Sivut

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Lastenkirjalauantai: Siri Kolu: Tervemenoa Taika Taksinen

Hyvää kansainvälistä lastenkirjanpäivää!

  
      
Arvostelukappale

Tänään, Hans Christian Andersenin syntymäpäivänä, vietetään kansainvälistä lastenkirjanpäivää. Päivän tarkoituksena on nostaa esiin lastenkirjoja ympäri maailmaa ja innostaa lapsia lukemaan. Lastenkirjanpäivää on juhlittu jo vuodesta 1967 lähtien.

Pääsiäinen, mikä hyvä sauma harventaa arvosteltavien teosten pinoa. Viime viikonlopun teemaan sopi hyvin tämä Siri Kolun viime vuoden puolella ilmestynyt Tervemenoa Taika Taksinen. Kolun tuotannosta suuri osa muodostuu suositusta Me Rosvolat -sarjasta, johon en ole vielä ehtinyt tutustumaan. Rosvot saivat myös oman elokuvasovituksensa melko tarkalleen vuosi sitten. Olen kuitenkin lukenut Kolulta aikaisemmin teosparin PI - Pelko ihmisessä ja IP - Ihmisen puolella, joten kun huomasin tämän lastenkirjan Otavan uutuuskatalogista, uteliaisuuteni heräsi. Teos on saamassa jatkoa syksyllä, vaikka tämä toimii hyvin itsenäisestikin. 
 
Aika monen uuden naapurin mielestä me olemme perheenä jotenkin erikoinen. Romutaiteilija, koirien hiusmuotoilija ja koululainen. Meidän itsemme mielestä siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. Meistä talo, johon muutimme, on ihmeellinen. Joki kiertää sitä kolmessa suunnassa, ja talossa on tilaa meille kaikille. Isä saa tehdä romuteoksiaan puutarhassa ja pihavertaassa, äidin trimmaamo mahtuu talliksi kutsuttuun sivurakennukseen, jossa on varmaan joskus asunut hevonen. Jokirannantalo on korkein, jyrkkäkattoisin ja erikoisin talo, jonka olen koskaan nähnyt, ja siellä on ullakolla huone, joka on selkeästi minulle tehty. Se on kaunein talo mitä on olemassa. (s. 12)
   
Tervemenoa Taika Taksinen on peruskiva seikkailukirja +8 vuotiaille. Ja viihdytti tämä moderni noita-teemainen teos myös aikuistakin lukijaa. Päähenkilö on kymmenenvuotias Roosa Hurme, jonka perhe teoksen alussa muuttaa Sirkuslaaksoon, ihanaan, vanhaan Jokirannantaloon. Hän ystävystyy pian tietokonenörtti Lars Strömin kanssa. Lars kertoo Roosalle, että paikkakunnan räväkkä, punaisiin pukeutuva kunnallispoliitikko Taika Taksinen on oikeasti lapsia kaappaava isotissinen valeaikuinen, lähiönoita. Kamalinta kaikessa on se, että kukaan ei muista kadonneita lapsia (juonikuvio, joka muistuttaa suuresti useamman R.L. Stinen Goosebumps-sarjassa ilmestyneen teoksen tapahtumia).

Voisin kuvitella teoksen olevan hyvä ääneenluettava niin (ilta)satuhetkiin kuin vaikkapa luokassa. Kerronnan kanssa vuorottelevat otteet Roosan ja Larsin kirjoittamasta Lähiönoidan nujertaminen - taistelijan käsikirjasta. Käsikirjan vinkkien avulla voi tarkkailla, löytyykö lähinoitia omien naapureiden, opettajien ja kirjastotätien joukosta.

Teoksen kantta on kritisoitu rumaksi ja aikuisille suunnatuksi, koska musta ei kuulemma sovi lastenkirjan värimaailmaan. Minusta kansi on oikein kiva ja tähän tarinaan sopiva. Jännittävien ja hauskojen tapahtumien lisäksi Kolu käsittelee myös vakavampiakin teemoja, kuten yksinäisyys ja mitä se voi ihmiselle tehdä. Ja jostain kumman syystä kanteen ikuistettu, itse lähiönoita Taika Taksinen, muistuttaa hieman kirjan kirjoittajaa. Eikä kyseessä varmastikaan ole vahinko.  
    
Arvosana:   

Takakannesta:
Minä luulin että tämän vuoden suurin seikkailu oli se, että me muutimme. Lähiönoidn kanssa käytyyn taisteluun verrattuna se oli ihan pikkujuttu.

Sirkuslaakson ensimmäisissä juhlissa löysin parhaan kaverini Linkki-Larsin ja tutustuin pahimpaan viholliseeni, kunnallispoliitikko ja lähiönoita Taika Taksiseen. Lars kertoi minulle kadonneista lapsista. Hän tarvitsi todisteita, ja niin minusta ja Larsista tuli liittolaisia. Me aloitimme taistelun lähiönoitaa vastan. Meidän maailmassamme eivät kummallisuuspoliitikot määräisi! Eivät ainakaan lasten asioista.

Mitä tehdä, jos seudullesi muuttaa lähiönoita?

Lue tämä taistelukäsikirja. Sen jälkeen asetu puolustusasentoon ja sano: 
Tervemenoa, lähiönoita! Sinä isotissinen valeaikuinen et minua nujerra!

Noidanvastustajat Lars Ström & Roosa Hurme

Siri Kolu tunnetaan suosituista Me Rosvolat -kirjoistaan, joista ensimmäinen sai Finlandia Junior -palkinnon. Maantierosvojen tarina on myyty pariinkymmeneen maahan ja se on ilmestynyt myös elokuvana.
  
Samantyylisiä kirjoja:  Roald Dahl: Kuka pelkää noitia ja Matilda, Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä, R.L. Stine: Goosebumps -sarja, Jari Mäkipää: Etsiväkerho Hurrikaani -sarja, Martin Widmark: Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarja
   
201 sivua, Otava 2015
   

4 kommenttia:

  1. Todella kiva lastenkirja, tässä oli jännitystä. Seuraavaksi Taika Taksinen menee tietääkseni eduskuntaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli todella kiva vire ja sopivasti jännitystä. Koko ajan tehtiin jotain: isä taideteostaan, äiti puuhaili koirien kanssa ja Roosa tutki Larsin kanssa lähiönoitajuttuja. Ei tullut tylsää tai hiljaista hetkeä. Tuntuu hassulta, että tämä on sarja, sillä teos toimi niin hyvin yksinkin. Toivottavasti sama tunnelma säilyy, mitä tässä ensimmäisessä osassa oli.

      Poista
  2. Minusta tämä oli mukavan jännittävä lastenkirjaksi. Koulussamme tosiaan kuudesluokkalaiset pojat halusivat open lukevan tämän heille sen jälkeen, kun Siri Kolu oli mainostanut kirjaa "isotissisestä lähiönoidasta". Taisi se olla se tissi-sana, joka poikiin vetosi (Siri tiesi, mistä narusta vetää), sillä nyt he eivät kuulemma ole kauheasti kirjasta innostuneet, kun ope sitä heille lukee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin tähän postaukseen kirjoittaa, että olisi pitänyt laskea, kuinka monta kertaa sana tissi mainittiin. Aika monta kertaa...

      Poista