Jenny Han: Pojille, joita joskus rakastin

"Minusta tuntuu, että ymmärrän nyt, miten erilaista on rakastaa jotakuta kaukaa 

kuin rakastaa ihmistä lähellään. Kun katsoo toista lähietäisyydeltä, 

näkee hänet sellaisena kuin hän oikeasti on, 

mutta samalla näyttää hänelle myös oman todellisen minänsä."

  

    

Lukuhaasteissa: Helmet 2019: 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

  

Näin Jenny Hanin YA-romaanin Pojille, joita joskus rakastin pohjalta tehdyn Netflix-elokuvan ennen kuin luin kirjan. Erityisen kokemuksesta tekee se, että katsoin sen siskoni ja hänen tyttärensä kanssa. Asumme niin kaukana toisistamme, että tuollaisia hetkiä ei tule liian usein. Kun kirja sitten yllättäen ilmestyi suomeksi vuoden vaihteessa, varasin sen heti kirjastosta. Kirjalla ja elokuvalla on jälleen paljon eroavuuksia, joten kirjan lukeminen ei tuntunut tylsältä ja ennalta-arvattavalta. Kirjan englanninkielinen kansi oli hyvin tuttu Instagramista, tuntuu, että ihan kaikki ovat lukeneet sen, enkä yhtään ihmettele - tämä on nimittäin ihana ja ahmin sen parissa erässä. 

    

Päähenkilö, Lara Jean Song Covey on 16-vuotias ja sisarsarjan keskimmäinen. Hänen isosiskonsa Margot on kaksi vuotta vanhempi ja pikkusisko Kitty (Katherine) vasta yhdeksän. Heidän äitinsä on kuollut kuusi vuotta aiemmin, eikä Kitty enää muista häntä kuin siskojensa kertoman kautta. Toisin kuin YA-kirjoissa yleensä, ei äiti kuollut sairauteen vaan hän iski päänsä kotona. Margot on ottanut äidin roolin, mutta muuttaa nyt Skotlantiin opiskelemaan antropologiaa ja sysää Lara Jeanille enemmän vastuuta perheestä. Isä on gynekologi ja synnytyslääkäri ja siksi paljon poissa kotoa. 

Song on meidän kaikkien välinimi, ja näytämmekin enemmän Songin kuin Coveyn siskoksilta, enemmän korealaisilta kuin amerikkalaisilta. (s. 18)

     

Lara Jean on kirjoittanut viisi rakkauskirjettä. Ne eivät ole aivan tavallisia kirjeitä, sillä hän kirjoittaa sellaisen aina hyvästellessään kunkin rakkautensa. Yksi kirjeistä on osoitettu naapurinpoika Joshille, joka on myös Margotin ex-poikaystävä. Eräänä päivänä hän huomaa äidiltään saamassa vintage-hattulaatikossa säilyttämiensä kirjeiden kadonneen. Jotenkin ne ovat päätyneet postilaatikkoon ja tapahtumien vyöry käynnistyy. Lara Jeanin tasainen arki muuttuu parisuhdeleikiksi yhden kirjeen saajan, Peterin kanssa, joka haluaa tehdä ex-tyttöystävänsä mustasukkaiseksi. Mutta leikki muuttuu jossain vaiheessa todeksi, eikä Lara Jean osaa enää erottaa mitä on totta ja mikä valhetta.

  

Joillekin lukijoille Lara Jean on tuntunut ikäisekseen naiivilta, mutta minä olin itse ihan samanlainen tai vieläkin lapsenomaisempi ollessani lukiossa. Esimerkiksi seurustelin ensimmäisen kerran vasta päälle parikymppisenä (nykyisen aviopuolison kanssa), nuorempana olisin vain juossut karkuun, jos joku poika olisi yrittänyt puhua minulle. 

  

Peter näyttää aivan joltakin menneen maailman hurmurilta. Hän voisi olla uljas sotilas Ensimmäisestä maailmansodasta; niin komea, että joku tyttö odottaisi hänen paluutaan rintamalta, odottaisi vaikka ikuisesti. Tai hänet voisi nähdä punaisessa, 50-luvun opiskelijapuserossa avo-Corvetten ratissa matkalla hakemaan heilaansa jive-tansseista. Peterin ulkonäkö sopisi paremmin menneseen aikaan kuin nykypäivään. (s. 47)

  

Samastuin Lara Jeaniin monessa kohdassa. Esimerkiksi olen itsekin kirjoittanut rakkauskirjeitä pojille, ensimmäisen ala-asteella, pari lukiossa ja yhden jäähyväiskirjeen, jossa kerroin pitkäaikaiselle ihastukseni kohteelle, että minulla oli nuorempana häntä kohtaan paljon tunteita, mutta tahdon nyt päästää niistä irti, jotta voin jatkaa elämääni enkä jämähtää yksipuoliseen ihastukseen. Kirjoittaminen oli todella vapauttavaa, mutta viestin lähettäminen olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä. 

  

Lara Jean on Harry Potter -fani ja oli ihastuttavaa lukea lukuisia kirjallisuusvittauksia. Esimerkiksi hän pukeutuu Halloweenina Cho Changiksi, koska ei halua kenenkään kysyvän ketä hän esittää. Tunnettuja aasialaisia hahmoja ei vain ole paljoa (ainakaan mangan ja animen ulkopuolella). Kohta sai pohtimaan kiintiöitä: joissakin tv-sarja ja leffagenreissä kun on usein kiintiö-nainen, kiintiö-tummaihoinen, kiintiö-latino, kiintiö-aasialainen, kiintiö-sateenkaareva jne. Minusta on todella inhottavaa, että jonkin hahmon näyttelijä on valittu vain kiintiöiden takia, ei vaikkapa taitojen tai persoonan takia. Olisipa eri etnisyyksien, sukupuolien, kansallisuuksien, seksuaalisuuksien ja uskontojen edustajien määrä orgaanisemmin määräytyvää, slice of life tyylisesti. 

  

"Jokus vain on surullinen olo, eikä sitä voi selittää." 

Kitty kallistaa päätään. "PMS?" 

Lasken päivät viime kuukautisistani. "Ei. Ei se ole PMS. Tytöt voivat olla surullisia muutenkin kuin kuukautisten takia." (s. 365)

  

Käännökseen oli jäänyt pari kohtaa, joita jäin ihmettelemään. Kuka on Manda? Lara Jean mainitsee nimen vain kerran sivulla 151 ja luulen, että kyseessä on kirjoitusvirhe tai kieliasua tarkistettaessa Margot on vahingossa automaattisesti korjattu väärin. Toinen on selvempi aivopieru, sillä lasten kesäleirillä on tuskin henkivartijoita (engl. bodyguard) vaan uimavalvojia (engl. lifeguard). Ihmettelen myös, miksi Scrabble kääntyy aina ristisanapeliksi ja smoresit paahdettaviksi vaahtokarkkikekseiksi?

  

Luin ihmisten kommentteja kirjan lopusta. Osalle se oli ollut ärsyttävän avoin, mutta minusta se oli ihan täydelinnen. En siis ole ollenkaan avointen loppujen ystävä, mutta tällä kertaa loppu oli niin sopiva tälle tarinalle, tulevaisuuteen suuntautuva, söpö, täynnä lupauksia - ja se saa odottamaan, että trilogian toinen osa suomennettaisiin mahdollisimman pian. Suosittelen tätä romanttisten tarinoiden ystäville, ja koska tämä ei ole pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, myös sellaisille lukijoille, jotka eivät yleensä pidä rakkausgenrestä.  

  

   

Arvosana:

  
Takakannesta:

Kuusitoistavuotias Lara Jean Song säilyttää kirjoittamiaan rakkauskirjeitä äidiltä saadussa hatturasiassa. Yksi jokaiselle pojalle, johon Lara on elämänsä aikana ihastunut. Viisi Kirjettä, joihin Lara on vuodattanut kaikki tunteensa. Kirjeitä ei ole tarkoitettu kenenkään silmille, mutta eräänä päivänä joku lähettää ne eteenpäin. Yhtäkkiä Laran rakkauselämä ei olekaan enää mielikuvitusta vaan pelkkää sotkua.

   

Suomentanut: Antti Hulkkonen, 371 sivua, Sanoma Media 2018

  

Alkuperäinen nimi: To All the Boys I've Loved Before (2014)
  

Myös näissä blogeissa on löydetty Jenny Hanin trilogian ensimmäinen osa: Kirjanmerkkinä lentolippu, Tarinoiden syvyydet, Kirjapöllön huhuiluja, Tylypahkan kirjasto, Sivujen välissä, Kirjojen keskellä

    
Sarjassa ilmestynyt:

• Pojille joita joskus rakastin (2018) / To All the Boys I've Loved Before (2014)
• P.S. I Still Love You (2015)
• Always and Forever, Lara Jean (2017)

  

Samankaltaista luettavaa: Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea, Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?, Kerstin Gier: Lupaus - Unien ensimmäinen kirja, Nicola Yoon: Kaikki kaikessa, Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää, Jennifer Mathieu: Näpit irti!, Isabel Abedi: Lucian, Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens, Meredith Russo: Tyttösi sun