tiistai 31. toukokuuta 2016

TTT: Kesän lukulistan 10 odotetuinta

Ennen toukokuun lukukokemusten yhteenvetoa ajattelin kirjoittaa lyhyesti kesän lukusuunnitelmista myös blogini lukijoiden nähtäväksi. Joukkoon mahtuu niin klassikoita, uutuuksia kuin dekkarikin, unohtamatta suosikkigenreäni dystopiaa. Millaisia suunnitelmia teillä on kesän kirjojen suhteen?
  
  1. Alan Bennett: Epätavallinen lukija - Luettu 15.7.
  2. Enid Blyton: Viisikko aarresaarella 
  3. Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä - Luettu 19.6.
  4. Kiera Cass: Valinta 
  5. Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä
  6. Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki  
  7. George Orwell: Vuonna 1984 (klassikkohaaste 31.7.) - Luettu 31.7.
  8. Elina Pitkäkangas: Kuura 
  9. Veronica Roth: Neljä
  10. Jennifer Worth: Hakekaa kätilö 2 - Tehtaan varjossa - Luettu 20.7.
Lisäksi nämä lukupiirikirjat kuuluvat kesän kirjakattaukseeni:

Kesäkuu: F. H. Burnett: Salainen puutarha  - Luettu 25.6.
Heinäkuu: J.D Sallinger: Sieppari Ruispellossa - Luettu 5.8.
Elokuu: David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista - Luettu 6.9.

torstai 26. toukokuuta 2016

Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta

"Paikka muistuttaa puistoa. Näen lehtipuita, pensaita, suihkulähteitä ja kivettyjä polkuja. Penkeillä ja puiden alla istuu tai makailee ihmisiä. Heitä on kaikenikäisiä ja kaikista maailmakolkista. Ihmiset istuskelevat pareittain tai isoissa ryhmissä, jotkut harvat ovat yksikseen."

   
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
  
Marja-Leena Tiaisen romaanin Viestejä Koomasta päähenkilönä on yläkoululainen Silva Marras, joka on tehnyt virheitä, kuten juonut siideriä alaikäisenä ja varastanut kaupasta. Vaikka Silvan vanhemmat ovatkin eronneet, tekojen taustalla vaikuttaa enemmän kavereiden joukkopaine, joka eskaloituu pisteeseen, jossa Silva hyppää sillalta veteen loukkaantuen vakavasti. 
  
Tyttö päätyy Koomaan, elämän ja kuoleman välitilaan, missä hän tapaa ihmisiä eri puolilta maailmaa. Joukossa on myös muutama suomalainen nuori, jotka ovat vaarassa kuolla, mutta osa heistä pääsee takaisin elämään. Tämä kokemus muuttaa Silvan elämänkatsomuksen. Vanhat ystävät alkavat näyttää uudessa valossa vähemmän aidoilta ja etäisiltä. Aikaisemmin Silva haukkui muiden mukana luokallaan olevaa Inkeriä, joka osoittautuukin luoton arvoiseksi ystäväksi. Kunhan Silva on ensin välittänyt tälle Koomassa saamansa viestin. 
  
Inkeri ei kuitenkaan ole ainoa, jolle Silvalla on viesti kerrottavanaan. Suuren osan teoksesta viekin osuus, jossa Silva selvittää kenelle ja kuinka hän voisi välittää eteenpäin Koomassa kuulemansa, hieman vaikeaselkoisetkin tiedot. Lyhyeen teokseen mahtuu mukaan myös kouluarkea, kahden kodin välillä matkustamista sekä uusi ihastus.
  
Harmillisesti Viestejä Koomasta jää hieman laihaksi. Idea välitilasta on herkullinen, mutta lukija, joka toivoo aihetta syvemmin ja vakavammin käsittelevää otetta ei välttämättä saa vastinetta aivan kaikille odotuksilleen. Teos soveltuukin parhaiten 13-15-vuotiaille nuorille, jotka eivät ole lukeneet samaa teemaa käsitteleviä teoksia aikaisemmin. Koomassa vietetystä ajasta kertova osio on kirjoitettu muusta teoksesta poikkeavalla fontilla ja se erottuu joukosta myös mustareunaisilla sivupapereillaan.
  
Viestejä Koomasta vertautuu suomalaisen nuortenkirjallisuuden kenttällä esimerkiksi syksyllä 2015 ilmestyneisiin Elena Madyn Vaihdokkaaseen ja Satu Mattila-Laineen Parantolaan, mutta erityisesti välitilaan sijoittuvia kertomuksia täytyy hakea enemmän kansainvälisistä romaaneista. Myös Finlandia-palkittu Laura Lindstedtin Oneiron tapahtuu pääosin välitilassa. 
  
Tiaisen luoma Silva on hahmona parhaimmillaan jopa erittäin uskottava, mutta välillä herää kysymys, kuinka hyvin kirjoittaja tuntee nykynuorten elämää, vaikka teoksesta löytyvätkin niin älypuhelimet kuin Instagram. Silvan kasvutarinalla on myös opettavainen pohjavire: älä taivu joukkopainostuksen alla, älä juo alkoholia kun ajat, ja ajatele tekojasi etukäteen, millaisia vaikutuksia niillä on itsellesi ja muille.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Ysiluokkaa edeltävänä kesänä Silvan elämä muuttuu, kun hänen yllytetään hyppäämään sillalta jokeen. Mutta miksi tyttö ei nousekaan heti pinnalle?
  
Silva havahtuu oudossa paikassa, Koomassa. Hän tutustuu siellä toisiin nuoriin, jotka ovat kaikki kuolemanvaarassa. Silva saa myös tehtäväkseen viedä viestejä eläville. Luokkatoveri Inkerille on sanottava: "Ota kivet pois taskuista". Muutkin viestit ovat tärkeitä, ja ne voivat mullistaa vastaanottajan elämän. Silvan mielessä herää toivo: ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on saatava perille.
  
Kun Silva herää sairaalassa hän on ymmällään. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta?
  
Hienosti rakennetun, vahvan tarina päähenkilöön ja hänen kehitykseensä on helppo samaistua.
   
Samantyylisiä kirjoja: Elena Mady: Vaihdokkas, Satu Mattila-Laine: Parantola, Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää, Laura Lindstedt: Oneiron

210 sivua. Tammi 2016
   
Silvan kasvutarina on luettu myös täällä: Dysphoria, Kirjakirppu, Lukutoukan kulttuuriblogi

tiistai 24. toukokuuta 2016

K. K. Alongi: Kevätuhrit

"Tästä alkaa meidän uusi elämä."
      
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Helmet-lukuhaasteesa: 37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
  
Kevätuhrit on K. K. Alongin apokalyptisen nuortenromaanisarjan ensimmäinen osa. Mitä tekisit, jos kaikki ympärilläsi yhtäkkiä kuolisivat? Tähän vastauksia etsivät teoksessa esitellyt eloonjääneet nuoret. Kuolemanaalto pyyhkäisee lähes koko ihmiskunnan maailmankartalta, tai ainakin Helsingistä, josta tarina alkaa. Ihmisten lisäksi aalto on vaikuttanut myös eläimiin. Sähköverkon kaaduttua ei ole mahdollisuutta selvittää muiden maiden tai edes toisten Suomen kaupunkien tilannetta.
  
Mitä jos kaikki ihmiset todella ovat kuolleet? Siis kaikki muut paitsi barbi ja hän itse. Hän ei osaa ajatella, millaista elämä tulee olemaan viikon päästä, jos tässä ovat heidän lähtökohtansa. Hän sulkee silmänsä. Mitä heille tapahtuisi? Tulisiko se, mikä tappoi kaikki muut ihmiset, takaisin ja tappaisi heidätkin? Ja mikä se edes oli? Hän ei muista mitään muuta kuin kirkkaan valon, ja sitten kaikki oli pimeää. (s. 36) 
 
Aluksi teoksessa seurataan kahden tytön, punkkari Jaden ja barbienukke Susetten ensimmäisiä tunteja tapahtuneen jälkeen. Kahdessa erilaisessa maailmassa eläneiden tyttöjen polut kohtaavat ja he yrittävät eroistaan huolimatta tulla toimeen selvitäkseen seuraavaan päivään. Tarinan edetessä heidän joukkoonsa liittyy myös muita selviytyjiä, mutta moniulotteinen Jade kasvaa nopeasti keskeiseksi hahmoksi. 
   
"Mitä jos koko Suomi on kuollut? Taikka koko maailma? Mitä jos pelastajia ei ole olemassakaan?" (s. 54)
  
Sarjan ensimmäinen teos kattaa ajallisesti ensimmäisen viikon post-apokalyptisessä henkiinjäämistaistelussa. Tähänkin ajanjaksoon mahtuu paljon miljöön muutoksia ja koetuksia sen myötä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina kehittyy tästä eteenpäin. Kuinka nuoret muodostavat uuden yhteiskuntajärjestyksen, josta sarjan ensimmäinen osa on paljastanut jo muutamia sävyjä. Mitä ryhmä joutuu tekemään taatakseen kaikille vettä, ruokaa, katon pään päälle ja turvan uhkia vastaan?
  
Kevätuhrit hyppää edelleen hyvin kulkevaan dystopiajunaan, mutta huolimatta herkullisesta asetelmasta, se ei kuitenkaan lunasta aivan kaikkia lupauksiaan. Alongin luoma kuolemanaalto on erittäin mielenkiintoinen idea, mutta jokin jää puuttumaan. Huolimatta ryhmän kohtaamista vastoinkäymisistä, kaikki tuntuu tapahtuvan aavistuksen liian helposti. Toivottavasti sarjan edetessä kerrotaan lisää maailmanlopun aiheuttajasta. 
    
"Mitä väliä sillä on, miksi kaikki tapahtui. Tärkeämpää on, miten me selviämme tästä eteenpäin." (s. 240) 
Susette nyökkää. "Tietenkin on väliä. Ei me jääty henkiin turhan takia. Tällä on joku tarkoitus." 
"Mikä muka?" 
"En mä vielä tiedä, mutta pakko on olla. Ehkä se, että me voidaan rakentaa uusi maailma." (s. 277)
  
Teoksen kirjoitustyyli on koukuttava houkutellen kokoamaan palapelin paloja nuorten menneisyydestä ja siitä, mitä on tapahtunut. Alongi on nerokkaasti jättänyt romantiikan sivuun, sen aika tulee myöhemmin, kun hahmot eivät ole enää välittömässä hengenvaarassa. Lukija tuskin voi välttyä ajattelemasta, miten itse selviytyisi maailmassa ilman sähköä, pikaruokaa tai lääkäreitä. Vaikka tekstiin on jäänyt muutamia epäjohdonmukaisuuksia, ne eivät vaikuta keskeiseen juoneen. 
  
Viittaminen tv-sarja Lostiin tuntuu nyt olevan markkinoinnissa paljon käytetty keino hankkia teokselle kiinnostusta, sillä myös Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogiaa verrattiin tuohon mysteerisarjaan. Teosta on vaikeaa olla vertaamatta Salla Simukan Jäljellä/Toisaalla -teospariin, Klaani -tv-sarjaan ja Brian K. Vaughanin Y: The Last Man -sarjakuvaan.
   
Kevätuhrit pyrkii selvästi olemaan houkutteleva maailmanmarkkinoitakin ajatelen, sillä hahmojen nimet ovat sopivan kansainvälisiä toimiakseen käännöksessäkin. Vastaavaa on nähty mm. Elena Madyn Vaihdokkaassa. Alongi ei ole unohtanut liittää mukaan hyvin suomalaisia tunnelmakuvia saunomisineen ja luonnonihmeineen. 

Saunalla on sellainen vaikutus, vaikka elämä saunan ulkopuolella olisi totaalisen palasina, saunassa rauha tavoittaa mielen ja keho rentoutuu. (s. 121)
  
Arvosana:   

Takakannesta:
Maailma muuttuu silmänräpäyksessä keskellä toukokuista aamupäivää. Uuden kotimaisen trillerisarjan avaus, piinaavan koukuttavaa jännitystä Lostin hengessä.
  
15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.
  
Samantyylisiä kirjoja:  Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla, Brian K. Vaughan: Y: The Last Man, Rick Yancey: 5. aalto
   
303 sivua, Otava 2016
   
Kuolemanaalto on pyyhkäissyt mm. täällä: IBBY Finland, Suomi lukee, Dysphoria, Luetaanko tämä?, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjan vuoksi

tiistai 17. toukokuuta 2016

TTT: Kymmenen uudelleen luettavaa käännöstä

Edellisellä kerralla listasin oman hyllyn kiinnostavimmat lukematomat kirjat, nyt vuorossa ovat omistamani käännösteokset, jotka haluaisin lukea uudelleen. Rajasin ulkopuolelle blogissani jo esitellyt teokset, suluissa suomennoksen ilmestymisvuosi.
  
   

  • F. H. Burnett: Salainen puutarha (Inga Mooren kuvittama painos, uudistettu suomennos 2008, 1. suomennos 1920)
  
Burnettin tyttökirjaklassikon luin ensimmäisen kerran ollessani kuudennella luokalla. Lainasin sen luokan kirjakaapista hiihtolomalukemiseksi, opettajan luvalla toki. Huomasin teoksesta ilmestyneen kuvitetun painoksen ja varasin sen kirjastoon uudelleenlukemista varten. Sattumalta löysin teoksen myös edullisesti omaan hyllyyn nostalgisella kannella varustettuna pokkaripainoksena SPR Kontin kirppikseltä noin viikko sitten. Taidan silti lukea tuon kuvitetun version, sillä selailtuani teosta, oli se hyvin viehättävä.

   
  
  • Bernard Beckett: Genesis (2009)
  • Sylvia Louise Engdahl: Lumotar (2003)
  • Robert Jarvis: Kuolontuoksu (2002)
  • Stephenie Meyer: Vieras (2009)
  • Susan Price: Sterkarmin poika (2001)

Lumotar, Kuolontuoksu ja Sterkarmin poika ovat lukioaikaisia suosikkejani, jotka tuli lukemisen jälkeen hankittua omaankin hyllyyn. Kirjatori oli tuolloin lempikauppani, enkä varmaan koskaan lähtenyt sieltä kotiin tyhjin käsin. Pricen teoksen muistelen lukeneeni jo uudelleenkin jossain vaiheessa. Liityin Goodreadsiin 2012 ja yllätyin löytäessäni tiedon, että teoksella on myös suomentamaton jatko-osaGenesiksen ja Vieraan luin muutettuani opiskelemaan tänne Ouluun, vain vähän ennen kuin aloitin blogini. Genesis löytyi Helsingin Akateemisen poistokorista uskomattoman halvalla ja hyvin siistissä kunnossa oleva Vieras kirpparilta.
  
  
  • Marianne Curley: Muinainen taika (2002)
  • Marianne Curley: Nimetyt (2004)
  • J.K. Rowling: Feeniksin kilta (2004)
  • Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho (2006)
  
Curley on yksi lukioaikaisia suosikkikirjailijoitani mm. Diana Wynne Jonesin, Christopher Paolinin ja Patricia C. Wreden lisäksi. Muinainen taika on kiehtova itsenäinen fantasia teos, jota olin etsinyt useamman vuoden ajan hyllyyni, kunnes eräs kirjabloggaajakollega möi sen minulle muutama vuosi sitten. Nimetyt puolestaan aloittaa trilogian, joka löytyy omasta hyllystä kokonaisuudessaan, sillä ostin sen Kirjatorilta melko pian viimeisen osan luettuani (vieläkin toteutumatonta) uusintakierrosta varten. 
  
Feeniksin killan ostin heti sen ilmestyttyä, mutta vertailin esin eri ostopaikkojen hintoja. Sisäkanteen olenkin kirjoittanut muutamia hintoja ylös. Sarjan aikaisemmat osat olin saanut lahjaksi kolmatta lukuunottmatta, jonka löysin aikoinaan MaxiKodintukun alelaarista. Okklumeus-haaste on oman suorittamiseni osalta nyt kaikkein vaikeimmassa vaiheessa, sillä olen lukenut Pottereiden osat 5-7 vain kerran (vrt. Liekehtivän pikarin olen lukenut varmaankin 10 kertaa). 
  
Kylmä iho tuli luettua vuoden mittaisen kirjastoharjoittelun aikana. En lukenut tuolloin paljoa aikuisten puolelta, mutta tämä kiinnitti huomioni, sillä se oli uutuusteoksena nostettu esille hyllyyn. Työharjoittelun aikana kirjallisuusmakuni ja tietämykseni kasvoi paljon ja hyvä niin. Kun teos asteli lähes ilmaisena vastaan kirpparilla, tiesin, että minun on saatava se omaksikin. Tarinassa on jotain samaan kuin Jeff VanderMeerin Eteläraja -trilogiassa.

torstai 12. toukokuuta 2016

Esittelyssä: Hanna Karlzon: Kesäyö - Unelmien värityskirja

   
Arvostelukappale
  
Hanna Karlzonin upeita kuvia on ilmestynyt jo useammankin värityskirjan verran. Readme.fi on julkaissut viime vuonna Mielenhallinta - Unelmien värityskirjan (Dagdrömmar) sekä Talviunelmia -värityskortit (Vinterdrömmar). Itse löysin hänen teoksensa vasta huomattuani, että Readme.fi on julkaisemassa hänen tuoreen värityskirjansa Sommarnatt suomenkielisenä versiona, Kesäyö - Unelmien värityskirja. Tästä tuli heti ensisilmäyksellä uusi suosikkini värityskirjojeni joukosta. Teosta onkin väritetty runsaasti ja ihailin mm. Instagrammissa ihmisten luovuutta Karlzonin kuvien äärellä.
    
Tätä kuvaa värittelin vappuna.
Karlzonin kuvien aiheet liittyvät vahvasti luontoon, mutta mukana on myös paljon naishahmoja. En ollut aikaisemmin värittänyt ihmisiä, mutta tykästyin heti näihin persoonallisiin hahmoihin, joilla on tatuointeja, lävistyksiä ja näyttäviä koruja. Kuvissa yhdistyvät luonnollisuus ja sadun maailma. Monissa kuvissa on esimerkiksi lintuja ja hyönteisiä, jotka näyttävät koruilta ja huomasinkin metallinhohtoisten kynieni kuluvan nopeasti näitä kuviä värittäessäni.  
 
Steampunk-kissanainen ja scarabee
Paperilaatu on ihana paksua, sileää ja kestävää. Käytin osassa kuvia puuvärien (ostin kirjaa varten Maped Color'Peps 36 kynän pakkauksen) lisäksi glitter geelikyniä, Stabilon ja Faber-Castellin tusseja, eikä muste näyttänyt imeytyvän paperin läpi ollenkaan. Kuvia teoksessa on molemmin puolin aukeamaa, minkä vuoksi laitoin väritettyjen kuvien päälle valkoisen paperiarkin estämään värin siirtymistä kuvasta toiseen. 

Pari keskeneräistä sinivihreää. Luonto on Karlzonin teoksissa suomalaiselle kovin tutun näköistä ja kaunista. 
Tässäkin värityskirjassa osa yksityiskohdista on niin pieniä, että niihin oli minun pakko käyttää tusseja puuvärien kanssa, jotta ne sain väritettyä siististi. Huomasin aloittaneeni värittämään montaa kuvaa yhtäaikaa, sillä Kesäyössä on niin ihania kuvia, että ei malta värittää yhtä kuvaa kokonaan ennen seuraavaan siirtymistä, Nopealla päässälaskulla väittäisin, että tässä on eniten minun silmääni miellyttäviä kuvia suhteessa sivujen määrään kuin missään aikaisemmassa värityskirjassani. Vaikka osa kuva-aiheista (etenkin kukat ja timantit) toistuvat teoksessa hieman eri tavoin piirrettynä, se ei haittaa, sillä sen verran kivaa näitä on värittää. En malta odottaa Karlzonin seuraavaa värityskirjaa Magisk gryning
 
  
Kiitos Hanna Karlzon kauniista kirjasta ja kiitos Readme.fi esittelykappaleesta!
  
Julkaisija: Readme.fi
  
Alkuperäisteos: Sommarnatt målarbok (2016)
  
Aikaisemmat värityskirjaesittelyt:

tiistai 10. toukokuuta 2016

Yöpöydän kirjat viisi vuotta + Arvonta!

10.5.2011 on päivä, jolloin Yöpöydän kirjat näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Olin lukenut jo jonkin aikaa kirjablogeja ennen kuin uskalsin laittaa pystyyn oman. Alla ensimmäiset blogiin kirjoittamani sanat:
   
Aloitin viimein pitkäaikaisen haaveen totetuttamisen: blogin, jossa voisin kirjoittaa lukemistani kirjoista. Käsityöblogiini olisi ollut liian sekavaa lisätä vielä tätä ominaisuutta. Samalla pääsen harjoittelemaan kirja-arviointien kirjoittamista. Kirjoitan nämä muistiinpanoiksi itselleni mutta myös teille, jotka tahdotte lukea erilaisia näkökulmia kirjoihin.
  
Joitain vanhoja postauksia on noloa lukea, mutta tyyli, jolla bloggaan edelleen on tunnistettavissa niistäkin, vaikka toivon, että uudemmissa bloggauksissa on huomattavissa kehittymistä. Blogi ei juurikaan ole muuttunut noista ajoista, vaikka toki pientä ulkonäön hiontaa on tapahtunut (mm. taustan väri oli ihan aluksi ruskea). Tuohon aikaan uusia kirjablogeja tuntui nousevan kuin sieniä sateella. Näitä neljä-viisi vuotta sitten perustettuja blogeja on edelleenkin paljon pystyssä, sen huomasin kevään monien blogisynttäreiden myötä. On uskomatonta, kuinka nopeasti aika on kulunut. Viime vuonna tosin unohdin juhlia blogisynttäreitä (vaikka minulla oli lappu seinällä!), mutta tänä vuonna ajattelin ilahduttaa lukijoitani kirja-arvonnalla.

Sitä ennen kuitenkin vähän tilastoja. Olen julkaissut blogissa viiden vuoden aikana 581 postausta. Kirjoja olen lukenut blogin aikana ainakin 309, kaikista tosin en ole blogannut. Olen myös kirjoittanut muutamista lasten kuvakirjoista, joita en ollut tuolle listalle ottanut mukaan. Luetuimmat kolme bloggausta ovat Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut (27.9.2012, 3701 katselua), Albert Camus: Sivullinen (27.1.2013, 2484 katselua) ja Molière: Saituri (2.6.2014, 2208 katselua). Klikkausten määrä näissä selittynee kouluissa luettujen klassikoiden kautta.

Tässä vielä aakkosjärjestyksessä Top 10 parhaat blogatut kirjat koko ajalta, vaikka lista painottuikin hieman vuoden sisällä luetuihin teoksiiin:

  1. Ann Aguirre: Enclave
  2. Claudia Gray: A Thousand Pieces of You
  3. Hugh Howey: Siilo
  4. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
  5. L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
  6. Jaakko Markus Seppälä: Lemen
  7. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
  8. Andy Weir: Yksin Marsissa
  9. Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
  10. Markus Zuzak: Kirjavaras
   
Arvon kolme voittajaa. Kommentoimalla saa yhden arvan ja kaikki blogini lukijaksi itsensä klikanneet saavat lisäarvan. Voit osallistua kummankin palkinnon arvontaan. Laitan postauksen kommentteihin eri vaihtoehdot, joihin vastaamalla ilmoittautuu arvontaan. Jätäthän sähköpostisi, jos sitä ei blogistasi löydy. Anonyymit eivät tällä kertaa voi osallistua arvontaan. Arvonta on avoinna viikon, eli osallistua ehtii 16.5. asti. Voittajat arvotaan ja ilmoitetaan blogissa 17.5. ja lähetän heille myös henkilökohtaisen viestin. 
   
Pohjolan myyteistä värittämäni Lautturi
1. palkinto: Meri Mortin värityskirja Pohjolan myytit (värittämätön)
   
Värityskirjan tarkempi esittely löytyy blogistani täältä. Teoksessa on 30 isoa kuvaa, joiden kuva-aiheet vaihtelevat mytologisista hahmoista eläinmaailmaan ja abstrakteihin mandaloihin.
  
  
2. ja 3. palkinto: Vapaavalintainen teos 
(kommentissa voi mainita kiinnostavimman teoksen)

  • Juha-Pekka Koskinen & Miranda Mort: Gabriel Hullo ja hirveä Hekla (Haamu-kustannus 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale)
  • Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja verraton vaari (Karisto 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale, bloggaus tulossa)
  • Alice Pantermüller & Daniela Kohl: Lotta levoton ja suuri kanikaaos (Lasten Keskus 2015, kertaalleen luettu arvostelukappale)
  • Siri Kolu: Tervemenoa Taika Taksinen (Otava 2015, kertaalleen luettu arvostelukappale)
  • Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus 2015, kertaalleen luettu arvostelukappale)
  • Mila Teräs: Noitapeili (Otava 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale)
  • Dan Smith: Big Game (WSOY 2015, lukematon kappale, nimmaroitu)
  • John Green: Looking for Alaska (2013, kirpparilta, siisti pokkari)
  • Anu Holopainen: Varjoja (Karisto 2011, lukematon kappale, bloggaus teoksesta täällä)
  • Takashi Hiraide: Kissavieras (Kustantamo S&S 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale)
  • Erik Axl Sund: Varistyttö (Otava 2014, lukematon ennakkokappale)
  • Hanna-Riikka Kuisma: Valkoinen valo (Like 2013, bloggarivaihdossa saatu)
  • Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa (Gummerus 2014, lukematon ennakkokappale)

Arvonta on päättynyt. Värityskirjan voitti Cats, books & me -blogin Kirsi. Vapaavalintaiset kirjat menevät Hurja hassu lukija -blogin Jassulle ja Vinopino kirjoja -blogin Lotalle. Onnea voittajille ja suuri kiitos kaikille onnittelijoille ja arvontaan osallistuneille. ♥ 

lauantai 7. toukokuuta 2016

Lastenkirjalauantai: Ella Brigatti: Sängynaluskansa Meksikossa

"Ilo pitkästä ilosta!"
   
  
Arvostelukappale
Helmet -lukuhaaste 18. Lastenkirja
  
21.3.2015 ilmestyi ensimmäinen Lastenkirjalauantai-tunnisteen alle merkitty postaus blogissani. Tuossa postauksessa esittelin Ella Brigattin Sängynaluskansa-sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Suuri kiitos postaussarjan syntymisestä kuuluukin kirjailijalle, joka kysyi tuolloin halukkuuttani lukea hänen lastenkirjojaan. ja mielellänihän minä tutustuin sängyn alla eläviin vihreisiin ja söpöihin vilkkuihin. 
  
Sängynaluskansan ensimmäinen painos on vuodelta 1999 ja Kulttuurikioski julkaisi sen uudella kannella vuonna 2014. Viime vuonna sarja sai jatko-osan, Sängynaluskansa - Karnevaalit. Ilahduin saadessani kirjailijalta vähän aikaa sitten viestin, että sarjan kolmas osa Sängynaluskansa Meksikossa ilmestyy 26.4. Pääsin siis lukemaan kolmannen vilkuista kertovan kirjan ihan tuoreeltaan. 
  
    
Sängynaluskansa Meksikossa nousi suosikikseni koko sarjasta. Tässä on vahvaa värien käyttöä ja liikettä, kuten aikaisemmissakin osissa, mutta sen lisäksi sain ihastella kauniita Väli-Amerikan eläimiä (kilpikonnia, merihevosia, tukaaneja, jaguaareja...) ja maya-kulttuurin esittelyä pyramidista löytyvien hieroglyfien muodossa. 
  
Vilkut joutuvat elämänsä seikkailuun rotan selässä. On vuosi 1492 ja Kolumbus on purjehtimassa Intiaan. Tosin, kuten tiedämme, hän löysikin Amerikan. Vilkut joutuvat salamatkustajiksi yhteen hänen laivoistaan, kunnes se haaksirikkoutuu Haitin rannikolla ja vilkut päätyvät veteen. Siellä he tapaavat ystävällisen kilpikonnan, joka vie heidät Meksikoon. Vilkut tapaavat meksikolaisia sukulaisiaan ja saavat tietää sukunsa pitkistä juurista. 
  
- Menneisyydessämme on suuri aukko, sillä kukaan ei tiedä, mistä me aikoinaan tulimme, Virtanen totesi. - Nyt on selvää, että historiamme kätkeytyy tänne tutkimattomaan viidakkoon.
  
Brigatti heittelee tekstin sekaan melko vaikeitakin käsitteitä, jotka saattavat osalle tarinan kuuntelijoista olla liian vaikeita, mutta myös herättää joidenkin lasten kiinnostuksen tutkia näitä asioita ja ilmiöitä lisää. Puhutaan mm. geeneistä, biologisesta luokittelusta, huonon ruokavalion tiputtamista hampaista ja kolibrin päässä olevasta magneettisesta mineraalisirusta. 
  
Naurahdin ääneen, kun mayojen johtaja astuu esiin. Hänen nimensä on nimittäin mayakuningatar Vilkkumaa. (Taitelija-kaimaa kiitettiin lopussa nimen lainaamisesta.) Kaikkien vilkkujen nimi alkaa V-kirjaimella, ja vilkujen moninaiseen joukkoon kuuluvat niin ylivilkku Virtanen, professori Viksu, ionitieteilijä Vaarenhait, ylikeittiömestari Vuoka, kuoronjohtaja Viisu, ballerina Vieno ja maalarimestari Vihne.
  
  
Sängynaluskansan faneja varmaan kiinnostaa, että sarja tulee jatkumaan ainakin kahden teoksen verran. Toisessa ollaan Kiinan muurilla ja toisessa kokkaillaan (Sängynaluskansa Ruokakirja). 
  
http://sangynaluskansa.fi/
http://sangynaluskansa.blogspot.fi/
Sängynaluskansa Facebookissa
  
Takakannesta: 
Sängynaluskansa Meksokossa on kirjasarjan kolmas osa. Vilkut joutuvat Kolumbuksen mukana Väli-Amerikkaan ja Meksikoon. Viidakosta vilkut löytävät ikivanhan temppelipyramidin ja pikkuriikkisen mayakansan, ja nämä auttavat vilkkuja opalaamaan kotiin.
     
40 sivua, Kulttuurikioski osk 2016
   
Teksti ja kuvitus: Ella Brigatti
     
Sarjassa ilmestyneet:

perjantai 6. toukokuuta 2016

William Shakespeare: Erehdysten komedia

"Kaikki tämä on kai järjetöntä kuvitelmaa,
ja täällä me vaellamme harhojen keskellä."
    
    
Lukuharjoituksia -haaste: luettuja näytelmiä 3
  
Tänä vuonna juhlitaan Shakespearea (26.4.1564-23.4.1616), sillä tuon mystisen näytelmänikkarin kuolinpäivästä (juliaanisen kalenterin mukaan) 23.4.2016 täyteen 400 vuotta. Helsingin Sanomien artikkelissa (Shakespeare on maailman kuuluisin kirjailija ja silti mysteeri) kerrotaan, kuinka miehen syntymäajasta ollaan hieman epävarmaoja, mutta ainakin samannimisen poikalapsen kastepäivä on tallennettu kirkonkirjoihin. Sitä on sen jälkeen käytetty ajoituksessa miehen tarkan syntymäpäivän sijaan. Kuollessaan Shakespeare oli 54 vuotias. Kuolinsyy on tuntematon. 
  
Shakespearen juhlavuosi ja Linnean Lukuharjoituksia -haaste antavat hyvän syyn tutustua miehen tuotantoon paremmin. Erehdysten komedia on Shakespearen  hieman vähemmän tunnettua varhaista tuotantoa. Se on ilmestynyt alunperin Paavo Cajanderin suomentamana vuonna 1910 nimellä Hairauksia. Erehdysten komedia on aristoteelinen näytelmä eli "yhtenäisen toiminnan kaari suuntautuu loppuratkaisua kohti ja laukaisee katsojassa katharsiksen". (Pekka Mattila: Kirjallisuudentutkimuksen avainsanoja)

Kauppiaan rouva ja köyhä nainen saavat samaan aikaan identtiset kaksopojat. Kauppias ostaa köyhät pojat omilleen palvelijoiksi. Myöhemmin perhe palvelijoineen joutuu myrskyssä eroon toisistaan. Kun pojat ovat kolmenkymmenen he päätyvät kaikki samaan kaupunkiin ja sekoittuvat toisiinsa. Kaksi Antipholusta ja kaksi Dromiota on omiaan sekoittamaan myös lukijan. Erehdysten komedia onkin Benny Hill Shown -tyylistä koheltamista: juostaan paikasta toiseen isäntien ja palvejoiden kulkiessa koko ajan ristiin.

Tutustumiseni Shakespearen tuotantoon tulee jatkumaan. Tähän mennessä luetuista Kesäyön unelma on ollut vaikuttavin. Olisipa hienoa, jos jokus pääsisin katsomaan jonkin Shakespearen näytelmän teatterilla. Esimerkiksi David Tennantin Kuningas Lear tulkinta olisi ollut kiinnostavaa nähdä, mutta kelpaa minulle suomalainenkin esimerkiksi nykyaikaan siirretty sovitus tästä Erehdysten komediasta. Lavalla nähtynä tämä avautuisi varmasti paremmin kuin luettuna, vaikka lähes kaikki näytelmät toimivat hyvin myös paperilla. Lukupinossani odottelee näytelmähaasteen vuoksi Henrik Ibsenin Nukkekoti ja Peer Gynt. Mielenkiinnolla odotan millaisia nämä norjalaisen näytelmänikkarin teokset ovat.
  
Triviaa:
    Wikipedian mukaan Shakespearen vaikutus englannin kieleen on ollut merkittävä, sillä hän keksi yli 1700 uutta sanaa, kuten birthplace, champion, cold-blooded, fixture, gossip, outbreak ja torture.
  • Shakespearen tuotanto on esillä Emily St. John Mandelin post-apokalyptisessä romaanissa Station Eleven, (mm. Kuningas Lear). 
  • Doctor Whon kolmannen kauden toinen jakson on nimeltään The Shakespeare Code. Siinä Tohtori päätyy kumppaninsa kanssa Shakespearen aikaan ja katsomaan Love's Labour's Lost -näytelmää. Jakso antaa myös fantastisen selityksen miksi Love's Labour's Won -näytelmä on kadonnut.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
SYRAKUSAN ANTIPHOLUS:
Onko tämä maa, taivas vai helvetti kenties?
Olenko unessa vai valveilla, hullu vai järjissäni?
Näille olen tuttu, mutta hukassa itseltäni …

Erehdysten komedia on Shakespearen varhaisvuosien huima farssi kahdesta parista eroon joutuneita kaksosia. Sekaannukset alkavat, kun he osuvat yhtä aikaa samaan kaupunkiin, ja sukulaiset ja ystävät sotkevat saman nimiset ja näköiset veljekset keskenään kerran jos toisenkin. Ennen kuin miesten outoon käytökseen saadaan selitys, moni pää menee pyörälle, ja syytä etsitään niin haureudesta, hulluudesta kuin paholaisestakin.
   
Professori emerita Pirkko Koski kirjoittaa esipuheessaan: "Näytelmän juoni on joka tapauksessa mielikuvituksellinen, ja farssi edellyttää tavallistakin vahvemman sopimuksen siitä, että yleisö on uskovinaan tarinaan. Mutta Shakespeare hallitsee yleisön viettelyn."
   
Suomentanut: Leena Tamminen, 119 sivua, WSOY. 2009
    
Alkuperäinen nimi: The Comedy of Errors (n. 1592)
  
Klassikkonäytelmää on luettu myös täällä: Miina Supinen, Kirjanurkkaus

Shakespearen tuotantoa:

Komediat: 
  • Erehdysten komedia, 1590–94
  • Kaksi nuorta veronalaista, 1590–96
  • Paljon melua tyhjästä, 1598–99
  • Kuinka äkäpussi kesytetään, ehkä n. 1593–94.
  • Turhaa lemmen touhua, 1594–97
  • Kesäyön unelma (tunnetaan myös nimillä Juhannusyön uni ja Kesäyön uni) 1594–97
  • Venetsian kauppias, 1594–97
  • Loppu hyvin, kaikki hyvin, 1594–1609
  • Miten haluatte, 1599–1600
  • Loppiaisaatto, 1600
  • Windsorin iloiset rouvat, 1600–01
  • Mitta mitasta, 1601–03
  • Perikles, 1607–08
  • Talvinen tarina, 1608–11
  • Myrsky, 1611

Tragediat:
  • Romeo ja Julia, 1594–96
  • Troilus ja Cressida, 1601–02
  • Coriolanus, 1607–08
  • Cymbeline, 1607–19
  • Titus Andronicus, 1589–93
  • Timon Ateenalainen, ehkä n. 1604–10
  • Julius Caesar, 1598–99
  • Macbeth, 1605–08
  • Hamlet – Tanskan prinssi, 1600–01
  • Kuningas Lear, 1605–06
  • Othello, 1602–11
  • Antonius ja Kleopatra, 1606–07

Historialliset näytelmät:
  • Henrik VI (kolme osaa), 1591–92
  • Kuningas Juhana, 1590–97
  • Rikhard III, 1591–94
  • Rikhard II, 1594–95
  • Henrik IV: Ensimmäinen osa, 1596–97
  • Henrik IV: Toinen osa, 1597–99
  • Henrik V, 1599
  • Henrik VIII, 1612–13

Kadonneet näytelmät: 
  • Love's Labour's Won
  • Cardenio

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Lukupiirissä | Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

"Sairas mielikuvitus ei ole hurjimmissakaan kuumehoureissa voinut synnyttää 
kauheampaa ja helvetillisempää hirviötä kuin tämä eläin oli."
   
   
Huhtikuun lukupiirikirja
   
En ole lukenut aikaisemmin mitään Arthur Conan Doylelta. Lukupiiri onkin siitä mahtava keksintö, että siellä törmää kirjoihin, joita ei muuten tulisi lukeneeksi. Luettavaksi valitkoitunut teos on kuuluisa ensimmäinen kosketus miehen tuotantoon. Sen verran tiesin Baskervillen koirasta etukäteen, että se on osa Sherlock Holmes-sarjaa, ehkä jopa tunnetuin niistä ja että teoksen pohjalta on tehty jakso Benedict Cumberbatchin ja Martin Freemanin tähdittämään Sherlock -tv-sarjaankin. Tosin se on muistikuvieni perusteella hieman erilainen kuin tämä alkuperäisteos. En kuitenkaan voinut alitajunnalleni mitään, sillä herrakaksikko tähditti mielikuviani hahmoina Holmes ja Watson koko lukuprosessin ajan. 
  
Minun kappaleeni teoksesta on vuoden 1981 WSOY:n Koulun peruskirjasto -sarjassa ilmestynyt painos, jonka sain muutama vuosi sitten Siivouspäivänä ilmaiseksi. Suomennoksen tietoja olikin sitten kiinnostavaa metsästää, sillä häntä ei minun pelastamassani painoksessani mainittu. Wikipedian mukaan kirjan on suomentanut ensimmäisen kerran A.A. Fabritius vuonna 1904. Käännös tehtiin teoksen ruotsinnoksesta Hund. Tätä käännöstä onkin sitten käytetty osittain paranneltuna aina vuoteen 2001 asti. Vasta vuonna 2008 ilmestyi uusi käännös, jonka pohjana on alkuperäinen englanninkielinen teos. 
  
Minusta melkein tuntuu kuin olisin joutunut suoraan keskelle kaikkein hurjinta seikkailuromaania. (s. 36)

Tarina saa alkunsa, kun joku unohtaa kävelykeppinsä Holmesin luokse. Kun kepin omistaja palaa, on hänellä tehtävä mestarietsivälle, joka kuitenkin lähettää tohtori Watsonin puolestaan tutkimaan mystistä kuolemantapausta. Baskervillen suvun ylle on legendan mukaan langetettu kirous: jos menee nummille keskiyöllä voi nähdä suuren mustan demonikoiran, joka tulee ja tappaa. 
  
Sir Charles Baskevillen on kuollut, mutta vaikka kuolinsyyn ajateltiin olevan luonnollinen, on noussut epäillys jonkun auttaneen kohtaloa ja johtaneen heikkosydämisen lordin ennenaikaiseen kuolemaan. Devonshiressa sijaitsevan Baskerville Hallin omistajuus siirtyy suvun viimeiselle vesalle, lordin veljenpojalle Henrylle, joka on nyt vaarassa. Sherlock ei tietenkään usko myytteihin, mutta monimutkaisesti ajattelevassa mielenkoneistossaan hän päättelee, että epäilty murhaaja on elävä, ei taruolento. Mutta kuka on murhan takana ja miksi. 
    
- Minä olen sanomattoman utelias näkemään nummen. 
- Uteliaisuutenne tulee pian tyydytetyksi, sillä tuolta se jo häämöttää, virkkoi tohtori Mortimer viitaten ulos ikkunasta.  
Viheriäisten ketojen ja radan vierellä kasvavan matalan metsän yli kohosi harmaa, surullisen näköinen kumpu, jonka omituiset terävät huiput häämöttivät utuisina etäisyydessä. Se oli kuin unessa nähty sadun maisema. (s. 55)
 
Parasta teoksessa on ihana luontokuvaus Englannin jylhästä nummiseudusta, joilla jo kivikaudella asuttiin. Merkit edeltävistä ajoista on edelleen nähtävissä, kaillioihin on kaivettu asumuksia ja kivikauden liukuessa kohti metallikausia on seudulla ollut myös louhoksia joista on saatu malmia.
  
Vaikka Doyle ei kuvaakkaan tarkkaan millaisia vaatteita hänen hahmonsa käyttävät, minkä näköistä Lontoossa on 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tai millaisilla hevosvaunuilla he matkaavat, pystyin maalaamaan mielessäni kuvan miljööstä. Yllätyin (monien muiden ensikertalaisten tavoin), kun huomasin tarinaa kerrottavan lempeän Watsonin näkökulmasta. Lisäksi pääsin yllättymään, kuinka vähän jopa hieman ylimieliseksi kuvattu Sherlock Holmes oli tässä tarinassa läsnä.
  
En voinut olla pohtimatta, oliko J.K. Rowling inspiroitunut tästä klassikosta luodessaan Sirius Mustan (Harry Potter ja Azkabanin vanki) Devonshiren nummilla kuljeskelevan suuren mustan koiran ja vankikarkurin pohjalta? 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Englantilainen nummimaisema ja sen laidoilla vanhoja aateliskartanoita: siinä näyttämö, jolla Sherlock Holmes ystävänsä tohtori Watsonin kanssa selvittää vanhan suvun kirouksen arvoitusta. 
  
Jo alkusivuilla ilmestyy näköpiiriin salaperäinen Baskervillen koira, jonka selkäpiitä karmivat huudot ja isokokoiset jalanjäljet ovat pelästyttäneet ympäristön asukkaat. Baskervillen suvun päämies kuolee ja kartanoon muuttaa uusi perijä, jota Sherlock Holmes ja tohtori Watson ryhtyvät suojelemaan. 
  
Sir Arthur Conan Doyle (1859 - 1930) loi englantilaiset salapoliisihahmonsa 1800-luvun lopulla, mutta yhä edelleen tunnetaan kaikkialla mailmassa kuuluisa Sherlock Holmes, joka pelkällä järkevällä päättelytaidollaan pystyy selvittämään ongelmallisimmatkin rikokset, sekä hänen uskollinen ystävänsä tohtori Watson, joka omilla yksinkertaisilla ajatuksillaan ryydittää taitavan salapoliisin työtä. Conan Doyle oli salapoliisiromaanien luojana mestari ja hänen Sherlock Holmesinsa pysyy maailmankirjallisuudessa salapoliisien klassikkona, nerokkaana ja ainutlaatuisena rikosten selvittäjänä.
  
Suomentanut:  A.A. Fabritius, 160  sivua, WSOY 1981, ilmestynyt 1. kerran suomeksi 1904 (suomennosta paranneltu myöhemmissä painoksissa)
      
Alkuperäinen nimi: The Hound of the Baskervilles (1902)
       

tiistai 3. toukokuuta 2016

TTT: Oman kirjahyllyn kymmenen must read teosta

Top Ten Tuesday on ollut tahattoman ja tuhottoman pitkään tauolla (kehtaanko edes myöntää edellisen postauksen olevan vuodelta 2012), mutta tässäpä siis hyvin pitkästä aikaa TTT-postaus. Jospa yrittäisin muistaa kirjoittaa näitä jatkossa edes parin kuukauden välein. Seuraavalla kerralla listaan mitkä 10 ennen blogiaikaa lukemaani kirjaa haluaisin lukea uudelleen.
  
Blogeissa on viime aikoina esitelty kymmenen omasta hyllystä löytyvää teosta, jotka haluaisi lukea mahdollisimman pian (mm. Pieni kirjasto, Vinopino kirjoja). Tein viime viikolla ihan ex-tempore kevätsiivouksen kirjastossani (yllätys-inspiraatiosta kiitos Linnealle) ja kävin kirjahyllytetris-taistelun hyllyn päällä olevien teosten mahduttamiseksi hyllyille (ei ne silti kaikki mahtuneet, mutta nyt on vähän vähemmän irtopinoja). 
  
Luovuin yli hyllymetrillisestä kirjoja (osan lahjoitin kokonaan pois, muutaman jopa sain myytyä tai vaihdetua suklaalevyyn) ja olo keveni tulevaa muuttoa ajatellen kyllä huomattavasti. Tulin listanneeksi samalla kiinnostavia teoksia, mitä hyllyjen syövereihin oli tullut hamstrattua. Tässäpä siis tulee sekin hyödynnettyä, vaikka eihän tähän mahtunut tietenkään kaikkia. Jospa saisin luettua edes osan näistä kuluvan vuoden aikana. 
  

1. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

1920-luku, New York. Kirjan päähenkilö Jay Gatsby on yksi monista uusrikkaista miljonääreistä, joka järjestää päivittäin näyttävät juhlat kartanossaan. Kuviossa on tietenkin myös nainen. Kultahattu on yksi klassisista lukioissa ja yliopistoissa opiskeltavista perusteoksista
  
Olen nähnyt Kultahatusta tehdyn elokuvaversion Leonardo DiCaprion tähdittämänä, mutta ihan kaikki ei avautunut. Tässä klassikossa on hyvin vähän sivuja, niin teos lienee melko nopealukuinen ellei kieli tai juoni ole liian vaikeaselkoinen. Meinasin lukea tämän klassikohaaste kolmosessa (heinäkuussa), mutta päädyin sittenkin Orwellin teokseen Vuonna 1984. (Enhän minä voi kutsuua itseäni dystopia-asiantuntijaksi lukematta näinkin merkittävää klassikkoa.)
  
2. Douglas Preston & Lee Child: Ihmeiden kabinetti 
   
Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla Manhattanilla tehdään säpsähdyttävä löytö. Työmaan alla sijaitsevassa kellarissa lepää 36 ihmisen silvotut jäännökset. FBI:n erikoisagentti Pendergast rekrytoi mukaan tutkimuksiinsa New Yorkin luonnontieteellisessä museossa työskentelevän paleontologi Nora Kellyn. Kunnes Central Parkissa tapahtuu uusi murha, jonka tekotapa muistuttaa yli sadan vuoden takaisia surmia,
  
Läysin teoksen jokunen vuosi sitten kirpparilta ja olen halunnut lukea sen jo pitkään ennen sitäkin. Hyllyyn on kertynyt sen jälkeen koko myöhempikin sarja, lukuunottamtta aivan uusinta osaa. Onneksi ehdotin tätä lukupiirini toukokuun kirjaksi, niin voin sanoa näistä lukeneeni ainakin sen. Pitää aloittaakin tämän lukeminen pian, sillä sen verran paljon sivuja tässä (653). 
  
3. Eleanor H. Porter: Iloinen tyttö
  
Pollyanna on 11-vuotias pieni päivänsäde, joka aikuisten kalseassa maailmassa leikkii urhoollisesti "ilonkeksimisleikkiään". Hän säilyttää iloisen mielensä silloinkin kun orvoksi jäätyään joutuu muuttamaan nujertavan kylmän Polly-tädin luokse. Pollyanna valloittaa ystäviä kaikkialta ja sulattaa lopulta ynseän Polly-tädinkin sydämen.
  
Tyttökirjaklassikoihin tutustuminen jatkunee jossain vaiheessa vuotta tällä. Tätä suositeltiin Montgomeryn Pienen runotytön ja Annan nuoruusvuosien jatkoksi. Löysin onnekkaasti teoksen helmikuussa Helsingin reissulla Emmaus-kirpparilta. Teos sopii myös hdcaniksen Nuorten toivekirjasto -lukuhaasteeseen.
  
4. Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu 
  
Suunnattomat hiljaiset varjot liukuvat kohti maata. Koko maailma katseli loputtomalta tuntuvan hetken, miten valtavat alukset laskeutuvat ylivoimaisen majesteettisina yhä alemmas. Tuona hetkenä historia pidätti henkeään ja nykyisyys riistäytyi erilleen menneisyydestä. Ihmissuku ei ollut enää yksin. Kukaan ei tiennyt salaperäisten tulokkaiden perimmäisiä pyrkimyksiä. Kunnes sadan vuoden kuluttua järkyttävä totuus paljastui ihmissuvulle. 
  
Katsoin vähän aikaa sitten tästä teoksesta SyFyllä ilmestyneen kolmiosaisen minisarjan (jokaisen jakson pituus 1,5 tuntia). Olisikin siksi kiinnostavaa lukea alkuperäinen tarina. Clarkea en olekaan aikaisemmin lukenut, vaikka hänen tuotantonsa on yksi scifin kulmakivistä.  
   
5. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
  
Korkea-arvoinen natsiupseeri muuttaa perheineen Berliinistä maaseudulle lähelle juutalaisten työleiriä. Aluksi uutta kotiaan vihaava yhdeksänvuotias Bruno-poika tapaa ”löytöretkellään” piikkilanka-aidan rajalla Shmuelin, joka asuu aidan toisella puolella. Bruno ystävystyy pian Shmuelin kanssa, vaikka häntä onkin varoitettu puhumasta pyjamapaitaisille ihmisille. Uuden ystäyvyyden myötä Bruno alkaa pitää elämästään uudessa kodissa, eikä lopuksi halua muuttaa takaisin Berliiniin.
  
Tämä teos päätyi minulle erään blogituttuni tehtyä kirjahyllyn siivousta. Sarjassamme toisen maailmansodan aikaan sijoittuvat romaanit. Olen tämänkin jo aikaa sitten klikannut Goodreadsin lukulistalleni, sillä pidin suuresti mm. Zusakin Kirjavarkaasta ja Doerrin Pulitzer-voittajasta Kaikki se valo jota emme näe
  
6. Eoin Colfer: Siipimies
  
Kirjan tapahtumat alkavat vuoden 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä. Salteesaarten kuninkaan vartioon kuuluva Declan on päässyt raskaana olevan vaimonsa kanssa koelennolle kuumailmapallolla, kun synnytys yhtäkkiä alkaa ja lapsi syntyy taivaalla. Niin alkoi Conor Broekhartin lentäjänura. 16-vuotiaana Conor aikoo pelastaa perheensä pahansuovan vallananastajan kynsistä. Pian Salteen asukkaat huomaavat salaperäisen ”Siipimiehen” liitävän saarten yllä...
  
Sain Siipimiehen jokunen vuosi sitten lahjaksi siskoltani. Steampunkkia ei paljoa suomeksi löydy ja siitäkin vähästä on vielä lukematta tämä. Jospa pääsen korjaamaan tilanteen tämän vuoden aikana. 
  
7. Mary Norton: Kätkijät
  
Kirja kertoo pienistä ihmisistä, ”kätkijöistä”, jotka eivät varasta vaan kätkevät tavaroita. Isossa talossa asuvan Lenderin perheen lattian alla asuu pieni kätkijäperhe, johon kuuluvat isä Pod Clock, äiti Homily Clock sekä lapset Arrietty Clock ja Peagreen Clock. Tarina alkaa, kun Lenderin perheen poika Pete löytää eräänä päivänä Arrietty Clockin huoneestaan.
  
Kätkijöistä kuulin ensimmäisen kerran Chibli-leffana. Tämänkin (kuten suosikki Miyazakini, Liikkuvan linnan) elokuvaversion takana on brittiläinen lastenkirja ja löysinkin kolme neljästä osasta SPR:n Kontista. Minikokoisista ihmisistä kertova tarina kiehtoo, tietenkin. Samankaltaisia hahmoja on myös Dahlin Tynkätyisissä ja Fombellen Tobi Lollnessissa.
  
8. Sean Steward: Matkijalintu
  
Elena Beauchamp käytti noituutta kuin luottokorttia, mutta luottokorttilaskuilla on tapana erääntyä, ja Elenan kuoltua velat jäävät hänen tyttäriensä Tonin ja Candyn maksettaviksi. Toni ei koskaan pitänyt äitinsä näkyjen kyllästämästä maailmasta – puhumattakaan Ratsastajista, kuudesta oudosta jumalasta, jotka ajoittain ottivat tämän valtaansa. Tonille äidin kuolema tarkoitti uutta alkua, elämää ilman noituutta, mutta hän ei tiennyt, että äidillä oli annettavanaan vielä yksi lahja… 
  
Yksi hyllyyni jo vuosien ajan hilloontuneista teoksista on tämä Matkijalintu, jonka noitateema on suorastaan herkullisen kuuloinen, Ostin tämän kirpparilta ihan vain takakansitekstin perusteella. Odotan tämän olevan paremmin kirjoitetun kuin Robertsin pettymyksen tuottanut Varjojen ratsu

9. Anne Leinonen & Eija Lappalainen: Routasisarukset
  
2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita. Laakson alueelle kaksivuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet
  
Routasisarukset on dystopiaksi harvinainen, että en ole sitä vielä lukenut. Tämä on odotellut hyllyssä jo pari vuotta sopivaa lukuhetkeä. Myös sarjan toinen osa löytyy. Asetelma teoksessa vaikuttaa kiehtovalle.

10. Matthew Mather: Kybermyrsky

New Yorkin puhelin-, tv- ja internetyhteydet katkeavat, ja käy ilmi, että Yhdysvaltain itärannikon infrastruktuuria hallitsevat tietoverkot ovat romahtaneet kyberhyökkäyksessä. New Yorkissa vallitsee hätätila, kun historian pahin lumimyrsky iskee kaupunkiin. Mike Mitchell taistelee perheensä selviytymisen puolesta sekasortoon vajonneessa kaupungissa, joka on taantunut keskiajalle, ja pakkanen kiristyy kiristymistään.
  
Dystopian lisäksi katastofit kiinnostavat niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa (mm. toinen maailmansota, Titanic, luonnonmullistukset). Se on varmaankin ihmisten halu ja kyky selviytyä haastavissa tilanteissa, mikä vetää näiden pariin. Kybermyrskyn lähtökohdassa on vähän samaa kuin St John Mandelin Station Elevenissä (ilman influenssaa kylläkin). 
  
Oliko listalla tuttuja teoksia? Inhokkeja, suosikkeja, yllättäviä valintoja? Komentoi alla! 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit

"Mutta parempaa lahjaa et olisi voinut antaa kuin sen, että tulit ulos kaapista!"
   
      
Ajattelin, että vappuviikonlopun lukuhaasteessa olisi hauska lukea tämä Chris Riddellin kirjoittaman ja taidokkaasti kuvittaman lastenkirjasarjan toinen osa, Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit. Ensimmäisen kirjan kannen värimaailma oli violetti, nyt tehostevärinä on punainen, aina metallinhohtoisella punaisella viimeisteltyjä sivunreunoja myöten. 
  
Ada Goottien ihanuus on minulle juurikin kuvituksessa ja teosten kansien kauniissa viimeistelyssä. Tällä kertaa lainasin teoksen kirjastosta, joten en päässyt kokeilemaan, ovatko kannen mustat kohdat edelleenkin teksturoitu hauskan samettimaisiksi. Edellisen osan tavoin mukana on nytkin minikirja ja sivuhuomioista vastaa tällä kertaa paljon matkustellut myskisorsa.
  
Vaikka ensimmäinen osa ei aivan kokonaan lumonnutkaan, pidin teoksen tunnelmasta ja Riddellin kynänjäljestä vauhdikkaassa kuvituksessa, puhumattakaan lukemattomista viittauksista kirjallisuuden klassikoihin mitä erikoisimmilla tavoin. Olisi aivan ihanaa, jos Riddell tekisi väritykirjan, sillä tekisi mieleni väritellä näitä kuvia jo teoksen sivuilla.

Nautin tästä toisesta osasta paljon enemmän. En osaa laittaa sormeani siihen, mistä tämä johtuu. Parasta Riddellin teoksissa on kuvituksen ja kirjallisuuviitausten lisäksi tarinan sekaan keitetty mytologia (esim. ruotsalainen Minotauros Abba) ja hienovaraiset kauhugotiikan elementit (mm. vampyyrit).

Täysikuukestit olivat tavallisesti tosi tylsät hassuine tansseineen ja epäsointuisine lauluineen, ja lordi Gootti oli aina äreä, koska tunsi velvollisuudekseen osallistua kesteihin. Ada puolestaan oikeastaan odotti kestejä, koska ne pidettiin päivää ennen hänen syntymäpäiväänsä. Lordi Gootti ei koskaan muistanut Adan syntymäpäivää. Ada epäili, että hän unohti sen tarkoituksella, koska Ada muistutti niin paljon äitiään. -- Ada Tykkäsi leikkiä, että Täysikuukestit olivat hänen syntymäpäiväjuhlansa ja ne järjestettiin hänen kunniakseen. (s. 53-54)

Kalmatollon kartanolla pidetään jokavuotiset Täysikuukestit, jotka ovat päivää ennen Adan syntymäpäivää (jota kukaan ei tunnu muistavan). Ohjelmassa on mm. transilvaanialainen tivoli, maalausarpajaiset ja kuuluisien kokkien kakkumaistajaiset. Kokkeina sivuilta löytyvät mm. tutun kuuloiset Nigeliina Sokerilusikka, Gordon Ramses ja Heston Kovaja.

Kirjallisia viittauksia löytyy lukuisia. Adan kamaripalvelijatar Marylebonen tarina muistuttaa Paddingtonia, juhlateltan oven on rakentanut kaappeja valmistava fauni Tumnus apulaisensa Lucyn kanssa ja tivolin omistavan perheen isän nimi on Vlad Kolkko-Stokkeri.

Muita populaarikulttuuriviittauksia on niin agentti 007:ään kuin Simon ja Garfunkelin lauluun Parsley, Sage, Rosemary and Thyme. Harmillisesti teoksen kohderyhmä tuskin näitä viittauksia tajuaa, tai ainakin suurin osa niistä menee ohitse. Tuntuukin, että Riddell yrittää viittauksillaan viihdyttää enemmän teosta ääneen lukevaa aikuista kuin sitä itsenäisesti lukevaa lasta. Aikuislukijalle tämä on kuitenkin hauskaa bongailuviihdettä.

Arvosana:
   
Takakannesta:
On viimein tullut aika järjestää perinteikkäät Täysikuukestit ja Kalmatollon suuret leipojaiset.

Kalmatollon kartano täyttyy kuuluisista taiteilijoista, kokeista ja muista merkittävistä vieraista. Ada Gootti aavistelee kuitenkin, että Nurjamaa juonii jotain... Kaiken lisäksi Adan ujossa kamaripalvelijalla Marylebonella on yllättävä slaisuus, ja vaikuttaa pahasti siltä, että kaikki ovat unohtaneet Adan syntymäpäivän!
  
Suomentanut:  Jaana Kapari-Jatta, 224 sivua, Gummerus 2016
      
Alkuperäinen nimi:  Goth Girl and the Fete Worse Than Death (2014)
       
Täysikuukestit ovat tulleet tutuksi myös näissä blogeissa: Hurja hassu lukijaKirjaston kummitus, Taikakirjaimet 

Sarjassa ilmestyneet: