"Outside, pure white snow covers the trees and fence, blanketing the Unconsecrated. It is a bright clear day, the sun sparkling off the ice crystals. One of those days when you can't understand why there is such beauty in a world that is nothing but ugly."
Lukuhaasteissa: Helmet 2022: 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana, YA-spefibingo: Kauhu
Sain Carrie Ryanin YA-zombiromaanin The Forest of Hands and Teeth joululahjaksi puolisoltani. Kirja on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta sitä ei ole kirjaston valikoimassa. Siksipä luinkin kirjan heti vuoden alkuun suurella innolla. Harmikseni kirja ei sitten tarjoillutkaan aivan toivotunlaista lukukokemusta. Kirjan vahvuutena tosin ovat osoitus tarinoiden voimasta ja siitä, kuinka teoilla on seuraamuksia.
What future can any of us have if we are the last humans? The ones with the burden of carrying ourselves on, of re-creating the world? (s. 217)
Päähenkilö Mary oli rasittava, teoksen maailma makuuni liian uskonnollinen ja naiselle on tarjolla vain kolme mahdollisuutta: avioliitto, uskonsisareksi liittyminen tai jääminen oman perheen pariin, jos hänelle sellainen sallitaan. Aviolittojakaan ei solmita rakkaudesta vaan velvollisuudesta.
I sob because my life is nothing like I imagined it would be. I sob for the way we all live and for the Unconsecrated and the Forest of Hands and Teeth -- I sob because this is not a life. This is not the way life should be and because I don't know how to fix it.--It is as if every door in my life has been slammed shut, every wondow boarded up until there is only one path for me to take. (s. 50 ja 82)
On syksy ja Harvest Celebration, jolloin kylän nuoret ilmoittavat kenen kanssa haluavat aloittaa koeajan (säädyllisen seurustelun, courtship), joka päättyy seuraavan vuoden keväällä. Tuolloin pari päättää jatkaako yhdessäoloa solmimalla sitovan liiton (Brethlaw), vai eroavatko he. Naisille ei kuitenkaan siinä vaiheessa myönnetä uutta yritystä, vaikka lasten tekemistä niin kovasti pidetäänkin arvossaan. Jos nuorta ei kukaan pyydä parikseen, hän voi odottaa seuraavaan vuoteen tai aloittaa kokelaana sisarkunnassa.
Having children with Harry. My stomach clenches at the thought of it. -- I think about the way his flesh looked, puffy and white and wrong.--My mind whirls, trying to determine which is the better choice, which the better fate: life as wife to Harry or life as a sister. (s. 76-77)
Maryn lapsuudessa kylää ravisteli vakava sairaus, jonka seurauksesta hänellä on vain muutama ikätoveri, hänen paras ystävänsä Cass ja veljekset Travis ja Harry. Mary ihastunut Travisiin, mutta Harry on se, joka tulee pyytämään häntä kumppanikseen. Mary ahdistuu, mutta ei ehdi vastaamaan kysymykseen kylän hälytyssireenin alkaessa huutaa. Joku on saanut pureman.
Our village has been isolated since soon after the Return and while we have grown strong and populous over the years, it is still imperative that every healthy young man and woman wed and breed if possible. (s. 25)
Kylää kiertää aita, jonka toisella puolella on käsien ja hampaiden metsä - zombeja. Pureman on saanut Maryn äiti. Hänen veljensä on aitoja huoltava ja zombiongelmista vastaava vartija ja komennuksella kaukana kylästä. Maryn on siis tehtävä päätös - tarjota äidille eutanasia vai noudattaa tämän toivetta vapautuksesta toisten epäkuolleiden (joita tässä maailmassa kutsutaan nimellä Unconsecrated, "siunaamattomat") joukkoon, missä heidän kadonnut isänsäkin luultavasti on.
Wheter the fences were to keep the Uncosecrated out or the living in we no longer know. But the end result was our village, an enclave of hundreds of survivors in the middle of a vast Forest of Unconsecrated.
There are various theories as how our village came into existence in the middle of this Forest. The Cathedral and some other buildings clearly predate the Return and some people suggest that They carved this place out as a sanctuary. Others claim that we are a chosen people and that our ancestors were the best of their time and were sent here to survive. Who we are and why we are here has been lost to history, lost because our ancestors were too busy trying to survive to remember and pass on what they knew. (s. 27)
Veli tulee paikalle vain nähdäkseen äidin liittyvän kalmojen joukkoon. Hän on katkera Marylle eikä halua ottaa häntä kotiinsa. Koska Mary ei ehtinyt vastata Harryn pyyntöön, jää ainoaksi vaihtoehdoksi luostari. Mary oppii pian, että sisarkunta salaa paljon asioita kyläläisiltä, menneestä ajasta ja mitä aitojen takana on. Kyläläisille opetetaan, että he ovat maailman viimeiset ihmiset, eikä metsän takana ole mitään. Näin ei kuitenkaan ole. Salaisuuksia ei paljasteta, mutta Mary osaa lukea rivien väleistä, että paljon jätetään kertomatta.
"So you have chosen to become one of us?" the eldest, Sister Tabitha asks me.--"I have no other choices," I tell her, because it is the truth.--"There is always a choice, Mary," Sister Tabitha says to me -- "It is what makes us human, what separates us from them." (s. 30-34)
Kirjan ensimmäinen kolmannes on hyvin hidas. Kerrotaan paljon kylästä, sen asukkaista ja tavoista. Takakannen iso juonipaljastus tapahtuu vasta puolivälin paikkeilla kirjaa, jonka jälkeen tapahtuu paljon ja nopeasti, mutta samaan aikaan ei tapahdu mitään. Paetaan, Mary mököttää, paetaan lisää, Mary mököttää taas - sen sijaan, että käyttäisi aikansa viisaasti. En löytänyt yhteistä säveltä Maryn kanssa, jolle edes ihailemansa pojan rakkaus ei riittänyt, vaan hän haaveili aina vain merestä, josta hänen äitinsä oli puhunut suvussaan kulkeneita tarinoita. Toisaalta olisin kyllä itsekin paennut kylän ahdistavia, rajattuja mahdollisuuksia, sisarkunnan valvovan katseen alta.
"You think you want answers to your questions but you do not. And you will not. Because it is our sworn duty as Sisters to ensure that such questions are not asked. You must understand - there are no answers for you."--"The Sisterhood carries a sacred burden. We carry it so that the villagers do not. So that we can forget what came before, can heal, become reborn without the weight of our sins before the Return." (s. 65-67)
Oli omituista, kuinka ollakseen saanut jossakin määrin aseenkäyttöopetusta - From a young age everyone in my village is taught how to fight for a day as this. - Mary ei ole siinä kovinkaan hyvä. Hän hukkaa aseensa vähän väliä ja on enemmän kuin kerran neito pulassa odottamassa jonkun miehen pelastamaksi tulemista. Sisäisessä maailmassaan hän kapinoi, mutta ulkopuolelta näyttää, että hän alistuu normeihin. Olisin halunnut nähdä Maryssä hieman enemmän Katnissia, mutta toisaalta hänen käyttäytymisensä ja kömpelyys aseiden kanssa tuntuu uskottavalta.
It makes me wonder how and why our -- village was so ill-prepared. (s. 127)
Lukijalle ei kerrota, mitä vuotta kirjassa eletään, mutta annetaan olettaa, että luhistunut yhteiskunta on ollut hyvin lähellä omaa aikaamme ja aikaa on tapahtumista kulunut luultavasti pari sataa vuotta ellei enemmänkin. Puhutaan hyvin ympäripyöreästi ajasta ennen ja jälkeen "Return", eli paluu, joka siis jakaa maailman aikaan ennen ja jälkeen zombeja.
My entire life has been about the world outside the fence line, has been about the Forest. Of course I have wondered if there's anything past the Forest, if anything else survived the Return or if my mother's stories were true and an entire world existed before the Return. We have never even known -- if there is an end to it all. -- Or does the Forest run forever, hemmed in by nothing but Unconsecrated? A part of me has imagined that there could be nothing else in our world but Forest. (s. 72)
Tässä on samaa jännitettä kuin M. Night Shyamalanin Kylässä, sillä mikään ei ole varmaa. On pelottavia olentoja, metsä, jonka toiselle puolelle ei saa mennä, eikä tapahtuma-ajastakaan ole täyttä varmuutta. Kirja kuitenkin harmillisesti loppui niin ontosti tössähtäen, etten ole varma haluanko jatkaa seuraaviin osiin, joissa käsittääkseni on eri päähenkilöt. Ehkä lukemalla ne saisi laajemman kuvan teosten maailmasta, jos ne ylipäätään liittyvät toisiinsa. Kiinnostaisi etenkin se ajankohta, kun yhteiskunta oli romahtamassa.
The large black words scream at me from every page: GOVERNMENT MOVED TO SECRET LOCATION; CDC UNABLE TO DETERMINE CAUSE OF INFECTION; LAST STAND AT ROCKIES FAILS; OUTBREAKS REPORTED WORLDWIDE; PREVIOUSLY CLEARED AREAS ENDANGERED BY FAST-MOVING INFECTED. (s. 240)
The Forest of Hands and Feet ei siis noussut zombikirjojen suosikikseni, mutta se saa jäädä omaan hyllyyn (vaikka siinä onkin aivastuttava hajuveden ja/tai tupakan haju sekä alleviivauksia), sillä tässä second hand kirjassa oli sattumalta kirjailijan nimikirjoitus. Suosittelisin mieluummin Ann Aguirren Enclavea ja Kim Liggettin Armonvuotta, joissa on paljon samoja teemoja kuin tässä.
I do not accept the hand of God; I do not believe in divine intervention or predestination. I cannot believe that our paths are pre-chosen and that our lives have no will. That there is no such thing as choise. (s. 175)
Kielellisesti tämä oli hyvin helppoa luettavaa, ainoastaan uskonnollista sanastoa oli paikoin hieman haastava ymmärtää. Tässä toisteltiin hämmentävän usein samansisältöisiä lauseita, esimerkiksi Mary huomaa jatkuvasti unohtaneensa hengittää. Lisäksi hän kommentoi, että hänestä tuntuu kuinka joku sivuhenkilöistä "lukee hänen ajatuksensa" tilanteissa, joissa hän ei voi kysyä asioita (tarjoten siis lukijallekin lisätietoa). Minulla on kasvot, joilta voi lukea kaikki ajatukseni, eli kyse voi olla tästä ilmiöstä, joskin sen jatkuva viljeleminen on hieman laiskaa juonenkuljettamista.
I should feel something inside me tugging me toward this helpless child, some sort of dormant maternal instict. I should want to change her soiled clothing, to care for her. (s. 193)
Kirja sopii Instagramissa yhdessä @kuudennenkerroksenkirjat ja @lukujumi kanssa vetämäni YA-spefibingo -lukuhaasteen kohtiin lue kirja toisella kielellä, ihana, ärsyttävä tai samaistuttava hahmo, julkaistu ennen vuotta 2010 ja kauhu.
Who we are if not the stories we pass down? What happens when there's no one left to tell those stories? (s. 207)
Arvosana:
Takakannesta:
In Mary's world there are simple truths.
The Sisterhood always knows best.
The Guardians will protect and serve.
The Unconsecrated will never relent.
And you must always mind the fence that surrounds the village. The fence that protects the village from the Forest of Hands and Teeth.
But, slowly, Mary's truths are failing her. She's learning things she never wanted to know about the Sisterhood and its secrets, and the Guardians and their power. And, when the fence is breached and her world is thrown into chaos, about the Unconsecrated and their relentlessness.
Now, she must choose between her village and her future, between the one she loves and the one who loves her. And she must face the truth about the Forest of Hands and Teeth. Could there be life outside a world surrounded by so much death?
308 sivua, Delacorte Press 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti