Sivut

▼

keskiviikko 31. heinäkuuta 2024

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 19 | Michael Ende: Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan

"Hänen suurin seikkailunsa oli vääjäämättä alkanut."
  
  
Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien klassikkohaaste 19, Helmet-lukuhaaste: 42. Kirjan nimessä on alaotsikko 
  
Michael Ende tunnetaan parhaiten teoksestaan, joka on myös filmatisoitu, Tarina vailla loppua. Hänen tuotannossaan on toinenkin lastenkirjaklassikko, jolla on ajatuksia herättävä sanoma myös nykypäivään. Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan, on todellakin nimensä mukaisesti merkillinen tarina. Momo on koditon lapsi, joka muuttaa asumaan amfiteatterin raunioihin. Hänellä on erikoiskyky: hän osaa kuunnella ihmisiä tavalla, joka saa puhujan tajuamaan merkittäviä asioita itsestään tai ongelmasta, josta on Momolle tullut puhumaan.
  
Momo istui pitkään yksin vanhan amfiteatterin isossa pyöreässä kivikatsomossa, jonka ylle kaareutui tähtikirkas taivas. Hän kuunteli suurta hiljaisuutta. 
Silloin hän tunsi istuvansa kuin keskellä suurta korvaa, joka kuunteli tähtimaailmaa. (s. 21)
  
Lähialueiden ihmiset tottuvat pian kysymään apua Momolta asiassa kuin asiassa, vaikka Momo ei itse sanokaan yhtään mitään. Hän myös leikkii mielellään lasten kanssa, niin köyhien kuin rikkaidenkin. Aluksi kaveripiiri koostuu köyhemmistä lapsista, joille pahvilaatikosta tulee merta halkova alus, myöhemmin mukaan tulee myös lapsia, jotka tuovat mukanaan kalliita leluja, kuten kauko-ohjattavia robotteja. Lapset ihmettelevät, kuinka vähän aikaa heidän vanhemmillaan on ollut viime aikoina. Ajan ovat vieneet harmaat herrat, joista tulee mieleen Fringe-tv-sarjan Tarkkailijat (ks. kuva alla). 
  
Nämä herrat olivat pukeutuneet kiireestä kantapäähän hämähäkin seitin harmaaseen. Heidän kasvonsakin olivat kuin harmaata tuhkaa. Heillä oli knallihatut päässä ja he polttivat pieniä tuhkanvärisiä sikareita. Kaikilla oli aina kädessä lyijynharmaa asiakirjasalkku. (s. 38)
  
Nuo kaljut, muistikirjojaan selaavat herrat saavat ihmiset tekemään töitään tehokkaammin, nauttimaan vapaa-ajastaan vähemmän ja heittämään kaiken turhan pois. Lopulta kaduilla leikkivät lapsetkin viedään erityisiin lapsivarastoihin, joissa heidät opetetaan leikkimään hyödyllisesti. Tässä on kyllä hienoja teemoja nykyajan älyttömyydestä, kuinka ihmiset tekevät epämiellyttävää työtä saadakseen enemmän rahaa ja ostaakseen enemmän tarpeettomia asioita, mutta kukaan ei enää nauti työstään. 
  
– Minun on lähetettävä sinut suunnattomaan vaaraan, mestari Hora sanoi. (s. 213)
  
Momon tehtäväksi tulee pelastaa ystävänsä ja kaikki aikuiset, mutta erityisesti Gigi Turistiopas ja Beppo Kadunlakaisija harmaiden herrojen luomasta vankilasta. Siihen hän saa apua kilpikonna Kassiopeialta ja mestari Horalta. Seikkailu saa aika hurjiakin käänteitä, mutta en usko, että kovin moni nykylapsi ja -nuori enää viihtyisi tämän kirjan parissa. Tässä käytettiin myös sanoja "letukka" ja "pallinaama", joita tuskin modernista lanusta ihan heti voisi bongata. Siinä missä Tarina vailla loppua oli kirjoitettu puoliksi punaisella, puoliksi vihreällä fontilla, Momon fontin väri on tässä juhlapainoksessa luumunvioletti ja niin pieni, että se alkaa jo vaikuttaa lukumukavuuteen.
  
  
Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:
    
William Golding: Kärpästen herra
L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
George Orwell: Vuonna 1984
C.S. Lewis: Velho ja leijona
Tove Jansson: Näkymätön lapsi
Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu
Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi
Minna Canth: Papin perhe
Kate Chopin: Herääminen
Octavia E. Butler: Aamunkoitto
Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Vonda N. McIntyre: Unikäärme
Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari
Waldemar Bonsels: Maija Mehiläinen
    
Arvosana:
        
Takakannesta:
Michael Enden saturomaani sijoittuu isoon, vanhaan kaupunkiin, joka yhä on suurkaupunki. Erääseen vanhaan, raunioituneeseen amfiteatteriin asettuu asumaan pieni tyttö, Momo. Ystävälliset naapurit auttavat tyttöä kunnostamalla asumusta ja antamalla hänelle ruokaa, Momo puolestaan on erinomainen kuuntelija, siten heille korvaamaton. Momon parhaat ystävät ovat vanha, verkkainen Beppo Kadunlakaisija ja herkästi naurava, lörpöttelevä poika Gigi Turistiopas. 
  
Kun kaupunkiin soluttautuu Aikapankin agentteja, harmaita herroja, ihmiset alkavat muuttua. He jättävät kaiken joutavalta tuntuvan puuhailun ja jutustelun, keskittyvät vain nopeaan suorittamiseen ja kuvittelevat siten säästävänsä aikaa. Momo ryhtyy taistelemaan harmaita aikarosvoja vastaan. Elämän antaja, mestari Hora, antaa hänelle ihmekukan ja oppaaksi Kassiopeia-kilpikonnan.
  
Suomentanut: Marikki Makkonen, 235 sivua, WSOY 2004 (2. painos, 1. painos 1977)
  
Alkuperäinen nimi: Momo - Die seltsame Geschichte von den Zeit-Dieben und von dem Kind, das den Menschen die gestohlene Zeit zurückbrachte (1973)
  
Kuvittanut: Michael Ende
  
Luettu myös täällä: Kallellaan kertomuksiin, Mythopoeia, Lokikirja
klo 4 kommenttia:

Klassikkohaaste 19 koontipostaus

   
Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 19. kierrokselle ilmoittautui 24 kirjasomettajaa. Kokoan tähän postaukseen kommentoineiden ja linkin omaan klassikkopostaukseensa jättäneiden luetuista teoksista listan, josta voi poimia lukuvinkkejä, vaikkapa seuraavalle klassikkokierrokselle 31.1., jonka vetää Tuulevin lukublogi - linkin takaa löytyy ilmoittautumispostaus.      
  
Somessa voi käyttää tunnisteita #klassikkohaaste ja #klassikkohaaste19.
 
Kiitos kaikille osallistuneille. ♥
Mahtavaa, että olette edelleen löytäneet lukemattomia klassikoita!

klo 33 kommenttia:

sunnuntai 28. heinäkuuta 2024

Safia Elhillo: Home Is Not a Country

"so even here among my so called people
i do not fit"
  
  
Lukuhaasteissa: Sykähdyttävä säeromaani-haaste: Teoksen nimi on moniosainen, Helmet-lukuhaaste: 16. Kirjassa on valokuvia
  
all around me         smiling like
autumn leaves        are hundreds
of photographs (s. 195)
  
Safia Elhillon säeromaani Home Is Not a Country oli onnekas löytö kirjastosta. En ollut erityisesti etsimässä säeromaaneja, näin vain kauniskantisen teoksen nuorten englanninkielisten hyllyssä.
    
Teoksen päähenkilö on Nima, nuori ruskea tyttö arabiaa puhuvasta maasta, jonka lipussa on punaista, vihreää, mustaa ja valkoista. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta kaihoaa voimakkaasti äitinsä kotimaata ja isää, joka on kuollut ennen hänen syntymäänsä. Nima inhoaa omaa nimeään ja haluaisi olla Yasmeen. Hän haaveilee usein olevansa tuo toinen tyttö, toisenlaisessa elämässä, jossa hänen perheensä on vielä kokonainen.
  
he's right
there's something wierd about me (s. 56)
  
Teoksessa on maagisia elementtejä, joita harvoin näkee säeromaaneissa (J.S. Meresmaan Dodo-trilogiaa lukuun ottamatta). Nima esimerkiksi muuttuu välillä näkymättömäksi. Tämä oli myös yllättävän ajankohtainen, sillä Nimaa lähestyy häntä huomattavasti vanhempi mies, joka tarjoutuu antamaan hänelle kyydin kotiin, mutta viekin nuoren hotelliin. Onnekkaasti Nima kuitenkin pääsee pakenemaan tilanteesta.
  
Kirjaa ei voi syyttää ennalta-arvattavaksi, sillä lukijaa riepotellaan kuin paperivenettä purossa suuntaan jos toiseen ja vasta loppupuolella palaset alkavat loksahdella paikalleen. Parasta kirjassa ovat kaikki kulttuuriset viittaukset, sillä minulla on todella heikot tiedot siitä alueesta, minne kirja sijoittuu.
  
at first i think i must be dreaming
or making it        all up (s. 112)
  
  
Arvosana:
            
Takakannesta:
A novel in verse about family, identity, and finding yourself in the most unexpected places.
  
Nima doesn't feel understood. By her mother, who grew up far away in a different land. By her suburban town, which makes her feel too much like an outsider to fit in and not enough like an outsider to feel like that she belongs somewhere else. At least she has her childhood friend Haitham, with whom she can let her guard down and be herself. Until she doesn't.
  
As the ground is pulled out from under her, Nima must grapple with the phantom of a life not chosen, the name her parents didn't give her at birth: Yasmeen. But that other name, that other girl, might just be more real than Nima knows. And more hungry. And the life Nima has, the one she keeps wishing were someone else's. . .she might have to fight for it with a fierceness she never knew she had.
  
211 sivua, Make Me a World 2021
  
Samankaltaista luettavaa:
klo Ei kommentteja:

torstai 25. heinäkuuta 2024

Rebecca Yarros: Siivenisku

"Tämä -- ei ole mikään satu, jossa kaikki selviävät hengissä."
  
     
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 31. Kirjassa on vammainen henkilö, Fantastinen kesä: Romantasia, Trooppinen kesä: Vihollisista rakastavaisiksi
  
"Pysy ihan helvetin kaukana Xaden Riorsonista." (s. 24)
  
Rebecca Yarrosin ilmiöksi noussut Siivenisku oli juuri niin koukuttava kuin sitä on hehkutettukin, ei tosin niiden spicyjen kohtien takia - ne kun oli kirjoitettu kaikkein heikoimmin koko kirjasta. Less is more, mutta onneksi Yarros pidättäytyi sentään vain kahdessa kohtauksessa - ei todellakaan sillä sisällöllä mässäillä, toisin kuin suurin osa näkemistäni kritiikeistä ja mainoksista hehkuttaa. Ei siis sen enempää päästy lakanoiden väliin kuin YA:ssakaan.
  
"Ole kiltti ja anna minun pelastaa sinut."
"Et sinä voi", kuiskaan. (s. 52)
  
Tarinasta saa eniten irti silloin, kun siitä ei tiedä paljoa etukäteen, joten jatka lukemista omalla vastuulla (vaikka ei tässä varsinaisia spoilereita ole tulossa).
  
Päähenkilö on 20-vuotias Violet, joka on koko ikänsä ajatellut seuraavansa isänsä jalanjäljissä kirjuriksi, mutta äiti päättää toisin. Ovathan Sorrengailit nyt sentään tunnetusti lohikäärmelentäjiä, nuorimman tyttären tulee siis toteuttaa tätä agendaa, vaikka hänen kehonsa onkin erilainen. Violetin luut katkeavat herkästi ja hänen nivelensä menevät helposti pois paikoiltaan.
  
"Tämä paikka voi muuttaa melkein kaiken ihmisestä, Vi. Se riisuu kaiken paskan ja kohteliaisuudet ja paljastaa sen, millainen syvällä sisimmässäsi olet." (s. 70)
  
Pidin Violetista ja hänen enemies to lovers vastapuolestaan suuresti. Ja koska tämä oli vallan ennalta-arvattava, totta kai Violet saa lohikäärmeen (kuinka tämä muutoin voisikaan olla sarjan ensimmäinen kirja viidestä), jolla on hurmaava tapa puhutella päähenkilöä. Ihan lempihahmoni tarinasta. Joitakin yllätyksiäkin tarina toki tarjoilee, joten tylsää ei päässyt tulemaan. Mukana on myös koko joukko huikeita sivuhahmoja. Enpäs muista, milloin viimeksi olisin tykästynyt lukemani teoksen henkilöihin ja maailmaan näin paljon.
  
Kaikkein tehokkaimmat myrkytkin tulevat kauniissa pakkauksissa, ja sellainen Xaden nimenomaan on - yhtä kaunis kuin tappavakin. (s. 278)
  
Lukemisen jälkeen tuli pitkästä aikaa se monille tuttu tyhjä olo. Kuinka jatkaa elämää Siiveniskun jälkeen, kun on vielä aikaa ennen kuin jatko-osa Rautaliekki ilmestyy marraskuussa? Luulenpa, että minun on joskus luettava uudelleenkin tämä.
  
"Todennäköisyydet ovat aina meitä vastaan." (s. 102)
    
Arvosana:
          
Takakannesta:
Lukuelämys johon et ollut valmistautunut. Antaudu tulikuumaan taisteluun.
  
Jos pidit Nälkäpelistä, The Witcheristä tai Game of Thronesista, tämä kirja on sinulle. Siivenisku on kertomus elitistisestä ja brutaalista sotakorkeakoulusta, josta valmistuu lohikäärmetaistelijoita.
  
“Jännittävä, seksikäs ja uskomattoman viihdyttävä ensimmäinen kirja Yarrosin uudessa sarjassa ilahduttaa romanttisen, toiminnantäyteisen fantasian ystäviä.” – Booklist, tähtiarvio
  
Kaksikymmentävuotiaan Violet Sorrengailin on ollut tarkoitus erikoistua historiaan ja elää hiljaista elämää kirjojen keskellä. Nyt Navarren valtakunnan ylin komentaja Sorrengail, Violetin äiti, on määrännyt Violetin liittymään satojen kokelaiden joukkoon, joista muokataan pieni mutta voimakas eliittijoukko lohikäärmeratsastajia. Suuri osa kokelaista kuolee koulutuksen aikana.
  
Violet on pienikokoinen ja hauras, joten selviämisen mahdollisuus on pieni. Lohikäärmeet eivät valitse taisteluparikseen ihmisistä heikoimpia vaan polttavat heidät tuhkaksi.
  
Oppilaat ovat jatkuvassa kuolemanvaarassa myös toistensa joukossa: koska lohikäärmeitä on vähemmän kuin kokelaita, kilpailijoista yritetään hankkiutua eroon. Moni kostaisi Violetille myös tämän pahamaineisen piinkovan äidin takia. Erityisen pahalla silmällä häntä katsoo Xaden Riorson, voimakkain ja säälimättömin lennoston kapteeni, jonka perheen komentaja Sorrengail on mestauttanut.
  
Suomentanut: Laura Haavisto, 574 sivua, WSOY 2024
  
Alkuperäinen nimi: Fourth Wing (2023)
  
Sarjassa ilmestynyt:
  • Siivenisku
  • Rautaliekki (ilmestyy marraskuussa 2024)
  • Onyx Storm (tulossa keväällä 2025)
    
  
Samankaltaista luettavaa:
  • Christopher Paolini: Eragon
  • Veronica Roth: Outolintu
  • Anne McCaffrey: Pernin lohikäärmeritarit 1) Lohikäärmeen lento 
  • Suzanne Collins: Nälkäpeli
  • Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
  • Leigh Bardugo: Varjo ja riipus
klo Ei kommentteja:

sunnuntai 21. heinäkuuta 2024

Naistenviikko | Johanna Förster: Unien sirkus

"Hän pelkäsi yötä, joka saattaisi sysätä hänet toiseen maailmaan.
Uneen, joka värähteli kuvitelmien, muistojen ja huijauksen rajamailla."
  
Kirja kuvattu Rovaniemellä, taustalla Vimma & Viima: Vallan vaaran merkit (2021)
    
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo, Naistenviikon lukuhaaste: 21.7. nimipäiväänsä viettävät Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
  
Kotimainen YA, joka on sekoitus totalitaarista yhteiskuntaa ja maagista realismia puhuvia eläimiä täynnä olevine sirkuksineen kuulostaa ensisilmäyksellä täydelliseltä kirjalta minun makuuni. Tämän kanssa ei kuitenkaan tähtien asennot olleet suotuisat, vaan kärvistelin kirjan kanssa viikon ja lukuflowta ei syntynyt millään - päinvastoin, aloin välttelemään lukemista ja tartuin puhelimeen useammin kuin kirjaan. Ainoana porkkanana olivat lukupinossa odottavat muut kirjat. Onneksi en kuitenkaan täysimittaista lukujumia saanut.
  
"Jos hukkaa muistonsa, eksyy itseltään" (s. 154)
  
Mikä sitten tässä Johanna Försterin kauniskantisessa (à la Sami Saramäki) Unien sirkuksessa ei omalla kohdalla toiminut? Aloitetaan hahmoista. Päähenkilö on Juuli, alussa 17, mutta huomaamattaan kirjan aikana hän täyttää 18. Juuli näkee unta Eduardo Hopea -nimisestä ketusta ja hänen maagisesta sirkuksestaan, joista isä oli lapsuudessa kertonut iltasatuja. Hän tapaa vihreätukkaisen viulistin, Nikon sekä tämän siskon Ninin ja hyvän ystävän Iidan. Jotenkin heistä muodostuu Juulin löydetty perhe, mutta noita suhteita kuvataan niin pintapuolisesti, ettei itselleni syntynyt minkäänlaista sympatiaa, kun hahmot kohtaavat ongelmia.
  
"Mä en ymmärrä tätä, mutta et sä järjiltäsi ole." (s. 173)
  
Juuli kokee, että satujen kettu on oikeasti olemassa ja tämä toinen syy, miksi kirja ei iskenyt: kettuilu nimittäin menee kirjassa aivan överiksi (siis Madagascar 3 elokuvan päättömän kohelluksen tasolle) loppua kohden. Olin vielä aivan valmis uskomaan, että hän unissaan vieraili lapsuuden satusirkuksessa, mutta kun taruharhat alkoivat vuotaa todellisuuteen, en voinut kuin pyöritellä silmiäni. Maaginen realismi on yksi lempigenrejäni, mutta tässä ei saavutettu oikeanlaista tunnetta, vaan ne elementit tuntuivat liian lapsellisilta. Tässä myös oudosti eläimet olivat "hän" ja ihmiset "se", en ihan klikannut tyylivalinnan kanssa.
  
"Mitä kaikille musiikkiklubeille ja teattereille on tapahtunut?" hän kysyi -- 
"Se mitä kaikelle vapaalle kautta aikain tapahtuu, kun ajattelun valvonta kiristyy. Sama, mitä tehtiin Iranissa vallankumouksen jälkeen. Ne on ratsattu ja suljettu yksi kerrallaan." 
"Mutta täällä ei ole ollut vallankumousta", Juuli protestoi. 
"Ei ole, ei. Vain hiljainen vallan siirtymä. Se, mitä on äänestetty. Nyt maksetaan historian unohtamisesta. Ja kun valta vaihtuu, ensin tartutaan aina siihen, mikä näkyvimmin rikkoo rajoja ja kysyy kysymyksiä." (s. 230)
  
Mikä kirjassa sitten kolahti, oli totalitaristisen lähitulevaisuuden Euroopan kuvaus. Teokseen on poimittu teemoja, joista saamme päivittäin lukea lehdissä, kuten ilmastonmuutos, ilmastopakolaiset, sananvapaus, ihmisoikeuksien rajoittaminen ja joidenkin ihmisryhmien kohtaama syrjintä (tässä erityisen epätoivottuja ovat taiteilijat). Förster onkin osannut koostaa näistä aineksista pelottavan uskottavan kauhukuvan siitä, mihin suuntaan maailma voisi helposti kallistua, jos ihmiset eivät ole varovaisia. Pidin kovasti ihmisistä, jotka omilla pienillä teoillaan auttavat Juulia silloin, kun hänellä ei ole mitään, sekä heistä, jotka kuuluvat vastarintaan ja kapinoivat. Kauralattefestarit olivat ilmiö, jonka voisi kuvitella olevan todellisuutta jo nyt.
  
"Me kuljemme vedenjakajalla, nyt on vielä mahdollista muuttaa politiikan suuntaa, mutta se vaatii kansalaisaktiivisuutta ja suurta rohkeutta." (s. 87)
    
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
Syksy ja koulu ovat vasta alkamassa, ja silti seitsemäntoistavuotiaan Juulin jalat ja pää tuntuvat painavilta. Varsinkin pää. Juuli on matkalla töihin, kun hän törmää kadulla kettuun. Sen perään syöksyy Valvoja, joka ei onneksi huomaa Juulia. Arkinen maailma alkaa oudosti säröillä, kun sama kettu, Eduardo Hopea, alkaa ilmaantua Juulin uniin.
  
Samoihin aikoihin Juuli tutustuu katutaiteilijoihin ja aktivisteihin, Nikoon, tämän siskoon Niniin ja Iidaan, ja ystävystyy heidän kanssaan. Hetken kaikki tuntuu uudelta ja mahdolliselta – mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa. Juuli lähtee etsimään ystäviään halki merkilliseksi muuttuneen Euroopan, ja palaa samalla tukahduttamiinsa lapsuusmuistoihin sirkuksesta, joka on tuhoutunut tulipalossa. Hän tempautuu huikeaan seikkailuun, jossa hän kohtaa sekä oman itsensä, kadonneen isänsä että menneisyyden tapahtumat.
  
Monikerroksisessa tarinassa liikutaan lähitulevaisuuden totalitaarisessa Euroopassa, maagisessa rinnakkaismaailmassa ja Juulin muistoissa. Näistä syntyy kudelma, jossa kontrolloivan ympäristön valheellisuus asettuu vastakkain ilon ja mielikuvituksen kanssa.
  
Unien sirkus kuvaa vetävästi sekä maailman että ihmismielen ylenpalttista moniulotteisuutta – ihmeellistä, traagista ja kaunista.
  
431 sivua, S&S 2024
   
  
Samankaltaista luettavaa:
klo Ei kommentteja:

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Naistenviikko | Sara Norja: Kummajaisten kesä

"Saunalaiturille ei paista aurinko tänään
harmaata kaikki, mutta kesän harmaata
joka ei syö sielua samoin kuin talven harmaus
täällä sentään kaikki on vihreää"
  
  
Lukuhaasteissa: Sykähdyttävä säeromaanihaaste, Helmet-lukuhaaste: 2. Kirjassa tehdään taikoja, Pride-lukuhaaste, Naistenviikko: nimipäiväänsä 19.7. viettävät Sari, Saara, Sara, Salla, Salli, Sarita
  
Kummajaisten kesä on Sara Norjan ensimmäinen spefiromaani ja kuinka hienosti hän debytoikaan genressä. Sateenkaareva, fantastinen säeromaani aikuisille, mikä ihana lukukarkki tämä olikaan!
  
Siinä kerrotaan taikuudesta,
mummista, metsän omista.
niistä jotka rakastavat
sateenkaaren väreissä -

laulan laulun kummajaisten kesästä. (s. 246)
  
Kanerva ja hänen isoveljensä Tuisku ovat perineet edesmenneen mummin saaressa sijaitsevan kesämökin. Mummi on viimeiset vuotensa kärsinyt Alzheimerista ja Kanerva on surukseen menettänyt sen lapsuudestansa tutun ihmisen jo ennen hänen kuolemaansa. Kanerva menee heinäkuun alusta siivoilemaan mökillä ja käymään läpi mummin ja jo aiemmin kuolleen ukin jäämistöä ennen kuin veljen perhe tulee pari viikkoa myöhemmin. Kaikki menee hyvin, kunnes hän näkee jotain harmaata vilahtavan tuvassa ja pian ovat keittiön tuolit nurin.
  
Kummajainen.

Helmi-isotäti, aikana jolloin
homous oli syntiä ja rikos
nauroi, lauloi, rakasti
miehiä ja myös naisia
--
Kummajainen.

Vain siksi, että Helmi
rakasti sukupuolesta riippumatta
niin kuin minäkin.

Kummajainen. (s. 50)
  
Kuinka hurmaavasti kirjaan onkaan kudottu mukaan niin suomalaista mytologiaa kuin sateenkaarevia hahmojakin. "Noituuden siemen kulkee usein suvussa." On myös puhetta siitä, kuinka yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, vaan siihen tarvitaan joukkovoimaa ja kuin jokainen ihminen voi ja hänen pitää vaatia muutosta. Tätä lisää!
  
  
Arvosana:
       
Takakannesta:
Kanerva on perinyt Alzheimeriin menehtyneen mumminsa kesämökin. Mummin tavarat on perattava läpi ja tunteita käsiteltävä. Mökillä Kanerva kohtaa kummia: saari kuhisee taikaolentoja, eikä mikään ole kuin ennen. Hän joutuu myös muuttamaan mielikuviaan mummistaan. Oliko mummin taikausko vanhuksen höpinää vai oikeaa taikuutta? Ja voiko olla, ettei Kanerva ole sukunsa ainoa sateenkaari-ihminen?
  
Siikajärven mökillä, mäntyjen ja syvien taikojen keskellä Kanerva kohtaa haltijoita, metsänhenkiä ja perheensä todellisen historian. Mökin seinällä kujeilee ukin viulu, joka kutsuu uskaltamaan musiikintekoon. Elämän suunta voi muuttua yhdessä kesässä.
  
Kummajaisten kesä on aikuisille suunnattu säeromaani, jossa suomalainen kansanperinne ja mökkimaisema yhdistyvät isoäidin kuoleman käsittelyyn.
  
247 sivua, Nysalor 2023
     
Luettu myös täällä: Siniset helmet
  
Samankaltaista luettavaa:
klo Ei kommentteja:

lauantai 6. heinäkuuta 2024

Runohaaste | Amber McBride: We Are All So Good at Smiling

"Everything starts in the middle
not the beginning or the end -
stories start in the middle"
  
  
Lukuhaasteissa: Runohaaste, Sykähdyttävä säeromaanihaaste, Helmet-lukuhaaste: 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
  
Amber McBriden kauninkantinen YA-säeromaani We Are All So Good at Smiling on kuvaus masennuksesta ja lamauttavasta surusta, mutta myös juurevasta magiasta ja saduista, jotka heräävät säkeissä eloon odottamattomalla tavalla.
  
This is what I know:
my name is Whimsy & magic is real -
a fine glitter hovering in the air.
--
Hoodoo is real, witches & Fae people too.
--
Fairy Tales are real. (s. 3-5)
  
Päähenkilö on 18-vuotias Whimsy, joka sairastaa vakavaa masennusta. Hän tapaa viimeisimmän sairaalajaksonsa aikana samanikäisen pojan, jolla on mintunvihreä tukka. Aurinko paljastaa pojan salaisuuden: hänellä on siivet. Whimsyn maailmassa taikuus ja noidat ja keijut ovat totta. 
  
I think this is exactly how my mother magicked it
except it didn't work on me -
I am the only one in the universe
who remeber (most) of the truth (s. 191)
  
Nautin suuresti teoksen kauniista kielestä, tämä on yksi runollisimpia säeromaaneja jonka olen lukenut ja suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos kuvaus masennuksesta ja viittaukset itsetuhoisiin ajatuksiin eivät ahdista.
  
  
Arvosana:
            
Takakannesta:
They Both Die at the End meets The Bell Jar in this haunting, beautiful young adult novel-in-verse about clinical depression and healing from trauma, from National Book Award Finalist Amber McBride.
  
Whimsy is back in the hospital for treatment of clinical depression. When she meets a boy named Faerry, she recognizes they both have magic in the marrow of their bones. And when Faerry and his family move to the same street, the two start to realize that their lifelines may have twined and untwined many times before.
  
They are both terrified of the forest at the end of Marsh Creek Lane.
  
The Forest whispers to Whimsy. The Forest might hold the answers to the part of Faerry he feels is missing. They discover the Forest holds monsters, fairy tales, and pain that they have both been running from for 11 years.
  
277 sivua, Feiwel & Friends 2023
  
Samankaltaista luettavaa:
klo 6 kommenttia:

torstai 4. heinäkuuta 2024

Puolivuosikatsaus Helmet-lukuhaasteeseen

  
Kesäkuun loppuun mennessä olen lukenut 32 / 50 kohtaa Helmet-lukuhaasteessa:
  
1. Kirjan nimessä on erisnimi - Debbi Michiko Florence: Pää kylmänä, Jenna Sakai
2. Kirjassa tehdään taikoja - Sara Norja: Kummajaisten kesä
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi - Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
7. Kirjassa rakastutaan - Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
8. Kirjan nimessä on perheenjäsen - Minna Canth: Kovan onnen lapsia
9. Kirjassa joku karkaa - Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna - Kara McDowell: The Prince & the Apocalypse
11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) - Annukka Salama: Piraijakuiskaaja
  
  
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu - Teri Hall: The Line
16. Kirjassa on valokuvia - Safia Elhillo: Home Is Not a Country
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo - N.K. Jemisin: Kaupunki joksi tulimme
18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru - Katri Alatalo: Kesäkuu
19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi) - A.L. Graziadei: Icebreaker
21. Kirjasta on tehty TV-sarja - Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin - Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri
25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus) - David Arnold: I Loved You in Another Life
  
  
27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta - Joelle Charbonneau: The Testing
29. Kirjassa valehdellaan - Holly Black: Julma prinssi
30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja - Johanna Laitila: Kanin hetkellä
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa - Oskar Källner & Karl Johnsson: Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä
33. Kirjassa muutetaan maalle - Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa - John Marsden: Tomorrow, When the War Began
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja - Dess Terentjeva: Zeno 
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet - Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen 
  
  
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö - TJ Klune: Wolfsong
40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma - Alastair Reynolds: Noidankehä
41. Kirjassa syntyy lapsi - Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä - J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
45. Kirjassa pelataan - Aino Leppänen: Luk(i)ossa
47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä - Simon James Green: Heartbreak boys / Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (suom. Lotta Sonninen)
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 - Chi Ta-wei: Kalvot
  
klo Ei kommentteja:

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Mid-Year Book Freak Out Tag

        
Tein Mid-Year Book Freak Out Tagin viimeksi vuonna 2019 ja koska näin sen pitkästä aikaa BooksandLalan, neareadsnovelsin ja NuotioBeen -booktubessa, halusin itsekin vastata taas näihin lukemiseen liittyviin kysymyksiin alkuvuoden luetuista. 
   
1. Paras kirja, jonka olet tähän mennessä vuotta lukenut?
- Olen antanut tänä vuonna viisi tähteä vasta neljälle teokselle, joista kolme on sarjakuvaa ja yksi varhaisnuorten scifiä. Tällä hetkellä suosikkini näistä on ehkä Faith Erin Hicksin Hockey Girls Loves Drama Boy.
    
2. Paras jatko-osa, jonka olet lukenut vuonna 2024?
- Tähän on helppo vastata, jo edellä mainittu Oskar Källnerin ja Karl Johnssonin Imperiumin perilliset 6) Maailmansynnyttäjä.
  
3. Uutuusteos, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?
- Näitä olisi lukupinossa useampi, mutta eniten ehkä odottelen Rebecca Yarrosin Siiveniskua. 
  
4. Mitä syksyllä julkaistavaa kirjaa odotat eniten?
- Odotan useampaa kirjaa malttamattomasti, mutta eniten luultavasti Annukka Salaman YA:ta Asioita joista en tiennyt pitäväni.
  
  
5. Mihin kirjaan olet pettynyt eniten?
- Pettymyksiä aiheuttavia kirjoja ja sarjakuvia olen lukenut 16kpl. Näistä eniten harittamaan jäi joko N.K. Jemisinin Kaupunki joksi tulimme (siis älä oikeasti lue tätä, jos köppäinen käännös sattuu sieluusi) tai Malin Falchin Pohjantuli-sarjakuvasarjan päätösosa Porttipuu osa 2. Ei noin hienosti kuvitettua tarinaa voi taputella kasaan noin nopeasti ja epäsukottavasti. 
  
6. Mikä kirja on yllättänyt eniten?
- Kirjavuoteni 2024 on ollut todella erikoisten kirjojen värittämä ja useampi kirja on päässyt yllättämään ja monella eri tavalla. Tällaisia ovat olleet ainakin Chi Ta-wein Kalvot ja Johanna Laitilan Kanin hetkellä. 
  
7. Kuka on uusi lempikirjailijasi? 
- Sarjakuvapuolella The Apothecary Diariesin tekijätiimi ansaitsee kiitoksen, niin monta sarjan osaa on saanut 4,5-5 tähteä. Kirjapuolelta uusiksi suosikeiksi nousivat yhdellä kirjalla Kara McDowell (The Prince & the Apocalypse), Annie Lyons (Pommisuojan lukupiiri), Simon James Green (Heartbreak boys), Sara Norja (Kummajaisten kesä) ja Seanan McGuire (Every Heart a Doorway) ja jatkan mielelläni heidän tuotantoihiinsa tutustumista. 
  
8. Viimeisin kirjallinen ihastuksen kohteesi?
- Tämä on vaikea kysymys, mutta sanotaan vaikka Kade (Seanan McGuire: Every Heart a Doorway), josta haluan tietää lisää! 

 9. Uusin suosikkihahmosi?
- The Apothecary Diariesin Maomao on todella hyvin kirjoitettu hahmo, samoin olen pitänyt The Prince & the Apocalypsen prinssi Theosta (en malta odottaa sarjan jatko-osan ilmestymistä tässä kuussa).  
   
  
10. Mikä kirja sai sinut itkemään?
- Kaupunki joksi tulimme oli itkettävän huono, mutta eipä tule mieleen yhtään teosta, joka olisi saanut silmänurkat kostumaan. Itken niin harvoin lukiessani. 
  
11. Mistä tänä vuonna näkemästäsi kirjaan pohjaavasta elokuvasta olet pitänyt eniten?
- En ole tainnut nähdä yhtään leffaa tänä vuonna. Teemestarin kirjaan pohjaava Veden vartija pitäisi kylläkin katsoa. 
         
12. Mistä tänä vuonna kirjoittamastasi kirja-arvostelusta tai postauksesta pidät eniten?
- Onpas hankala kysymys. Kirjoitin arvostelun Kaupunki joksi tulimme -pettymyksestä Tähtivaeltajaan ja se on ehkä kriitikon urani paras teksti. 
    
13. Kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?
- En ole ostanut tänä vuonna kuin yhden kirjan, Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens.
  
14. Mitkä kirjat on pakko lukea vuoden loppuun mennessä?
- Siiveniskun lisäksi ainakin Travis Baldreen Legendoja ja latteja, Catherine Doylen ja Katherine Webberin Kruunun tyttäret, Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy ja Casey McQuistonin Päätepysäkki, puhumattakaan kaikista ihanista kirjakarkeista, joita ilmestyy syksyllä. 
klo 2 kommenttia:

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Kesäkuun luetut

  
Kesäkuussa vietettiin Pride-kuukautta ja luin Pride-lukuhaasteeseen 11 teosta, osallistuin myös dekkariviikolle kahdella kirjalla. Kuukautta vaivasi lukutahmeus, vaikka sainkin luettua 20 teosta. Ehkä syynä oli kuumuus. Kuvasin paljon ulkona, sillä mikä ihana vihreys ja värien ilotulitus siellä on nyt ollut! 
  
Kesäkuun parhaat lukuhetket tarjosivat Kummajaisten kesä, Every Heart a Doorway, The Apothecary Diaries 5 ja 6, Number Call, Poika valkean, renki raudan ja Neljä askelta murhaan. Fantasiapainotteista siis ja samaa laatua on luvassa heinäkuun lukupinossa!

Heinäkuussa onkin sitten luvassa klassikkohaasteen 19 kierros, vielä ehtii hyvin ilmoittautua mukaan. 
  
Kaikki kesäkuussa luetut: (4168 sivua)
  • Katri Alatalo: Kesäkuu  
  • Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
  • Elisa Macellari: Kusama - The Graphic Novel
  • Malin Falch: Pohjantuli - Porttipuu osa 2
  • Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 10
  • Natsu Hyuuga: The Apothecary Diaries 5-6
  • Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
  • Nagisa Furuya: Number Call
  • Nino Bulling: Firebugs
  • Anu Kotilainen: Kaappistrategia
  • Meg-John Barker & Jules Scheele: Queer - Sarjakuvajohdanto
  • Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen
  • Ilja Karsikas: Yksisarvinen
  • J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan 
  • Ryoko Kui: Delicious in Dungeon 1
  • Kathy MacLeod: Continental Drifter
  • Chi Ta-Wei: Kalvot 
  • Sara Norja: Kummajaisten kesä 
  • Seanan McGuire: Every Heart a Doorway 
  
Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 31/50) 
  
2. Kirjassa tehdään taikoja - Sara Norja: Kummajaisten kesä
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi - Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut 
7. Kirjassa rakastutaan - Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan 
18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru - Katri Alatalo: Kesäkuu
33. Kirjassa muutetaan maalle - Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet - Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen 
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä - J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 - Chi Ta-wei: Kalvot 
  
Heinäkuun lukupino:
  • Travis Baldree: Legendoja ja latteja
  • Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit 9) Hirviöulottuvuus
  • Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäret
  • Michael Ende: Momo - Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä joka antoi ihmisille takaisin ajan
  • Johanna Förster: Unien sirkus
  • Satu Leisko: Varjotarha
  • Amber McBride: We Are All So Good at Smiling
  • Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
  • S.N. Pires: Karhunkiertäjä
  • Melissa Welliver: Soulmates and Other Ways to Die
  • Rebecca Yarros: Siivenisku

klo Ei kommentteja:

maanantai 1. heinäkuuta 2024

Pride-lukuhaasteen kooste

   
  
Hyvää heinäkuun ensimmäistä! Niinpä se vain on Pride-lukuhaaste taas päättynyt tältä vuodelta - LGBTIQA+ kirjojen lukeminen jatkuu kuitenkin vuoden ympäri. Mitä sateenkaarevaa luitte kuukauden aikana? Kommentoi lukemasi kirjat tai linkkaa koosteesi alle, lisään kirjat tähän postaukseen vinkkilistaksi.
    
Minä luin haasteen aikana 11 queer-teosta. Näistä viisi oli sarjakuvaa (joista yksi elämäkerrallinen ja yksi tietokirja), neljä YA:ta, yhden säeromaanin ja yhden klassikon. Englanniksi luin neljä teosta. Näissä oli sateenkaarevia hahmoja niin näkökulma- kuin sivuhenkilöinä. Mukaan mahtui mm. aseksuaaleja, pan- ja biseksuaaleja, homoja ja lesboja, transihmisiä ja muunsukupuolisia - siis hyvin monella tapaa sateenkarevia fiktiivisiä ja välillä todellisiakin ihmisiä. 
  
  
Sarjakuvat:
  • Elisa Macellari: Kusama - The Graphic Novel
  • Nagisa Furuya: Number Call
  • Nino Bulling: Firebugs
  • Anu Kotilainen: Kaappistrategia
  • Meg-John Barker & Jules Scheele: Queer - Sarjakuvajohdanto
  
  
Romaanit:
  
Haasteen aikana luettiin mm. näitä kirjoja:
  • Tiia Aarnipuu: Trans: Sukupuolen muunnelmia - Sataa valoa
  • Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus - Kirjaimia
klo 4 kommenttia: