"Suunnitelmallinen ja laskelmoitu pahuus on pelottavampaa kuin mikään muu."
Lukuhaasteissa: Helmet 2020: 19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa
Vaikka Bjørn Sortlandin ja Timo Parvelan vuoroin kirjoittaman ja Pasi Pitkäsen kuvittaman Kepler62 -kirjasarjan toisen kauden neljäs osa Luola onkin yksi kirjasyksyni 2020 eniten odotetuista teoksista, olin hyvin varautunut siihen tarttuessani. Porkkanan lukukokemukseeni sain siitä, että toisella puolen Suomea asuva isosiskoni lainasi kirjan samaan aikaan kanssani ja sain ruksittua Helmet haasteesta kohdan 19 suoritetuksi.
Meidän oli tarkoitus paeta sotia, aseita, energiakriisejä, nälkää ja ympäristötuhoja ja rakentaa yhteiskunta, kokonainen uusi maailma - täysin ilman aikuisia. (s. 20)
Kepler62-sarja on siitä hieno, että teoksia on ilmestynyt yleensä kaksi vuodessa - mikä toimii siis hyvin lapsilukijoiden koukuttajana ja lahjavinkkinä. Lisäksi kirjasarja on muuttunut ankeammaksi lukijoiden varttuessa, jos siis sarjaa on lukenut ilmestymistahdissa eivätkä nämä uudemma välttämättä sovi saman ikäisille kuin sarjan alkupuolen teokset. Ensimmäisen kauden kirjat olivat vähän lyhyempiä kuin nämä toisen kauden kirjat ja ne ensimmäiset kuusi teosta olivat tasalatuisempia. Suuret ääripäät ovat muodostuneet etenkin toisen kauden tunnusmerkiksi. Olen nimittäin huomannut tässä vuosien varrella, että Sortlandin kirjat ovat Parvelan kirjoittamia heikompia.
- Sun isä tekee aseita ja myy niitä. Sen takia teillä on niin iso talo ja luistelukenttä ja lentokone ja ties mitä. Se myy aseita pahoille ihmisille. Se myy aseita kansoille, jotka käy sotaa. Ihmisille, jotka ampuu lapsia ja naisia ja mitä vain. Äiti sanoo, että sun isä on paha.
--
Tunsin itseni ääliöksi. Täydelliseksi ääliöksi. En ollut miettinyt, miksi meillä oli varaa niin isoon taloon -- ja kaikkeen. Mikä idiootti. (s. 31)
Etenkin toisen kauden toinen teos Saari oli Kepler62 -sarjan pohjakosketus, vain kahden tähden arvoinen esitys. Sen heikkoutena oli Sortlandin luotsaaman sykeän Marien muuttuminen verenhimoiseksi kostonhengeksi, joka etsii jumalaa leikkivää asetehtailija-isäänsä aikomuksenaan tappaa tämä. Homma jatkuu tässä neljännessä osassa ihan samalla nuotilla. Verta, suolenpätkiä ja räjähdyksiä riittää, mutta jotenkin tunkkaisen oloisesti. Mitään ei oikeastaan tapahdu kirjan aikana.
- Tämä sydän voi pelastaa maailman, äiti kuiskasi. - Kun näyttää siltä, että kaikki tuhoutuu, tämä koru kätkee sisälleen salaisuuden. Vain sinä pystyt avaamaan sen. Pidä siitä hyvää huolta.
Mutta missä minun sydämeni on nyt? Minä petin äidin, en pitänyt korusta riittävän hyvää huolta. (s. 24)
Hankalaan asemaan kirja päätyi myös sen vuoksi, että edellinen osa, Kuiskaajien kaupunki on ollut koko sarjan paras osa. Luolan loppupuolella tapahtuu juonenkäänne, joka muuttaa koko sarjan suuntaa, mutta ei välttämättä parempaan. Aika näyttää kuinka tuota juonta lähdetään kuljettamaan. Onneksi seuraava osa on taas Parvelan kirjoittama ja pääsen veljesten Arin ja Jonin matkaan. Nuo hahmot kun ovat paljon täyteläisempiä, puhumattakaan salaperäisestä X:stä, jolla mielelläni korvaisin Marien kokonaan. Minulla on jo arveluita siitä, mitä seuraavaksi saattaisi tapahtua. Odotan siis mielenkiinnolla lokakuussa ilmestyvää Gaiaa.
Arvosana:
Takakannesta:
Luola vie Kepler62-lukijat seikkailuun maan alle!Bjørn Sortlandin, Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen huippusuosittu, kansainvälinen kirjasarja Kepler62 kuvaa tuntemattomalle planeetalle asettuneiden uudisraivaajalasten elämää. Uusi maailma on sarjan toinen tuotantokausi, jossa ovat ilmestyneet: Kaksi heimoa, Saari ja Kuiskaajien kaupunki.
Elämä Kepler 62 e -planeetalla ei ole turvallista ennen kuin lapset ovat selvittäneet asetehtailija Vallvikin kohtalon ja estäneet hänen pelottavat suunnitelmansa. Tehtävä lankeaa Marielle, joka tietää isänsä majailevan tulivuoren alle muodostuneessa pohjattomassa luolastossa. Marie laskeutuu yksin pimeyden sydämeen ja kohtaa maan alla lukuisia vaaroja. Samalla hän tekee matkaa sisimpäänsä: Mariella on ollut isän lisäksi myös äiti, ja hän alkaa muistaa lapsuudestaan onnellisiakin hetkiä. Voittaako hyvä sittenkin pahan?
Suomentanut: Outi Menna, 195 sivua, WSOY 2020
Alkuperäinen nimi: Grotta (2020)
Kuvittanut: Pasi Pitkänen
Sarjassa ilmestyneet:
Ensimmäinen kausi:
Toinen kausi - Uusi maailma:
- Kaksi heimoa (2018)
- Saari (2019)
- Kuiskaajien kaupunki (2019)
- Luola (2020)
- Gaia (tulossa lokakususa 2020)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti