maanantai 4. kesäkuuta 2018

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Normaali #2)

"Kaikki on erilaista.
En ollut suunnitellut, että kaikki olisi erilaista."
   
    
Lukuhaasteissa: YA-lukuhaaste: Julkaistu vuonna 2017, Helmet 2018: 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan, Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 26. Lue kirja, jossa matkustetaan
  
Luin jokin aika sitten Holly Bournen Normaali-trilogian päätösosan Mitä tytön täytyy tehdä? ja ihastuin kirjailijan tyyliin ja tyttökolmikkoon, joista jokainen on yhden osan päähenkilönä. Niinpä ajattelin lukea kaksi edellistäkin kirjaa - hieman erikoisesti käänteisessä järjestyksessä. Kolmannessa osassa tutustuin Lottieen, joka saa tarpeekseen arkipäivän seksismistä. Ensimmäisessä osassa, joka odottelee jo lukupinossa, äänessä on Evie, jolla on OCD. Tässä toisessa osassa lukija pääsee punapäisen Amberin matkassa Englannista Kaliforniaan hänen matkustaessaan äitinsä luokse.
  
Vanhempien erottua Amber jäi asumaan Englantiin isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa, eikä hän ole nähnyt äitiään kahteen vuoteen. Amber ei oikein tule toimeen äitipuolensa ja tämän pojan kanssa. Kesään on ladattuna paljon odotuksia äiti-tytär suhteen elvyttämiseen, mutta sitten kaikki meneekin pieleen, kuten teoksen nimestä voikin päätellä, mutta Mikä kaikki voi mennä pieleen? 
  
  
Jokaisen luvun alussa on esitetty muutama asia, jotka on tuomittu menenään pieleen. Amber työskentelee kesän ajan alkoholismin kanssa kamppailevan äitinsä ja tämän uuden miehen (jota Amber kutsuu perseleuka-Keviniksi) pitämällä leirikeskuksella pari vuotta itseään vanhempien nuorten kanssa. Hän tapaa ihastuttava Whinnien, Twilightin Jacobia vihaavan Russin (joka asuu reservaatissa) ja lähes liiankin täydellisen Kylen. Lisäksi ohjaajien joukossa on muiden muassa ärsyttävä Melody, joka saa Amberin feministisen hälytyskellon kilisemään. 
    
"Sillä oli MASSIIVINEN VAGINA." 
"Miksi sä aina karjut sanaa 'vagina'?"  
Se oli Kylen ääni. (s. 92)
  
Harry Potter on Amberin ja tämän äidin yhteinen juttu, mutta leirin aikana Amber huomaa kauhukseen, ettei äiti muista heidän hyviä yhteisiä hetkiään. Kamalinta kuitenkin on, että kun leirin ohjaajat ja lapset lajitellaan tupiin, on äiti poistanut Luihuisen ja korvannut sen Albuksen kaartilla, johon Amber uusine ystävineen lajitellaan. Ja Amber on aina halunnut kuulua Rohkelikkoon. 
  
Äiti ei ollut se fantasiahahmo, jonka näkemistä olin niin odottanut matkalla tänne. (s. 147)
      
Matka ei siis ole aivan sellainen kuin Amber olisi sen toivonut olevan, ja lupaus olla rakastumatta on myös rakoilemassa. Bourne kirjoittaa feminismistä ja alkoholismista tavalla, joka ei saarnaa, vaan antaa tilaa omalle ajattelulle. Kirja oli pakko ahmia ja siitä oli hieman surullista luopua viimeisen sivun jälkeen. Tästä olisi saanut pidemmänkin sarjan kuin vain kolme osaa. Onneksi minua odottaa vielä yksi osa ja lokakuussa ilmestyy vähän päälle 200 sivuinen ...ja onnellista uutta vuotta? minkä myötä hahmojen elämiin pääsee kurkistamaan vielä kerran. Iso suositus tälle raikkaalle sarjalle!
  
  
Arvosana:
           
Takakannesta:
No niin, vietän kesän KALIFORNIASSA seuranani äiti, joka otti ja HYLKÄSI minut - ja taidan olla ihastumassa poikaan, joka takuulla SÄRKEE SYDÄMENI. Tämä on TUOMITTU MENEMÄÄN PIELEEN.
  
Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä ei vain ole koskaan ollut lämminsydäminen tapaus, ei edes ennen kuin jätti perheensä ja muutti Amerikkaan. Amber kuitenkin toivoo, että kesä hänen kanssaan voisi muuttaa kaiken.
  
Samalla kesäleirillä Amberin ja hänen äitinsä kanssa työskentelee myös fiksu, hauska ja suosittu Kyle, sydänten sarjamurskaaja. Voiko Amber, varsinainen cheerleaderin vastakohta, TODELLA ihastua prom kingiin? Moisesta ei ainakaan voi seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen.
  
Suomentanut: Kristiina Vaara, 448 sivua, Gummerus 2017
 
Alkuperäinen nimi: How Hard Can Love Be? (2016)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti