"Kaikista tappavista tappavin;
rakkaus surmaa, kun sen saa ja kun sitä ei saa."
rakkaus surmaa, kun sen saa ja kun sitä ei saa."
Arvostelukappale. Artikkeli Risingshadow-sivustolla.
Oletko koskaan ollut rakastunut? Tiedät varmaan "oireet"? Mitä jos joku tulisi sanomaan sinulle, että rakkaus ei olekaan osa normaalia käyttäytymistä, vaan se on sairaus, joka täytyy poistaa, ennen kuin se ehtii levitä liian syvälle.
Tutustuin Lauren Oliveriin luettuani hänen ensimmäisen kirjansa Kuin viimeistä päivää. Hänen tyylinsä on jotenkin (kliseisesti ilmastuna) koukuttava ja en voi estää silmiäni kyyneltymästä "oikeissa kohdissa". Delirium on kirjoitettu vielä paremmin kuin edellinen kirja. Sekin on nuorille suunnnattu ja siksi toisinaan jopa ahdistavan ennalta-arvattava, mutta juonen käänteet iskevät silti kipeästi, vaikka niitä osasi odottaa.
Päähenkilö, Lena on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva nuori tyttö, joka nauttii pitkistä juoksulenkeistä ja hengailusta parhaan kaverinsa Hanan kanssa. Hän luulee maailman olevan täydellinen, viimeistään proseduurin eli delirian poistavan leikkauksen jälkeen, parantamisen jälkeen. Hän kuitenkin kohtaa miehen, Alexin ja totuus paljastuu hänelle kerros kerrokselta. Takaisin ei voi enää kääntyä. Ihmisen ei pidä olla käskyjä totteleva, tunteeton robotti.
Luin kirjan tarkoituksella hitaasti, kun edellisen kirjan puolestaan olin ahminut yhdessä illassa. Deliriumin tarina on surullinen niin yksilö kuin yhteiskuntatasollakin. Kirjasta on kamalan vaikea sanoa mitään, sillä se kosketti niin syvältä ja välillä tuli olo, että on pakko huutaa ääneen, purkaa jotenkin kipua, jota kirja säteili. Skotlannin suuren sankarin William Wallacen viimeisin sanoin: "Freedom!".
Oletko koskaan ollut rakastunut? Tiedät varmaan "oireet"? Mitä jos joku tulisi sanomaan sinulle, että rakkaus ei olekaan osa normaalia käyttäytymistä, vaan se on sairaus, joka täytyy poistaa, ennen kuin se ehtii levitä liian syvälle.
Tutustuin Lauren Oliveriin luettuani hänen ensimmäisen kirjansa Kuin viimeistä päivää. Hänen tyylinsä on jotenkin (kliseisesti ilmastuna) koukuttava ja en voi estää silmiäni kyyneltymästä "oikeissa kohdissa". Delirium on kirjoitettu vielä paremmin kuin edellinen kirja. Sekin on nuorille suunnnattu ja siksi toisinaan jopa ahdistavan ennalta-arvattava, mutta juonen käänteet iskevät silti kipeästi, vaikka niitä osasi odottaa.
Päähenkilö, Lena on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva nuori tyttö, joka nauttii pitkistä juoksulenkeistä ja hengailusta parhaan kaverinsa Hanan kanssa. Hän luulee maailman olevan täydellinen, viimeistään proseduurin eli delirian poistavan leikkauksen jälkeen, parantamisen jälkeen. Hän kuitenkin kohtaa miehen, Alexin ja totuus paljastuu hänelle kerros kerrokselta. Takaisin ei voi enää kääntyä. Ihmisen ei pidä olla käskyjä totteleva, tunteeton robotti.
Luin kirjan tarkoituksella hitaasti, kun edellisen kirjan puolestaan olin ahminut yhdessä illassa. Deliriumin tarina on surullinen niin yksilö kuin yhteiskuntatasollakin. Kirjasta on kamalan vaikea sanoa mitään, sillä se kosketti niin syvältä ja välillä tuli olo, että on pakko huutaa ääneen, purkaa jotenkin kipua, jota kirja säteili. Skotlannin suuren sankarin William Wallacen viimeisin sanoin: "Freedom!".
Jatko-osa Pandemonium - Rakkaus on kapinaa ilmestyy 12.9.
Arvosana:
Takakannesta:
Tulevaisuuden yhteiskunnassa yksilön valinnat koulutuksesta harrastuksiin ovat tiukasti kontrolloituja, energia säädeltyä ja rakkaus, amor deliria nervosa, julistettu pandemiaan rinnastettavaksi vakavaksi sairaudeksi. Vaikutusten eliminoimiseksi on jo pitkään toteutettu kirurgista toimenpidettä, johon sekä miehet että naiset täysi-ikäisinä osallistuvat. Tuhoisat ääritunteet tasataan ja uusi harmonisempi maailma tarjoaa kaikille yhtämittaisemmat lähtökohdat onneen ja turvallisuuteen.
Omaa vuoroaan odottaa myös 17-vuotias Lena. Hän on nuoruudessaan menettänyt äitinsä tartunnalle, nähnyt taudin vaikutukset sisareensa ja oppinut läksynsä. Jos Lena on varovainen ja välttää virheitä, 95 päivän päästä vaara on hänen osaltaan ohi. Siksi yhteiskunnan ulkopuolelle pesiytynyt vastarintaliike ja kapinahenkinen Alex ovat kaikkea sitä mitä Lenan tulee välttää.
Delirium – rakkaus on harhaa on vangitseva ja puhutteleva trilogian avausosa, joka nuorten päähenkilöidensä kautta tutkii sopeutumiskykymme rajoja maailmassa, jossa yksilö on yksinäisempi kuin koskaan ja rakastuminen rikoksista pahin.
Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola, 350 sivua, WSOY 2011
Kirjasta muualla: Risingshadow, Oota, mä luen tän eka loppuun, Jos vaikka lukisi, Fifi, Lukukeskus, Kuppi teetä ja hyvä kirja, 365 kulttuuritekoa, Kirjasto Omenan kirjapuutarha, Kirjavinkit, Sivupiiri, Hummingbird's Curse
Samantyylisiä kirjoja: Anu Holopainen: Molemmin jaloin, Ally Condie: Tarkoitettu, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar, Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa
Alkuperäinen nimi: Delirium
Kirjasta muualla: Risingshadow, Oota, mä luen tän eka loppuun, Jos vaikka lukisi, Fifi, Lukukeskus, Kuppi teetä ja hyvä kirja, 365 kulttuuritekoa, Kirjasto Omenan kirjapuutarha, Kirjavinkit, Sivupiiri, Hummingbird's Curse
Samantyylisiä kirjoja: Anu Holopainen: Molemmin jaloin, Ally Condie: Tarkoitettu, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar, Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa
Juuri niin sama fiilis oli, kun sain tuon itse loppuun. Oliverilla on muuten blogi, jota itse seurailen odottaen kieli pitkällä seuraavaa osaa.
VastaaPoistaMinäkin odottelen Pandemoniumin suomentamista. :) Mielenkiintoista nähdä kuinka tarina jatkuu tämän loppuasetelmien jälkeen.
PoistaEn uskaltanut koko arviotasi lukea, mutta tämä on myös minun lukulistalla :)
VastaaPoistaYleensä pyrin olemaan kertomatta kirjoista liikaa. Siksikin tästä oli hyvin vaikea kirjoittaa, ettei spoilaa mitään. Itsekään en pidä sellaisten kirjaesittelyiden lukemisesta, joissa käsitellään kirjaa, joka kiinnostaa, en lue sellaisia ennen kuin saan itse ko. kirjan. Suosittelen kyllä lukemaan, hyvin sai ajan kulumaan! :)
Poistaolen jo hetken miettinyt kirjan lukemista, mutta epäiröi vaan just toi fiilis. mä jotenkin suhtaudun kirjoihin muutenkin liian tunteellisesti, aina tippa linssissä :D
VastaaPoistaMinullakin on tietyntyyppisten kirjojen kanssa kyynelkanavilla ylitöitä. Esim. Houkutus, Lucian ja Kuin viimeistä päivää ovat tällaisia teoksia, jotka vaativat kaverikseen ison Nessu-paketin. Se kertoo empatiasta, että voi täysin fiktiivieen hahmoon suhtautua niin inhimillisesti! Suosittelen lukemaan, on sujuvasti kirjoitettu - vaikka tekstistä löytyykin yhtymäkohtia muihin saman genren kirjoihin.
PoistaMie kans lueskelin tän kirjan takakantta, mutta väistämättä olen saanut vähän spoilereita tästä ja mie vihaan kirjoja, jotka itkettää :D Saas nähä... voi olla, että joskus luen tän... mut epäilen :D
VastaaPoistaOnhan sitä pakko jollain tavalla priorisoida rajallista aikaa - kirjoja kun on niin paljon, silloin pitää lukea vaan niitä, jotka oikeasti kiinnostavat! Et välttämättä menetä paljoakaan, jos et lue. Onhan tässä sinällään uusi idea, vaan onhan noita dystopiota nykyisin jo kymmenen tusinassa.
PoistaPitkästä aikaa raikas idea - erityisesti nuortenkirjassa! Pitänee lukea, jos sattuu vastaan.
VastaaPoistaMinua ihan harmittaa, että tämä ei iskenyt minulle ollenkaan. Tai siis ei nyt ollenkaan, Oliver kirjoittaa todella hyvin ja idea on huikean kiinnostava, mutta pitkästyin kirjan puolivälissä ja lopun toimintakaan ei jaksanut pelastaa kirjaa minulle. Kannattaisiko jatko-osia lukea, terävöityykö meininki?
VastaaPoistaMinä pidin kyllä tästä trilogiasta, enemmän kuin Ally Condien trilogiasta. Molemmat kaatuvat kyllä osittain samoihin sudenkuoppiin. Oliverin trilogian päätös lässähtää mielestäni varsin lahjakkaasti, eli jos ensimmäinen osa ei lumonnut, eivät jatko-osatkaan vaälttämättä vakuuta. Toisessa osassa on kylläkin joitakin todella loistavia juonenkäänteitä.
PoistaHyviä hetkiä kirjassa oli, mutta kokonaisuutena ainakin itselle kirjasarja tuntui taas yhdeltä halvalta Nälkäpeli-kopiolta, joka asettaa romanssin/rakkauden juonen keskiöön ymmärtämättä miksi Nälkäpelit toimivat kirjoina niin hyvin. Kuvatussa tulevaisuuden yhteiskunnassa ei ole päätä eikä häntää. Tämä on myös triologia, mutta tarinan rytmitys kolmen kirjan välillä on ihan hakusessa: sarjan ensimmäinen kirja päättyy ennen kuin itse tarina ehtii edes alkaa! Kirjojen opetuksena on hyvin disneymäinen ”rakkaus korjaa kaikki yhteiskunnan ongelmat”-sanoma, mikä tuntuu ns. ”dystopia-kirjalle” hieman kornilta.
VastaaPoista