Helmet -lukuhaasteen kooste

Helmet -lukuhaaste vuosimallia 2020 on osaltani taputeltu, ja vaikka en saanutkaan haastetta valmiiksi, olen tyytyväinen, että vain neljä kohtaa jäi tyhjäksi. Iloinen kirja ja tutkijan kirjoittama kirja  osoittautuivat liian vaikeiksi, kohtiin kirjassa on epäluotettava kertoja ja kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja minulla oli kirjat varattuna (Karen M. McManusin Yksi meistä valehtelee ja Evie Wyldin Me olemme susia), en vain ehtinyt lukemaan niitä. 

  

Tämä on parhaiten sujunut Helmet -lukuhaaste osaltani ja odotan jo innolla, että pääsen täyttämään ensi vuoden haastekohtia. Tällä kertaa luen haastetta siskojeni ja heidän aikuisten tyttäriensä kanssa (tänä vuonna luimme Popsugar Reading Challengea). Tein jo pari päivää sitten lukupäiväkirjaani / bujoon sivut uudelle haasteelle ja vaikuttaa siltä, että vain pari kohtaa tulee olemaan haasteellisia. Mutta sitä ennen katsaus menneeseen vuoteen ja siihen, mitä luin haasteeseen.

  

 

1. Kirja on vanhempi kuin sinä - Minna Canth: Hanna

2. Iloinen kirja

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti - Magdalena Hai: Haiseva käsi

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä - Marta Breen & Jenny Jordahl: Naiset - 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta

5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Kirste Paltto: Luohtojärven merkillinen maailma

6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella - Anniina Mikama: Tinasotamiehet

7. Kirjassa rikotaan lakia - Eoin Colfer: Artemis Fowl

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi - Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck & Iida Turpeinen: Ellen T. 

9. Kirjassa kohdataan pelkoja - Santa Montefiore & Simon Sebag-Montefiore: Lontoon kuninkaalliset kanit

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa - Ruta Sepetys: Harmaata valoa

  

 

11. Vaihtoehtohistoria - Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille

12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera - Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

13. Kirjassa eksytään - Jemina Kuisma: Terra Antiqua

14. Urheiluun liittyvä kirja - Jerry Spinelli: Tähtityttö

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö - Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli - Margaret Rogerson: Kirjojen tytär

17. Tutkijan kirjoittama kirja

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja - Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Ellen! - Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa - Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Luola

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja - Maja Lunde: Sininen

  

   

21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta - Thomas Taylor: Malamanteri

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä - Tove Jansson: Taikurin hattu

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa - Cressida Cowell: Noitakuningas herää

25. Kirjassa ollaan saarella - Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari

26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö - Kore Yamazaki: Velhon morsian 12

27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani - J.S. Meresmaa: Dodo

28. Tulevaisuudesta kertova kirja - Neal Shusterman: Scythe

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva - Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

30. Kirjassa pelastetaan ihminen - Octavia E. Butler: Aamunkoitto

 

 

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla - Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa - Mats Strandberg & Sara B. Elfgren: Piiri

33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos - Mary Stewart: Susimetsän salat

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana - Marja Aho: Puunhalaaja

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa - Beth O'Leary: Kimppakämppä

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja - Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa - Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu - Liliana Lento: Koivu ja pihlaja

39. Kirjassa lennetään - Kozu Kibuishi (toim.): Flight vol. 1

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja - Aila Meriluoto: Vihreä tukka

 

  

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan - Anne-Maija Aalto: Korento

42. Kirjassa on isovanhempia - Karin Erlandsson: Yöjuna

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa - Martin Widmark: Ruusun salaisuus

45. Esikoiskirja - Rainbow Rowell: Eleanor & Park

46. Kirjassa on sauna - Anu Holopainen: Metsälammikon hirviö

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet - Vuokko Hurme Kiepaus & Kaipaus

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja - Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Julie Murphy: Dumplin

Kirjabloggaajien joulukalenteri: Luukku 12 | Karin Erlandsson & Peter Bergting: Yöjuna

     

Lukuhaasteissa: helmet 2020: 42. Kirjassa on isovanhempia 

  

Hyvää joulukuun kahdettatoista! Kirjabloggaajien legendaarinen joulukalenteri pyörähti käyntiin tänäkin vuonna. Eilinen luukku avautui Kirjan jos toisenkin -blogissa ja huomisen luukun pääsee katsomaan Kirsin Book Clubissa. Kaikki osallistujat on listattu ensimmäisessä luukussa Luetaanko tämä? -blogissa. Kalenterilogo on minun käsialaani, kuvassa Ainolanpuistoa lumisessa asussaan joulukuussa 2017. Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

  

  

Jouluna on tarkoitus viettää aikaa yhdessä, isä sanoi. (s. 7)

  

Karin Erlandsonin Yöjuna on joulukalenterikirja, eli siinä on 24 lukua. Luin viime vuoden joulukalenteriluukkuuni niinikään 24 lukuun jaetun Maja Lunden Lumisiskon, jossa oli Lisa Aisaton lumoava kuvitus. Yöjunan idea on kiinnostava: kun joku läheinen katoaa esimerkiksi muistisairauden tai hukatun ilon takia, häntä pääsee tapaamaan Yöjunan asemille. Kuulostaa vallan maagiselta!

  

11-vuotiaan Danjan perhe eli äiti, isä, ja isosisko Nanda ovat aina viettäneet joulukuussa muutaman viikon mummon luona jo ennen aattoa. Kun vanhalla rautatieasemalla asunut mummo katoaa, päätyy Danja sattumalta sytyttämään erityisen kynttilän, jolla kutsutaan Yöjuna. Aseman ohi ei ole kulkenut junaa enää vuosiin, mutta nyt Danja kuulee junan äänen lähestyvän.

  

Valot lähestyivät, ja hän erotti veturin tumman varjon ja piipusta tupruavan savun. Hän tunsi ilmavirran kun veturi jyrisi laiturille perässään vaunu ja vielä toinenkin vaunu, ja sitten kuului viimeinen kirskunta. 

Tuli niin hiljaista, että tuntui käsittämättömältä, että hänen vierelleen oli juuri pysähtynyt kokonainen juna. (s. 39)

  

Yöjuna kulkee 22 aseman rataosuudella. Jokainen asema on erilainen ja niistä tulee vahvasti mieleen Hayao Miyazakin maailmojen magia (etenkin Henkien kätkemän juna). Eniten odotinkin lukiessani, että pääsen "vierailemaan" uusilla asemilla ja kuulemaan, mitkä muistoesineet houkuttelevat läheisen juuri tälle asemalle. 

  

Harmillisesti kirjan mysteeripuoli oli hieman pettymys. Danja ei millään osaa yhdistää arvoituksen palasia yhteen. Toki olen itse aikuinen, mutta luulen monen nuoremmankin lukijan turhautuvan siihen, ettei Danja vain hoksaa aivan ilmiselviä asioita. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin jännittävä joulun odotukseen sopiva, päivittäin luettava kalenteritarinakirja.

  

Parhaiten Danja muisti isoisänsä Nilsin siitä, miten tämä istui kirjoituspöytänsä ylle kummartuneena kummalliset silmälasit nenällään. (s. 69)

Peter Bergtingin kuvitus tässä uutuudessa ole aivan samalla tasolla Lumisiskon kanssa. Kuvia on 24, mutta osassa luvuista kuvia on kaksikin ja joissakin ei yhtään, keskimäärin kuitenkin yksi jokaista lukua kohden. Muutama kuvista on taianomaisen lumoavia kuten voi odottaakin (omat suosikkini ovat junan ja konduktöörin kuvat), mutta monet tuntuvat kiirehdityiltä, ja se jokin jää puuttumaan. 

  

    

- Olen tämän junan konduktööri. Pidän huolen, että kaikki pääsevät sinne minne pitää. -- Tämä on Yöjuna, ja minä olen Ulf. (s. 41-42)

       

Esimerkiksi kuvassa, jossa on erilaisia kelloja on niin paljon valkoista tilaa, jonka olisi voinut täyttää vaikka piirtämällä lisää kelloja. Toinen ei niin onnistunut kuva esittää herkkukasoja, mutta se on niin tumma ja värisävyt niin murrettuja, että kaikki näyttää homehtuneelta ja luotaantyöntävältä sen sijaan, että kuvassa voisi olla jotain sen kaltaista väri-ilottelua, mitä löytyy Räyhä-Ralf -elokuvan Nelli Karamellin  autopelin sokeriöveri-valtakunnasta.   

    

   

En muuten ole koskaan lukenut yhtä huonoa esittelytekstiä mistään kirjasta kuin tuonne alle löytyvään osioon kopioin kustantamon sivuilta. Siinä on lukuisia isoja asiavirheitä ja tuntuu, ettei sen laatija ole lukenut kirjaa lainkaan. Danjan perhe asuu isoäidin luona vain joulukuun ajan, Konrad etsii isäänsä, ei pikkuveljeä, Marina on hänen äitinsä, kadonneet eivät jätä esineitä jälkeensä, vaan Jäljittäjät houkuttelevat niillä läheisiään, avainta ei saada mummolta eikä soittorasian avulla taivuteta aikaa, vaikka tärkeä esine onkin. Tätä voisi melkein käyttää alakoululaisten luetun- tai kuunellunymmärtämisen kokeena eli pitäisi löytää kirjan ja esittelyn erot.

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Danja asuu isän, äidin, siskon ja mumminsa kanssa kauniissa kodissa, joka on entinen asemarakennus. Sen ohi kulkee junarata, joka ei enää ole käytössä.

  
Mummi on Danjalle rakas, mutta jo kovin vanha, hän tarvitsee Danjan apua ja tuntuu välillä vaipuvan omiin maailmoihinsa.

  
Eräänä iltana mummi tuntuu erityisen hajamieliseltä, ja myöhemmin hän on kadonnut huoneestaan. Saman yönä Danja kuulee jotain ja hiipii ulos katsomaan ja totta se on: asemaa lähestyy pikajuna.

  
Danja onnistuu pysäyttämään yöjunan, ja siitä alkaa seikkailu. Joka yö juna tulee, ja Danja nousee sen kyytiin. Danja tapaa junassa Konradin, joka etsii pikkuveljeään ja pelkää salaperäistä Marinaa. Pian selviää, että kaikki yöjunan matkustajat ovat kadottaneet jonkun heille rakkaan. He matkustavat asemalta toiselle etsimässä kaivattujaan ja näiden jälkeensä jättämiään esineitä. Lopulta Danja ja Konrad onnistuvat mummin antaman avaimen ja salaperäisen soittorasian avulla taivuttamaan aikaa.

  
Löytyvätkö kadonneet rakkaat? Ja kuka on oikeasti kadonnut ja keneltä?

  
Taianomainen, huikean jännittävä tarina jakautuu 24 lukuun, ja se sopii erinomaisesti luettavaksi adventin aikaa, luomaan joulun satumaista tunnelmaa.

    

Suomentanut: Anu Koivunen, 221 sivua, S&S 2020

  

Kuvittanut: Peter Bergting

Alkuperäinen nimi: Nattexpressen (2020)

   

Kirja on luettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Luetaanko tämä?, Elämä on ihanaa, Kirjasähkökäyrä, Lue meille äitikulta

  

Samankaltaista luettavaa: Maja Lunde & Lisa Aisato: Lumisisko

Beth O'Leary: Kimppakämppä

"Meidän pitää muuten ehkä jossain vaiheessa alkaa vähän siivota pois näitä viestilappujamme. Asunto on kohta kuin Russell Crowell Kauniissa mielessä."

   

  

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa, Popsugar Reading Challenge: A book about or involving social media

   

En lue juuri koskaan chick litiä. Siksi olin itsekin yllättynyt, kun Beth O'Learyn Kimppakämppä kiinnitti huomioni. Yllätyin vielä isommin, kun tykkäsin lukemastani.  Ja tykkäsin paljon, täyden viiden tähden verran. Miksi tämä kolahti niin kovaa? Kimppakämppä ei ole pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan siinä on myös tummempia sävyjä. Pidin todella paljon molemmista, täyteläiseltä tuntuvista näkökulmahahmoista. Ja näin koronavuotena kaipaa keveämpääkin kirjallisuutta, joka tarjoaa pakopaikan todellisuuden ahdistavuudesta.

Spoilerivaroitus! Käsittelen tässä postauksessa paljon yksityiskohtia kirjasta, etenkin ensimmäisiltä 50 sivulta. Jos et halua juonipaljastuksia ennen omaa lukukokemustasi, suosittelen lukemaan tämän postauksen vasta jälkeenpäin. 

   

Kaikki alkaa siitä, kun Tiffy eroaa pitkäaikaisesta poikaystävästään Justinista ja tarvitsee uuden asunnon. Hän on saanut asua miehen asunnossa, mutta kun tämä tuo sinne toisen naisen, Tiffyn mitta täyttyy ja hän pakkaa tavaransa kasaan. Riidan jälkeen Justin vaatii Tiffyä maksamaan vuokran siltä ajalta, kun hän eron jälkeen asui asunnossa. Niinpä uuden kämpän tulee olla todella halpa. Halpaa asuntoa vaan ei Lontoosta niin helposti löydä. Niinpä kun Tiffy näkee Graigslistissa ilmoituksen vuokrattavasta sängystä, hän päättää hakea paikkaa sen erikoisesta luonteesta huolimatta.

  

Asunto (ja makuuhuone/vuode) yhteiskäytössä 27-vuotiaan saattohoitajan kanssa, joka tekee pelkästään yövuoroja ja on poissa viikonloput. Paikalla asunnossa vain ma-pe klo 9-18. Muun ajan asunto on kokonaan hakijan käytössä. Loistokämppä yhdeksästä viiteen -työläiselle. (s. 14)

  

Tiffy on käsityö- ja harrastekirjoihin keskittyneen kustantamon kustannustoimittaja, eli hänen palkkansa on pieni. Leon, sängyn vuokraaja, on saattohoitaja, joka tekee pelkästään yövuoroja, sillä niistä saa parempaa palkkaa. Viikonlopuista saisi vielä enemmän, mutta ne hän on luvannut viettää tyttöystävänsä kanssa. Leon tarvitsee lisää rahaa maksaakseen veljensä asianajajalle. Tämä on joutunut vankilaan rikoksesta, jota ei tehnyt, vaikka kukaan muu kuin leon ei tunnukaan miestä uskovan. 

Näin ollen Tiffy voi olla asunnossa öisin ja Leon päivisin, eikä heidän tarvitse koskaan tavata. Tästä Leonin tyttöystävä pitää huolen. Tiffy levittää erittäin kirjavan ja runsaan omaisuutensa Leonin pienen asunnon neliöihin. Ensimmäisenä päivänä hän näkee Leonin sängyn alla jätesäkillisen käsin neulottuja huiveja, jotka mies on saanut saattokodin potilaalta. Tiffyn mielessä säkki on merkki siitä, Että Leon on sarjamurhaaja. Kunnes säkin päälle ilmestyy vähän myöhemmin post-it -lappu, jossa lukee "kirpparille".

  

"Puhuitko sinä tästä Leonin kanssa?" Mo kysyy -- "Siis siitä, että tuot tänne kaikki tavarasi?" 

Kurtistan kumia. Totta kai tuon tänne kaikki tavarani! Ei kai nyt sellaisesta tarvitse edes keskustella? Mnä muutan tänne, joten myös minun tavarani muuttavat. Minne minä ne muka olisin vienyt? Tämä on vakituinen osoitteeni. (s. 50)

  

Tuo viesti aloittaa muistilapuilla käydyn kirjeenvaihdon asunnon jakavien ihmisten välillä. Pikkuhiljaa Leon oppii tuntemaan Tiffyn, joka käyttää tyksinkertaisenkin asian selittämiseen enemmän sanoja kuin on tarpeen. Leon on askeettinen ja harkitsee sananasa tarkkaan. Eräs hänen kollegoistaan vitsaileekin, että Leonilla on käytössään vain rajallinen määrä sanoja päivässä eikä hän siksi tykkää tuhlata niitä. Myös Leonin osuudet kirjasta ovat hyvin töksähteleviä siinä missä Tiffyn rönsyilee. Pidin todella paljon tästä tyylierosta, joka sai hahmot heräämään eloon kirjan sivuilla.

Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. -- Olen helpottunut todetessani, että hän ei ole lainkaan minun tyyppiäni -- Leonilla on vaaleanruskea iho ja paksut, kiharat hiukset, sen verran pitkät, että hän on työntänyt ne korvien taakse, ja hän on aivan liian laiha minun makuuni. Pelkkää pitkää raajaa, teinipoikatyyppiä. Hän näyttää kuitenkin ihan mukavalta -- vaikka toisaalta kuka tahansa alkaa näyttää kirvesmurhaajalta, jos sillä silmällä katsoo. (s. 24)

Oppiessaan tuntemaan Tiffyn Leon myös tajuaa, kuinka rikki nainen on päättyneen suhteensa takia ja kuinka kamala tuo mies hänelle on ollut. Hän on manipuloinut Tiffyä pikku hiljaa niin, ettei tämä enää pysty luottamaan omiin muistoihinsa tai ajatteluprosesseihinsa. Leonin tyttöystävä Kay kutsuu Tiffyä "elämää suuremmaksi" ja boheemiksi, mikä tavallaan pitää paikansa, onhan Tiffy varsin värikäs ja räiskyvä persoona. Kay-kielessä ensin mainittu tosin tarkoittaa ylipainoista ihmistä, vaikka minulle ei Tiffystä synny tällaista mielikuvaa, korkeintaan hän on hieman kurvikas. Kay tosin ei alunperinkään pitänyt ajatuksesta, että joku vieras nainen jakaa asunnon Leonin kanssa, mikä varmasti vaikuttaa hänen näkemykseensä.

  

Tiffy on pitkä ja hän saa kuulla siitä aivan liian usein, etenkin miehiltä. Moni lyhyempi mies on sanonut, ettei voisi seurustella naisen kanssa, joka on itseään pidempi, vaikka Tiffylle pituus ei merkitsee mitään puolin tai toisin. Hän käyttääkin tällaista kommentointia suodattimena jättää kyseiset tyypit omaan arvoonsa. Minulla on kaksi isosiskoa, jotka ovat kummatkin pidempiä kuin minä, toinen on 180cm ja toinen vähän lyhyempi. He ovat saaneet niin ikään kuulla pituudestaan, ja niin ikään enimmäkseen miehiltä. Itse olen "vain" 168cm ja koen itseni lyhyeksi heidän vierellään, vaikka olenkin keskimittainen suomalainen nainen.

Vuosien mittaan olen vähän väsynyt siihenkin, miten ihmiset aina ylistävät "mittojani". -- Minne tahansa menen, ehdin hädin tuskin astua sisään huoneeseen, kun joku jo ilmoittaa minulle avuliaasti, että olen naiseksi erittäin pitkä. 

-- 

Joitakuita se tuntuu ärsyttävän niin kuin haluaisin tarkoituksella viedä enemmän tilaa kuin minun on lupa, jotkut taas kokevat sen uhkana, etenkin ne tyypit, jotka ovat tottuneet katsomaan alaspäin naispuolisia petikumppaneitaan (s. 61-62)

  

Vaikka teos on melko pitkä, sen ahmii nopeasti. Alkupuoli pohjustaa hahmoja hitaalla, mutta silti kiinnostavalla kerronnalla usean kuukauden ajalta (vuokrasopimus tehtiin poleksi vuodeksi) ja loppupuolella tapahtuu enemmän lyhyessä ajassa. Kuten kunnon chick litiin kuuluu, päättyy teos onnellisesti kaikkien keskeisten hahmojen osalta. Siksi voinkin suositella erittäin lämpimästi tätä kirjaa joululahjaksi tai lomalukemiseksi ja muutoinkin genrestä pitävälle. Tai kuten omalla kohdallani voidaan todeta, myös genreä vierastavakin pitää tästä. 

  

"Kuule", hän sanoo sitten, "oletko koskaan odottanut jonkin kirjan lukemista niin kiihkeästi, ettet lopulta pystykään lukemaan sitä?" 

"No ihan varmasti! Minulle käy niin koko ajan. Jos minulla olisi hiukkaakaan itsehillintää, en olisi ikipäivänä kyennyt lukemaan viimeistä Harry Potteria. Odotus oli yhtä tuskaa. Jos se ei ylläkään muiden osien tasolle? Jos se ei olekaan sitä mitä toivon?" (s. 237)

  

Arvosana:

           

Takakannesta:

Voiko toiseen rakastua pelkkien Post-it-lappujen perusteella?
  
Tiffy ja Leon nukkuvat samassa sängyssä. He eivät ole koskaan tavanneet. Hauska, suloinen romaani rakkaudesta, ystävyydestä ja elämän yllätyksellisyydestä.
   
Hätä kämppiksen keksii! Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.
   
Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.
   
Beth O'Leary opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta yliopistossa ja työskenteli sittemmin kustantamossa lastenkirjallisuuden parissa. Hän kirjoitti Kimppakämpän junassa matkoillaan töihin Lontoon keskustaan ja takaisin kotiin sen laitamille. Nykyään hän kirjoittaa romaaneja kokopäiväisesti.

   

Suomentanut: Taina Wallin, 445 sivua, WSOY 2020

Alkuperäinen nimi: The Flatshare (2019)

    

Muita lukukokemuksia: Bibbidi Bobbidi Book, Oksan hyllyltä, Kirjakaapin avain, Kirjakaapin kummitus, Kartanon kruunaamaton lukija, Kaiken ei tarvitse olla totta, Paljon melua kirjoista, Annelin lukuvinkit

Marraskuun luetut

  

Vuosi alkaa kulkea kohti loppuaan, mikä ei näin 2020 ole ollenkaan ikävä asia. Enää jäljellä on joulukuu, johon kuuluvat mm. lumi, hyvä ruoka, valoilla somistaminen, perhe (lähellä ja kaukana, meillä tulossa etäjoulu puolison kanssa, videopuheluin toivotamme läheisille hyvää joulua), rauhoittuminen ja toisten muistaminen. Tosi hyviä asioita siis korona-ahdistuksen keskelle. Kunhan vain ihmiset osaisivat nyt ottaa kaikki ohjeet huomioon, eikä kierreltäisi kaupoissa viimehetken ostoksia tehden! 

  

Vuodesta 2013 vetämäni lukupiiri aloitti lokakuussa miitit verkossa ja ensimmäisenä kirjana käsittelimme Maja Lunden Sinisen, josta kirjoitin blogiinkin vähän aikaa sitten. Marraskuun lukupiiriteoksena oli Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä. Joulukuussa keskustelemme Colin Greenlandin teoksesta Harmin tiellä. Tällä viikolla äänestämme kevään kirjoista. Mukaan pystyy edelleen osallistumaan, vaikka et olisi koskaan ennen osallsitunut lukupiiriin, klikkaa vain tätä linkkiä. 

  

Syyskuussa alkanut sarjakuvahaaste päättyi. Luin siihen marraskuun aikana vielä viisi teosta. Kooste kaikista luetuista löytyy täältä. Marraskuussa oli jälleen klassinen 30 sivua päivässä lukuhaaste, jonka muistin vasta, kun kuukautta oli kulunut jo viikon. Niinpä en laskenut päivittäisiä lukusaldoja. Sivuja luin kuitenkin yhteensä 2989 mikä jaettuna 30 päivällä on 99,63, mikä varmaan suunnilleen vastaa päivittäistä lukemista, vaikka Korennon lukemiseen menikin kaksi viikkoa (kirjassa vain 388 sivua). 

  

Luin marraskuussa 15 kirjaa. Parhaat lukukokemukset tarjoilivat Kirjojen tytär (joka oli jo kuudes 5/5 kirja tänä vuonna), Holtiton masiina (joka yllätti positiivisesti), Mortina ja aavepoikakaveri (Mortina on aina yhtä ihana), Anne Frankin päiväkirja (toimi uudelleen koettunakin yhtä hyvin) ja Hymy (hauska ja samaistuttava sarjakuva, mutta ei välttämättä hammaslääkäripelkoisille).

  

• Maja Lunde: Sininen
• Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
• Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja
  
• José-Louis Bocquet & Catel: Kiki - Montparnassen kuningatar
• Raina Telgemaier: Hymy
• Lisa Myhre: Nemi - Tuulten viemää
• Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
• Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä
• Miha Rinne: D'Moleyk - Myyrien aika
• Barbara Cantini: Mortina ja aavepoikakaveri
• Merja Jalo: Kadonneen linnun salaisuus
• Anne Leinonen: Holtiton masiina
• Anne-Maija Aalto: Korento
• Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Gaia
• Jyri Paretskoi: K15 - Pornoa ja sirkushuveja

  

   

Joulukuun lukupino:

• Tomi Adeyemi: Koston ja kunnian lapset
• Tuuve Aro: Kalasatama
• Ilkka Auer: Domowik
• Catharine Doyle: Myrskynvartijan saari
• Karin Erlandsson & Peter Bergting: Yöjuna
• Colin Greenland: Harmin tiellä
• Vuokko Hurme: Värikkäät 1 - Tiukun salaisuus
• Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous
• Hilkka Liitsola: Kajonsaari 
• Christal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku
• Thomas Taylor: Gargantis