"Sillä ei oo kauheesti väliä, onko vanhemmat miehiä, naisia vai mitä"
Lukuhaasteissa: Naistenviikko: nimipäiväänsä 18.7. viettää Riikka
Riikka Ala-Harjan Ebba-sarjan kolmannessa osassa, Kahden isän Ebba, ollaan hieman haikeissa tunnelmissa, lukiessa nimittäin tuntui, että tämä saattoi olla viimeinen osa. Ebba kun aloittaisi seuraavana syksynä seitsemännen luokan.
Ebban äidin miesystävä Ilmari on muuttamassa heidän kanssaan yhteen sillä aikaa, kun Ebba on Saksassa luokkansa kanssa opintoretkellä. Äiti on lupautunut reissuun valvojaksi, mutta sairastuu ja Ilmari ilmoittautuu Miska-koiransa kanssa hänen tilalleen. Reissu on luokan viimeinen tilaisuus olla yhdessä, sillä yläasteella kaikki hajaantuvat toisiin kouluihin, Ebba, Eino ja kouluun puoli vuotta aikaisemmin tullut Sara jatkavat kuitenkin saksalais-suomalaisessa koulussa.
Isäpuoli!
Mikä isäpuoli Ilmari mulle muka on?Haloo, äiti!Ei Ilmarilla ole mitään tekemista isä-sanan kanssa! Ilmarihan on vaan mun äidin miesystävä.Tosi rasittavaa, isäpuoli on älyttömän typerä sana.Puolikas isä muka.Ei yhtään isä, ei prosenttiakaan. (s. 16)
Ebba kipuilee isäpuoli-sanan kanssa ja tiuskii sen takia parhaalle ystävälleen Saralle, joka viihtyy Ebban mielestä liiankin hyvin Ilmarin ja Miskan kanssa. Riidat saadaan kuitenkin lopulta sovittua.
Saralla on tosi kaunis tumma tukka, ruskeat silmät ja vaaleanruskea iho. -- Saralla on kaksi äitiä. Ne on molemmat tosi cooleja. Heta on töissä hotellin respassa ja Wilhelmiina on tulkki. -- Wilhelmiina adoptoitiin vauvana Etiopiasta, ja siltä Sara on perinyt tumman ihon. (s. 8-9)
Sarja tarjoaa samaistumispintaa etekin lapsille, joiden omat tai kaverin vanhemmat ovat eronneet, mutta uskon, että näitä lukevat mielellään muutkin. Teksti on sujuvaa lasten ja varhaisteinien arjen kuvaamisessa tykkäämisineen ja älypuhelimineen, repliikit tuntuvat aidoilta puhekielisydessään.
Sara vilkaisee mua ja Einoa vähän ilkikurisesti. Ärsyttävää, sillä nyt joku voi tajuta, että mä oon jotenkin ihastunut Einoon. Lopettais. Mä en oo tunnustanut Eino-ihastumista kuin Saralle, en kenellekään muulle. Kohta kaikki arvaa, varsinkin Eino, ja sitä mä en todellakaan halua. (s. 48)
Tässä osassa sivutaan myös ilmastonmuutosta ja ympäristön saastumista: Ebban luokka matkustaa Saksaan laivalla, jotta ilmakehään purkautuisi vähemmän hiilidioksidia ja rannalla Ebba surkuttelee niiden ihmisten tyhmyyttä, jotka heittävät muoviroskaa mereen. Ebba ja Sara ovat myös kasvissyöjiä (joskin Ebba syö kyllä voita, munia, jugurttia, jäätelöä ja juustoa).
Joskus Sara tuntuu paljon aikuisemmalta kuin mä, tai se osaa esittää just oikeita kysymyksiä ja miettiä jotain pääministeri- tai pakolaisjuttuja. Mä tunnen itseni välillä aika vauvaksi. Mä näytän meidän luokan tytöistä kaikkein nuorimmalta, ja se on jotenkin rasittavaa. Mä olen ihan vauva, mulla ei ole vielä edes rintoja niinku monilla jo on. (s. 46)
Kuvitusta on vähän ja harvat kuvat toistuvat lukujen aluissa. En ole oikein lämmennyt tälle Marika Maijalan tyylille (etenkin kun Miska-koiralla on vain yksi silmä, mutta kuvituksessa sillä on kaksi).
Arvosana:
Takakannesta:
Ebbasta on tosi ärsyttävää saada isäpuoli. Tunteet räiskyvät myös leirikoulussa.
Kuudennen luokan keväällä Ebban luokka matkustaa leirikouluun Saksaan. Äiti sairastuu eikä pääsekään mukaan valvojaksi. Ebban harmiksi Ilmari, äidin miesystävä, lupautuu tilalle. Leirikoulun jälkeen Ilmarin on tarkoitus muuttaa saman katon alle Ebban ja äidin kanssa, mistä Ebba ei pidä yhtään.
Ilmarin mukana leirikouluun tulee hänen bostoninterrierinsä Miska. Koira valloittaa koko luokan sydämen. Kun Ebban paras kaveri Sara lähtee riidan päätteeksi karkuteille, Miskan vainukuono osoittautuu kullanarvoiseksi.
Sarjassa ilmestyneet:
Samankaltaista luettavaa: Kirsti Kuronen: Merikki
Hyvä aistenviikon naloitus!
VastaaPoistaIstuimme Toton kanssa kuuntelemassa, kun Riikka Ala-Harja luki Turun kirjamessuilla (edellisvuonna) kirjaansa Kahden maan Ebba. Toto kuunteli mielellään ja oli kirjasta kiinnostunut, mutta sitten ei kuitenkaan tullut sitä koskaan lukeneeksi. Ehkä pitäisi vielä yrittää tarjota tai kuunnella äänikirjana sillä teemat ovat tärkeitä.
VastaaPoistaNämä saattavat houkutella vähän enemmän tyttöjä kuin poikia, mutta minustakin näissä on käsitelty monia isoja, tärkeitä teemoja, jotka sopivat kaikille. Etenkin kakkoskirjassa, kun Ebban kuukautiset alkavat on sellainen, mistä soisi myös poikienkin kuulevan enemmän. Sopivia välipalakirjoiksi, koska ovat lyhkäisiä, tiiviisti kerrottuja ja reaalimaailmaan sijoittuvia, eli siinä mielessä "helppoja", kun ei tarvitse kuvitella kokonaista uutta maailmaa.
PoistaOlen kuullut tuosta Kahden maan Ebbasta, mutta en tiennyt että se on saanut jatko-osiakin. Tuo Kahden maan Ebba poikkeuksellisesti kiinnostaa minua. Poikkeuksellisesti siksi, että yleensä en kiinnostu lasten- tai nuortenkirjoista. Mahdollisesti jos siitä pitäisin, voisin nämä muutkin lukea. Minulla ei siis ole mitään tällaisten kirjojen lukemista vastaan, mutta harvoin niistä kiinnostun. Ebba on sikäli poikkeus.
VastaaPoistaEbba-sarjassa on kyllä ollut kiinnostavia, suuria teemoja: vanhempien avioero, lapsen matkustaminen kahden maan välillä, uudet perheenjäsenet, kasvissyönti, ilmastonmuutos, rasismi, kuukautiset, ystävyys, riitojen sopiminen... Tuo Kahden maan Ebba oli vuotensa Finlandia-ehdokkaista ainoa, joka minua kiinnosti missään kategoriassa, eli jotain siinä siis on.
PoistaNämä Ebba-kirjat ovat tärkeitä, aihepiirien takia, mutta myös siksi, että tuohon välikauteen - ei enää pieni muttei vielä isokaan - ei varmasti koskaan ole liikaa luettavaa. Olen lukenut Ala-Harjan aikuiakirjoja, ja erityisesti pidin tästä viimeisestä EN SAAB -romaanista.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, että varhaisteineille ei ole ylitarjontaa kirjoissa. Toisin kuin pienemmille lukijoille ja sitten isommille nuortenkirjoja ja YA:ta. Puhumattakaan, että olisi puhetta kuukautisista, niin kuin Ebba-sarjan toisessa osassa. Vasta isompien kirjoissa puhetta, vaikka ne muutokset kehossa tapahtuu jo nuorempana.
PoistaLuulin nimen perusteella, että Eballa on kaksi isää, jotka ovat siis suhteessa toistensa kanssa, mutta sateenkaariperhettä taitaakin edustaa Saran perhen.
VastaaPoistaLainausten perusteella kieli todellakin vaikuttaa sellaiselta, mitä noin 12-vuotias voisi kirjoittaa.
Jos en olisi lukenut kahta aiempaa osaa, olisin tehnyt saman päätelmän. Teosten nimeämistapa "Kahden ___ Ebba" tällainen toki sopii, mutta tietämättä kontekstia voi se myös johtaa harhaan. Onneksi kirjassa tosiaan on kaveri, jolla saman sukupuoliset vanhemmat.
Poista