torstai 26. maaliskuuta 2020

Lastenkirjatrio

"Senkin rakas kultanöpönenämultapaakkumörkö! 
Tule tänne niin minä halaan sinua!"
  
    
Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 38. Kirjan kannessa on puu 
  
Tuutikki Tolosen Mörköviesti on kolmas osa sarjasta, jossa Hellemaan perheen lapset pääsevät taas tapaamaan maan alla asuvia ystäviään mörköjä, jotka ovat kilttejä (joskin pöliseviä). Kaikki alkaa siitä, kun perheen nuorin, Maikki, herää keskellä yötä outoon rapinaan ja huomaa lastenhuoneen lattialla olevan lehtiä. Vaikka onkin kylmä, viestimuurahaiset kuljettavat edelleen viestilehtiä maan alta, mutta kuka lehtiä lähettää ja miksi, kestää kauan aikaa selvittää. 
  
Eräänä päivänä Hilla löytää Portinvartijan kylpyhuoneesta. Hän on karannut, sillä maan alla valtaa pitävät noidat haluaisivat sen vakoilevan naapureitaan. Tähän ei kilttiluonteinen Portinvartija tietenkään suostu, vaan hylkää asemansa jättäen portin samalla auki kenen vain kulkea siitä. Jotain pääseekin karkuun vartioimattomasta tunnelista. Yhden näistä karkulaisista Maikki löytää lumesta ja vie kouluun aiheuttaen hämmennystä luokassaan. 
    
Maikki oli odottanut vuosikausia, että pääsisi kouluun. Kun hän nyt oli koululainen, monia asia olikin vähän erilaista kuin hän oli ajatellut. 
Ensinnäkin: todella kiinnostavia asioita opetettiin merkillisen vähän. Ei eläinten kieltä. Ei kärrynpyöriä, ei minkäänlaisia voltteja. Ei muffinsien leipomista, ei ajatustenlukemista. Ei mitään, mikä olisi yllättänyt Maikin. 
Sen sijaan koulussa harjoiteltiin uudestaan ja uudestaan sitä, mistä suunnasta k-kirjaimen kirjoittaminen piti aloittaa. Mitä väliä sillä oikeastaan oli? Miksi k-kirjan piti aloittaa alhaalta? Miksi ei yhtä hyvin ylhäältä tai mistä milloinkin? (s. 96-97)
  
Kaapo viettää paljon aikaa vanhan Runarin kanssa. Tämä on aikoinaan kirjoittanut ensimmäisen ja ainoan tietokirjan möröistä ja on elänyt vuosikymmeniä niiden luona. Nyt hänen aikansa on kuitenkin päättymässä ja hän vihkii Kaapon työnsä jatkajaksi. Runarin juurista keitetty juoma, joka saa ihmisen eliniän pitenemään, mitä nyt sivuvaikutuksena siitä hieman vihertyy, nimittäin loppuu.
  
Maikin kylpytakki on käyttäytynyt viime aikoina oudosti, se höpisee jatkuvasti, että on jäämässä pieneksi ja että uusi auttaja on jo matkalla, mutta siitä saattaa valua kosteutta ja alussa se saattaa tuhota paikkoja, ennen kuin oppii tavoille. 
  
Kirjassa on siis ilahduttavia jälleennäkemisiä, uusia tuttavuuksia kuin riipaisevia jäähyväisiä. Kuvan mystisen linnun arvoitusta ei ratkaistu, voisiko tämä olla vihje siitä, että sarja jatkuu yhä? Sen verran hienoja kirjoja nämä ovat, etten ollenkaan ihmettelisi, vaan ottaisin avosylin vastaan jatkoakin, vaikka tässä kolmannessa osassa olikin aiempiin verrattuna vähemmän seikkailua ja jännitystä.
  
   
Arvosana:
  
Takakannesta:
Suuri mörköseikkailu jatkuu! Jo 27 maahan myydyn, palkitun fantasiasarjan kolmas osa.
  
Miksi Portinvartija ilmestyy Hellemaiden kylpyhuoneeseen? Entä mitä merkillisiä olentoja vilahtelee lähimetsissä? Mitä maan alla (ja maan päällä) tapahtuu?
  
Arki voi olla täynnä taikaa, jos on sattunut syntymään Hellemaiden perheeseen. Maikki, Kaapo ja Hilla pääsevät uusiin seikkailuihin mörköjen kanssa, Maikin puhuva kylpytakki juttelee entistä merkillisempiä ja Kaapo selvittää juuriliemen arvoitusta yhdessä Runar Kallin kanssa. Tuutikki Tolosen lumoava fantasiakirja vie mukanaan vastustamattomalla voimalla.
  
Lämmin tunnelma, omaperäiset yksityiskohdat ja Pitkäsen humoristiset mustavalkoiset kuvat yhdistyvät omaperäiseksi ja mukaansatempaavaksi kokonaisuudeksi." ~Publishers Weekly, USA 
  
"Mörkövahdista voi tulla todellinen uuden sukupolven klassikko.” ~Parfums de Livres 
  
Ja nyt kerron mitä olen oppinut ja minkä jätän neuvoksenne: älkää jääkö pieniksi, jos voitte myös kasvaa suuriksi!” ~Kylpytakki 
  
Mörkövahdista on kehitteillä Hollywoodissa pitkä elokuva, jonka tuottaa Scott Free Productions -tuotantoyhtiö, ja osatuottajana on lukuisia Oscar-ehdokkuuksia saanut elokuvaohjaaja Ridley Scott.
    
238 sivua, Tammi 2020
  
Kuvittanut: Pasi Pitkänen
   
Sarjassa ilmestyneet:
   
Kirja luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä
  
   
"Hän toivoi, että kesäloma voisi jatkua taas hauskana ja huolettomana, 
ilman -- kummallisia ongelmia, joista ei voinut kertoa aikuisille."
    
 
Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 42. Kirjassa on isovanhempia, Popsugar Reading Challenge: A book with a made-up language
 
Anu Holopaisen Iik!-sarja on edennyt jo kolmanteen osaansa, Metsälammikon hirviö. Tällä kertaa Siiri, Saku ja Sussa ovat isovanhempien mökillä, kun kummia alkaa tapahtumaan. Toisin kuin vanhempien modernissa kesäpaikassa, mummin ja ukin mökillä on iän tuomaa persoonaa ja metsäkin on synkkä ja villi. Tapahtumien vyyhti alkaa siitä, kun huomataan, että joku on kiskonut marjapensaat maasta ja metsästä löytyy uusi, iso lammikko.
    
Vaikka mummin ja ukin mökki oli pienempi kuin äidin ja isän -- kesähuvila, se oli sata kertaa kiinnostavampi, ja ehkä myös sata vuotta vanhempi. Mökissä tuoksui menneiltä ajoilta, ja sen hämärä, viistokattoinen vintti oli täynnä vanhoja tavaroita: leluja, astioita, kirjoja ja pölyn harmaannuttamia vaatteita, jotka tuntuivat melkien kuin arkeologisilta löydöiltä. (s. 5-6)
  
Vaikka on vasta alkukesä, matalan järven vesi on jo lämmintä ja lapset uivat ja saunovat paljon. Saku kokee sydäntä tykyttävää kauhua, kun rannan lähellä oleva katiska lähtee yllättäen liikkeelle. Se on tarttunut jonkun - tai jonkin - jalkaan. Aluksi Sussa ja Siiri eivät usko poikaa, vaikka ovat kohdanneet aikaisemminkin kauhistuttavia olentoja. Kuka piileskelee rantametsikössä? 
   
Mökkiä saartava metsä sen sijaan oli kuin keijujen ja peikkojen satumetsä, täynnä suuria, naavaisia, natisevia puita, synkänvihreitä kuusia ja punarunkoisia mäntyjä -- Maassa lojui enemmän tai vähemmän lahonneita kaatuneiden puiden runkoja, joiden pystyssä törröttävät juurakot olivat kuin nukkuvan jättiläisen takkuisia hiuksia. (s. 24)
    
Tämä on sarjan tähän mennessä vähiten pelottava osa, paitsi jos kärsii araknofobiasta. Aivan viimeisillä sivuilla on lisäksi todella kiehtova juonenkäänne. Minulle henkilökohtaisesti kammottavin kohtaus oli tämä: "Saku kuvitteli, kuinka lekottelisi järvessä krokotiilikellukkeen päällä ja tuntisi elävän seitin hapuilevan reunan yli roikkuvaa jalkaansa. Hän värähti inhosta" (kiitos Creepshow 2 -leffan Lautan aiheuttamat lapsuustraumat).
  
Sekä Tolosella että Holopaisella on kirjasarjoissaan kolme lasta ja heidän luonteenpiirteensä ovat hämmentävän samanlaisia. Kirjoitinkin muistikirjaani, että reaalimaailmassa lapset olisivat varmasti hyviä ystäviä keskenään. Siiri ja Maikki ovat uteliaita ja molemmat pitävät isoista, pörröisistä asioista (toinen möröistä, toinen karhuista). Saku ja Kaapo ovat nörttipoikia, jotka tutkivat asioita. Sussa ja Hilla ovat puolestaan sporttisia tyttöjä. Lisäksi molemmissa kirjoissa mainitaan Hobitti
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Alakoululaisille suunnatun IIK!-kauhukirjasarjan kolmas osa vie viidesluokkalaiset Sussan ja Sakun selkäpiitä karmivan vesihirviön jäljille. Helppolukuinen, maltillisen pituinen ja sopivan jännittävä tarina houkuttelee myös vähemmän lukevia lapsia uppoutumaan kirjaan.
  
Sussa, Saku ja pikkusisko Siiri lähtevät kesäloman viettoon isovanhempien mökille. Siellä on kuitenkin tapahtunut kummia: myllätystä pihapensaikosta löytyy omituinen käsine, ja keskelle metsää on ilmestynyt valtava vesilammikko, joka ei vaikuta aivan luonnolliselta.
  
Sitten Saku näkee järvestä nousevan hahmon, joka ei ole lintu, kala eikä ihminen. Sussalla ja Siirillä on vaikeuksia uskoa Sakua tämän kertoessa näkemästään, etenkin kun tutkimusretki ei tuota tulosta. Mutta Siirin kadotessa kummajaisen matkaan on Sussankaan vaikea enää olla uskomatta. Mikä tai kuka on metsälammikon hirviö, ja kuinka lapset saavat sen karkotettua?
    
115 sivua, Myllylahti 2020
   
Sarjassa ilmestyneet:
    
  
"Eka juttu, jonka mä opin kun maailmanloppu alkoi, oli se, 
että täytyy touhuta koko ajan jotain. Muuten sekoaa."
  
 
Lukuhaasteissa: Scifi-lukuhaaste, Helmet 2020: 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja, Popsugar Reading Challenge: A book that's published in 2020
 
Max Brallierin kirjoittama ja Douglas Holgaten vauhdikkaasti kuvittama Maailman viimeiset tyypit -sarja on sekin saanut kolmannen osansa, Painajaiskuningas
  
Tässä pikainen kertaus -- puoli vuotta sitten hirviöt valloittivat maailman. Maapallon yllä aukesi ovia, ja yhtäkkiä meidän maailmaan sinkoutui toisesta ulottuvuudesta hirviöitä ja jos mitä kummajaisia - ja kaamea zombivitsaus. (s. 36) 
      
Eli puoli vuotta ovat urheat nuoret sankarimme selvinneet maailmassa, jossa kaupungit ovat zombien ja hirviöiden valtaamia - joskin kaikki hirviöt eivät ole pahoja. Selviytyjänelikko onkin solminut liittouman hyvien hirviöiden kanssa. Eräänä päivänä ajaessaan ryminäbiileillä kaduilla kuin Mario Kartissa konsanaan he yhtäkkiä kuulevat äänen. Ihmisäänen. Hylätyltä paloasemalta he löytävät radion, josta kuuluu epäselvä viesti. Joku jossakin on edelleen hengissä. He eivät olekaan viimeist tyypit.
  
Muille tämä tarkoittaa, että heidän vanhempansa ja ystävänsä saattavat olla hengissä. Jackille, tarinan päähenkilölle, joka sattuu olemaan orpo, tämä tarkoittaa sitä, että ystävät lähtevät etsimään muita ja hylkäävät hänet. Tai näin tapahtumat kulkevat ainakin hänen omassa päässään. Niinpä Jack käyttää kaiken energiansa siihen, että yrittää keksiä kaikein päheintä hauskuutta ystävilleen, jotta nämä unohtaisivat radion. Joten, kun Jack näkee sattumalta Hupimaan julisteen, hän saa idean. Jollakin tavalla hän aikoo viedä koko lössin sinne.
    
Valtatie on paha paikka. -- maailmanlopun zombipainajainen, joka on kuin suoraan kaikista apokalyptisistä zombikauhuleffoista -- Tie on ruostuneiden ja hylättyjen autojen tukkima, ja kaikkialla -- tungeksii nälkäisiä zombeja. (s. 108)
    
Huvittelun lisäksi kirjassa on toki myös pahis, jota vastaan tyyppien täytyy taistella. Yksi kirjan parhaista kohdista kuitenkin on, kun June vihastuu: "Mitä tekemistä mun tyttöydellä on minkään kanssa?" Ja, kun Jack kysyy, saako hän voittaa huvipuistossa hänelle jättipehmon, June sanoo, että mitä jos hän voittaisikin sen Jackille. June kun on tyttöhahmo, joka pärjää omillaankin, vaikka ei kaihda seuraakaan. 
  
Quint ojentaa kätensä, ja sen kämmenelle lätsähtelee pisaroita. "Tämä on meidän ensimmäinen talvi hirviöiden maailmassa", se sanoo hiljaa. (s. 256)
     
   
Arvosana:
             
Takakannesta:
Supersuositun toimintakomediapläjäyksen kolmas osa
  
Jack hurjastelee autollaan pitkin katuja kuin Mario Kartissa ja taistelee zombeja ja yhä puistattavampia hirviöitä vastaan parhaiden kavereidensa sekä sekalaisen monsterijoukon kanssa.
  
Sitten käy ilmi, etteivät he ehkä olekaan maailman viimeiset tyypit. Se riemastuttaa kaikkia muita paitsi Jackiä, joka pelkää että hänen täydellinen jenginsä hajoaa, jos muut löytävät coolimpia seuraa.
  
Sarjan kolmannessa osassa vauhti ei hyydy, päinvastoin. Sarjasta tehty Netflix-animaatio perustuu sarjan kolmeen ensimmäiseen kirjaan.
  
Suomentanut: Ulla Selkälä, 259 sivua, WSOY 2020

Alkuperäinen nimi: Last Kids on Earth and the Nightmare King (2017)
   
Sarjassa ilmestynet:
   
Kirja on luettu myös täällä: Kirjavinkit

2 kommenttia:

  1. Mörkö-lastenkirjasarja on todella symppis ja mielikuvitusrikas lasten fantasiakirjasarja. Kuvitus on mahtava. Odotan innolla kirjoista tehtyjä elokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Möröt on kyllä ihania tässä sarjassa. Paitsi, että on hyvin kirjoitettuja lastenkirjoja, varmasti auttaa myös monia, jotka pelkäävät mörköjä. Toivottavasti leffa saadaan pian. :)

      Poista