Lukupiirissä | David Safier: Huono karma

"Päivä jolloin kuolin, ei ollut järin hauska. 

Eikä se johtunut pelkästään omasta kuolemastani. 

Itseasiassa kuolema oli vasta kuudenneksi kurjin."

 

   

Kesäkuun lukukirjasta lukupiirimme blogissa

 

Kesän kunniaksi ehdotin lukupiirillemme saksalaisen käsikirjoittajan, David Safierin ripauksella spefiä maustettua chick lit -teosta, Huono karma, joka on päähenkilön kuolemasta (tai siis kuolemista) huolimatta kevyt lukuromaani. Luin kirjan jo junassa, nokka kohti Kuopiota ja äitiäni 5.6. Nopeasti rullaava teos eteni kuin huomaamatta matkalla. Perusasetelma vaikutti herkulliselta, mutta suuria tunteita teos ei kuitenkaan onnistunut herättämään.

 

Teoksen päähenkilönä seurataan 32-vuotiasta Kim Langea, Saksan tärkeimmän poliittisen talk shown juontajaa. Hänellä on viisivuotias tytär Lilly ja aviomies Alex, joka on "aivan kuin Brad Pitt nuorempana, mutta ilman makuukamarikatsetta". Kimillä on siis kaikki, mitä yleensä (etenkin chick litin) naiset haluavat: hyvä työ, rakastava mies, ihana koti ja lapsi. Työ on kuitenkin mennyt perheen edelle - tilanne, josta Alexkin mainitsee: "Sinulla ei ole koskaan aikaa tytölle." (s. 12).

   

Kim pettää miestään sarjahurmaaja-Danielin kanssa, kunnes karma heittää kapuloita rattaisiin. Kimin elämä ihmisenä päättyy yhteentörmäykseen avaruusromun kanssa ja hän herää uudelleen henkiin, muurahaisena.

 

Kun herää ykskaks muurahaisen ruumiissa, ei voi reagoida kuin yhdellä tavalla: asiaa ei usko todeksi. (s. 37)

Oletetaan, että minä uskon koko jutun, vaikken tietysti uskokaan, koska se on niin järjetön, ettei sitä mitenkään voi uskoa, ja siksi ei todellakaan usko sitä. (s. 41)

  

Muurahaisena Kim tapaa Casanovan, joka on viettänyt useamman (sadan) muurahaisenelämän, saavuttamatta nirvanaa. Jälleensyntymien kehästä nimittäin pääsee vasta, kun on kerännyt riittävästi hyvää karmaa elämänaikaisten huonojen tekojen tasapainottamiseksi. Yhdessä kaksikko seikkailee jälleensyntymästä toiseen. Ilman Casanovaa, olisi teos varmaan jäänyt kesken. Jäin vain miettimään, että oliko Kim todella niin huono ihminen, että ansaitsi syntyä muurahaiseksi? Hän itse esimerkiksi pohtii, millaista olisi nähdä vaikkapa Hitler muurahaisena.

 

Teoksen keskivaihe on kaikkein parasta antia, etenkin uudelleensyntymiseen tutustuminen. Karma antaa vihjeen kohti buddhalaisuutta ja itse Buddha isolla b:llä on myös merkittävässä osassa tarinaa. Kimille selitetään, että jokainen ihminen kohtaa jonkun kuollessaan, esimerkiksi kristityt kohtaavat Jeesuksen. Buddha ilmestyy niin häneen uskoville kuin myös mihinkään korkeampaan voimaan uskomattomille, sillä buddhalaisuus sallii toisinajattelijatkin. 

 

Teoksen loppua vaivaa paha laahaaminen pakkomielteisen kehäajattelun kanssa. Vaikka Kim on kuollut, hän rakastaa edelleen Alexia ja Lillyä ja tahtoo kaikin voimin heidän luokseen. Tämä voi olla varsin hankalaa, jos syntyy esimerkiksi marsuna. Etenkin hänen viimeinen jälleensyntymänsä jättää pahan maun suuhun.

 

Huonon karman kanssa ajattelin, että nyt, tässä on kirja, jossa EI ole dystopiaa (esim. Vaarallisessa juhannuksessa oli tsunami ja maailmalopun fiilis). But there is no escape! "Ajoimme läpi sateisen Köln-Ossendorfin teollisuusalueen, joka muistutti ydänsodan jälkeistä lopun ajan maailmaa --" (s. 26). Okei, eihän tuo siis ole kovinkaan paljon, mutta hihittelin sille junassa, kanssamatkustajien kummastukseksi.

  

Yleiseksi tunnelmaksi jäi typertymys. Miten teos, jossa on näin mielenkiintoinen pohjaidea, voi olla näin kliseinen ja suoraan sanottuna kökkö loppu. Myös liiallinen hollywoodismi saksalaisessa romaanissa ärsytti minua. Voin silti suositella teosta, tästä puolesta huolimatta. Pikkuvikoihin tarttumatta kirja on varsin tyypillinen genrensä edustaja ja jos Bridget Jonesit tai vaikkapa Jane Greenen teokset ovat maistuneet, voi oikea lukija tästä ehkä löytää jotain samaa. Erona edellisiin toki on se seikka, että harvinaisesti tälle genrelle, kirjailija onkin mies!

  

Arvosana:

 
Takakannesta:

Kolmekymppisellä Kim Langella menee lujaa: hänellä on rakastava aviomies (jota hän pettää), ihana tytär (jolle hänellä ei ole aikaa) ja loistokas ura televisiossa (ja alaisia joille kiukutella). Hänelle myönnetään Saksan tv-alan merkittävin palkinto, ja kaikki tuntuu menevän putkeen. Mutta silloin kohtalo puuttuu peliin. Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi. Hän saa kuulla keränneensä roppakaupalla huonoa karmaa, ja nyt hänen on aloitettava hyvän karman hankkiminen muurahaisen ruumiissa. Elämä muurahaiskeossa ei juuri sytytä Kimiä, mutta vastaan pullikoimisesta ei ole apua. Pian hän tapaa kohtalotoverin, kuuluisan Casanovan, ja kun nämä kaksi syntisäkkiä yhdistävät voimansa, alkaa hervottoman hauska seikkailu, jossa päähenkilöt syntyvät milloin koiran, milloin marsun ruumiiseen.

 
Asiasanat: chick lit, komedia, buddhalaisuus: karma, jälleensyntyminen
  

Samantyylisiä kirjoja: Cecelia Ahern: Tapaaminen Elämän kanssa, Jane Green: Avioliittoahdistus, Helen Fielding: Bridget Jones - elämäni sinkkuna  

 
Suomentanut: Tiina Hakala, 279 sivua, Bazar 2012 (2. painos)

    

Alkuperäinen nimi: Mieses Karma (2007)

   

Muita kokemuksia kirjasta mm. täällä: Risingshadow, Le Masque Rouge, Luettuja maailmoja, Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Notko, se lukeva peikko

Kass Morgan: The 100

"Maybe, here in the ruins of the old world, they could start something new."

   
Tunnelmamusiikkia: Imagine Dragons: Radioactive

Ja-hans... Olisikohan taas aika polkaista bloggaaminen käyntiin, reilun kuukauden tauon jälkeen. Bloggaamattomien pinossa odotteleekin jo muutama teos. Aloitetaan vaikka viimeisimmästä lukemastani teoksesta, ensimmäisestä kannesta kanteen lukemastani englanninkielisestä. Aikaisemmat yritelmät ovat kuivuneet kasaan, usein johtuen pakollisuudesta, sillä ne ovat yleensä liittyneet opintoihin.

  

Kass Morganin nuorten dystopiaromaaniin perustuvasta tv-sarjasta olen kirjoittanut täällä.

Tv-sarjan innoittamana tein kirjastoon hankintapyynnön tästä teoksesta ja sainkin sen alle kuukaudessa lainaan. Lukeminen venähtikin sitten pidemmäksi ajaksi, kiitos sukulaisten luona lomailun ja kaksien konfirmaatiojuhlien. 

  

Teoksen maailma on kiehtova: ydisodan jälkeen ihmiskunta pelastautuu avaruuteen, monikansallisilla voimavaroilla rakennetulle avaruusasemalle. Kaikki ei kuitenkaan suju täydellisesti, vaan aseman resurssien kuluessa loppuun, on uuden yhteiskunnan täytynyt muodostaa tiukkoja normeja, joilla kansalaisten käyttäytymistä säädellään, käytössä on mm. tiukka yhden lapsen politiikka, sekin on mahdollista vain valituille. Pienistäkin rikkeistä rangaistaan: aikuiset tuomitaan kuolemaan ilmalukossa, nuoret vangitaan tuomittavaksi 18-vuotissyntymäpäivänään. (Ilmalukkokarkoittamista jäin ihmettelemään. Eikö ruumiit olisi hyvä kierrättää, vähän niin kuin Hugh Howeyn romaanissa Siilo tehtiin?)

  

We're all criminals here. (s. 110)
 

Se, kuinka kaukana tulevaisuudessa ollaan, riippuu siitä, puhutaanko kirjasta vaiko tv-sarjasta, joiden kertomissa versiossa on paljon eroja. Kirjassa ihmiset ovat eläneet asemalla 300 vuotta, tv-sarjassa ei edes sataa vuotta. Teknologia on edennyt huomattavasti ja ihmiset lukevat tiedotuksia silmän päälle laitettavalta näytöltä, vähän samaan tapaan kuin virtuaalimaailma teknologia toimi Veronica Rossin teoksissa.

  

Kerronta etenee neljän nuoren näkökulmista. Kahden tytön (Clarke ja Glass), sekä kahden pojan (Bellamy ja Wells). Hahmojen kautta lukija pääsee tutustumaan tarkasti arvohierarkiassa ennalta määriteltyyn maailmaan, jossa ihmisillä on suuret ennakkokäsitykset toisistaan. Ylempi luokka asuu Phoenix-nimisessä osassa asemaa, alemmalla portaalla olevat ihmiset asuttavat Arcadiaa ja Waldenia. Takaumat (jotka on kirjoitettu erilaisella fontilla) tuovat lisää historiaa hahmoille, joista eniten samaistuin Clarkeen. Eräs hahmo kertoo hänestä mm. seuraavaa:

He loved that she didn't spend hours stressing over her appearance, like most girls on Phoenix. (s. 178)

  

Nuortenkirjalle luonteenomaisesti, mukaan on keitetty paljon dramaattisia ihmissuhdekäänteitä. Mukana on useampiakin kolmoisdraamoja. 

     

Finally, he set her down gently on the ground. But he didn't loosen his hold. Instead, he pulled her even closer, and before Clarke had time to catch her breath, his lips were on hers.
--
Clarke felt like she was melting into his arms, losing herself in the kiss.

He tasted like joy, and joy tasted better on Earth. (s. 161)

 

Teoksen alussa kerrotaan, että sata alaikäistä nuorta on päätetty lähettää Maahan kokeeksi. Nuorten ranteisiin kiinitetään lähetin, joka mittaa mm. radioaktiivisuuden tasoa ja sen fysiologisia vaikutuksia, jotta nähdään voiko ihmiskunta viimein palata kotiin. Tässä siis syy kirjan nimelle ja tähän asti molemmissa versiossa tarina on päällisin piirtein yhtenevä.

Bellamy stepped over the tree line, feeling his body relax slightly as the shadows washed over him. Over the past few weeks, he'd discover that he enjoyed the company of trees more then people. (s. 225-226)

  

Eroja alkaa kuitenkin syntyä hyvin nopeasti. Kaikki hahmot eivät ole samoja molemmissa versiossa ja jos yhteneväisyyksiä löytyykin, on hahmojen henkilöhistorioissa suuriakin eroja. Jos siis on tottunut tv-sarjan kertomaan versioon, on vertailua alkuperäisteokseen mahdotonta välttää. Esimerkiksi tv-sarjan suosikkihahmoni Finn ei ilmeisesti kuulu kirjan henkilökaartiin. Toisaalta kirjan kertoma aikaväli on lyhyempi kuin sarjan, eli odotan jatko-osan Day 21 kertovan lisää. The 100 päättyy juuri, kun kerrontaan tulee mielenkiintoisia käänteitä. En tykkää tällaisista cliffhangereista! Nyt on kai pakko lukea se jatko-osakin.

The hundred might have been the first humans to set foot on the planet in three centuries, but they weren't alone.

Some people had never left. (s. 323)

  

Harvinaisesti, tällä kertaa vertailussa voittaa tv-sarjaversio. Kirja tosin auttoi minua ymmärtämään erään erikoisen piirteen: haudoilla käyvien ihmisten kuolleille läheisilleen osoittamat sanat. Teoksessa eräs henkilö pohtii tätä asetelmaa ja toteaa, että kuolleille on helpompaa kertoa asoita, joita ei eläville tahdo paljastaa.
   

Morganin käyttämä kieli oli yllättävän helppolukuista, vaikka välillä piti tarkistaa joitakin outoja sanoja sanakirjasta. Sen puolesta voin siis suositella teosta myös niillekin lukijoille, jotka vierastavat toisella kielellä lukemista. Jos puolestaan tahtoo välttää kliseen siitä, kuinka tyyppi, joka ensimmäistä kertaa elämässään käyttää jousta ja nuolta pystyy silti kaatamaan aikuisen peuran, on tämä kirja ehkä parempi jättää lukematta. Muutoin teos on nuortendystopioiden joukossa kiinnostava, teoksen alkuasetelmaa ei kovin usein näe.

 

Arvosana:

 
Asiasanat: nuorten kirjallisuus, dystopia, avaruus, tuhon jälkeinen maailma: ydinsota
 
323 sivua, Alloy Entertainmet / Hodder 2013
 

Samantyylisiä kirjoja: Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, 

    

Kirjasta lisää mm. täällä: Tarinoiden syvyydet,