Arvonta on päättynyt

Blogini synttäriarvonta on siis päättynyt ja voittajaksi silinterihatustani nousi Q+Black. Onnea! Hänelle lähtee Maijaliisa Dickmannin Ram ja linnunkuvainen ruukku. 

Kirja valittiin näillä perusteilla: "En osannut valita sieltä listasta, joten kun sinä olet ne varmaan kuitenkin lukenut niin valkkaa mulle sieltä joku, joka olisi vähän "minun tyylinen" kirja. Mieluiten silleen, että ei ole jonkun toisen opuksen jatko-osa." Tällainen siis lähtisi huomenna postiin. :) Toivottavasti miellyttää! 

   

Vaikka valitsemani kirja onkin lapsille suunnattu, se tuntui parhaiten annetut kriteerit täyttävän. Ja ainakin mielikuvani Ram-kirjoista (luettuna joskus ala-asteella) on hyvä. Pakko myöntää myös näin arkeologian opiskelijan persoonassa, että opiskelualani saattoi vaikuttaa palkintokirjan valinnassa.

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

  "Olin juuri ennättänyt sopeutua ajatukseen, että edessäni oli hyvin tavallinen elämä, 
kun epätavalliset tapahtumat alkoivat."

 

  

Sain tämän kirjan arvostelukappaleena Risingshadow-sivuston kautta. Artikkelini kirjasta löytyy täältä.

 

Kirja, jossa on aitoja vintage-valokuvia ja jonka takakannessa lukee sanat ”goottisävytteinen fantasiaromaani”, ei voi olla huono. Eihän? Kirjan nimi kaikessa pituudessaankin on vallan herttainen. En ole aiemmin törmännyt aivan tämän tyyliseen kirjaan, ja luettuani ennakkoon yhden arvion Taikakirjaimet-blogissa odotin kiihkeästi tämän ilmestymistä. Kirja ei jättänyt kylmäksi, mutta sillä oli omat sudenkuoppansa.
 
Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Jakob. Hänen isoisänsä on nuoruudessaan taistellut natseja vastaan. Hän kertoi pojanpojalleen tarinoita kauheista pedoista ja eriskummallisista lapsista, joilla oli mitä mielikuvituksellisimpia kykyjä. Kasvaessaan Jakob menettää lapsenomaisen kykynsä uskoa satuihin ja hän epäilee isoisän kertomuksia. Lintu, joka polttaa piippua, näkymätön poika ja levitoiva tyttö. Jakobista isoisän vanhat valokuvat ovat vain enemmän tai vähemmän nerokkaita trikkejä.

  

Lapsuudessani Portmanin pappa oli minulle sadunhohtoinen hahmo. Hän oli asunut orpokodissa, taistellut sodissa, ylittänyt valtameriä höyrylaivalla ja autiomaita hevosen selässä ja esiintynyt sirkuksessa. Hän tiesi kaiken aseista ja itsepuolustuksesta ja erätaidoista ja puhui englannin lisäksi ainakin kolmea muuta kieltä. (s. 8)

  
Kuvat antavat mielenkiintoisen historiallisen näkökulman, vaikka välillä ne tuntuvat nousevan itsetarkoitukseksi ilman kunnollista sitomista tekstiin. Kuvat ovat outoja, osa jopa pelottavia. Niissä pyritään esittelemään eriskummallisia kykyjä ja hirviöitä, jotka isoisän mukaan väsymättä uhkaavat kaikkia kykyjä omaavia.

 

Vielä kummempia olivat kuitenkin isoisän kertomukset walesilaisen orpokodin elämästä. Paikka oli kuulemma loihdittu niin, että siellä lapset olivat turvassa hirviöiltä, ja se sijaitsi saarella, jossa aurinko paistoi joka päivä eikä kukaan koskaan sairastunut eikä kuollut. Tarinoiden lapsijoukko asui talossa, jota suojeli vanha ja viisas lintu. (s. 9-10)

   
Kuinka kuvailisinkaan kirjan tunnelmaa? Alku oli rauhallinen, paikoin jopa pitkäveteinen. Kuvaillaan humoristisesti Jakobin tuntoja kesätöistä ja terapiasta. Sitten alkaa tapahtua kaikenlaista: isoisän tavaroiden joukosta löytyy rasia, joka pitää sisällään Jakobin lapsuudesta tutut kuvat. Tapahtumat johtavat matkaan saarelle Walesin rannikolla, orpokotiin, jossa puolalaista alkuperää oleva isoisä Abraham on aikoinaan ollut. Jakob löytää enemmän kuin pyytää. Kuka murhasi lampaat?
   

Isoisäni oli perheensä ainoa jäsen, jonka onnistui lähteä Puolasta ennen toisen maailmasodan syttymistä. Kahdentoista ikäisenä hänet lähetettiin pois kotoa: vanhemmat pakkasivat kuopuksensa junaan mukanaan vain matkalaukku ja yllään olevat vaatteet, kädessä menolippu Britanniaan. Hän ei nähnyt isäänsä ja äitiään enää koskaan, ei myöskään veljiään, serkkujaan, tätejään eikä setiään. Ennen kuin hän täyttäisi 16, koko muu perhe olisi kuollut niiden hirviöiden käsissä, joita pakoon hänet oli lähetetty. Mutta näillä hirviöillä ei ollut lonkeroita eikä niiden iho roikkunut riekaleina. Ne eivät olleet sellaisia hirviöitä, jotka seitsenvuotiaskin voi käsittää. Näillä hirviöillä oli ihmisen kasvot ja siistit univormut, ne marssivat tahdissa ja näyttivät niin tavallisilta, ettei niiden todellista luontoa tunnistanut ennen kuin oli liian myöhäistä. (s. 17)

 
Kirjan heikkoutena on selvästi se, ettei kirjailija ole kirkkaasti päättänyt onko kyseessä aikuisille vai nuorille suunnattu kirja. Nyt tarina jää keikkumaan nuoremman ja vanhemman lukijakunnan tyylien ja kiinnostuksenkohteiden väliin - aikuisempaa jännitystä ja teinirakkautta. Se ei kuitenkaan häiritse lukemista liikaa. Keskivaiheen vahvan kerronnan jälkeen loppupuolella tuli pari juttua, jotka saivat ajattelemaan, että ne eivät kirjailijan aiemmin antamien, kyseisen maailman fysiikan lakien mukaan toimineet.
 
Yhteenvetona: En nyt ihan kuitenkaan vakuuttunut niistä goottisävyistä, ei tämä kovin kauhupainotteinen ollut. Kirja on silti rohkeasti erilainen, vaikka välillä ajettiin karille. Cthulhu-tyylisistä lonkeroista plussaa! Kirja vaikuttaa saavan jatko-osan, loppuun jätettiin paljon tilaa tulevalle. Odotan myös mielenkiinnolla Tim Burtonin leffaversiota tästä. Suosittelen lukemaan, jos eriskummallinen kiinnostaa.

   

   

 Arvosana:

    

Takakannesta ja etulieppeestä:

Mystinen saari... Hylätty orpokoti... Merkillinen kokoelma vanhoja valokuvia...

   

Ja uskomaton tarina voi alkaa. Koko lapsuutensa ajan Jakob on saanut kuunnella isoisänsä Aben tarinoita eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jakob lähtee kauhean tragedian jälkeen selvittämään, onko isoisän jutuissa mitään perää, ja matkustaa kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää kuin löytääkin Neiti Peregrinen sodanaikaisen lastenkodin rauniot. Jakob tutkii hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen selviää, että sinne aikoinaan majoitetut lapset saattoivat olla myös vaarallisia: heidät oli ilmeisesti viety kaukaiselle saarelle karanteeniin. Mutta miksi? Ja jotenkin - niin mahdotonta kuin se onkin - nuo lapset tuntuvat olevan yhä elossa...

   

Tarina, jota et koskaan unohda. Aidot vintage-valokuvat heräävät eloon goottisävyisessä fantasiaromaanissa, joka vie lukijansa uskomattomaan seikkailuun: eriskummalliset orpolapset, salaperäinen saari, isoisän kummitusjutut ja historian kauhut nivoutuvat ainutlaatuiseksi kertomukseksi pelkojen voittamisesta.

        

Suomentanut: Virpi Vainikainen, 346 sivua, Schildts & Söderströms 2012

       

Alkuperäinen nimi: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children (2011)

  

Kirjailijan kotisivut

                                     
Kirjasta muualla: Risingshadow, Taikakirjaimet, Café Voltaire, Hemulin kirjahylly, Aamulehti, Helsingin sanomat, Le Masque Rogue, Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Sananen kirjasta, Villasukka kirjahyllyssä, Notkopeikko, Kirjaston kummitus, Kirjojen keskellä, Sivupiiri, Luettuja maailmoja, My world, Turun sanomat, Lukutoukan blogi

  

Samantyylisiä kirjoja: Libba Brey: Kauhun ja kauneuden valtakunta

Eleven elves

Anu antoi tämän haasteen minulle blogissaan Jos vaikka lukisi... Tarkoituksena on siis kertoa 11 random faktaa itsestään ja vastata haasteen antajan kysymyksiin. Sain myös toiset 11 kysymystä- haasteen Tarinauttiset hämärän hetket blogin Elma Ilonalta. (En mennyt tarkastamaan, mitä  olen kirjoittanut näissä aiemmin, toivottavasti ei tule monta samaa vastausta!)

 

1. Minulla ja vanhimmalla isosiskollani on sama syntymäpäivä, mutta meillä on ikäeroa 18 vuotta.

2. Lempivärini on musta, vaikka käytän sen kanssa toisinaan pirteän pinkkiä ja raikkaan limen vihreää.

3. Minulla on ollut silmälasit puolet elämästäni.

4. Asuin lähes koko peruskouluni ajan maalla, vanhemmillani oli maitokarjaa.

5. Pelkään viemärinkansia, portaita ja siltoja.

6. Lempivuodenaikaani on syksy.

7. Minulla on Oulu arkeologian opiskelijoiden huppari, jonka selässä on pääkallo ja teksti "I see dead people". Minulla oli se päälläni Tsekkien matkallani mm. Kutna Horan luukirkossa.

8. Ala-asteella kirjastoautolta saamani lainakuitit olivat keittiönpöydän levyyden pituisia.

9. Käyttämäni nimimerkki Nafisan on kirjoittamani pöytälaatikko romaanin päähenkilö.

10. Olen naustiskelija. Lempiherkkujani ovat fazerin maitosuklaa (karpalo-vadelma ja mansikka-vanilja), laksitsi (karkkina ja jäätelönä), salmiakki, juusto- ja mutakakut, aura... you name it!

11. Kävin viime kesän Euroopan reissullani Auschwitchissa.

      

  

Vastauksia Anun kysymyksiin:

  

1. Kuka on lempi historiallisten romaanien kirjailija?

- Pakko sanoa Diana Gabaldon, Matkantekijä-sarjallaan.

 
2. Minkä kirjan voisit lukea uudelleen ja uudelleen?

- Ööm... Sabriel, Lumottu ja Uusi Eeden ainakin.

 
3. Oletko lukenut kirjan sen autenttisessa tapahtumapaikassa esim. Sinuhe Egyptissä? Minkä kirjan ja missä? Jos et ole lukenut, minkä haluaisit lukea ja missä?

- En ole kovinkaan kokenut matkustelija. Ensimmäinen OIKEA ulkomaanreissu (Haaparantaa ei lasketa) oli viime kesän Eurooppa turnee (Saksa-Tsekki-Puola-Liettua-Latvia-Viro) ja mukana oli kirja, Viivi Hyvösen Apina ja Uusikuu, mutta se ei aivan noihin maisemiin sijoitu. Matka keskimaahan olisi mielenkiintoinen, mutta se ei ainakaan vielä ole mahdollista. Sen sijaan Vatikaani (mm. Enkelit ja demonit, Kuolinkellot) olisi kiehtova kokemus. Näkisin varmasti murhamiehiä ja salaiittoja kaikkialla. :D

 
4. Lempilukuasentosi?

- Nyt, paremman lukupaikan puutteessa luen kirjoja sängyssä. Tykkään lukea kirjoja tyynykasaan nojaten, kirjan levätessä sylissä (ettenkin jos kirja on painava). Sängyn hyviin omianaisuuksiin kuuluu myös asentojen helppo vaihtaminen, jota monissa tuoleissa ei voisikaan tehdä.

 
5. Mikä on kirjastossa parasta?

- Tunnelma ja kirjojen asettelu. Etenkin se, että uutuuskrijoja on sellaisissa telineissä esillä kuin kauniita kakkuja tai asusteita. Herkullista!

 
6. Tunnetko kirjojen tuoksun?

- Olin töissä eräässä sivukirjastossaa 2005-2006. Silloin tuli vastaan paljon pahan hajuisia kirjoja, etenkin tupakoivilta miesasiakkailta. Parhaimmalle tuoksuvat uudet kirjat: painomusteen ja paperin raikkaat tuoksut, mmm... yksi lempituoksuistani syksyn maatuvien lehtien lisäksi. Vanhojen, lumppupaperisten kirjojen tuoksussa on myös sitä jotain, samoin pölyisissä antikvariaateissa.

 
7. Milloin et jaksa lukea?

- Silloin kun on paljon muutakin tehtävää, tai pikemminkin luettavaa. Esim. tällä hetkellä luen kirjallisuuden tentteihin ja tällaisissa tilanteissa ei viihteellisen kirjallisuuden lukemiseen jaksa paljoa panostaa. Monta kirjaa odottaa aloitettuna lukemistaan nytkin.

 
8. Lempiharrastuksesi lukemisen lisäksi?

- Näpertely: korut ja kortit. Pidän myös kirjoittamisesta, runoja olen sitten vuoden 2010 kirjoittanut vähemmän, mutta spefin kirjoittaminen novelleina ja pidemmässäkin mitassa  koukuttaa aina kun on aikaa kaikelta muulta.

 
9. Lempielokuvasi ja miksi näin?

- Pitkään se oli Matrix, mutta nykyisin en osaa määrittää niin tarkasti. Muutamia lempielokuviani, joita jaksaa katsoaa uudelleen ja uudelleen ovat sen lisäksi The Day After Tomorrow ja Pirates of the Caribbean - Musta helmi. Scifi ja fantasia leffat, joissa on toimintaa, ovat parasta lääkettä eskapisteille. 

 
10. Lempiruokasi?

- Tämäkin aika hankala. Lapsesta aina viime vuosiin asti se oli pinaattikeitto (josta harva tuntuu pitävän!), nykyisin varmaan caesar-salaatti, kana-aura-persikka pizza tai possupihvit kerma-pippurikastikkeella ja ranskalaisilla vievät keitosta voiton. Paitsi itämaisesta kanakeitosta, jossa on nuudeleita, limeä ja inkivääriä - nam!

 
11. Miksi halusit tulla isona?

- Unelma-ammattini on kirjastonhoitaja ja koska en yrittämisestä huolimatta päässyt sitä opiskelemaan, pyrin Jyväskylään etnologian opintoihin. Toistamiseen sinne yritettyäni hain myös Ouluun, antropologiaan. Samalla kokeella osallistui myös arkeologian kokeeseen, johon oli oma kirjansa (9000 vuotta suomen esihistoriaa), Jyväskylään etnologiaan ja Ouluun antropologiaan luettiin sama kirja (Toista maata?). Nyt neljän arkeologian opintoja sisältäneen vuoden jälkeen olen päättänyt vaihtaa pääaineen kirjallisuuteen, päätös syntyi alkuvuodesta, kun tein kandiani. Toinen unelma-ammattini on olla kirjailija.
  
Vastauksia Elma Ilonan kysymyksiin:
     
1. Mikä sää (tai muu luonnonilmiö) sinä olisit?
- Auringonlasku, se hetki, kun tähdet alkavat yksi kerrallaan loistaa taivaalta.
  
2. Minkä väristä vaatetta ei vaatekaapistasi löydy?
- Monenväristä vaatetta mustan lisäksi löytyy, mutta sininen taitaa tällä hetkellä olla pannassa.
  
3. Mitä sellaista haluaisit oppia, mitä et vielä osaa?
- Jokin uusi kieli, kuten saksa olisi hieno oppia.
  
4. Kerro jokin kokemasi Felix Culpa (onnekas vahinko).
- Apua! Mitähän tähän nyt osaisi yllättäen sanoa? No yhtenä tulee mieleen se tapahtumasarja, joka johti pikaystäväni tapaamiseen.
  
5. Nimeä yhdestä kolmeen sarjakuvahahmoa, joista pidät.
- Nemi, Emily the Strange ja Bad Alice.
  
6. Rakkain musiikkimuistosi?
- Kun vuonna 2006 kävin kuuntelemassa Kuopion musiikkikeskuksella Russian State Choir & Orchestran version Carmina Buranasta. Oi ihanuutta! En ole heidän esiintymisensä jälkeen löytänyt yhtä mahtipontista ja energistä versiota O Fortunasta.
  
7. Millä kulkuneuvolla tekisit unelmalomasi (Juna, laiva, lentokone, kuumailmapallo, jalat... muu, mikä?)
- Jos tätä olisi kysytty minulta 10 vuotta sitten olisin varmaankin sanonut hevonen, jos sen kulkuneuvoksi voi laskea. Nykyään arvostan ehkä enemmän vaivatonta kulkemista (kuten lentäminen), mutta jotta voisin nauttia maisemista enemmän, ehkä jalan olisi merkityksellisintä matkata. Kuumailmapallolla lentäminen olisi kyllä huikea kokemus! Tahdoin joskus ala-asteella kuumailmapallolentäjäksi!
  
8. Katso ympärillesi huoneessa, jossa olet. Jos saisit pitää vain yhden siellä olevista tavaroista, mikä se olisi?
- Koska poikaystävä ei ole esine, valitsen tietokoneen, koska tarvitsen sitä niin vapaa-ajalla kuin opiskeluissakin.
  
9. Jos tietäisi kuolevasi huomenna, mitä nauttisit viimeiseksi ateriaksi?
- En tiedä voisinko päättää ruokaani, en arkipäivinäkään osaa päättää mitä söisin ja poikaystävän harteille jää aina valita ruoka. Mikä vain mitä hän tekee kelpaa, sen verran maittavaa ruokaa hän valmistaa.
  
10. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
- Puoliksi täynnä. :)
  
11. Mieleenpainuvin paikka, jossa olet lukenut kirjan?
- Kokonaista kirjaa en varmaan yhdessä paikassa ole lukenut, mutta yksi muiston arvoinen paikka, jossa olen lukenut kirjaa on yksi hotelli Prahassa.
   

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:

• Lukunurkka
• sky's the limit
• Booklovin'

  

Kysymykseni haastetuille blogaajille:

  

1. Järjesteletkö kirjat aiheen, tekijän, sarjan, värin vai aakkosten mukaan?

2. Katsotko kirjoista tehtyjä elokuvia? Mikä elokuva on toteutettu eniten kirjalle uskollisena?

3.Kuunteletko kirjoja lukiessasi musiikkia? Jos kuuntelet, valitsetko musiikin kirjan aiheeseen sopivana?

4. Mihin aikaan päivästä luet eniten?

5. Oletko koskaan nauranut ääneen tai itkenyt lukiessasi kirjaa? Miksi ja mitä kirjaa lukiessa?

6. Millainen on lempilukupaikkasi? Mitä haluaisit muuttaa siitä?

7. Luetko kirjoja missään erikoisessa paikassa? Esim. uimarannalla, vessassa...

8. Ihastutko koskaan kirjan päähenkilöön, etenkin jos hän on mies? Miksi ja millaisiin miehiin?

9. Kerro kolme tekijää, jotka vaikuttivat blogisi perustamiseen.

10. Käytkö koskaan lukemassa kahvilassa? Voitko suositella sitä muille?

11. Pidätkö parhaillaan lukemaasi kirjaa käsilaukussa, jotta voi ottaa sen esille milloin vain? Saatko koskaan ihmetteliviä katseita liikkuessasi kirjan kanssa?

Minä ja kirjallisuus - opin viidakossa

Tässäpä seuraavien parin viikon tenttikirjallisuutta:
 

• Pulkkinen et. al. (toim.): Lukulampun valo: Liisi Huhtalan juhlakirja (2004)
• Herva ja Ikäheimo (toim.): Klassinen tapaus: Dos. Eero Jarva 60 vuotta (2006)
• Pekka Vartiainen: Länsimaisen kirjallisuuden historia (2009)
    

• Sapfo: Iltatähti, häälaulu
• Sofokles: Kuningas Oidipus
• Dante: Jumalainen näytelmä (osa Helvetti)

• Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
• T. S. Eliot: Autio maa 
•  Calvino: Jos talviyönä matkamies

    

Aloitin viime syksynä kirjallisuuden opiskelun, nurinkurisesti aineopinnoista. Tarjolla oli silloin ja jälleen menneenä keväänä mielenkiintoinen kattaus verkkokursseja, eri puolilta Suomea. Nyt sitten koetan näitä peruskursseja tenttiä kesän aikana. Kirjallisuuden monta historiaa 1 ja 2 sekä Tutkimus tutuksi (jonka olen arkeologin puolella fuksinä käynyt seminaarimuotoisena katsomassa). Jännittävää! Kirjat (teoriapuolta lukuunottamatta) valita annetuista vaihtoehdoista ja noihin kuuteen sitten päädyin, mille vaikuttaa? Toivottomia teoksia vai täysosumia?

  

 

Tänään kirjastossa 3/2012

Vaikka otsikko sanookin "tänään" niin kävin itseasiassa kirjastossa eilen. Meni illalla niin pitkään esseen kirjoittamisen kanssa, ettei ehtinyt postaamaan aikaisemmin. 

 

Danielle Trussoni: Enkelioppi

Isosiskoni J (sisarusparven keskimmäinen) sai tämän kirjan muistaakseni mieheltään ja kehui sitten minulle ja vanhimmalle siskollemme. Nefilit taitavat nekin olla muodissa nyt. 

 

Tom Knox: Pahan koodi

Kirja, jonka takakannessa lukee muinaistemppeli. Mitä muuta voi tehdä kuin lainata sen? Jälleen tällainen DaVinci-koodin kategoriaan lukeutuva teos. Odotukset korkealla!

 

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Tämä on TBR 100-listaltani. Yllätyin tämän paksuudesta!

 

Terry Pratchett: Carpe jugulum ja Hirmurykmentti

Poikaystävä tuli mukanani kirjastoon ja vannoutuneena Prachett fanina muilutti pari kirjailijan teosta kasaani. Valtion luettuani on aina kiinnostanut lukea muitakin Prachetteja, joita minulle on jo vuosia suositeltu, jostain syystä vaan ilmeisesti pelkään suosittuja kirjoja.