Dekkariviikko | Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan

"Ellet päästä ulos sitä, mikä sisälläsi velloo, pelkään -- että se tappaa sinut. Ja pian."

  

  

Lukuhaasteissa: Dekkariviikko, YA-lukuhaaste: Kannessa on kaksi ihmistä, Helmet-lukuhaaste: 7. Kirjassa rakastutaan

Karen M. McManusin YA Neljä askelta murhaan on nopealukuinen, runsaskäänteinen mysteeri vailla raakaa kuvailua, siis juuri passeli kesädekkariksi sellaiselle lukijalle, joka haluaa lukea cozy crimea.

Kannat aika monia salaisuuksia -- Ole varovainen. Sellainen voi pidemmän päälle kuluttaa (s. 301)

Lukioikäisen Brynnin perhe joutuu muuttamaan takaisin kaupunkiin, josta he lähtivät neljä vuotta aiemmin. Brynnillä on huonoja muistoja koulusta, jonne palaa. Hänen paras ystävänsä Tripp oli katkaissut välit hyvin julkisella ja valheellisella tavalla, eikä sellaista voi helposti unohtaa, saati antaa anteeksi. Brynn hakee harjoittelijaksi true crime podcastiin esittelemällä kotikaupunkiaan vuosia aiemmin kohauttaneen kuolemantapauksen, jonka selvittäminen oli jäänyt kesken.

Täällä on liikaa kasveja -- En pidä siitä. En ole tykännyt olla tällaisen vihreyden keskellä sitten sen päivän siellä metsässä. (s. 56)

Vanhojen, kaapin perälle haudattujen luurankojen penkominen päivänvaloon johtaa monenlaiseen kiemuraan Brynnin elämässä. Yhden niistä ollessa tiivis yhteistyö Trippin kanssa kuolleen opettajan muistoksi perustettavan puutarhan suunnitteluryhmässä. Brynn päättää käyttää tilannetta hyväkseen, olihan Tripp yksi niistä kolmesta, jotka ruumiin löysivät. Tapahtumia seurataan vuoroin Brynnin ja vuoroin Trippin näkökulmista, välillä ollaan myös Trippin neljän vuoden takaisissa muistoissa.

Jos tämä lasketaan ensitreffeiksemme, voin virallisesti ilmoittaa, että ahterista on. (s. 263)

Tässä on paljon samaa kuin Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas -sarjan kirjoissa, mutta mysteeri ei ollut aivan yhtä vetävä, vaikkakin monikerroksinen kuin sipuli enkä arvannut rikoksen tekijää. Brynnissä on paljon samaa kuin Pipissä, mutta Trippissä on enemmän ulottuvuuksia kuin Ravissa, joten kaksikon yhteentörmäyksistä oli kiehtovaa lukea. Loppuun, missä salaisuuden yksitellen paljastuvat olisin toivonut jotain vähän enemmän, koska tällaisenaan kirjassa oli hieman samea ja kiirehdityn oloinen finaali.

  

Inka Parpola on mielenkiintoinen valinta nuortenkirjojen kääntäjäksi, koska hän käyttää erikoisia ja vanhoja sanoja, joita moni nykyteini tai aikuinenkaan ei ole kovin usein jos koskaan nähnyt. Tällaisia ovat ainakin uutimet, Kiesus sentään, valesäkki, öykeä, mieto (kuvattuna tammikuun säätä), juoppolalli, irtolainen, narauttaa silmät auki, keskiketterä, suklaapisarakeksit (joita paljon myöhemmin kutsuttiin totutummin suklaahippukekseiksi, mutta jostain syystä leivonnan jälkeen Brynnillä oli otsassa piparitaikinaa).

  

Käännökseen oli jäänyt paljon huolimattomuusvirheitä, kuten puuttuvia kirjaimia, mutta pahin kömmähdys oli lauseessa "lyön pakin päälle and peruutan" sivulla 266. Siis ei nyt hyvänen aika voi painettuun kirjaan jäädä enää mitään englanninkielisiä sanoja, vähän lisää tarkkuutta kustannustoimitukseen, tällainen ei näytä hyvältä. 

  

   

Arvosana:

        

Takakannesta:

Pidä ystävät lähelläsi… ja salaisuutesi ominasi. Aloitteleva true crime -toimittaja palaa entiseen kouluunsa ja alkaa tutkia vanhaa murhatapausta.

  

Neljä vuotta sitten Brynn Gallagherin koulun suosituin opettaja murhattiin. Tapauksen saamasta julkisuudesta huolimatta tekijää ei koskaan löydetty. Nyt Brynn palaa vanhaan kouluunsa ja on päättänyt saada selville, miksi opettaja Larkin murhattiin. Hän on saanut harjoittelupaikan true crime -podcastin taustatoimittajana ja saa huomata, että totuutta etsii moni taho, osa mitä raadollisimmin keinoin. McManus on kirjoittanut jälleen kerran YA-dekkarin, josta ei puutu mehukkaita vääriä johtolankoja, yllätyskäänteitä tai romanttista vipinää ja jossa jännitys säilyy viimeisille sivuille asti.

  
Suomentanut: Inka Parpola, 350 sivua, WSOY 2023
  
Alkuperäinen nimi: Nothing More to Tell (2021)

  

Karen M. McManusilta suomennetut kirjat:

• Yksi meistä valehtelee
• Yksi meistä on seuraava
• Yksi meistä on palannut
• Kaksi voi säilyttää salaisuuden
• Kolme pahan perii
• Neljä askelta murhaan

    

Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja 

  

Samankaltaista luettavaa:

• Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas
• E. Lockhart: Me olimme valehtelijoita
• Zoe Sugg & Amy McCulloch: The Magpie Society - Salaseura

Dekkariviikko | Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut

"Olen tikittävä aikapommi -- En voi antaa rakkaideni olla lähellä, kun pommi räjähtää."

   

   

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi, YA-lukuhaaste: Jännittävä, Dekkariviikko

  

En usein lue dekkareita, mutta silloin kun luen, ovat ne kirjat aina YA:ta tai cozy crimea. Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas -sarja kuuluu noista kahdesta ensin mainittuun ja se päättyy tämän kolmannen osan Kiltti tyttö, kohta kuollut myötä. Aluksi en muistanut, mitä sarjan edellisessä osassa tapahtui, mutta sitten tarina vei mukanaan. Pip kärsii pahoista PTSD-oireista, muistuttaen Nälkäpeli-sarjan kolmannen osan Katnissia; hän pyyhkii jatkuvasti näkymätöntä verta käsistään ja syö diileriltä ostettuja diapameja, jotta voisi nukkua edes vähän.

  

Hän pelkäsi yötä muttei pimeää, pelkäsi jopa omia käsiään. Hän oli hajalla. (s. 61)

  

Pidin kirjan kielestä, sen lukuisista kielikuvista ja sanankäänteistä. Pip etsii sopivaa mysteeriä podcastinsa kolmannelle kaudelle. Mysteeriä, jolla voisi hoitaa itsensä kuntoon. Tai niin hän ainakin uskoo. Pip menettää luottamuksensa poliiseihin, jotka eivät ota tosissaan hänen kokemaa ahdistelua ja mahdollista stalkkeria, joka jättää hänen kotinsa eteen kuolleita kyyhkysiä ja liidulla piirrettyjä tikkuhahmoja. Yksi poliisi kehtaa sanoa hänelle, että tekemällä suosittua rikospodcastia Pip on tyrkyttänyt itseään nettitrollien tähtäimeen.

    

Tuntui kuin kaikki käänteet olisi jo ennalta määrätty, kuin näin olisi ollut määrä tapahtua alusta saakka. (s. 177)

  

Teoksen tunnelma on paljon aiempia osia synkempi, ahdistavampi, mutta silti se on samalla tavoin nopealukuinen ja ahmittava. Juonenkäänteitä ei pysty arvaamaan ennalta ja vaikka itse arvasin yhden hahmon roolin kauan ennen Pipiä, loppu oli varsin odottamaton eikä ehkä kaikkien mieluisin jokaiselle lukijalle. Kirja on jaettu kahteen osaan, ensimmäisessä Pip tutkii mm. Jesaritappajaksi kutsutun sarjamurhaajan tapausta ja toisessa osassa. Noh, siitä en voi puhua spoilaamatta, mutta sanotaan vaikka että siitä tule mieleen eräs Netflix-sarja. Murhien ja naisiin kohdistuvien rikosten maailmassa pyöritään vahvasti. 

  

Vielä yksi tapaus, juuri oikea juttu, joka korjaisi hänen sisimpänsä murtumat. (s. 168)

  

Jackson on koko trilogian ajan venyttänyt uskottavuuden rajoja, mutta tässä kolmannessa osassa meininki menee realismin edelle. Kyllähän tämä siis pitää lukijan tiukassa otteessaan, vaikka välillä pyörittelinkin silmiäni, että ei tämä nyt mene ihan läpi. Ja loppupuolen hermoraunio-Pip (ihan syystäkin palasina) oli vain niin epälooginen ja sääliä herättävä reppana, että oli vaikeaa lukea loppuratkaisua. Harmillisesti Pipin ja Ravin suhde jää mysteerin käänteissä huomiotta, olisivat nyt voineet kuherrella enemmänkin kaiken kurjuuden vastapainona. 

  

  

Arvosana:

        

Takakannesta:
Hittidekkari Kiltin tytön murhaopas saa loppuhuipennuksensa trilogian päätösosassa.
  
Itseoppinut etsivä Pip on tottunut tappouhkauksiin viraalin true crime -podcastinsa jälkimainingeissa. Siitä huolimatta Pipiä alkaa huolestuttaa, kun joku lähettää hänelle anonyymisti saman kysymyksen uudestaan ja uudestaan: Kuka etsii sinua, kun sinä katoat?
  
Pian Pip tajuaa, että joku seuraa häntä tosielämässä. Kun hän löytää yhteneväisyyksiä vainoajansa ja kuusi vuotta sitten kiinni jääneen sarjamurhaajan välillä, hän pohtii, onko kaltereiden takana sittenkin väärä mies.
  
Poliisi kieltäytyy toimimasta, joten Pipin on löydettävä epäilty omin päin ennen kuin hänestä tulee seuraava uhri.

  
Suomentanut: Leena Ojalatva, 504 sivua, Karisto 2024
  
Alkuperäinen nimi: As Good As Dead (2021)

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Kiltin tytön murhaopas
• Kiltti tyttö, julma kosto
• Kiltti tyttö, kohta kuollut

    

Luettu myös täällä: Kirjapöllön huhuiluja, Luetut.net

  

Samankaltaista luettavaa: Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan

Katri Alatalo: Kesäkuu

"– Ei pelätä kuolemaa nyt, Bao sanoi.

– Tämä yö kestää vielä sata yötä."

  

  

Arvostelukappale

  

Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru, YA-Lukuhaaste: Kesä

    

Katri Alatalon tähän hetkeen mainiosti sopiva YA Kesäkuu kertoo yhdestä yöstä, jonka syksyllä kymppiluokalle menevä Juli ja ylisuorittaja Bao viettävät yhdessä haahuillen paikasta toiseen. Kaunis kansi on Karin Niemen käsialaa.

  

– Mitä tehdään, jos nähdään karhu?

Bao sävähti. – Onko sellainen oikeasti mahdollista? (s. 108)

  

Juli saapuu myöhässä ja vastentahtoisesti kesäleirille, jota hän kutsuu "epätoivoisten tapausten kerhoksi". Hän ei kuitenkaan aio jäädä homehtumaan sinne, vaan heti ensimmäisenä iltana suunnittelee pakenevansa. Harmillista kyllä ulkopaikkakuntalainen Bao huomaa hänen lähtönsä ja vaatii päästä mukaan.

  

Sen jälkeen Julista kuoriutuu autovaras, eikä 15-vuotiaana hänellä ole edes ajokorttia. Auto päätyy ojaan ja tytöt jatkavat matkaansa jalkapatikassa. Illan aikana kähvelletään myös mönkijä ja pari tölkkiä kaljaa, naku-uidaan ja päädytään lopulta metsän keskellä olevan mummonmökin pihaan.

  

– Tai kaksi koulupudokasta rämpimässä keskellä yötä mäntymetsässä menossa ei minnekään? (s. 110)

  

Odotin kirjalta aika paljon, mutta minulle tämä ei kolahtanut. Juli oli mahdottoman ärsyttävä ja Bao niin ohut hahmona, että hänestä näki suorastaan lävitse. En aivan saanut kiinni siitä punaisesta langasta, miksi kirjan tarina kannatti kertoa, vaikka muutamiin lauseisiin samastuinkin. Kieli oli paikoin erikoista ja joitakin sanoja oli taivutettu toisin kuin olen tottunut näkemään, mutta oli joukossa muutamia oikein onnistuneitakin kohtia.

  

– Sellainen sosiaalisuus enemmän väsyttää kuin antaa yhtään mitään. Ensinnäkin joutuu olemaan jatkuvasti varpaillaan ja pelaamaan jotain sosiaalista peliä. (s. 92)

  

Arvosana:

     

Takakannesta:

Elokuvallinen yhdenyönromaani
  
15-vuotias Juli ei saanut peruskoulun päättötodistusta. Kun muut juhlivat koulujen loppua ja suunnittelevat jatko-opintoja, Juli lähetetään kesäleirille. Eikä vahingossakaan mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, vaan oman pikkupaikkakunnan leirikeskukseen. Hän ei todellakaan aio jäädä sinne.
  
Niinpä ensimmäisenä yönä Juli varastaa leiriohjaajan auton ja karkaa. Pakomatkan hohdokkuutta himmentää vain se, että mukaan tunkee toinen leiriläinen, Tampereelta tullut taiteilijasielu Bao…
  
Kesäkuu kuvaa huumorilla ja lämmöllä ulkopuolisuuden tunnetta, oman paikan ja itsensä etsimistä, ei-kiiltokuvamaista ystävystymistä – ja eeppistä Suomen kesää, jonka yhdessä yössä voi tapahtua pieniä suuria asioita.
  
Katri Alatalo on korpilahtelainen fantasiakirjailija, joka omaksi yllätyksekseen kirjoitti realistisen nuortenkirjan. Kesäkuu on hänen henkilökohtainen vastaiskunsa kaunokirjallisuuden kaupunki- ja Helsinki-keskeisyydelle.

    
144 sivua, Hertta 2024

   

Luettu myös täällä: Siniset Helmet, Kirjakaapin kummitus, Kotona kirjassa 

  
Samankaltaista luettavaa:

• Kuura Juntunen: Mähän tiesin, ettei täällä ole mitään
• Salla Simukka: Matalapaine / Korkeapaine

Toukokuun luetut

  

Toukokuu oli hyvin kiinnostava kuukausi, kun kevättä sai odotella, ja kun pihalla viimein alkoi vihertää, niin viikossa olikin sitten jo täysi kesä hellepäivineen. Tämä ihmisparka ainakin sulaa totaalisesti näillä keleillä... Huhtikuun hyvä lukuflow muuttui taas lukujumitteluksi ja suuri osa luetuista sai vain kolmea tähteä, onneksi muutama helmikin mahtui joukkoon: The Apothecary Diaries 4, Myyttiset 2) Vaarallinen uni ja The Testing.  

  

Toivottavasti Pride-kuukausi lukuhaasteineen tarjolisi parempaa lukuiloa. Yritän myös blogata ahkerammin kuin viime aikoina, vaikka vain kopioimalla saman tekstin kuin Instagramissa. Kollaasissa kuvia Kummaconista 18.5. Tämän vuoden kunniavieraana oli Magdalena Hai ja olihan se pakko käydä hakemassa nimmari idolilta! 

  

Kaikki toukokuussa luetut: (8 kirjaa, 1868 sivua sivua)

• Joelle Charbonneau: The Testing 
• Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla
• Tatsuya Endo: Spy x Family 9-10
• Natsu Hyuuga: The Apothecary Diaries 4
• Miila Westin: Myyttiset 2) Vaarallinen uni 
• Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto 
• Safia Elhillo: Home Is Not a Country 

    

Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat: (luettu 24/50)

  

16. Kirjassa on valokuvia - Safia Elhillo: Home Is Not a Country

21. Kirjasta on tehty TV-sarja - Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3) Oikullinen protokolla

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta - Joelle Charbonneau: The Testing

41. Kirjassa syntyy lapsi - Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto

  

    

Kesäkuun lukupinossa:

• Kalynn Bayron: Cinderella Is Dead
• Johan Ehn: Hevospojat
• Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
• Mikko Kalajoki: Lanz Kalmar - Viimeinen perillinen
• TJ Klune: Kuiskailevan oven alla
• Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
• Casey McQuiston: Päätepysäkki
• J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
• Sara Norja: Kummajaisten kesä
• James L. Sutter: Darkhearts
• Annukka Salama: Harakanloukku
• Chi Ta-Wei: Kalvot