Sivut

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Naistenviikko | Salla Simukka: Lukitut

"Kuunnelkaa. Jotta näin ei pääsisi tapahtuman enää koskaan."
   
    
Lukuhaasteissa: Naistenviikko: nimipäiväänsä 19.7. viettävät Sari, Saara, Sara, Salli ja Salla. YA-lukuhaaste: LGBTQ-aihe

Salla Simukan Lukitut on yksi alkuvuoden eniten odottamistani kirjoista. Olin kaavaillut lukevani tämän Pride-lukuhaasteeseeni, mutta en saanut kirjasta arvostelukappaletta ja kirjastosta kirjan sain vasta nyt naistenviikolle luettavaksi. Dystooppisia sävyjä laimeasti heijasteleva kirja on kuin Minority Reportin, BB talon ja Stanfordin vankilakokeen risteytys. Hauskasti kirjassa viitataan näihin (tykkään aina, kun kirja tiedostaa asioita, esimerkiksi kun zombeja kutsutaan zombeiksi). Odotin kirjalta hirvittävän paljon, mutta jouduin hieman pettymään. 
  
Vega ymmärsi, miksi heille haluttiin näyttää juuri kyseinen elokuva. -- Hän oli jopa ajatellut, oliko joku heidän vangitsemispäätöksensä takana ollut ihminen fanittanut elokuvaa vähän liikaa ja kuvitellut, että se oli opastusfilmi pikemminkin kuin dystopia. (s. 172-173)
  
Kirjan idea on todella pelottava, että jollakin on valtaa käydä hakemassa 50 nuorta kotoaan ja lukita heidät keskenään vankilaan vain jonkin algoritmin laskelmien perusteella joskus tulevaisuudessa tehtävän rikoksen takia. Nuorilla on aikaa kahdeksanteentoista syntymäpäiväänsä keksiä ja katua rikostaan, muutoin heidän täytyy istua rangaistuksensa täysimittaisena.
  

Muistakaa: tämä kaikki on teidän omaksi parhaaksenne. (s. 24)
  
Kirjassa on tosi vahvaa intersektionaalista feminismiä ja sateenkaarevuutta (mutta onko tässä jo hieman laskelmoivuuden makua?). Viisi keskeistä hahmoa, Vega, Oliver, Meea, Johannes ja Kaspian (järjestyksessä kiinnostavimmasta hahmosta vain statistin rooliin jäävään hahmoon) ovat mm. tummaihoinen, aasialainen, adoptoitu, kurjista perheoloista, homoseksuaali, panseksuaali, aseksuaali, demiseksuaali, muunsukupuolinen, polyamorinen... Etenkin demiseksuaalisuuden käsittely ja polyamorinen kuvio olivat erittäin tervetulleita!
  
- Jos sä olet demiseksuaali? Oliver ehdotti.
- Mikä?
--
- Henkilö, joka tuntee seksuaalista vetoa vain johonkuhun sellaiseen, jonka tuntee jo tosi hyvin.
--
- Ei hitto. Toi kuulostaa kyllä just multa, Meea myönsi. (s. 149)
  
Viiden näkökulmahahmon (joilla on kaikilla tosi kivat nimet) mukana pyörittäminen tuo toisaalta laajempaa kokonaiskuvaa, mutta alle 300 sivussa kukin saa niin vähän tilaa ajatuksilleen, että jäävät todella kädenlämpöisiksi. Vega ja Oliver nousevat parhaiten esille, Kaspianin kohokohta (minulle) on, kun hän yhdessä spoken word tekstissään lainaa Minna Canthin Työmiehen vaimoa ja sen Homansuu-hahmoa. 
  
Hänen ei olisi pitänyt lähteä niin kiltisti. Hänen olisi pitänyt tapella. Hänen olisi pitänyt muistaa, ettei systeemiin voinut koskaan luottaa. (s. 17)
  
Tarinassa ei ollut sellaista imua kuin toivoin, tähän voivat osaltaan vaikuttaa niin hajautuneet näkökulmat kuin kirjan rajallinen sivumäärä. Pidän enemmän kirjoista, joissa on yksi keskeinen hahmo ja jossa miljööseen ja tarinaan upotaan syvemmälle. Tästä ideasta kun olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta toisaalta pituus on nuortenkirjalle varsin passeli. Harmillisesti arvasin osan isoista juonenkäänteistä ennalta jo ekojen 50 sivun aikana, kuten kuka hahmoista kuolee. Plussaa on annettava siitä, kuinka kirjoilla on hahmoille suuri merkitys, esimerkiksi Vegan nimi saa sivuilla selityksensä. 
 
      
   
Arvosana:
   
Takakannesta:
Meitä oli viisikymmentä.
Tämä on meidän tarinamme.

Hätkähdyttävä YA-romaani maailmasta, jossa nuoret joutuvat vankilaan rikoksista, jotka heidän on laskettu tulevaisuudessa tekevän.

Meidät noudettiin keskellä kirkasta päivää, kohteliaasti ja rauhallisesti.Ei varmasti ollut tarkoitus, että kukaan kuolisi.Ei varmasti ollut tarkoitus, että kaikki menisi sellaiseksi kuin meni.Tämä on meidän tarinamme.mä ovat meidän äänemme.
  
284 sivua, Tammi 2020

10 kommenttia:

  1. Melko samoilla linjoilla olet kuin minäkin, eli hienoinen pettymys oli tämä minullekin, ja monipuolinen henkilöhahmokaarti tuntuu laskelmoidulta. En päässyt oikein päässyt henkilöhahmojen sisään. Harmi, olin odottanut tästä selkeesti dystopiamaisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monessa muussakin lukemassani postauksessa niin blogistaniassa kuin Instassakin kommentoitiin samaa. Kovat odotukset, mutta teknisesti lössähti.

      Ja tästä olisi saanut helposti dystooppisemmankin. Toisaalta ehkä kirjan pointti on sen niin kieroutunut uskottavuus, sillä ei ole kauhean venytettyä sanoa, että näin voisi oikeastikin tapahtua.

      Yhdessä, max kahdessa näkökulmahenkilössä pidättäytyminen olisi varmaan myös terävöittänyt kirjaa.

      Poista
  2. Demiseksuaalisuus, viisi näkökulmaa, kuolemat.. Itselle menee lukulistalle välittömästi! Kiitos vinkistä :) koska en välttämättä olisi muuten omalle lukulistalle valinnut tätä teosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simukka osaa sateenkaarevat hahmot (joita tässäkin kirjassa useampi) ja oli tosi hienoa, että demiseksuaalejakin hahmoja on nyt kirjallisuudessa. Itsekin koen olevani demi, niin tosi kivaa nähdä representaatiota, vaikka varmaan näitä hahmoja on ollut aikaisemmin, ei välttämättä vain sillä nimellä.

      Poista
  3. Onpa erikoisen kuuloinen kirja, aika paljon on taas kaikkea saatu mukaan noin lyhyeen sivumäärään...
    Olin tästä varovaisen kiinnostunut, kun tutkin katalogeja, mutta nyt on alkanut tuntua, ettei tämä ehkä sitten kuitenkaan ole minun kirjani. Dystopioita tulee luettua aika harvoin (en ole tainnut lukea yhtäkään sen jälkeen, kun sinun scifi-haasteesi päättyi...), ja Simukan uusin lienee minulle hieman liian erikoinen viritys. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todella kiinnostavan kuuloisesti markkinoitu, harmi, ettei sitten omia (tai monen muunkaan) odotuksia vastannut. Asioita käsitellään liian pintapuolisesti, kun taas sateenkaariteemoissa on jopa opettavan saarnaavainen ote, vähempikin alleviivaaminen olisi riittänyt. Tämän voi periaatteessa lukea myös nykyhetken sijoittuvana kirjallisuutena, sillä niin vähän tässä on dystopiaelementtejä (omassa nykyhetkessämme tuntuu oleva enemmän noita aineksia).

      Minulla on lukupinossa parhaillaan montakin dystopiaa odottamassa, jahka ehdin niiden pariin. Onneksi kirjallisuutta (vielä) julkaistaan niin laajasti, että jokaiselle löytyy jotakin. Harmi vain, että nuorten/YA-kirjojen osuus julkaisuista on niin pieni ja sitten osa niistä, jotka julkaisukynnyksen ylittävät ovat näin kädenlämpöisiä. Onneksi tulee luettua englanniksikin, kun niin harmittavan moni huikea kirja jää kääntämättä.

      Poista
  4. Herätti kyllä kiinnostukseni tämä. Vaikken erityisesti dystooppisten kirjojen ystävä olekaan, niin lähtöajatus on kihelmöivän mielenkiintoinen. Toisaalta, kuten sanoit, aika paljon on aineksia yhteen kirjaan... jään miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä varmaan toimii paremmin lukijalle, joka ei ole dystopia-fani, koska silloin ei ehkä odotakaan niitä dystopialle tyypillisiä kerronnan keinoja. Olisikin kiinnostavaa kuulla jonkun tällaisen lukijan kokemuksia kirjasta.

      Poista
  5. Tekisi mieli kokeilla jotain Salla Simukan.kirjaa, olisiko se tämä vai joku aiempi, pitää miettiä. Ja mihän en ole dystopiafani ollenkaan, joten olisin hyvä lukija tuohon sun yllä laittamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Simukalta tämän lisäksi ihastuttavan lastenkirjan Sisarla, kääntönovellikokoelman Sytytä valot! / Sammuta valot!, ja dystooppisen kirjaparin Jäljellä ja Toisaalla. Moni on kehunut kovasti hänen dekkaritrilogiaansa Punainen kuin veri, Valkoinen kuin lumi, Musta kuin ebenpuu. Näistä ensimmäinen odottelee kirjahyllyssä sopivaa fiilistä. Samoin minulla ovat lukematta vielä niin ikään kehutut Minuuttivalssi ja Kun enkelit katsovat muualle, jotka käsittääkseni sopisivat Pride-lukuhaasteeseenkin.

      Poista