljöössä.
PoistaErikoiseksihan tämän toisen osan tekee se, että tapahtuu useamman vuosikymmenen ennen ensimmäistä osaa ja kertoo Taikuri ja taskuvarkassaa esitellyn kärttyisän vanhuksen nuoruusvuosista. En ole vastaavaan kerrontaratkaisuun aikaisemmin törmännyt.
No kuulostaapa kiinnostavalta kirjalta postauksesi perusteella. En ole tällaisesta kirjailijasta ennen kuullutkaan. Luulen kyllä, ettei tämä kirja ole minun juttuni. En ole mikään scifin ystävä, lienenkö koskaan edes lukenut scifia. Joskus olisi kyllä ihan terveellistä ylittää omat rajansa ja kokeilla jotakin ihan uutta. Mukavaa alkanutta huhtikuuta sinulle!
VastaaPoistaAloitin viime kesänä vuoden mittaisen scifi-lukuhaasteen, jolla halusin innostaa scifiä lukemattomatkin tarttumaan genren teoksiin. Monihan on saattanut tietämättäänkin lukea scifiä, sillä termin sateenvarjon alle mahtuu niin monenlaista.
PoistaSuosittelen kyllä kokeilemaan joskus oman lukureviirin ulkopuolellekin sijoittuvia teoksia, esimerkiksi helppoja scifiteoksia ovat mm. Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen, Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, Emmi Itärannan Teemestarin kirja ja Andy Weirin Yksin Marsissa.
Valoisaa huhtikuuta sinulle, Anneli!
Minunkin suosikkini tässä trilogiassa on sarjan ensimmäinen osa. Pidin myös tästä toisesta osasta ja kolmannestakin, jonka juuri luin, mutta aivan yhtä kiehtovia ne eivät olleet kuin Taikuri ja taskuvaras. Oikeastaan jopa hieman ihmettelin, miksi Huijarin oppipoika oli Finlandia Junior -ehdokas. Toki kirja on taitavasti kirjoitettu ja nautin senkin lukemisesta, mutta kyllä ensimmäisessä osassa tapahtumat ovat kaikkein jännittävämpiä.
VastaaPoistaAloitin tänään kolmannen osan. Toisen osan jälkeen olen hieman varautunut, enkä ole antanut toiveiden nousta liian korkealle. Olen kuullut muutamia tosi pettyneitä kommentteja kirjan lopusta, mutta en ole juonipaljastuksiin onneksi törmännyt. Katsotaan, kuinka maistuu Tinasotamiehet minulle. On kyllä harmi, ettei Taikuri ja taskuvaras saanut ehdokkuutta, onneksi sai paljon kiitosta Hel-YA:ssa. Saas nähdä tuleekohan sitä tänäkään vuonna.
PoistaKuulun niihin scifin vierastajiin kuten tiedätkin, joten en usko että tartun tähänkään.... Mutta, nyt kun Teemestarin kirja kommenteissa mainittu, lisäsin sen suosikkeihin äänikirjasovelluksessani, että tiedä vaikka!
VastaaPoistaScifi on monelle se genre, jota ei syystä tai toisesta tule luettua. Teemestarin kirja on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Erityisesti nautin kirjan runollisen kauniista, soljuvasta kielestä. Jos luet kirjan joskus, käy huikkaamassa, niin tulen lukemaan postauksesi, ellen muuten huomaa sitä.
PoistaLuen nuorille aikuisille suunnattua spefiä/scifiä ehkä yhden tai kaksi teosta vuodessa, enkä ihmettelisi, jos tämä teos pomppaisi lukemistoihini tänä vuonna. Teemestarin kirja oli niin hyvä, että sen voisi lukea uudestaankin. 1800-luvun Puola on ympäristönä aika vieras, muttei tuo tematiikka taida olla kovin kaukana Olga Tokarczukin maailmoistakaan.
VastaaPoistaKannattaa lukea ensin Taikuri ja taskuvaras, se on mielettömän hyvä! (Ja se sijoittuu Helsinkiin.) Teemestarin kirja pitäisi kyllä lukea uudelleen, teki niin suuren vaikutuksen ekalla kertaa. Tein siitä esseen kirjallisuuden kurssille ja sain kirjan oman hyllyyn Kristalta, jotta ei tarvitsisi uusia toistuvasti kirjastosta. Siksikin merkittävä teos. Olen vieraillut Puolassa 2011, mutta maan tuntemusta ei onneksi tarvita tämän sarjan toisen osan kanssa, niin hyvin Mikama osa herättää miljöönsä henkiin.
Poista