torstai 5. huhtikuuta 2012

Scifi-haaste: Jukka Parkkinen - Sinun tähtesi, Allstar

 "Lähteminen oli jotenkin aina vaikeaa."
    
    
Scifi-haaste 2012: 1. Nuorten scifi
      
Annika Lutherin Kodittomien kaupunki ja Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas ovat nousseet uusiksi tulokkaiksi suomalaisen dystopian kentällä. Mutta on sitä osattu ennenkin. Jukka Parkkisen 1994 ilmestynyt Sinun tähtesi, Allstar on kestänyt hyvin aikaa ja toimii edelleen 2100-luvun dystopistisena tulevaisuuden kuvana. Maailma on tuhoutunut ydinsodassa ja vain pieni osa Lapista on asuinkelpoista, meren ympäröimä manner nimeltään Uusi-Australia.
    
Kirjan keskiössä on kolme aikuisuuden kynnyksellä olevaa opiskelija poikaa, joiden tarkkaa ikää ei kuitenkaan mainita. Poropaimenten perillinen Johka Leammi eli Joe, tietokonenörtti Joke ja joukon hassuttelija Miki, päätyvät uteliaisuutensa vuoksi hankaliin tilanteisiin muutoin niin tylsässä Luusuan kaupunki pahasessa. Allstar nimeä kantavan radion juontaja Rebelli huutaa kapinaa ja toistelee samoja, loppuun kuluneita biisejä, jotka ovat koomisia jäljitelmiä mm. 1990-luvun lastenlauluista.
     
Tuntureiden syleilemässä Luusuassa tuotetaan paljon kasviksia Viherlaaksoksi nimetyssä kasvihuoneiden kaupunginosassa. Ykköslaadun purkkeihin on kuitenkin painettu teksti "Valmistettu Anaressa", Uuden-Australian pääkaupungissa. Työpaikkoja on vähän, kaikki on automatisoitu, mutta nuoria työllistetään vähäpätöisiin tehtäviin kuten purkituslinjalle ja kalanjalostamoon. Turistisesonkien aikaan Luusuassakin tapahtuu: on seikkailusafaria ja rihkamaa myyviä kauppoja, joihin Anaren rikkaan tuhlaavat rahojaan. Kevät-talven aikana kaupunki kuitenkin hiljenee, kuolee.
    
Sähköä tuotetaan tuuli- ja aurinkoenergialla. Hallitseva uskonto on Oraansuojelijoitten kannattama Mattaráhka - Äiti Maan. Sähköä ja vettä pitää saastää. Kaikesta on pulaa, mutta ihmiset eivät valita - tuleehan sitä toimeen kaikkein välttämättömimmälläkin, vaikka syömällä jäkäläkeksejä. Jokin on kuitenkin tässä totalitaarisessa yhteiskunnassa väärin. Niin pojat ajattelevat höyllätessään ID-korttejaan valvontakaappeihin. Kaikkea ja kaikkia valvotaan ja äänekkäimmät mielipiteensä ilmoittajat vaimennetaan, aivopestään. Mitä sodan aikana tapahtui, kuka voitti vai voittiko kukaan ja mitä ihmettä väitetyn ydinlaskeuma suoja-alueen ulkopuolella on? Mitä Joen vanhuuden runtelema isoisoisä tietää?
   
Pidin Parkkisen luontevasta tyylistä kertoa asioita. Hän ei jää ihmettelemään kirjan maailmaa vaan kertoo sen kuin hahmojen ainoana tuntemana totuutena. Teknisen kehityksen taso on hyvin uskottava, Parkkinen ei ole lähtenyt maalailemaan mitään avaruusajan teknokaupunkikuvia vaan jättänyt elektroniikan tason meidän arkipäivämme tasolle. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen uskottava tarina, joka ei kuitenkaan paljasta kaikkea vaan jättää lukijalle mahdollisuuden täydentää tyhjät kohdat omalla tavallaan.
    
Takakannesta:
Pitkin Uuden-Australian taivasta kyntää Allstar-satelliitti. Me kuuntelimme sen lähetyksiä, lauloimme ja nauroimme sen mukana. Sitten sen todellinen luonne paljastui kaikessa pelottavuudessaan. Mutta minä, Joke ja Miki tiesimme silloin jo liikaa – sen kuka todella tuhosi maailman ja ketkä olivat voittajia, ketkä häviäjiä. Luusuan luontokaupungista oli päästävä pois. Mutta miten, kun ympärillä oli meri ja ydinsodan jälkeenjättämät saastuneet alueet?
    
Arvosana:
    
Asiasanat:  ydinsota, ekokatastrofi, dystopia, nuoret
                     
Samantyylisiä kirjoja: Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Ally Condie: Tarkoitettu, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
               
240 sivua,  1994 WSOY, Kirjalle ilmestyi 1996 itsenäinen jatko-osa Vanhan kulttuurin kurssi.
                            
Kirjasta muualla: Risingshadow, Aikakone 3/1995, Helsingin kaupugin kirjasto - Sanojen aika,

1 kommentti:

  1. Pitää pistää korvan taakse, vaikuttaa hyvin kiintoisalle!

    VastaaPoista