Maaliskuun luetut

Maaliskuussa luin yhdeksän kirjaa ja 2436 sivua. Joukkoon mahtui niin sarjakuvaa (kissa mangaa ja suomalainen, tuhon jälkeinen maailma), lastenkirjallisuutta (Puuseppä ja Ronja), suomikummaa (Sinisalo ja Krohn), kotimaista dystopiaa (Nokkosvallankumous) kuin kansainvälisesti suosittuja teoksia (Viimeinen toivomus ja Kirjavaras). Lukupiirikirjoja (jopa kaksi tässä kuussa), uutta ja vähän vanhempaa, niin nuorelle kuin varttuneemmalle lukijalle suunnattua kirjallisuutta, scifiä, fantasiaa, satua ja lähes totta. Kolmen kärjessä luetuista ovat Nokkosvallankumous, Kirjavaras ja Enkelten verta. 

  

Hieno kuukausi kaiken kaikkiaan. Blogiani muuten luettiin maaliskuun aikana vähän yli 8000 kertaa - uusi ennätys, jo kolmannen kerran tänä vuonna. Kiitos! Uusia lukijoitakin blogiini kirjautui ainakin neljä, kiitos teillekin. ♥  

  

Keskeneräisenä tällä hetkellä ovat:

• Maarit Verronen: Karsintavaihe (195/325)
• Tiina Raevaara. Eräänä päivänä tyhjä taivas (22/247)
• Jyrki Kiiskinen: Kaamos (31/118)

  

Ensi kuussa tiedossa myös Kirjavaras-elokuva (4.4.) ja Ronjan teatteriesitys. 

  

Lukupiirissä | Markus Zusak: Kirjavaras

"Aina ei saa mitä toivoo.
Ainakaan Natsi-Saksassa."

   

 

Kirja ja elokuvalippu Blogat-yhteistyönä. Elokuvan ensi-ilta 4.4., siitä lisää myöhemmin.

Kirja ja elokuva käsittelyssä myös lukupiirissäni.

     

        

Australialaisen, eurooppalaisella sukutaustalla varustetun Markus Zusakin suomalaisissa kirjablogeissakin suositun Kirjavarkaan päähenkilö on Liesel Meminger. Tyttö, joka rakastaa kirjoja ja sanoja, vaikkei aluksi osaa edes lukea. Teoksen alussa, vuonna 1939 hän on vähän vaille kymmenen, lopusssa melkein neljäntoista. Natsi-Saksan kauheudet ja Anne Frankin päiväkirja lienevät monille tuttuja. Kirjavarkaan lukija pääsee seuraamaan muutaman vuoden ajan millaista kenties oli olla saksalainen nuori tyttö Hitlerin valtakaudella. Kertojana toimii Kuolema. Tämä maagisen realismin suuntaan kallistuva seikka ja päähenkilön tuoreus tuovat uusia näkökulmia historialliseen tapahtumaan.

   

Hän oli pikkutyttö.
Natsi-Saksassa.
Kuinka soveliasta, että hän oli löytämässä sanojen mahdin. (s. 153)

 

Zusakilla on erikoinen tapa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tapahtumia kerrotaan Kuoleman muistelemina, ja välillä tämä kertoo tulevista tapahtumista etukäteen. Tällainen juonen itsensäpaljasteleva elementti rikkoo välillä illuusion ja repäisee lukijan takaisin reaalimaailmaan, mutta pidemmälle lukemisen myötä tähänkin tyylikeinoon tottuu. Toinen erikoinen tekninen piirre kerronnassa muodostuu Kuoleman tekemien *** VÄLIHUOMIOIDEN *** kautta (ks. esimerkki alla). Lisäksi Kirjavarkaassa on mise en abyme eli tarina tarinassa rakenne: kun Liesel lukee erästä kuvakirjaa, on sen sivut liitetty myös osaksi teosta. Teksti sisältää myös jonkin verran saksankielisiä sanoja, mutta yleensä ne selitetään, kun ilmenevät ensimmäisen kerran.

  

     

*** PIENI TOSIASIA ***

Minulla ei ole sirppiä eikä viikatetta.

Käytän mustaa huppuviittaa vain jos on kylmä.

Eikä minulla ole pääkallomaisia kasvonpirteitä, 

joilla teikäläiset mielellään minut matkan päästä varustavat.

Haluatko tietää miltä oikeasti näytän? Minäpä autan.

Etsi peili sillä aikaan kun minä jatkan.

(s. 315)

 

Liesel on kirjavaras. Lisänimensä hän saa eräältä pojalta, jolla on keltainen tukka. Kirjavarkaaksi tyttö päätyy vahingossa, kun hänen kuusivuotias pikkuveljensä kuolee matkalla uuteen kotiin. Veli haudataan paikkaan, jonka nimeä Liesel ei tiedä. On talvi, ja routaisessa maassa pieni hauta. Lumesta Liesel poimii ensimmäisen kirjansa, joka myöhemmin osoittautuu haudankaivajan käsikirjaksi. Makaaberi alku kasvutarinalle, jossa kuolema ei ole koskaan kaukana. 

      

Oikeastaan se on vain pieni tarina, jonka aiheita ovat muun muassa:
- tyttö
- eräät sanat
- harmonikansoittaja
- eräät fanaattiset saksalaiset
- juutalainen nyrkkeilijäsankari
- ja aikamoni varkaus. (s. 11)

   

Zusakin luomat hahmot ovat  persoonallisia ja uskottavia. Heille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Jopa Kuolema esitetään välillä ihmimillisestä näkökulmasta. Hän vain tekee työtä, joka hänelle on annettu, vaikka ei aina nautikaan saamastaan taakasta - sielujen kuljettaminen on raskasta. Jokainen hahmo kasvaa ja kehittyy tarinan aikana. 

  

Suomennos on korkeatasoinen, kieli on sujuvaa, enkä onnistunut löytämään mitään selkeitä virheitä. Kehotan lukemaan teoksesta pokkaripainoksen, olin nimittäin lainannut aikaisemmin kirjastosta kovakantinen kirjan lukupiiriä varten ja se painaa aika paljon. Suosittelen Kirjavarasta historiasta kiinnostuneille ihmisille, joita nenäliinapaketti-varoitus kirjan yhteydessä ei pysäytä. Paikoin itsekin tartuin nessuun. Tarinan yhtenä opetuksena, jos sellaisia haluaa etsiä, voisi olla, että kirjat voivat pelastaa hengen. Niin ainakin Lieselille kävi.
   

"Saukerl", Liesel sanoi naurahtaen, ja kohottaessaan kätensä hän tiesi täysin varmasti, että samalla hetkellä poika sanoi häntä Saumenchiksi. Minusta se on niin lähellä rakkautta kuin yksitoistavuotiaalle on mahdollista. (s. 150)

Arvosana:

   
Takakannesta:
Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema ei ole koskaan ollut kiireisempi. Pommisuojassa  9-vuotias Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa.

      
Elämän muuttava tarina rakkaudesta, rohkeudesta ja sanojen mahdista on käännetty yli 40 kielelle.
    
"Ansaitsee paikan Anne Frankin päiväkirjan vieressä. Tuleva klassikko." - USA Today
 
Bryan Percival on ohjannut menestysteoksen pohjalta elokuvan, joka saa ensi-iltansa maaliskuussa 2014. Pääosissa ovat mm. Geoffrey Rush ja Emily Watson.
  

Asiasanat: kasvutarina, maaginen realismi: kuolema, sota: natsit

     

Samantyylisiä kirjoja: Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja, Sarah Winman: Kani nimeltä jumala, Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa, Meera Syal: Anita and me 

  
Suomentanut: Pirkko Biström, 556 sivua, Seven (pokkaripainos, 2014) 1. painos Otava 2008

    

Alkuperäinen nimi: Book Thief (2005)

   

Kirjasta mm. täällä: Risingshadow, Helsingin Sanomat, Savon Sanomat, Kingiä, kahvia ja empatiaa, Kirjaneidon tornihuone, Hurja Hassu Lukija, Todella vaiheessa, Tarinauttiset hämärän hetket, Luettua, Järjellä ja tunteella, 

Topi Koivisto & Tapio Miettinen: Tunnel Ground - Maanalainen aamunkoitto

"Maailma on kuollut"

 

  

Koivisto & Miettinen kaksikon tuhon jälkeiseen maailmaan sijoittuva Tunnel Gorund - Maanalainen aamunkoi on ihmisyyttä ja konetta yhdistelevä, tummasävyinen sarjakuva. Se on synkkä niin värimaailmaltaan kuin teemaltaankin. Tapahtumapaikkaa ja aikaa ei kerrota suoraan, mutta rivien väleistä on pääteltävissä, että kertomus sijoittuu tulevaisuuteen. 

    

Teoksessa esiintyvien hahmojen nimet, esimerkiksi Kowalski ja Dietrich viittaavat kahteen eri kielialueeseen, kenties Venäjälle ja Saksaan. Värikkäällä mielikuvituksella varustettu lukija (kuten allekirjoittanut) voikin tästä vetää johtopäätöksen kenties jonkinlaisesta viimeisten eloonjääneiden monikansallisesta ryhmittymästä, jonka perillisiä tällaiset nimet mahdollisesti ovat. 

  

   

Nykytilanteeseen johtaneiden tapahtumien historiaa ei paljoa avata. Selvää kuitenkin on, että, pimeydessä vaeltelevat ja toistensa kanssa samoista resursseista kamppailevat viimeiset ajattelevat olennot ovat robotinkaltaisia (ks. kuvakosteet). Valoa tihkuu maan alle harvoin ja miljöö on täynnä tuhoutuneita rakenteita ja muuta romua.   

   

Valo ja pimeys, toivo ja masennus ovat kaksi teoksessa vahvasti esillenoussutta vastakkaista paria. Yksinäinen vaeltaja, tarinan päähenkilö, etsii pimeistä tunneleista varaosia, joilla korjata metallista vartaloaan. Välillä tämä hahmo löytää valon tai ihmettelee muinoin kuolleita ihmisiä.

     

    

En voi väittää, että olisin tajunnut tästä sarjakuvasta aivan kaiken, mutta erittäin hieno kokemus se oli. Kuvitus on erittäin onnistunutta ja tunnelmallista, jopa ahdistavaa valottomassa, pelkistetyssä väriskaalassaan ja paikoin hyvinkin yksityiskohtaisissa, tuhoutunutta maisemaaa esittelevissä kuvissaan. Suosittelen teosta enemmän tai vähemmän HC-scifiin tutustuneille lukijoille, jotka pitävät maailmanlopun tunnelmasta, tummista sävyistä ja ihoa kovemmasta kuoresta.

     

Arvosana:

       

Takakannesta:

"Ehkä pimeys onkin ainoa totuus. Valo on ailahteleva, se häviää jos annat sille vähäisenkin mahdollisuuden. Kenties olemassaolomme on yhtä häilyväistä, välkymme todellisuudesta sisään ja ulos tietämättä missä olemme olleet ja kuinka kauan."

    

Maailmanlaajuinen tuho jättää jälkeensä aution ja synkän maan. Uusi robotin- ja ihmisenkaltainen laji ajautuu äärirajoille vaativassa ympäristössä. Pimeydessä se kohtaa omat haamunsa ja on valmis kiroamaan luojansa. Lopulta taistelu on väistämätön - mutta mitä vastaan ja kenen puolesta se tosiasiassa käydään? Mihin asettuvat tietoisuuden ja todellisuuden häilyvät rajat?

    

Dystooppinen Tunnel Ground on myös mobiilipeli, jota on saatavilla muun muassa App Storesta.

  

Asiasanat: tuhon jälkeinen maailma
    

Samantyylisiä kirjoja: 

   
128 sivua, Like 2013

    

Sarjakuvaa luettu myös täällä: Risingshadow, Kirjavinkit, 

   

Tunnel Groundin kotisivut

Kirjallinen sääennustus, osa 2: Tuhon jälkeinen maailma

© Niina Tolonen

Hain tänään loput edellisessä postauksessa mainitsemistani teoksista, nämä tulivat varauksesta. Huomasin myös, että "tuhon jälkeinen maailma" on validi kirjaston asiasana. Näistä ehkä tuo Kaamos voisi olla se, jota vertailen Teemestarin kirjan kanssa. Katsotaan, mitä gradun ohjaaja sanoo. Mielenkiinnolla odotan myös tuon sarjakuvan lukemista.

   

Risto Isomäki: Herääminen (Tammi)

Eletään vuotta 2038. Suomi tuskailee helleaallon kourissa. Metsäpalot riehuvat pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, merenpohjan metaanijääesiintymät alkavat sulaa.
   
Samaan aikaan, kun suomalaisen tutkijan Kauko Korhosen mielestä AIDS-epidemia ei käyttäydy kuten luonnollisen epidemian pitäisi, saksalainen tähtitieteilijä väittää löytäneensä Kuun pinnalta jalanjälkiä, jotka eivät ole ihmisten jättämiä. 

 

Sitten menetyvät siperialaisen kaupungin asukkaat oudosti yhdessä yössä, ja vähän myöhemmin venäläiset tutkijat tekevät salaperäisen löydön Jäämeren pohjalta… 

   

Mistä tässä on kyse? Mitä tapahtuu todella?

    

Jyrki Kiiskinen: Kaamos (Tammi)

Kaamos on ruumiinavaus eräästä historian jaksosta, jolloin mikään ei tuntunut olevan mahdotonta. Arkeologi joutuu muinaisen käsikirjoituksen lumoihin ja pakenee se mukanaan. Takaa-ajettuna, piilopaikkojaan vaihdellen hän uppoutuu vuosiksi sen selvittämiseen. Vitkaan tuntematon kieli luovuttaa salaisuutensa; esiin kehkeytyy tarina yltäkylläisyyden kulttuurista, kellojen ja vauhdin ajasta. Kun se päättyy arktisen myytin jylhään toteutumiseen, kirjoittajan, tuhatkaksisataa vuotta sitten eläneen antikvariaatinpitäjän Edgarin ja hänen tulkitsijansa kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

   

Topi Koivisto & Tapio Miettinen: Tunnel Ground - Maanalainen aamunkoitto (sarjakuva, Like)

"Ehkä pimeys onkin ainoa totuus. Valo on ailahteleva, se häviää jos annat sille vähäisenkin mahdollisuuden. Kenties olemassaolomme on yhtä häilyväistä, välkymme todellisuudesta sisään ja ulos tietämättä missä olemme olleet ja kuinka kauan."

   

Maailmanlaajuinen tuho jättää jälkeensä aution ja synkän maan. Uusi robotin- ja ihmisenkaltainen laji ajautuu äärirajoille vaativassa ympäristössä. Pimeydessä se kohtaa omat haamunsa ja on valmis kiroamaan luojansa. Lopulta taistelu on väistämätön - mutta mitä vastaan ja kenen puolesta se tosiasiassa käydään? Mihin asettuvat tietoisuuden ja todellisuuden häilyvät rajat?

   

Dystooppinen Tunnel Ground on myös mobiilipeli, jota on saatavilla muun muassa App Storesta.

Lue itsesi Gilmoren tytöksi

Tulipa vastaan tällainen lista. Sen väitetään sisältävän kaikki Gilmoren tytöissä mainitut kirjat, joita on yhteensä 339. Jos olet höpsähtänyt listoihin (niin kuin allekirjoittanut), tässä on massiivinen lista, jolta kirjat eivät heti lopu. Osa on varmasti kaikille tuttuja, kuten listan aloittava George Orwellin Vuonna 1984, mutta joukossa lienee myös vähemmän tunnettuja teoksia, joista ei välttämättä ole suomennosta saatavilla.Osa on myös tietokirjoja, joten nekin rajautuvat minun osaltani pois.

  
1. George Orwell: Vuonna 1984 
2. Adventures of Huckleberry Finn by Mark Twain
3. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa 
4. The Amazing Adventures of Kavalier & Clay by Michael Chabon
5. An American Tragedy by Theodore Dreiser
6. Angela’s Ashes by Frank McCourt
7. Anna Karenina by Leo Tolstoy
8. Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
9. The Archidamian War by Donald Kagan
10. The Art of Fiction by Henry James
11. The Art of War by Sun Tzu
12. As I Lay Dying by William Faulkner
13. Atonement by Ian McEwan
14. Autobiography of a Face by Lucy Grealy
15. Kate Chopin: Herääminen
16. Dick King-Smith: Babe 
17. Backlash: The Undeclared War Against American Women by Susan Faludi
18. Balzac and the Little Chinese Seamstress by Dai Sijie
19. Bel Canto by Ann Patchett
20. The Bell Jar by Sylvia Plath
21. Beloved by Toni Morrison
22. Beowulf: A New Verse Translation by Seamus Heaney
23. The Bhagava Gita
24. The Bielski Brothers: The True Story of Three Men Who Defied the Nazis, Built a Village in the Forest, and Saved 1,200 Jews by Peter Duffy
25. Bitch in Praise of Difficult Women by Elizabeth Wurtzel
26. A Bolt from the Blue and Other Essays by Mary McCarthy
27. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma 
28. Brick Lane by Monica Ali
29. Bridgadoon by Alan Jay Lerner
30. Voltaire: Candide 
31. The Canterbury Tales by Chaucer
32. Carrie by Stephen King
33. Catch-22 by Joseph Heller
34. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa
35. E. B. White: Lotta ystäväni
36. The Children’s Hour by Lillian Hellman
37. Christine by Stephen King
38. Charles Dickens: Joululaulu
39. A Clockwork Orange by Anthony Burgess
40. The Code of the Woosters by P.G. Wodehouse
41. The Collected Stories by Eudora Welty
42.William Shakespeare: Erehdysten komedia
43. Complete Novels by Dawn Powell
44. The Complete Poems by Anne Sexton
45. Complete Stories by Dorothy Parker
46. A Confederacy of Dunces by John Kennedy Toole
47. The Count of Monte Cristo by Alexandre Dumas
48. Cousin Bette by Honore de Balzac
49. Crime and Punishment by Fyodor Dostoevsky
50. The Crimson Petal and the White by Michel Faber
51. The Crucible by Arthur Miller
52. Cujo by Stephen King
53. The Curious Incident of the Dog in the Night-Time by Mark Haddon
54. Daughter of Fortune by Isabel Allende
55. David and Lisa by Dr Theodore Issac Rubin M.D
56. David Copperfield by Charles Dickens
57. Dan Brown: Da Vinci -koodi
58. Dead Souls by Nikolai Gogol
59. Demons by Fyodor Dostoyevsky
60. Death of a Salesman by Arthur Miller
61. Deenie by Judy Blume
62. The Devil in the White City: Murder, Magic, and Madness at the Fair that Changed America by Erik Larson
63. The Dirt: Confessions of the World’s Most Notorious Rock Band by Tommy Lee, Vince Neil, Mick Mars and Nikki Sixx
64. Dante: Jumalainen näytelmä (luettu: 1. osa: Helvetti)
65. The Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood by Rebecca Wells
66. Don Quixote by Cervantes
67. Driving Miss Daisy by Alfred Uhrv
68. Dr. Jekyll & Mr. Hyde by Robert Louis Stevenson
69. Edgar Allan Poe: Complete Tales & Poems by Edgar Allan Poe
70. Eleanor Roosevelt by Blanche Wiesen Cook
71. The Electric Kool-Aid Acid Test by Tom Wolfe
72. Ella Minnow Pea: A Novel in Letters by Mark Dunn
73. Eloise by Kay Thompson
74. Emily the Strange by Roger Reger
75. Emma by Jane Austen
76. Empire Falls by Richard Russo
77. Encyclopedia Brown: Boy Detective by Donald J. Sobol
78. Ethan Frome by Edith Wharton
79. Ethics by Spinoza
80. Europe through the Back Door, 2003 by Rick Steves
81. Eva Luna by Isabel Allende
82. Everything Is Illuminated by Jonathan Safran Foer
83. Extravagance by Gary Krist
84. Ray Bradbury: Fahrenheit 451
85. Fahrenheit 9/11 by Michael Moore
86. The Fall of the Athenian Empire by Donald Kagan
87. Fat Land: How Americans Became the Fattest People in the World by Greg Critser
88. Fear and Loathing in Las Vegas by Hunter S. Thompson
89. J. R. R. Tolkien: Sormuksen ritarit
90. Fiddler on the Roof by Joseph Stein
91. The Five People You Meet in Heaven by Mitch Albom
92. Finnegan’s Wake by James Joyce
93. Fletch by Gregory McDonald
94. Flowers for Algernon by Daniel Keyes
95. The Fortress of Solitude by Jonathan Lethem
96. The Fountainhead by Ayn Rand
97. Frankenstein by Mary Shelley
98. Franny and Zooey by J. D. Salinger
99. Freaky Friday by Mary Rodgers
100. Galapagos by Kurt Vonnegut
101. Gender Trouble by Judith Butler
102. George W. Bushism: The Slate Book of the Accidental Wit and Wisdom of our 43rd President by Jacob Weisberg
103. Gidget by Fredrick Kohner
104. Girl, Interrupted by Susanna Kaysen
105. The Gnostic Gospels by Elaine Pagels
106. The Godfather: Book 1 by Mario Puzo
107. The God of Small Things by Arundhati Roy
108. Goldilocks and the Three Bears by Alvin Granowsky
109. Gone with the Wind by Margaret Mitchell
110. The Good Soldier by Ford Maddox Ford
111. The Gospel According to Judy Bloom
112. The Graduate by Charles Webb
113. The Grapes of Wrath by John Steinbeck
114. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
115. Great Expectations by Charles Dickens
116. The Group by Mary McCarthy
117. Hamlet by William Shakespeare
118. J. K. Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari
119. J. K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi
120. A Heartbreaking Work of Staggering Genius by Dave Eggers
121. Heart of Darkness by Joseph Conrad
122. Helter Skelter: The True Story of the Manson Murders by Vincent Bugliosi and Curt Gentry
123. Henry IV, part I by William Shakespeare
124. Henry IV, part II by William Shakespeare
125. Henry V by William Shakespeare
126. High Fidelity by Nick Hornby
127. The History of the Decline and Fall of the Roman Empire by Edward Gibbon
128. Holidays on Ice: Stories by David Sedaris
129. The Holy Barbarians by Lawrence Lipton
130. House of Sand and Fog by Andre Dubus III
131. The House of the Spirits by Isabel Allende
132. How to Breathe Underwater by Julie Orringer
133. How the Grinch Stole Christmas by Dr. Seuss
134. How the Light Gets In by M. J. Hyland
135. Howl by Allen Ginsberg
136. The Hunchback of Notre Dame by Victor Hugo
137. The Iliad by Homer
138. I’m With the Band by Pamela des Barres
139. In Cold Blood by Truman Capote
140. Inferno by Dante
141. Inherit the Wind by Jerome Lawrence and Robert E. Lee
142. Iron Weed by William J. Kennedy
143. It Takes a Village by Hillary Rodham Clinton
144. Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romani
145. The Joy Luck Club by Amy Tan
146. Julius Caesar by William Shakespeare
147. The Jumping Frog by Mark Twain
148. The Jungle by Upton Sinclair
149. Just a Couple of Days by Tony Vigorito
150. The Kitchen Boy: A Novel of the Last Tsar by Robert Alexander
151. Kitchen Confidential: Adventures in the Culinary Underbelly by Anthony Bourdain
152. The Kite Runner by Khaled Hosseini
153. Lady Chatterleys’ Lover by D. H. Lawrence
154. The Last Empire: Essays 1992-2000 by Gore Vidal
155. Leaves of Grass by Walt Whitman
156. The Legend of Bagger Vance by Steven Pressfield
157. Less Than Zero by Bret Easton Ellis
158. Letters to a Young Poet by Rainer Maria Rilke
159. Lies and the Lying Liars Who Tell Them by Al Franken
160. Yann Martel: Piin elämä
161. Little Dorrit by Charles Dickens
162. The Little Locksmith by Katharine Butler Hathaway
163. The Little Match Girl by Hans Christian Andersen
164. L.M. Alcott: Pikku naisia
165. Living History by Hillary Rodham Clinton
166. William Golding: Kärpästen herra
167. The Lottery: And Other Stories by Shirley Jackson
168. The Lovely Bones by Alice Sebold
169. The Love Story by Erich Segal
170. Macbeth by William Shakespeare
171. Madame Bovary by Gustave Flaubert
172. The Manticore by Robertson Davies
173. Marathon Man by William Goldman
174. The Master and Margarita by Mikhail Bulgakov
175. Memoirs of a Dutiful Daughter by Simone de Beauvoir
176. Memoirs of General W. T. Sherman by William Tecumseh Sherman
177. Me Talk Pretty One Day by David Sedaris
178. The Meaning of Consuelo by Judith Ortiz Cofer
179. Mencken’s Chrestomathy by H. R. Mencken
180. The Merry Wives of Windsor by William Shakespeare
181. The Metamorphosis by Franz Kafka
182. Middlesex by Jeffrey Eugenides
183. The Miracle Worker by William Gibson
184. Moby Dick by Herman Melville
185. The Mojo Collection: The Ultimate Music Companion by Jim Irvin
186. Moliere: A Biography by Hobart Chatfield Taylor
187. A Monetary History of the United States by Milton Friedman
188. Monsieur Proust by Celeste Albaret
189. A Month Of Sundays: Searching For The Spirit And My Sister by Julie Mars
190. A Moveable Feast by Ernest Hemingway
191. Mrs. Dalloway by Virginia Woolf
192. Mutiny on the Bounty by Charles Nordhoff and James Norman Hall
193. My Lai 4: A Report on the Massacre and It’s Aftermath by Seymour M. Hersh
194. My Life as Author and Editor by H. R. Mencken
195. My Life in Orange: Growing Up with the Guru by Tim Guest
196. Myra Waldo’s Travel and Motoring Guide to Europe, 1978 by Myra Waldo
197. My Sister’s Keeper by Jodi Picoult
198. The Naked and the Dead by Norman Mailer
199. The Name of the Rose by Umberto Eco
200. The Namesake by Jhumpa Lahiri
201. The Nanny Diaries by Emma McLaughlin
202. Nervous System: Or, Losing My Mind in Literature by Jan Lars Jensen
203. New Poems of Emily Dickinson by Emily Dickinson
204. The New Way Things Work by David Macaulay
205. Nickel and Dimed by Barbara Ehrenreich
206. Night by Elie Wiesel
207. Northanger Abbey by Jane Austen
208. The Norton Anthology of Theory and Criticism by William E. Cain, Laurie A. Finke, Barbara E. Johnson, John P. McGowan
209. Novels 1930-1942: Dance Night/Come Back to Sorrento, Turn, Magic Wheel/Angels on Toast/A Time to be Born by Dawn Powell
210. Notes of a Dirty Old Man by Charles Bukowski
211. John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
212. Old School by Tobias Wolff
213. On the Road by Jack Kerouac
214. One Flew Over the Cuckoo’s Nest by Ken Kesey
215. One Hundred Years of Solitude by Gabriel Garcia Marquez
216. The Opposite of Fate: Memories of a Writing Life by Amy Tan
217. Oracle Night by Paul Auster
218. Margaret Atwood: Oryx ja Crake
219. Othello by Shakespeare
220. Our Mutual Friend by Charles Dickens
221. The Outbreak of the Peloponnesian War by Donald Kagan
222. Out of Africa by Isac Dineson
223. The Outsiders by S. E. Hinton
224. A Passage to India by E.M. Forster
225. The Peace of Nicias and the Sicilian Expedition by Donald Kagan
226. The Perks of Being a Wallflower by Stephen Chbosky
227. Peyton Place by Grace Metalious
228. The Picture of Dorian Gray by Oscar Wilde
229. Pigs at the Trough by Arianna Huffington
230. Pinocchio by Carlo Collodi
231. Please Kill Me: The Uncensored Oral History of Punk Legs McNeil and Gillian McCain
232. The Polysyllabic Spree by Nick Hornby
233. The Portable Dorothy Parker by Dorothy Parker
234. The Portable Nietzche by Fredrich Nietzche
235. The Price of Loyalty: George W. Bush, the White House, and the Education of Paul O’Neill by Ron Suskind
236. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
237. Property by Valerie Martin
238. Pushkin: A Biography by T. J. Binyon
239. Pygmalion by George Bernard Shaw
240. Quattrocento by James Mckean
241. A Quiet Storm by Rachel Howzell Hall
242. Rapunzel by Grimm Brothers
243. The Raven by Edgar Allan Poe
244. The Razor’s Edge by W. Somerset Maugham
245. Reading Lolita in Tehran: A Memoir in Books by Azar Nafisi
246. Rebecca by Daphne du Maurier
247. Rebecca of Sunnybrook Farm by Kate Douglas Wiggin
248. The Red Tent by Anita Diamant
249. Rescuing Patty Hearst: Memories From a Decade Gone Mad by Virginia Holman
250. J. R. R. Tolkien: Kuninkaan paluu
251. R Is for Ricochet by Sue Grafton
252. Rita Hayworth by Stephen King
253. Robert’s Rules of Order by Henry Robert
254. Roman Holiday by Edith Wharton
255. William Shakespeare: Romeo ja Julia 
256. Virginia Woolf: Oma huone
257. A Room with a View by E. M. Forster
258. Rosemary’s Baby by Ira Levin
259. The Rough Guide to Europe, 2003 Edition
260. Sacred Time by Ursula Hegi
261. Sanctuary by William Faulkner
262. Savage Beauty: The Life of Edna St. Vincent Millay by Nancy Milford
263. Say Goodbye to Daisy Miller by Henry James
264. The Scarecrow of Oz by Frank L. Baum
265. The Scarlet Letter by Nathaniel Hawthorne
266. Seabiscuit: An American Legend by Laura Hillenbrand
267. The Second Sex by Simone de Beauvoir
268. The Secret Life of Bees by Sue Monk Kidd
269. Secrets of the Flesh: A Life of Colette by Judith Thurman
270. Selected Hotels of Europe
271. Selected Letters of Dawn Powell: 1913-1965 by Dawn Powell
272. Sense and Sensibility by Jane Austen
273. A Separate Peace by John Knowles
274. Several Biographies of Winston Churchill
275. Sexus by Henry Miller
276. Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo
277. Shane by Jack Shaefer
278. The Shining by Stephen King
279. Siddhartha by Hermann Hesse
280. S Is for Silence by Sue Grafton
281. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
282. Small Island by Andrea Levy
283. Snows of Kilimanjaro by Ernest Hemingway
284. Snow White and Rose Red by Grimm Brothers
285. Social Origins of Dictatorship and Democracy: Lord and Peasant in the Making of the Modern World by Barrington Moore
286. The Song of Names by Norman Lebrecht
287. Song of the Simple Truth: The Complete Poems of Julia de Burgos by Julia de Burgos
288. The Song Reader by Lisa Tucker
289. Songbook by Nick Hornby
290. The Sonnets by William Shakespeare
291. Sonnets from the Portuegese by Elizabeth Barrett Browning
292. Sophie’s Choice by William Styron
293. The Sound and the Fury by William Faulkner
294. Speak, Memory by Vladimir Nabokov
295. Stiff: The Curious Lives of Human Cadavers by Mary Roach
296. The Story of My Life by Helen Keller
297. A Streetcar Named Desiree by Tennessee Williams
298. Stuart Little by E. B. White
299. Sun Also Rises by Ernest Hemingway
300. Swann’s Way by Marcel Proust
301. Swimming with Giants: My Encounters with Whales, Dolphins and Seals by Anne Collett
302. Sybil by Flora Rheta Schreiber
303. A Tale of Two Cities by Charles Dickens
304. Tender Is The Night by F. Scott Fitzgerald
305. Term of Endearment by Larry McMurtry
306. Time and Again by Jack Finney
307. The Time Traveler’s Wife by Audrey Niffenegger
308. To Have and Have Not by Ernest Hemingway
309. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
310. The Tragedy of Richard III by William Shakespeare
311. A Tree Grows in Brooklyn by Betty Smith
312. The Trial by Franz Kafka
313. The True and Outstanding Adventures of the Hunt Sisters by Elisabeth Robinson
314. Truth & Beauty: A Friendship by Ann Patchett
315. Tuesdays with Morrie by Mitch Albom
316. Ulysses by James Joyce
317. The Unabridged Journals of Sylvia Plath 1950-1962 by Sylvia Plath
318. Uncle Tom’s Cabin by Harriet Beecher Stowe
319. Unless by Carol Shields
320. Valley of the Dolls by Jacqueline Susann
321. The Vanishing Newspaper by Philip Meyers
322. Vanity Fair by William Makepeace Thackeray
323. Velvet Underground’s The Velvet Underground and Nico (Thirty Three and a Third series) by Joe Harvard
324. The Virgin Suicides by Jeffrey Eugenides
325. Waiting for Godot by Samuel Beckett
326. Walden by Henry David Thoreau
327. Walt Disney’s Bambi by Felix Salten
328. War and Peace by Leo Tolstoy
329. We Owe You Nothing – Punk Planet: The Collected Interviews edited by Daniel Sinker
330. What Colour is Your Parachute? 2005 by Richard Nelson Bolles
331. What Happened to Baby Jane by Henry Farrell
332. When the Emperor Was Divine by Julie Otsuka
333. Who Moved My Cheese? by Spencer Johnson
334. Who’s Afraid of Virginia Woolf by Edward Albee
335. Wicked: The Life and Times of the Wicked Witch of the West by Gregory Maguire
336. Frank L. Baum: Ihmemaa Oz
337. Wuthering Heights by Emily Bronte
338. The Yearling by Marjorie Kinnan Rawlings
339. The Year of Magical Thinking by Joan Didion

Luettu 24 - Päivitetty viimeksi: 11/2017

Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä

"Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa."

  

 
Arvostelukappale

  

Pari päivää sitten postiluukusta kolahti tämä jo hetken aikaa ihastelemani puista kertovan satukirjasarjan ensimmäinen osa. Kuvituksesta vastaa graafikko Ville Tietäväinen, jonka nimi tarttuikin silmään ensimmäisenä. Tai ollaanpas rehellisiä: toisena. Ensimmäiseksi silmäni nimittäin ihastelin hurmaavaa puun kuvaa teoksen kannessa.

  

Rakastan metsässä kulkemista ja luonnon ihmettelyä. Kannen perusteella odotinkin siis jotakin mielenkiintoista, vaikka tässä ensimmäisessä osassa puu onkin enemmän työstettävä materiaali kuin elävä organismi. Luonto on tullut läheiseksi myös kandidaatin ja Pro Gradu tutkielmissani. (ks. lisää täältä, kohdasta "Opinnoista")

  

Satuja pidetään yleensä vain lasten kirjallisuutena (klassikoita tai eroottisia representaatioita lukuunottamatta), mutta ajattelin, että tällä mitoiltaan 14,5cm x 28,5 cm olevalla teoksella on annettavaa myös minulle. Jos ei muuta, niin odotin ainakin kaunista kuvitusta.

  

Lyhyessä teoksessa ei ole varsinaisesti lukuja, mutta suurempia kokonaisuuksia, ei aivan jokaista sivua, aloittaa ihana anfangi, kuvitettu alkukirjain. Hyvälaatuiselle paperille painettu tarina henkii vanhojen satujen kunnioittamista. Tietäväisen kuvat ovat eläväisiä, värikkäitä ja houkuttelevia.

    

Teoksen takakansi.

En voi sanoa, että jokainen lapsi viihtyisi tätä tarinaa esimerkiksi iltasatuna kuunnellessaan. Se on välillä surullinen ja synkkäkin. Aikuiselle teos kuitenkin antaa paljon. Iiro Küttner on tehnyt varmasti valtavan taustatyön tutustuessaan puuseppien saloihin. Se asettaa puun kanssa töskentelevien ammattitaidon arvoonsa. 
  
Sadun keskiössä on nimensäkin mukaisesti puuseppä. Hän on valtakuntansa taitavimpia ammattilaisia ja keisarin suuressa arvossa, jopa niin, että voi kutsua miestä ystäväkseen. Puu muuttuu käsityöläisen kosketuksesta kullaksi, ainakin melkein. Erään mitättömältä tuntuvan tapahtuman seurauksena, puuseppä kuitenkin menettää kiinnostuksen materiaaliaan kohtaan. Keisarikin huomaa tämän ja antaa lupauksen: tilaustöiden sijaan mies saa tehdä mitä ikinä haluaa ja käyttää tähän niin paljon aikaa ja rahaa kuin tahtoo. Puuseppä sulkeutuu vertaaseensa ja hänen uurastuksensa paljastuu vasta 30 vuoden päästä. Lopputuloksena on jotakin ihmeellistä, joa liittyy läheisesti Fibonaccin lukuun. Lopussa tuntuisi olevan viittaus kalevalaan ja vertavuotavaan harjaan.
 

Keisari /--/ ei ollut koskaan elämässään kiinnittänyt puihin kovinkaan paljon huomiota. (s. 24-25)

      

Kaiken kaikkiaan, teos oli kuitenkin tuore satukentällä, vaikka se toisaalta myös sopii saumattomasti genreensä. Teoksen opetus on sellainen, joka kaikkien tulisi omaksua. Suosittelen teosta saduista nauttiville esteetikoille, käsityöläisille ja niille lukijoille, joiden mielestä nykyään ei enää kirjoiteta syvällisiä lastenkirjoja.
  
Kieli on kuitenkin paikoin vähän kömpelöä, epä-satumaista ja vaikeaa nuorimpien lasten ymmärtää. Sadun maailmankuvaa on vaikea ajoittaa. Ihmettelin myös erästä tyylikeinoa: miksi repliikit on kursivoitu? Tarinaa enemmän nautin kuotenkin Tietäväisen kuvituksesta ja minulle kokemus onkin enemmän taidekirjamainen. Pitäisi tutustua Tietäväisen aiempaankin tuotantoon, sillä olen kuullut siitä myös monelta kirjallisuuden luennoitsijalta.
  

Arvosana:

  
Takakannesta:

Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.

 

Keisarillinen puuseppä saa hallitsijalta käskyn valmistaa ihan mitä itse haluaa. Puuseppä tietää heti, mitä hänen täytyy ensimmäistä kertaa elämässään rakentaa.

 

Puuseppä on Iiro Küttnerin kirjoittaman ja Ville Tietäväisen kuvittaman Puiden tarinoita -kirjasarjan itsenäinen ensimmäinen osa.

  
Asiasanat: sadut, 

   

Samantyylisiä kirjoja:
      

30 sivua, Books North 2014

  

Kuvitus: Ville Tietäväinen

   
Kirja luettu mm. täällä: Helsingin Sanomat, Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Mari A:n kirjablogi,
   
Puiden tarinoita Facebookissa

Kirjallisia koruja

Tänään tuli korutarviketilaukseni Kiinasta. Lähetys sisälsi kaikkea ihanaa, muiden muassa nämä ihanat riipukset, joilla on kirjallinen tausta. Oli pakko tehdä kaikista protoyyppi (vain antiikkipronssinväriset nuolikorvikset puuttuvat kuvasta, minulla ei nimittäin ollut saman värisiä koukkuja tällä hetkellä). Koruja on myös myytävissä (tämä bloggaus on siis toisaalta mainos), joten jos olet kiinnostunut jostakin näistä, hihkaise. Materiaalit ovat nikkelittömiä ja nauhoja on tarjolla erilaisia.

  

• Ensimmäisenä ovat antiikkipronssin värinen ja hopeoitu matkijanärhi Nälkäpelistä.
• Toisena tulee koru, joka sopii niin jousimiehelle (horoskooppi, harrastus), tai sellaisten populaarikulttuurin ilmiöiden faneille kuin Nälkäpeli, Arrow tai vaikkapa Walking Dead (itse kutsun tätä Daryl Dixon-kaulakoruksi).
• Alarivillä kahdella erilaisella ketjulla (palloja ja lenkkejä) Outolinnun osastosta Sopuisa (Amity) inspiroitunut puu-sarja. Sopii myös metsästä pitävälle ihmiselle.
• Viimeisenä on korvakorupari, joka sopii niin matkijanärhen kuin jousenkin kaveriksi.

   
Toisessa kuvassa niin Harry Potterin kuin steampunkin faneille jotain pientä:

• Hopeoidut matkijanärhi- ja sieppikorvikset.
• Antiikkipronssin värinen Kuoleman varjelukset-kaulakoru matkijanärhi-, nuoli- ja ratas-korvakorut.
• Tarkoituksena olisi tehdä vielä ratas-kaulakoru.

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

"Meidän on viimein tullut aika taistella tämän maailman puolesta, Nokkoslasten 
ja kaikkien muiden lasten puolesta, luonnon puolesta, vapauden ja tasa-arvon!"

     

   

Siiri Enorannan teos nousi tietoisuuteeni monissa seuraamissani blogeissa. Koska Nokkosvallankumous edustaa dystopiaa, lisäsin sen lukulistalleni. Se on kuitenkin paljon muutakin kuin genrensä tai osiensa summa. Se on toisaalta selviytymiskertomus, toisaalta kuvaus herkästä, paikoin rikkonaisestakin rakkaudesta kahden pojan välillä. Tarina on surullinen, paikoin lohduton, herättelevä, kaunis ja tuore. Enoranta esittelee niin tuttuja miljöitä kuin jotain aivan uuttakin. Nokkosvallankumous on melkein kuin vanha tuttu, vuosien takaa, mutta jonka kasvoihin aika ja etäisyys ovat tuoneet suuren ilon sekä pohjattoman surun ryppyjä, jotain villiä ja pelottavan arvaamatonta.

  

Oli entistä vaikeampi katsoa pommitettujen kerrostalojen luurankoja ympärillämme, ajatella miten kammottavalla tavalla olimme epäonnistuneet. (s. 337)

  

Maailma sellaisena kuin me sen olemme tunteneet on tuhoutunut. Suurfirmat ovat imeneet kaiken irti niin maasta kuin sen asukkaista. Vanhat lait ovat unohtuneet, kaikki elävät omillaan tai pienissä ryhmissä, jotka nahistelevat samoista, rajatuista resursseista. Osa ihmisistä on menettänyt järkensä, sitä useampi terveytensä, mutta osa jaksaa vielä yrittää muuttaa maailman paremmaksi. Viimeiseen ryhmään kuuluvat esimerkiksi Nokkoset, pieni, mutta kasvava kapinallisten joukko.

  

Huhtikaunas kyti maailmalopun tunnelmaa, vaikka maailma tietenkin oli loppunut meiltä kaikilta jo monta vuotta sitten. (s. 422)

  

Nokkoset ovat järjestys maailmassa, jossa kaikki huolehtivat vain itsestään. Nuoret ja lapset auttavat toisiaan selviytymään Huhtikaunaan hylättyyn huvipuistoon perustetussa tukikohdassa, mukaan lukien heidän 16-vuotias johtajansa Dharan Kiviverinen, legendojen jälkeläinen, suoraan alenevassa polvessa. Kertojina vaihtelevat Dharan ja noin 14-vuotias Vayu-poika. Välillä kertojaäänet tuntuvat sekoittuvan toisiinsa ja ilman puhujaa indikoivaa otsikointia, voisi lukijalla olla paikon vaikeuksia päätellä, kuka on äänessä.

  

Meidän oli aika ottaa tämän vanhan maailman jäänteet omiin käsiimme ja muokata todellisuudesta sellainen kuin halusimme sen olevan. (s. 20-21)

  

Maailma on muuttunut epämiellyttäväksi paikaksi elää: taivasta peittää saastepilvi, joka ei päästä auringonvaloa maanpinnalle saakka. Kilometrikaupalla tyhjäksi pommitettua joutomaata ja halkeilleita katuja, juuri mikään muu kuin nokkonen ja ohdake eivät kasva kuolleesta maasta. Vesistö on saastunut. Ydinvoimalasta vuotaa säteilyä, kaatopaikan lokkien nokat ovat tylppiä tikareita. Slummikylässä asuu kannibaaleja, jotka turruttavat päänsä pölyllä.

  

Maailmanlopun surun runoilija Nek:

Miksi me ollaan tultu tällaiseen pisteeseen? -- Onko meidän tarkoituskin tuhota itsemme? Sekö on meidän evolutiivisen historian päämäärä? Onko päämäärää olemassa? Onko tarkoitusta? (s. 144-145) 

      

Väestönkasvun hillitsemiseksi moni nuori on kastroitu ennen kuin heillä on edes ollut mahdollisuutta muodostaa mielipidettään lasten hankkimisesta. Maailmassa on siis lapsia, vielä, mutta ihmisten määrä on radikaalisti vähentynyt muiden muassa huonon ruoan, epäpuhtaan veden ja säteilyn aiheuttaman syövän takia. Huhtikaunan huvipuistoon kerääntyneiden Nokkosten kannattajien joukossa on muutamia nuoria tyttöjä, lähes lapsia itsekin, jotka kuitenkin ovat raskaana.

Meidän täytyy korjata tämä maailma nyt, ja jos me ei pystytä siihen niin me ei olla sen arvoisia, jos me ei onnistuta niin kaikki on menetetty, meidän lapsilla ei edes olisi enää mitään korjattavaa, ei olisi mitään. (s. 304)

  
Enorannan dystopia on todellakin lupaustensa veroinen: se on äärimmäisen toivoton kuva tulevaisuudesta. Tarina, joka ei ole kevyt vaan ajatuksia herättävä. Se myös näyttää, kuinka rakkaus ei kuole edes varman tuhon edessä. Nokkosvallankumous on varmaan tähän mennessä lukemistani dystopioista epätoivoisin ja tuo mieleen Cormac McCarthyn teoksen Tie. Voiko tällaista maailmaa enää muuttaa paremmaksi? Dharan Nokkosineen yrittää.
  
En suosittele teosta aivan nuorimmille lukijoille, sillä Nokkosvallankumouksessa käytetään huumeita (pöly), juotetaan pontikkaa pienillekin lapsille, tapetaan ihmisiä (Enoranta ei tässä ujostele) ja harrastetaan seksiä. Seksikohtauksia ei tosin kuvata yksityiskohtaisesti, lukijalle annetaan vain muutamia avainsanoja, joista muodostaa kuvan, mitä rivien takana tapahtuu. Teos on kokonaisuudessaan vallan hyvä suomalainen dystopia, jossa on pureskelemisen aihetta myös varttuneemmallekin lukijalle. Erikoinen loppu jättää paljon lukijan mielikuvituksen (tai mahdollisen jatko-osan) varaan.

 

Arvosana:

  
Takakannesta:

Minä muistan miltä tuntuivat Vayun kädet kyljilläni ja miltä näytti Kriton murtunut katse kun vakuutin hänelle kaiken olevan hyvin ja hän tiesi että minä valehtelin mutta päätti olla välittämättä, minä muistin miltä haisi Nokkospoikien tummanpunainen veri sekoittuneena jääkylmään hikeen, ja minä tiesin ettei minua voisi seurata Paratiisiin kukaan muu kuin Vayu.

   

Dharan on aina ollut se jonka harteille kaikki lankeaa, se joka johdattaa maailman vallankumoukseen, se joka korjaa kaiken ja se jonka vuoksi kaikki tuhoutuu. Vayu ei ole koskaan ollut kukaan. He kohtaavat todellisuudessa, jossa aurinko ei ole paistanut enää vuosiin, sivistyksen tukirakenteet ovat murtuneet, ja resuiset Nokkoslapset kytevät kapinaansa vallatussa huvipuistossa. Mutta he kohtaavat myös siinä toisessa paikassa, jossa jalava vielä tanssittaa varjoja heidän alastomalla ihollaan, paratiisissa jonka menneisyys on verestä märkä.

    

Nokkosvallankumous on realistinen tulevaisuudenkuva, fantasiasatu, dystopiahelvetti ja rakkaustarina, Nokkosvallankumous on maailmankaikkeuksien rajapintoja raapiva salaisuus.

 

Asiasanat: dystopia, vallankumous, yhteiskuntakritiikki
   

Samantyylisiä kirjoja: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Moira Young: Julma maa, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Rick Yancey: 5. aalto, Veronica Roth: Outolintu, Johanna Sinisalo: Enkelten verta, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta

  
445 sivua, WSOY 2013

    

Kirjasta mm. täällä: Risingshadow, Fifi, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti, Lukukeskus, Kirjamielellä, Vinttikamarissa,  Anna minun lukea enemmän, Kirsin kirjanurkka, Notko, se lukeva peikko, 

Kirjallinen sääennuste: Dystopiaa

© Niina Tolonen

    

Eli sarjassamme tänään kirjastosta. Hain (ihanan mieheni avustuksella) ISON kassillisen tutkimuskirjallisuutta graduuni. Aihena muiden muassa ekofeminismi ja ekokatastrofit. Lisäksi hain lähikirjastosta muutaman suomalaisen romaanin, joista (muutaman varauksessa olevan lisäksi) yksi valikoitunee Teemestarin kirjan kanssa vertailuun. Tässä siis saaliini (sisältäen myös muut hyllylöydöt) takakansiesittelyineen: 

    

Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas (Teos)

"Olemme isäni talossa, muurin sisällä, veljeni ja minä, mutta turvaa täällä ei ole."

   

Tyttö on elänyt perheestään erossa maailmassa, joka on tuhoutunut elinkelvottomaksi. Ympäristö tuntuu täysin vieraalta: kaupungit ja kylät ovat kadonneet, ainoastaan eräs metsä näyttää vielä olevan ennallaan. 

   

Vanhan miehen opastamana tyttö löytää metsän keskeltä syntymäkotinsa, joka ei kuitenkaan tarjoa turvaa - vaan järkyttäviä yllätyksiä. Epämuotoisen rakennuksen uumenista löytyy outo veljessarja sekä isä, jota kaikki pelkäävät.

   

Mitä on tapahtunut? Tyttö vedetään mukaan sokkeloisen talon kummalliseen elämään. Vähitellen paljastuvat salaisuudet eivät jätä yhtäkään talon asukasta ennalleen.   

  

Tiina Raevaaran esikoisromaani Eräänä päivänä tyhjä taivas on painajaismainen satu ja nurinkurinen kehitystarina, jossa luonto ja eläinten maailma limittyvät ihmisten maailman kanssa. Unenomaiset kuvat ja tuhoutuvan maailman maisema luovat kerrontaan lohduttoman mutta kauniin tunnelman, joka pitää lukijan otteessaan loppuun saakka.
   

Antti Eronen: Talvi (Myllylahti)

Astu post-apokalyptisen Suomen hyytävään talveen

  

++ Globaalin ydinsodan liekit pyyhkivät yli planeetan. ++

++ Palavien kaupunkien tuhka pimentää taivaan. ++

++ Tästä alkaa ydintalvena tunnettu jäinen hirviö. ++

 

Ikuiseen lumipeitteeseen verhoutuneessa Suomessa, aivan suursodan jälkimainingeissa, toisistaan eroon ajautunut perhe - isä, poika ja tytär - yrittävät selviytyä elossa nähdäkseen toisensa jälleen. He kaikki tapaavat synkän miehen nimeltään Mustamaa, joka tavalla tai toisella vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen ympärillään ja tuntuu aina näkevän jotakin, jota kukaan muu ei näe.

  

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää (Tammi)

Kun Tiksu P ajautuu velkakierteeseen, hän päättää ottaa riskin ja suostuu muodonmuutokseen tosi-tv:ssä. Leikeltynä ja monta numeroa pienempänä Tiksu maksaa velkansa, saa paremman turvallisuusstatuksen ja voi jälleen miettiä tulevaisuuttaan. 

  

Päädyttyään yllättäen vanhan kuumailmapallon omistajaksi hän liittyy säätutkijoiden matkaan selvittämään, kuinka ilmastonmuutosta manipuloidaan. Tutkimukset kuitenkin lopetetaan, joten Tiksu eroaa värikkäästä seurueesta ja jatkaa palloinneen matkaansa työttömäksi jääneen orjan, janin kanssa. He ajautuvat siruttomien jäljittäjiksi Etelä-Eurooppaan, paahtavan auringon, kuumuuden ja kulkutautien kiusaamiksi. Matkan varrella he kohtaavat muita jäljittäjiä, siruttomia ja ihmisiä, joilla on omat erikoiset tapansa pysytellä hengissä

 
Kirkkaan selkeää on havahduttava dystopia uhkakuvista, jotka odottavat meitä. Sepohtii  ihmisen sopeutumiskyvyn rajoja tilanteessa, jossa yhteiskunnan kontrolli on  tiukempi kuin koskaan, vaikka yksilö on yksinäisempi kun milloinkaan ennen. Se on vaellusromaani läpi autioituvan Euroopan, jossa ei tarvita enää fyysisiä kohtaamisia, riittää kun heilauttaa virtuaalihanskaa.

   

Maarit Verronen: Karsintavaihe (Tammi)

- On osoittautunut tarpeelliseksi käydä tarkasti läpi jokaisen työntekijän tuttavapiiri riskien kartoittamiseksi, koordinaattori jatkoi. - Ymmärrän, että tämä on jossain määrin arkaluontoinen asia, ja tähän voidaan suhtautua tunteenomaisesti, mutta painotan, että kyseessä ovat erittäin tärkeät asiat. Jokainen voi vapaasti valita tekeekö yhteistyötä meidän kanssamme vai katsooko paremmaksi pysyttäytyä etäällä tällaisista asioista. Kysmys on yleisestä turvallisuudesta, ja valitettavasti on niin, että jos sitä ei halua edistää, niin sitä tulee haitanneeksi. Tämä näkyy sitten profiilissa.

   

Karsintavaihe on hyytävä kertomus todellisuudesta, joka lomittuu omaamme. Samalla se on silti lämmin ja inhimillinen tarina sopeutumisesta ja kumppanuudesta,pienine tekojen mahdista suurten puheiden rinnalla. Maarit Verronen on  kirjoittanut merkittävän ja koskettavan tarinan yhteiskunnan ja yksilön välisistä ristiriidoista, maailmasta, jossa työ määrittelee identiteetin ja  kohtalon. Karsintavaihe ei välttämättä jää vain kansine väliin.

   

Jukka Parkkinen: Vanhan kulttuurin kurssi (WSOY)

Ande Jussa on kulttuuriaineiden opiskelijana Anaren yliopistossa Uudessa Australiassa. Enemmän kuin itse opiskelut Andea kiinnostaa opiskelijajärjestö Sarvipäiden paliskunnan toiminta. Mutta jotta voisi säilyttää opiskelijan statuksen, Anden on otettava itseään niskasta kiinni ja suoritettava jokin kurssi. Kesällä alkaa vain yksi, vanhan kulttuurin kurssi.

  
Heti kurssin alkaessa Ande tajuaa, että sillä on jokin aivan muu kuin opintoja kartuttava merkitys. Samaan aikaan hän joutuu yhdyskuntapalvelussa hoitamaan vanhaa ukkoa, jota pidetään noaidina, eräänlaisena shamaanina. Hänen seurassaan Ande kokee outoja asioita. Miten kaikki liittyy toisiinsa? Mikä on kurssin tehtävä?

 
Yhtäkkiä Anden ennen niin rento elämä on muuttunut vaaralliseksi.
 
Vanhan kulttuurin kurssi on jännittävä tarina rakastuneesta nuoresta miehestä, mutta se on myös katsaus tietoyhteiskunnan tulevaisuuteen ja sen mahdollisiin ongelmiin. Jännittävässä kertomuksessa sotketaan mukavasti maailmanjärjestys ja eri kulttuurit vuosia aikaisemmin tapahtuneen ympäristökatastrofin jälkeen. Uudesta Australiasta kertoo myös Jukka Parkkisen aikaisemmin ilmestynyt teos Sinun tähtesi, Allstar

Lukupiirissä | Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

"Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä."

  

 
Maaliskuun lukupiirikirjaksi valikoitui Astrid Lindgrenin kirjoittama satuklassikko, Ronja, ryövärintytär. Teos käsitellään piirissä 28.3. Olemme myös menossa piirin kanssa katsomaan teoksesta tehdyn näytelmäversion Oulun kaupunginteatterilla huhkikuun alussa. Siitä teen postauksen vielä myöhemmin.
 
Olen lukenut Ronjan edellisen kerran joskus ollessani vielä ala-asteella. Tarinan pääpiirteet olivat edelleen mielessäni, mutta nuorempi minä ei tainnut huomata kaikkea pinnan alla kulkevia pohjavirtoja, jotka uusinta luvulla, vanhemmilla silmillä, tarttuivat seulaan. Kuten teoksen ensimmäinen lausekin kertoo, Ronja syntyy myrskyisänä yönä. Salama iskee Matiaksenlinnaan muodoastaen halkeaman, Helvetinkuilun, joka jakaa linnan kahteen osaan.
   

Niin Ronja meni. Hän ymmärsi pian miten tyhmä oli ollut: miten hän oli voinut luulla että linnan iso kivisali on koko maailma? Ei edes valtava Matiaksenlinna ollut koko maailma, ei, maailma oli vieläkin suurempi. Ei edes korkea Matiaksenvuori ollut koko maailma, ei, maailma oli vieläkin suurempi. Se sai haukkomaan henkeä. (s. 20)

  
Samalla seudulla asuu kaksi ryöväriryhmää, Matiaksen ja Borkan suvut, jotka ovat perivihollisia. Matiaksen tytär Ronja ja Borkan poika Birk ovat kuin klassisen Romeo ja Julia rakkauskertomuksen nuoret. Päättelen, että Ronja on noin 12-vuotias. Ronjan maailma on aluksi varsin suppea, mutta saatuaan isältään luvan tutustua metsään, se avartuu. Maailma ei ole enää vain linnansali, tai edes metsä vaan on vieläkin suurempi. Tämän havainnon Ronja tekee katsellessaan tähtiä, toisia maailmoja, joita on vaikea tavoittaa. Ronja harjoittelee olemaan pelkäämättä kaikkea, mistä Matias häntä varoittaa. Näin ollen hän eräänä päivänä tapaa Birk Borkanpojan Helvetinkuilulla. Aluksi Ronja inhoaa poikaa, koska niin häntä on opetettu ajattelemaan. Lopulta kaksikko ystävystyy ja jos en pahasti ylitulkitse, rakastuu. Äidit ainakin aavistavat tuevaisuuden lastensa katseista.
       

- Tiedän kuka olet, hän sanoi. - Sinä olet se ryövärintytör, joka juoksentelee metsässä. Minä näin sinut siellä kerran. 

- Kuka sinä sitten olet? kysyi Ronja. - Ja miten ihmeessä olet päässyt sinne? 

- Minä olen Birk Borkanpoika ja asun täällä. Me  muutimme nyt viime yönä. (s. 34)

      
En muista missä yhteydessä asia nousi esille, mutta monet Lindgrenin kirjat käsittelevät luopumista hänen  ensimmäisestä lapsestaan Larsista, joka asui varhaislapsuutensa sijaisperheessä. Lindgren oli pojan syntyessä 19-vuotias. (Ks. esim. Wikipedia) Tällainen biografinen tausta näkyy teoksissa, kun miettii vaikkapa yksin asuvaa Peppiä, orpoa Mio-poikaa ja metsään muuttavaa Ronjaa, jonka valinta perheen ja vihollisen pojan välillä saa isän hetkellisesti kieltämään lapsensa.
   
Ronjassa on paljon samaa kuin Disney/Pixar elokuvan Brave päähahmossa, Meridassa. Molemmat ovat itsenäisiä, itsepäisiä naisenalkuja, jotka eivät pidä siitä, että vanhemmat laativat heidän tulevaisuutensa valmiiksi. Ronjasta ei tule ryöväriruhtinasta ja Merida ei tahdo ottaa puolisokseen poikaa/miestä, jota ei voi itse sydämellään valita. Huomasin lukiessani, että Matias (joka ei ole mikään Robin Hood) on varsin moderni isä: häntä ei haittaa, että (ainoa?) lapsi on tyttö, vaan ryöväriruhtinaan tittelistään huolimatta jopa syöttää velliä, vaikka saakin välillä ruokaa päälleen.
 
Teos sisältää jonkin verran kiroilua ja alkoholin juomista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon teoksessa esiintyvä Rontti-niminen ryöväri, joka sai ajatukseni kääntymään entiseen kissaani. Ronja on metsässä viihtyvä, sanavalmis villivarsa, jonka seikkailuja lukiessaan ei koskaan tule tylsää. Birk puolestaan on varsin älykkään oloinen kaveri, joka pulaan joutuessaan osaa hyödyntää teräviä aivojaan. Yhdellä lauseella tiivistäen, Ronja on klassikkosatu ystävyydestä ja rakkaudesta, omien mielipiteiden muodostamisesta ja toiseuden hyväksymisestä. Voin suositella tätä satujen ja vahvojen naishahmojen ystäville.
   

Arvosana:

    
Takakannesta:
Ronja, ryövärintytär, eli silloin kun ryövärit vielä vaanivat matkustavaisia ja kauppamiehiä metsissä, villihevoset kirmasivat niityillä ja maahiset ja pönthiittiset tanssivat kuutamossa.
  
Ronjan tarina on kertomus ystävyydestä, joka voittaa kaiken.
  
Asiasanat: sadut, seikkailu, kasvukertomus, ystävyys, rakkaus

   

Samantyylisiä kirjoja:
      

Suomentanut: Tuula Taanila, 240 sivua, WSOY 1982 (4. painos)

  

Kuvitus: Ilon Wikland

    

Alkuperäinen nimi: Ronja, rövardotter (1981)

   

Kirja luettu mm. täällä: Risingshadow, Kirjamielellä, Tarinauttiset hämärän hetket, Luen ja kirjoitan, Värikäs päivä Lastenkirjablogi, Lukuisa, Saraseenin maailma,

Veronica Roth: Outolintu

"Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää itsestään tässä maailmassa."

  

 

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
Inspiroivaa musiikkia: Imagine Dragons: Monster, Radioactive
   
Veronica Rothin Outolintu aloittaa jälleen yhden nuorten dystopiatrilogian, jonka suomennosta on ehditty odottaakin. Alkuteos Divergent ilmestyi jo 2011. Huhtikuussa 2014 ensi-iltansa saava elokuva on ilmeisesti nostanut kirjan myös suomalaisten tietoisuuteen. Suomennoksen nimi herätti aluksi hämmennystä, samoin sanan divergentti käyttäminen tekstissä, mutta onneksi ne eivät kuitenkaan häirinneet niin pahasti kuin voisi kuvitella. Jos divergentin olisi korvannut suomalaisemmalla versiolla, esimerkiksi sanalla poikkeava, kerronta olisi ollut silti aivan yhtä koukuttavaa.
  
Rothin teos on jatkumossa muiden viimeaikaisten dystopioiden kanssa: maailma on muuttunut joitakin sukupolvia sitten, ilmeisesti suuren sodan myötä, mutta tapahtuneesta ei kerrota tarkkaan. Yhteiskunta on jakaantunut viiteen osastoon, jotka edustavat erilaisia luonteenpiirteitä. Nämä kovin mustavalkoisesti ajattelevat jaostot ovat epäitsekkäät Vaatimattomat, rauhalliset Sopuisat, totuutta arvostavat Rehdit, huimapäiset Uskaliaat ja kaiken tietävät Terävät. Ihmiset asuttavat osittain tuhoutunutta Chicagon kaupunkia suoksi muuttuneen Michiganjärven rannalla. Kaupunkia kiertää turva-aita, eikä kukaan, kenties aitaa vartioivia Uskaliaita ja ehkä osastojen johtajia lukuun ottamatta tiedä, mitä sen toisella puolen todella on - saati, mitä muualla Amerikassa tai maailmalla on tapahtunut.

   

Osastojen käyttäytymismallit pätevät myös vapaa-ajalla, eikä kukaan toimi omien päähänpistojen mukaan. En usko että kaikki terävät haluavat opiskella koko ajan tai että jokainen rehti nauttii vilkkaasta keskustelusta, mutta he eivät voi horjuttaa osaston normeja yhtään sen enempää kuin minäkään. (s. 11)

 
Tapahtumien keskeisenä henkilönä seurataan 16-vuotiasta Beatricea eli Trisiä, jonka täytyy valita paikkansa yhteisössä. Yhteiskunta sanelee käyttäytymismallit ja niitä tulee noudattaa. Trisin vanhemmat ovat Vaatimattomia, mutta viimeistään taipumustestin jälkeen hän ei ole enää varma, haluaako jäädä harmaaksi hiirulaiseksi, joka ajattelee aina muita ennen itseään. Taipumustesti on vain suuntaa antava ja lopullinen ratkaisu on tehtävä itse: jäädäkö vanhempien osastolle, seurata testin tuloksia vai valita jokin aivan muu tie.
 
Trisillä on vain yksi pieni ongelma: hän on divergentti eli yksilö, jolle ei ole vain yhtä luontevaa osastoa. Jos valitsemaansa osastoon ei sopeudu, joutuu osattomaksi yhteisön ulkopuolelle. Itse valintaseremonia on varsin arkaainen: nuoren on "uhrattava" verta valitsemansa osaston symbolin päälle, sillä osasto on tärkeämpi kuin perhe. Tarinan kannalta on ennakoitavissa, että Tris vaihtaa osastoaan ja konkreettisesti hyppää tuntemattomaan. 
   

Valinta on minun, ihan sama mitä testi sanoo. (s. 21)

        
Rothin teoksessa esiintyy varsin suppea määrä hahmoja, jotka ovat paikoin varsin ohuita ja kliseisiä, mutta joukkoon mahtuu myös muutama mielenkiintoisempi persoona. Yksi näistä on Neljä, Trisin uuden osaston kouluttaja, jonka menneisyys on salaisuus. Tris itse on varsin miellyttävä protagonisti; hän ei ole teennäinen vaan enimmäkseen uskottava, etenkin kun hän pohtii omaa persoonallisuuttaan ja etsii paikkaa, jonne kuulua. Hänen kasvuaan on mielenkiintoista seurata kirjan kannesta kanteen. Mukana on toki myös pakollinen, herkästi kuvattu ihastuminen. Onneksi genrelle tyypillistä kolmiodraamaa ei vielä ainakaan sarjan ensimmäisessä osassa esiinny.
  
Kirjan alku on varsin toisteinen: lukijalle kerrotaan alleviivaten, millaisia Vaatimattomat ihmiset ovat, jotta lukijalle syntyy yhtä rajoittunut ja ahdistunut olo kuin Trisille. Osa suomennoksen sanavalinnoista tuntuu erikoisilta, ja muutamat kirjoitusvirheet saavat myös epäilemään kiireellä tehtyä käännöstyötä. Jos näiden pienten ongelmien ja ennalta arvattavuuden läpi katsoo, vie tarina lukijaansa sujuvasti eteenpäin. Täysin uniikki ei tämäkään dystopia ole, vaan sillä on esimerkiksi yhtymäkohtia niin Suzanne Collinsin Nälkäpeliin kuin myös Aldous Huxleyn dystopiaklassikkoon Uljas uusi maailma. Kaikesta huolimatta Outolintu on varsin koukuttava dystopia, jota on helppo suositella vaikkapa Ally Condien ja Lauren Oliverin trilogioiden ystäville.
    

Näpertelin tällaisen aikani kuluksi.

  
Jälkipohdintana: Mietin, kuinka paljon lukukokemukseen vaikutti se, että olin nähnyt leffan trailerin ennen kuin luin kirjan: olisinko kuvitellut hahmot ja miljöön erinäköiseksi - todennäköisesti kyllä, mutta traileri myös houkutti lukemaan kirjan entistä innostuneempana.

 

Arvosana:

    
Takakannesta:

Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta.

 
Minä en ole enää varma että selviän hengissä.
    
Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, Vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan.

 
Suomentanut: Outi Järvinen, 361 sivua, Otava 2014

    

Alkuperäinen nimi: Divergent (2011)

   

Kirjasta lisää mm. täällä: Risingshadow, Fifi, Anna minun lukea enemmän, Tarinoiden syvyydet, Kirjapinot, Notko, se lukeva peikko, Le Masque Rouge
 
Samantyylisiä kirjoja: Suzanne Collins: Nälkäpeli - trilogia, Lauren Oliver: Delirium - trilogia, Ally Condie: Tarkoitettu - trilogia, Moira Young: Julma maa