"Valo on pimeyden vasen käsi
ja pimeys on valon oikea käsi."
Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien klassikkohaaste 7, Spefi-lukuhaaste: 19. Romaani, joka on voittanut Hugo-palkinnon, Yhdysvallat-lukuhaaste: 15. Klassikko
Alunperin minun oli tarkoitus lukea Unelmien aika -blogin Katriinan emännöimälle kierrokselle klassikkohaastetta Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan, mutta nämä +30 asteen helteet tekevät vähemmänkin ajatuksia herättävän teoksen lukemisesta nihkeää. Onneksi kesäkuun lukupiirikirja toimi tähän yhtä hyvin, muutoin olisi varmaan jäänyt tämä kierros väliin.
Tämän vuoden tammikuussa kuollut Ursula K. Le Guin on minulle ensisijaisesti fantasiakirjailija, sillä luin hänen Maameren tarinat -sarjan alkuperäisen trilogian ollessani yläasteella. Myöhemmin olen tutustunut hänen scifituotantoonsakin. Luin kirjallisuuden opintojen Utopiat ja dystopiat -kurssille Le Guinin toisen hainilaiseen sarjaan kuuluvat teoksen, Maailma, vihreä metsä, josta pidin (kenties ekofeminismin takia) enemmän kuin tästä kirjailijan läpimurtoteoksenakin pidetystä tarinasta.
On suuremmoista tulla uuteen maailmaan, uuden ihmiskunnan pariin. (s. 296)
Pimeyden vasemman käden maailma on kaukaisin hainilaisten Tunnettujen maailmojen liiton Ekumeenin tuntemista asutetuista maailmoista, joita on yhteensä 83. Lähin naapuri Olluli on seitsemäntoista vuoden päässä. Koska etäisyys on niin merkittävä, matka tehdään liki valonnopeutta matkaavalla aluksella. Niinpä päähenkilömme ei ole vielä kolmeakymmentäkään, mutta hänen vanhempansa ovat olleet kuolleina jo seitsemänkymmentä vuotta ja hän on syntynyt kotimaassaan satakaksikymmentä vuotta sitten.
Ensimmäisen Ekumeenia koskevan uutisen jollakin planeetalla kertoo yksi ainoa ihminen joka on paikalla omassa persoonassaan ja yksin. -- Yksi totuuden kertova ääni on suurempi kuin laivastot ja armeijat, kunhan vain on runsaasti aikaa, mutta aikaahan Ekumeenilla on yllin kyllin.
--
Minun oli pidettävä mielessä että koko elämäni voisi ja saisikin kulua Ekumeenilta saamani tehtävän täyttämiseen. (s. 31 ja 45)
Kaikki eri maailmojen rodut ovat hainilaista alkuperää, vaikka he näyttävätkin erilaisilta. "Kaikki ihmisten asuttamat maailmat asutettiin äärettömän kauan aikaa sitten yhdestä ainoasta maailmasta, hainista käsin. Meillä on eroavuuksia, mutta olemme silti kaikki saman lieden lapsia." (s. 30) Siinä missä Maailma, vihreä metsä kertoo lyhyistä, vihreistä ja pörröisistä humanoideista, ovat tämän maailman, Gethen eli Talvi-planeetan asukkaat keltaisia ja kaksineuvosia.
Hänen pitkät puhtaat hampaansa välähtivät näkyviin ja katosivat jälleen keltaisista kasvoista jotka olivat täynnä hienoa pehmeää ryppyä, vaikka hän ei ollutkaan mikään vanhus vielä.
--
Voiko kissalla, hylkeellä tai saukolla erottaa ilmeitä? Tuumin, että jotkut getheniläiset muistuttivat tällaisia eläimiä. (s. 12 ja 19)
Kuvaus saa getheniläiset kuulostamaan aivan Dr. Seussin hahmoilta. Keltaisen ihonvärin sävyissä on paljon vaihtelua niin punertavaan kuin tummanruskeaankin suuntaan. Niinpä planeetalle lähetetty ensimmäinen kontakti, terralainen ensimmäinen mobiili Genly Ai, joka on tummaihoinen, ei erotu joukosta niin radikaalisti. Hänen yksisukupuolisuutensa hämmästyttää niitä, jotka tietävät asiasta ja koska hän kantaa sukupuolensa merkkejä kehonsa ulkopuolella. Osa sympatisoi hänen roikkuvia osiaan, jotka ovat täysin vailla suojaa, osa pitää häntä pelottavana poikkeamana, jolla on pysyvä kemmer.
Hänessä on jotain haurasta. Hän on aivan suojaton ja vammoille altis, jopa sukupuolielintään myöten, jota hän joutuu aina kantamaan ulkopuolellaan. (s. 227)
Genly Ai on suurimman osan teosta tekemisissä vain yhden hahmon kanssa, Estravenin, joka pääsee myös ääneen teoksen aikana. Lähettiläs ei oikein pysty sulattamaan planeetan kaksineuvoista sukupuolijärjestelmää, vaan yrittää nähdä tapaamansa ihmiset miehinä tai naisina. Hieman omituista käytöstä Ekumeenin tähän tehtävään kouluttamalta henkilöltä, etenkin kun Getheniä tarkkailleet tutkijat ovat antaneet tarkat ohjeet planeetalle meneville.
Kun tapaatte getheniläisen, ette voi ettekä saa tehdä niin kuin mies- tai naissukupuolinen luonnostaan tekee: ette toisin sanoen saa asettaa häntä miehen tai naisen rooliin ja samalla itse omaksua hänen suhteensa vastaavanlaista roolia niiden odotusten mukaisesti joita teillä mahdollisesti on kahden samaa tai vastakkaista sukupuolta olevan henkilön keskinäisen vuorovaikutusmallin suhteen. (s. 97)
Ulospäin planeetan asukkaat näyttävät sukupuolettomilta, kunnes heidän kiima-aikaansa vastaava kemmer alkaa ja he saavat sattumanvaraisesti miehisen tai naisellisen sukupuolen ruumiilliset muodot. Jos kemmerpari ei onnistu hedelmöittymään aikarajan sisällä, palautuvat heidän kehonsa takaisin sukupuolettomaan tilaan. Eräs tutkija vertaakin tätä kuukausittaista muutosta kuukautisiin, sillä kemmerkierto on 26-28 päivää.
Jos hedelmöittyminen tapahtuu, jää parin naisellinen osapuoli rooliinsa raskauden ja imettämisen ajaksi, miespuolinen palautuu takaisin neutriksi heti kemmerin päätyttä. Arviostin suuresti Le Guinin kirjoittamaa huomiota, että ei ole järkevää erottaa äidin- ja isänvaistoa, on olemassa vain "hoivaamisvaisto, halu suojella ja auttaa" eikä se ole mitenkään kytköksissä sukupuoleen.
Vaikka olin ollut Talvessa jo lähes kaksi vuotta, en lähestulkoonkaan vielä kyennyt näkemään planeetan väkeä heidän omilla silmillään. Yritin kyllä, mutta hämillisten yritysteni tulos oli se että näin getheniläisen ensin miehenä ja sitten naisena; jaoin hänet väkisinkin näihin kahteen hänen oman luonteensa kannalta niin epäoleelliseen ja oman luonteeni kannalta niin oleelliseen sukupuoleen. (s. 16)
Planeetan asukkaita ei pidetä luonnollisina, vaan koko tunnetun maailmankaikkeuden ainoana kaksineuvoisena ihmiskansana heidät arvellaan luodun keinotekoisesti. Le Guin kirjoittaa hyvin antopologisesti, eikä sukella kovinkaan syvälle tieteelliseen selitykseen miksi tällainen biologinen poikkeama olisi luotu. Toisaalta maailma, johon tarina sijoittuu elää jääkautta, on tällainen rajoitettu seksuaalisuus varmasti hyödyllinen väestönkasvun hillitsemiseksi rajallisten resurssien puitteissa.
Otaksuttavasti joskus vielä käy ilmi että sukupuoliyhteys on mahdollista kaksisukuisten getheniläisten ja yksisukupuolisten hainilais-normaalien ihmisten kesken, vaikka onkin väistämätöntä, ettei tällaisesta kanssakäymisestä voi tapahtua hedelmöittymistä. (s. 245-246)
Talvi-planeetan mantereella asuu kaksi isoa kansaa, karhidelaiset Karhidessa ja orgotit Orgoreyssa. Näiden lisäksi teoksessa mainitaan ainakin (Star Warsin mieleen tuova) Sith-niminen maa tai saari, joka on kahdeksantuhannen kilometrin päässä, sumuisten merten takana. Talvessa on hyvin vähän kasvillisuutta ja eläimiä. Isoin yllätys oli planeetan yleisimpänä kasvava, tulipunaisilla neulasilla varustettu havupuu hemmen. Muita puulajeja ovat mm. serem, musta vate ja thore-niminen havupuu, jolla on harmaat neulaset.
Pesthryt kuuluvat Talven isoihin maaeläimiin, ne ovat suunnilleen ketun kokoisia, munimalla lisääntyviä kasvissyöjiä, joilla on komea harmaa tai valkoinen turkki. (s. 214)
Genly Ai osaa ajatuspuhua tai käyttää paraverbaalista puhetta tai puhentaa. Tämä ei ole synnynnäinen vaan opittu taito, johon kuka tahansa pystyy, jos on hyvä opettaja, joka jo hallitsee kyvyn. Muita vahvan scifimäisiä elementtejä teoksessa on ansibeli, kommunikointilaite, jonka toimintaperiaatetta en aivan täysin ymmärrä. Se nimittäin lähettää viestin vastaanottajalle reaaliajassa, olipa lähettäjä kuinka kaukana maailmankaikkeudessa tahansa.
Olin kasvanut Maan avoimessa ja estottomassa yhteiskunnassa, ja siksi en ikinä kykenisi täysin oppimaan etikettiä ja karhidelaisten niin suuresti arvostamaa tunteiden hallintaa. (s. 21)
Getheniläisten tekninen historia on yli 3000 vuotta vanha, siinä missä oman maailmamme teollinen vallankumous tapahtui vain parisen sataa vuotta sitten. Se ei kuitenkaan ole samassa suhteessa edistynyt, eikä Talvessa ole ollut minkäänlaista vallankumousta eikä sen puoleen sotiakaan. He ovat hioneet erilaiset lämmitysmenetelmät huippuunsa, mutta eivät juurikaan käytä teknologiaa itse, jotta heidän kykynsä sopeutua kylmään ilmastoon ei heikkenisi. Kulkuneuvoja on vain vähän, lähinnä vain muutamia autoja hallitsijan käytössä sekä rekkakaravaaneja muistuttavia, hitaasti eteneviä rahtimaalaivoja maan etäisimpiin kolkkiin. Ihmiset ovat tottuneet liikkumaan paikasta toiseen kävellen, lentämistä ei tunneta ollenkaan, sillä Talven faunassa ei ole yhtään lentävää eläintä.
Minun tehtäväni täällä on varsinaisesti saada selville, oletteko te halukkaita olemaan yhteydessä muuhun ihmiskuntaan. (s. 139)
Le Guin on luonut maailmalle kokonaan oman ajanlaskun ja jokaisella päivämäärällä on nimi - 26 päiväisen kuukauden loppu puolen päivät on nimetty vastakohtina alkukuun päiville. Teoksen lopussa on muutaman sivun mittainen, tietokirjamainen selite kuinka ajanlasku eroaa omastamme. Le Guin myös luonut getheniläisiä kieliä. Noita vieraita sanoja viljellään tekstissä paljon ja aluksi niitä ei selitetä, vaan merkitys paljastuu pikkuhiljaa. Esimerkiksi shifgrethor oli vaikea konsepti. Se liittyy arvovaltaan ja asemaan, ja lähimpänä verrokkina voisi olla japanilainen kunnioittava puhetapa, jossa otetaan huomioon puhujan ikä ja asema verrattuna omaan.
Ihminen oppii arvostamaan kuumaa olutta planeetalla missä yksi tavallisimpia pöytäkaluja on pieni apuväline jolla rikotaan siemausten välillä juoman pinnalle muodostunut jääriite. (s. 15)
Estraven viljelee paljon paikallisia sananlaskuja, joista monet sopisivat suomalaisillekin: "Paljon lunta yhdestä ainoasta pilvestä, ja kinos sen kuin kasvaa", "eivät jäätikötkään jäätyneet yhdessä yössä", "ihmisen on luotava oma varjonsa", "mutta voimmehan me silti vetää rekeä yhdessä vaikka emme olekaan kemmeryksiä", "meidän on valitettavasti kuljettava eteenpäin ja sotkettava tuore lumi", "vaarasta kunnia kasvaa", "tietämättömyyden lumi pysyy edelleen tallaamattomana" ja "joskus on pakko liikkua päinvastaiseen suuntaan kuin pyörä pyörii".
Karhidessa -- on omien laskujeni mukaan kuusikymmentäkaksi lumen eri lajeja, olotiloja, ikää ja ominaisuuksia kuvaavaa sanaa - sataneen lumen nimittäin. Lumisateen eri lajeille on vielä omat nimityksensä, samoin jäälle, lisäksi on pari-kolmekymmentä sanaa jotka kuvaavat lämpötilan vaihtelun rajoja, tuulen voimaa ja sateen laatua, kaikkea samalla kertaa. (s. 168-169)
Ihmettelin suuresti paria kohtaa, ensimmäisenä väitös, että englanninkielessä käytetään maskuliinista pronominia esimerkiksi puhuttaessa yliluonnollisesta jumalolennosta, koska se on epämääräisempi ja vähemmän tarkka kuin neutri tai feminiini. Haluaisin nähdä lisää perusteluita tälle. Toisessa todetaan, että Talvi-planeetalla ihmisiä kunnioitetaan ja arvostellaan sukupuolen sijaan pelkästään ihmisenä ja tätä muualta tulevat pitävät kammottavana kokemuksena. Miksi se olisi epämiellyttävää? Itse en ainakaan tietoisesti arvostele ihmistä hänen sukupuolensa takia huonommaksi tai paremmaksi kuin jotain toista. Enemmän merkitsee kunkin ihmisen persoona, mitä hän tekee ja kemia, joka hänen kanssaan syntyy tai ei.
Kysyin häneltä kerran montako lasta hänellä oli. Hän meni happamen näköiseksi. Hän ei ollut koskaan synnyttänyt ainoatakaan; sitä vastoin hän oli siittänyt neljä. Se oli yksi niitä pikku järkytyksiä joita jouduin jatkuvasti kokemaan. (s. 52)
Estraven kysyy Genly Ailta, kuinka hänen rotunsa toinen sukupuoli eroaa hänen omastaan. Lähettilään sanojen mukaan ihmiselämässä merkittävintä on, syntyykö mieheksi vai naiseksi, koska yhteiskunnassa se määrää lähes kaiken, kuten toiveet, elämänkatsomuksen, etiikan, käytöstavat ja sanavaraston. Ja koska näiden tehtävänä on synnyttää ja hoitaa lapset. Estraven kummaksuu tätä ja kysyy, ovatko naiset siis henkisesti alempiarvoisia. Tähän Genly Ai ei osaa vastata, mutta toteaa, ettei naisten keskuudesta nouse kovin usein matemaatikkoja, säveltäjiä, keksijöitä tai abstrakteja ajattelijoita, mutta tätä ei tulisi ajatella johtuvan siitä, että naiset olisivat typeriä. *feministinen yskähdys*
Ylettömän pitkään jatkuva kemmerjakso ja pysyvä hormonitasapainon häiriö joko mies- tai naispuoliseen suuntaan aiheuttavat tilan jota he sanovat harhaviettisyydeksi; se ei ole harvinaista: kolme tai neljä prosenttia aikuisista lienee fysiologisesti kieroutuneita tai epänormaaleja - eli meidän mittapuumme mukaan normaaleja. (s. 67)
Eniten kuitenkin ärsytti Genly Ain suhtautumineen Talven asukkaisiin. Hän yrittää pakottaa jokaiselle sukupuolen ja pitää etenkin naismaisiksi kokemiaan ihmisiä epäilyttävin, kieroina, hän ajattelee ettei heidän kanssaan pysty ystävystymään, koska "nämä vaihdokkaat ihmissuvun kehdossa eivät olleet minun lihaani". Genly Ai halveksii usein Estravenia, joka hänestä "muistutti rakenteeltaan enemmän naista kuin miestä, enemmän rasvaa kuin lihaksia" ja vertaa tätä muuliin ja itseään oriin. Kuitenkin lopussa, kun planeetalle laskeutuu lisää Ekumeenin lähettämiä ihmisiä, pitää Genly Ai heitä oudon näköisinä ja Talven asukkaita normaaleina. Tämä on yksi teoksen hienoimpia kohtia.
Ja sitten näin uudelleen ja lopullisesti sen mitä olin aina pelännyt nähdä hänessä ja yrittänyt olla näkemättä: että hän oli nainen ja mies samalla kertaa. -- nyt saatoin vihdoin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän oli. Siihen saakka olin torjunut hänet, kieltänyt häneltä hänen oman todellisuuensa. (s. 246)
Tämä ei ollut helppo teos lukea, mieleen palasi lukion kakkosen keväällä aloittamani ja kolmosen syksyllä päättämäni luku-urakka, J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia useammallakin kuin yhdellä tavalla.. Kirjan juoneen oli vaikeaa päästä sisälle. Vasta puolivälin jälkeen upposin maailmaan, kun Genly Ai ja Estraven vaeltavat jäätikön halki. Tarina ei ole juonivetoinen vaan sen fokuksena on vieraan kansan kohtaamisen kuvaaminen antropologisesti.
Välillä tuli olo, että luen jotakin oikeaa matkakertomusta, en tieteisfiktiota. Jos teokseen suhtautuu jo alusta alkaen näin, siitä saanee enemmän irti kuin odottamalla seikkailua, rakkautta ja odottamattomia käänteitä - vaikka ei teos ole kokonaan vailla näitäkään ominaisuuksia. Lukupiirissä shippasimme Genly Aita ja Estravenia, sillä teoksen loppupuolella oli yksi tilanne, joka olisi voinut mennä moneen suuntaan. Eniten pidin teoksen kansantaruosioista, kuten kuinka Talvi-planeetan ihmiset luotiin.
Maailmassa oli tärkeämpiäkin asioita kuin mukavuus, ellei sitten sattunut olemaan vanha eukko tai kissa. (s. 55)
Yle on tehnyt vuonna 1993 teoksen pohjalta on tehty myös kuunnelman, joka löytyy täältä.
Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:
1. William Golding: Kärpästen herra (3,5/5)
2. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (4/5)
3. George Orwell: Vuonna 1984 (3,5/5)
4. C.S. Lewis: Velho ja leijona (3/5)
5. Tove Jansson: Näkymätön lapsi (3,5/5)
6. Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu (3/5)
Arvosana:
Takakannesta:
Sci-fi on lyhenne termistä science fiction, "tieteiskirjallisuus". Sci-fi kirjoissa tunkeudutaan tiedon tuolle puolen, jännittävään ja salaperäiseen tuntemattomaan - mahdollisuuksien rajoille.
Maan lähettilään matka Talvi-planeetalle, kaksineuvoisten ihmisolentojen maailmaan. Ursula LeGuin teos on viime aikojen merkittävin tieteisromaani, joka saamana vuonna voitti Hugo Awardin ja Nebula Awardin, kaksi Amerikan arvostetuinta science fiction -pakintoa.
Suomentanut: Kalevi Nyytäjä, 302 sivua, WSOY 1976
Alkuperäinen nimi: The Left Hand of Darkness (1969)
Tästä klassikosta ovat kirjoittaneet myös: Taikakirjaimet, Booking it some more, Elämäni lukulista, Fiktiivinen maailma, Jokken kirjanurkka
Hainilainen sarja:
- Osattomien planeetta (1974/1979)
- Maailma, vihreä metsä (1974/1984)
- Rocannonin maailma (1966/2010)
- Maanpakolaisten planeetta (1966/2011)
- Harhakaupunki (1967/2012)
- Pimeyden vasen käsi (1969/1976)
- Kahdesti haarautuva puu (2000/2009)
Samankaltaista luettavaa: Sylvia Louise Engdahl: Lumotar, Joanna Russ: Naisten planeetta, Sheri S. Tepper: Portti naisten maailmaan, Octavia E. Butler: Aamunkoitto
