Sivut

lauantai 9. heinäkuuta 2022

Johanna Hulkko: Geoetsivät ja salaperäinen Sasu & Geoetsivät ja yksikätinen madonna

"Me vain on mietitty, että onko sinulla jotain... 
murheita?" isä sanoi ja katseli omituisesti kattoon.
"Ei", Raparperi tiuskaisi.
"Ettei ole mitään... ongelmia?" isä jankkasi. 
"Vastoinkäymisiä? Nuoruuteen liittyviä ilmiöitä?"
Raparperi muljautti silmiään.
"Mitään marjamatkoja tai hillopurkkeja tai yllättäviä tätivierailuja?"
Raparperi ei voinut ymmärtää, mistä isä puhui.
"Kuukautisia tai sellaista?" isä vingahti lopulta.
  
   
Luin Pride-lukuhaasteen aikana kaksi osaa Johanna Hulkon Geoetsivät-sarjasta. Kuudennessa kirjassa Salaperäinen sasu selvitetään graffititöhrijän tapausta. Lämpöaalto jatkuu jo toista viikkoa (samaistuttavaa) ja geokätköilyporukka viettää niin paljon aikaa rannalla ja uimassa, että touhusta alkaa mennä maku. Onneksi heille tarjotaan uutta juttua ratkaistavaksi. Samaan aikaan Raparperin isän on lomautettu ja rahat ovat tiukassa. Raparperi etsiväkavereineen matkustaa salaa Tampereelle junalla, mutta paluulippu häviää. Onneksi kirjaston työntekijä tulee apuun. 
  
Seijan käsilaukku löi vertoja Muumimamman laukulle, sillä sieltä löytyi pullaa, sämpylöitä, mehua ja viisi tikkaria. (s. 91)
  
Raparperi ei ole kyllä paljoa elämänsä aikana ehtinyt vielä tekemään: hän ei ole syönyt sushia, hän ei ole koskaan matkustanut junassa eikä ole koskaan ollut häissä. Toisaalta ihan hauska, että kirjassa normalisoidaan sellaistakin elämää, johon mahtuu vielä paljon uusia asioita, eikä lasta kiusata siitä, ettei hän vielä tiedä ole tehnyt kaikkea, mitä muut. Frisbeegolfaamassa he kuitenkin ehtivät käymään ja Raparperin isä on taas vauhdissa. 
  
Hän piti pitkän puheen graffititaiteen syvimmästä ytimestä, sen kantaaottavuudesta, dialogista valtaapitävien kanssa, yhteiskunnan pieniäänisten oikeudesta ajatuksiinsa ja kaupunkimiljöön kuulumisesta myös nuorille, taitelijoille, cityketuille ja marsuille. (s. 126)
  
Isä ja Pekka luulevat, että Raparperin "mooniskat" ovat alkaneet ja tyttö käyttäytyy siksi salailevasti. (Enpäs ole tuota sanaa kuukautisista kuullutkaan aikoihin, 20-luvulla syntynyt mummoni käytti tuota ilmaisua.) Äksyilyn syynä on kuitenkin se, että valehtelu on painanut Raparperia. Ihan huippua, että kuukautisista puhutaan lastenkirjoissakin ja vieläpä isän aloitteesta – vaikka ei se aivan sujuvasti mennytkään. Kirjasarjaan saadaan myös uusia hahmoja!
  
"Mihin tämä maailma päätyy, jos kaikki aina ostavat kaiken, mitä haluavat?" (s. 102)
  
Harmillisesti vielä vuonna 2015 ilmestyneessäkin kirjassa käytetään sanaa inkkari, kun Petteri keksii tehdä sotamaalauksen poskiinsa. Ei näin. Toivottavasti enää 2022 ei tällaista kirjoissa nähtäisi. Toinen harmistus liittyy Raparperin parhaaseen ystävään Emmiin, jonka äiti "laihdutti ja söi nykyään lähinnä rehuja" ja hän itse popsii porkkanaa "edistääkseen ihon terveellistä ruskettumista". Tällainenhan on hieman vaarallista etenkin kun nykyään UV-säteily on Suomessakin voimakkaampaa. Laihduttamisesta ja ruskettumisesta puhuminen on kyseenalaista, koska monet nuoretkin suhtautuvat niihin pakkomielteisesti ja kumpaakin liittyy paljon terveyshaittoja.
    
Sitten hän lähti polkemaan kohti uutta seikkailua. (s. 9)
    
Sarjan seitsemäs osa, Yksikätinen madonna  on ehkä vähiten uskottava tähän mennessä. Teoksen nimeen liittyvä tapahtuma kesti vain pari lukua, eli sen mysteerin ratkaisu ei todellakaan ollut mitenkään keskeistä. Madonna on lasiveistos, joka katoaa museosta. 
  
Raparperi ymmärsi, että isä halusi muuttaa perheen auton eli vanhan kunnon Kotteron kulkemaan biokaasulla. (s. 22)
  
Paljon kiinnostavampaa puolestaan on Raparperin ihastuminen edellisessä kirjassa esiteltyyn hahmoon, Jomppeen. Raparperin isä ja Pekka ovat puolestaan malli esimerkki ylihuolehtivista vanhemmista ja lähettävät tytölle tekstiviestejä puolentunnin välein, kun tämä on pyöräretkellä.
  
"Mä pidän sun tytöstä huolen", Jomppe sanoi vielä isälle. (s. 117)
  
Raparperi on hassu lapsi, joka ei ole koskaan ennen kuullut chorizosta tai suolakaramellista (kirja on ilmestynyt 2016!), eikä tykkää pipareista homejuustolla (omaa herkkuani joulun seutuun, mutta ymmärrän etteivät kaikki tykkää nuorena – itse taisin olla kuusi tai seitsemän, kun maistoin Auraa ensimmäisen kerran ja ihastuin. Vain harva asia ei sovi homejuuston kanssa). 
  
Cocotte kuulosti käeltä, ja chorizo vanhalta horiskolta. -- Suolakaramelli epäilytti. Raparperi oli kerran salaa nuolaissut suolatablettia, joita isä käytti maratoneilla, Se oli järkyttävä kokemus.
--
Kukaan ei pitänyt suolapähkinöistä suklaan seassa. Se on kuin tarjoaisi hilloa lihan kanssa tai homejuustoa piparin päällä. (s. 39 ja 45-46)
  
Arvosanat:
Salaperäinen Sasu 3,5/5 ♥ | Yksikätinen madonna 3/5 ♥  
  
Takakannesta:
Lasten suosikkisarjan kuudennessa osassa Geoetsivät ovat mystisen graffititaiteilijan jäljillä.
  
Heinäkuun helteillä ympäri kaupunkia ilmestyy graffiteja, joiden tekijää Geoetsivät alkavat selvittää. Samaan aikaan he bongaavat graffititaidetta käsittelevän geokätkösarjan. Kaiken takana tuntuu olevan salaperäinen nimimerkki Sasu, jonka reittejä seuratessaan Geoetsivät ajautuvat kauas kotinurkilta. Ja jotta kesä olisi täydellinen, Raparperin isä osallistuu frisbeegolf-kisaan puurolautasella. Nolouden huippu!
  
Seikkailua, huumoria, väärinkäsityksiä ja jättiyllätyksiä – siinä ainekset suosikkisarjan kuudenteen osaan, jossa Geoetsivät vain kiihdyttävät vauhdikasta menoaan.
   
---
  
Geoetsivien uusi kaveri Jomppe haluaa järjestää kotipaikalleen Nuutajärvelle geokätköilytapahtuman. Etsivät ovat heti valmiina varsinkin Raparperi, joka salaa haaveilee romanttisesta pyöräretkestä Jompen kanssa. Perillä etsivät saavat kuulla, että juuri avatun taidenäyttelyn vetonaula, arvokas lasiveistos, on kadonnut. Kuka on vienyt painavan veistoksen ja miten? Entä miksi isä on muuttunut entistäkin säästäväisemmäksi, vaikka sai juuri lottovoiton?
  
Alakoululaisten suosikkisarja on ehtinyt jo seitsemänteen osaansa. Geoetsivien seikkailu lasitehtaan maisemissa on yllätyksiä täynnä, mutta suurin yllätys odottaa kuitenkin Raparperia kotona.
      
159 / 142 sivua, Karisto 2015-16
  
Kuvittanut: Jari Paananen
   
Sarjassa ilmestyneet:
      
    Luettu myös täällä: Kirjavinkit: Salaperäinen Sasu ja Yksikätinen madonna, Lastenkirjahylly

    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti