Louisa M. Alcott: Pikku Naisia

 "Joulu ei tunnu joululta ilman lahjoja"

    

 

Tyttökirjaklassikko! Ostin kirjan kahdella eurolla antikvariaatista Helsingistä, ollessani joululomalla. Elokuvana tuttu (etenkin vuoden 1994 versiona), mutta piti tulla näin vanhaksi, ennen kuin kirjan luin. Kirjasta on tehty myös anime (1987), jonka olen nähnyt ja ainakin kaksi muuta elokuva sovitusta (1933, Katherine Hepburne ja 1949, Elizabeth Taylor). Kirjan lukemisen jälkeen tuohon viimeksi mainittuun tutustuin tarkemminkin. Olipa ihan erilaista katsoa uudesta näkökulmasta vanhaa tuttua ja vielä kirjan antamien taustoitusten kanssa. Klassikoksi nimittäminen ei todellakaan ole turhaan. Kirja on rauhallinen, mutta sisältää paljon tunnelmaa, räiskyviä tunteita, äidillisiä oppeja ja pikku naisia kasvamassa kohti aikuisuutta.

    

Oli yllätys, että Pikku Naisia ei olekaan yhtä pitkä kuin nimeään kantava elokuva, johon on otettumateriaalia myös sarjan jatko-osista (Viimevuotiset ystävämme, Pikku miehiä, Plumfieldin pojat). Täytyy siis lukea nekin joskus, sillä ensimmäinen kirja jäi harmillisesti kesken - olisihan tuota lukenut pitempäänkin. Etenkin ne osat kirjasta, jotka eivät uusimpaan elokuvaan päätyneet, tekivät kirjasta raikkaan ja uuden. Suosittelen kaikille, jotka eivät ole kirjaan vielä tutustuneet (ja eivät häiriinny pienistä hengellisistä viittauksista). 

 

[Uudenvuoden tanssiaisissa] Torstai iltana Belle sulkeutui huoneeseensa Megin ja kanarineitonsa kanssa, ja yksissä neuvoin jälkimmäisen kanssa hän teki Megistä hienon neidin. He kähersivät hänen tukkans, hieroivat hyväntuoksuista puuteria hänen kaulaansa ja käsivarsiinsa, sivelivät hänen huuliaan korallinvärisellä voiteella, ja Hortense olisi vielä pannut 'pienen vivahduksen' punamaalia, jollei Meg olisi kapinoinut vastaan. He pujottivat hänen ylleen taivaansinisen puvun, joka oli niin ahdas, että hän tuskin saattoi hengittää, ja niin avokaulainen, että kaino Meg punastui nähdessään kuvansa peilistä. Lisäksi joukko hopeakoristeita: rannerengas, kaulakoriste, rintasolki ja korvarenkaat, jotka Hortense sitoi näkymättömällä vaaleanpunaisella silkkilangalla. Kimppu raikkaita teeruusun nuppuja ja kaularöyhelö täydensivät asun ja sovittivat Megin mielestä jossain määrin hänen olkapäittensä paljastamisen, ja korkeakorkoiset siniset silkkikengät olivat hänen hurjimpien unelmiensa täyttymys. Pitsinenäliina, untuvaviuhka ja kukkavihko hopeakannattimessa kruunasivat hänen kauneutensa, ja neiti Belle tarkasti häntä tyytyväisenä kuin pieni tytö, joka on vaatettanut nukkensa. (s.99)

   

Tässä vielä lyhyesti selitettynä hahmoista: Marchin perheeseen kuuluu viisi henkeä. Äiti ja tytöt Meg, Jo, Beth ja Amy - ikäjärjestyksessä. Perhe oli varakas, mutta isän huonon sijoituksen jälkeen he jäivät tyhjän päälle. Perhe muutti uuteen kotiin, isä läheti sotaan. Eletään siis 1800-luvun puolivälissä.  Meg muistaa vielä perheen varakkaat ajat ja kaipaakin niitä salaa. Jo on räväkkä ja itsepäinen tyttö, jolla on palo kirjoittaa. Beth on ujo ja rauhallinen, musiikkia rakastava herttainen olento. Amy on vähän itsetietoinen ja nenäkäskin, itsekin pkkusiskona samaistun vähän häneen. Napuurissa asuva vanha herra ja tyttären poikansa Laurie ystävystyvät koko Marchin perheen kanssa ja auttavat näitä kaikissa tilanteissa.
  

Arvosana:

 

Tyylilaji: tyttökirjat, klassikot, historialliset romaanit

             
Samantyylisiä kirjoja: L. M. Montgomery: Runotyttö- ja Anna-sarjat, F. B. Burnett: Salainen puutarha

       
Suomentanut: Tyyni Haapanen, 255 sivua, WSOY 2000 (1. painos 1916)

       

Alkuperäinen nimi: Little Women

          
Mm. he ovat kirjan lukeneet: Lumiomena, Tyttökirjaklassikkoja, Villasukka kirjahyllyssä, MJAU, Narseskan kirjanurkkaus, Jokken kirjanurkka,