Vaikka helmikuu onkin vuoden lyhyin kuukausi, mahtui siihen silti kaikenlaista. Kirjasome äänesti vuoden 2020 parhaat kirjat. Blogistanian Finlandialla palkittiin paras kotimainen eli Anni Kytömäen Margarita, Blogistanian Globalian eli parhaan käännöskirjan palkinnon nappasi Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet, Blogistanian Kuopuksen eli parhaan lasten- ja nuortenkirjan tittelin sai J.S. Meresmaan Dodo ja Blogistanian Tiedolla kruunattin Patrik Svensonin Ankeriaan testamentti.
Pieni lukujumikin on vaivannut. Tai ei ehkä varsinainen jumi, mutta sellainen epämääräinen tuhnuisuus, ettei oikein tee mieli tehdä mitään. Liekö korona-aika sitten viimeinkin kunnolla alkanut moukaroimaan, tai sitten on ollut ikävä aurinkoa tai jotain. On tässä kuitenkin tullut luettua (onneksi on sarjakuvia) ja postailtua rästipinoa matalammaksi. Jälkimmäiseen auttoi se, että kirjoitan tekstit nykyään Google Docsissa, mistä kopioin ja liitän valmiin tekstin tänne. Ei tarvitse siis tuskailla, että sivusto ei vastaa kuin kerran, koska kyseinen "haastava" toiminto vetää Blogger-välilehden aina ihan jumiin.
Helmikuussa luin kahdeksan kirjaa (1987 sivua), joista neljä oli romaaneja ja neljä sarjakuvaa. Parhaat hetket vietin Keiko Carterin sekä Heartstopperin ekan osan kanssa. Lisäksi luin 309/542 sivua kuukauden lukupiirikirjana olleesta Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanista (ja tykännyt todella paljon), mutta täytyy lukea tässä välissä pari arvosteltavaa seuraavaan Tähtivaeltajaan.
Kaikki helmikuussa luetut:
- Debbi Michiko Florence: Homma hallussa, Keiko Carter
- Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
- Sari Luhtanen: Isadella - Sydän liekeissä
- Neil Gaiman & P. Graig Russell: Coraline
- Junji Ito: Fragments of Horror
- Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmiskunnan synty
- Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä
- Alice Oseman: Heartstopper 1
Helmet -lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (11/50)
6. Kirja kertoo rakkaudesta - Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä - Sari Luhtanen: Isadella - Sydän liekeissä
33. Kirjassa opetetaan uusi taito - Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä
34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa - Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
46. Kirjassa syödään herkkuja - Debbi Michiko Florence: Homma hallussa, Keiko Carter
Maaliskuun lukupino:
- Tomi Adeyemi: Koston ja kunnian lapset
- Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset
- Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit - Keskiyön miekka
- Elly Griffiths: Siniviittainen nainen
- Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja
- Åsa Larsson, Ingela Korsell & Henrik Jonsson: Pax 1 - Loitsusauva
- Matthew Mather: Kybermyrsky
- Joonas Riekkola: Silkkomaahan kadonneet
- Minna Roininen, Solina Riekkola & Matleena Sopanen (toim.): Ei aivan ihmisiä
Hyviä kirjoja olet lukenut ja kiinnostavia kirjoja olet varannut maaliskuun lukulistalle. Luin juuri Auschwitzin kirjastonhoitajana.
VastaaPoistaTuo Iturben kirja on kyllä yksi pinon kiinnostavimpia. En usko, että ehdin ihan kaikkiea lukemaan, mutta kiva, kun on vaihtoehtoja. ♥
PoistaPaljon olet nihkeydestä tunteesta huolimatta saanut luettua; Suomessakin asuu paljon aikuisia, jotka eivät lue vuodessa yhtään kirjaa:) Tuntuu ihan kummalliselta ajatella, millaista oma elämäni olisikaan ilman kirjoja - toivottavasti ne pysyvät rinnalla aina<3
VastaaPoistaMeidän perheessä isä ja tytär ovat innostuneet Larssonin Pax-sarjasta, jota luetaan tytölle ääneen ruotsiksi. Ovat menossa jo kai neljännessä osassa, sitä on ruotsiksi muistaakseni lähes 10 osaa. Uskon, että sarja löytää lukijoita myös suomeksi. Kuulemma jännittävä ja koukuttava, toisinaan jopa niin jännä, ettei just ennen nukkumaanmenoa kannata lukea:)
Tuo Pax on kyllä kiva, kun on sarjakuvaa tekstin seassa. Siskoni on jo suositellut opettamalleen 5-6 luokalle. Tykkään Kepler62- ja Maailman viimeiset tyypit -sarjoista juuri tästä syystä: kuvalla voi kertoa enemmän kuin tekstillä eli auttaa vähemmän lukevia, kun tekstimassaa on kevennetty. Ja piristäähan sellainen taidokas kuvitus aikuislukijankin kokemusta.
PoistaAikuisten lukemattomuus on kyllä sellainen, mihin ei mediassa tai kauheasti muutenkaan tunnuta kiinnitettävän riittävästi huomioita. Toki nuorten lukemiseen on helpompaa vaikuttaa, mutta pelkkä huolipuhe ei riitä, vaan olisi tehtävä jotain konkreettista. Mutta lukemattomat aikuiset kaipaisivat myös näkyvyyttä, sillä heillä on vaikeuksia erottaa tekstilajeja, täyttää tärkeitä kaavakkeita tai hahmottaa kokonaisuuksia tekstistä.
Lukeminen on kyllä ihanaa, mutta myös erittäin hyödyllistä: voi astua toisten saappaisiin. Tekisi hyvää vaikkapa persuille, jotka eivät todellakaan näe omaa napaansa pidemmälle. Ilman lukutaitoa ja kirjoja olisi elämäni paljon suppeampaa. En voisi nojatuolimatkailla maapallon toiselle puolelle, keskiajalle, Marsiin, rinnakkaiseen ulottuvuuteen tai fantasiamaailmoihin. Tämä onkin ollut näin korona vuoden aikana pelastus.