Roald Dahl: Sulo ja suklaatehdas

 "Minusta se on maailman ihmeellisin paikka"

    

Luin teoksen  Sulo ja suklaatehdas jo heinäkuussa, kirjablogaajien yhteisessä lukumaratonissa, mutta lukukokemuksesta postaaminen on vähän viivästynyt. Dahl oli minulle ihan uusi tuttavuus, en lukenut hänen teoksiaan lapsena. Tosin olen useita vuosia sitten kuullut tämän äänikirjana eräällä automatkareissulla siskoni perheen kanssa.
   
Sulo asuu ränsistyneessä talossa yhdessä vanhempiensa ja kaikkien isovanhempiensa kanssa. Saman katon alla asuu siis kuusi aikuista, joista vain Sulon isä käy töissä. Näin ollen ruokaa on vähän ja se on todella yksipuolista. Sulon suurin toive on jokavuotinen syntymäpäivälahja, yksi Villi Vonkan suklaalevy, jota hän nauttii pienen murusen kerrallaan ja saa lahjan kestämään viikoiksi. (Minulla ei itsehillintä riittäisi moiseen!)
  
Vonkan tehdas on aivan perheen talon vieressä ja joka päivä sen suklaantuoksuiset tuulahdukset piinaavat nälkäistä poikaa. Onneksi Vonka järjestää kilpailun, joka saa kaikki ihmiset ympäri maailmaa aivan sekaisin: Vonkan suklaalevyihin on piilotettu yhteensä viisi kultaista pääsylippua ja lipun voittaneet pääsevät vierailulle tehtaaseen. Lastenkirjamaiseen kaavaan kuuluu toki, että Sulo saa yhden lipukkeen. Mutta se onkin vasta alkua.
  
Muut lapset ovat kaikki hyvin hemmoteltuja tai kasvatettu jollain tavalla äärimmäisyyksiin: yksi on ahmatti, toinen television orja, kolmas kultalusikka suussa syntynyt jne. Vain Sulo vaikuttaa olevan ns. kunnollinen lapsi: siis kunnioittaa vanhempiaan ja on kohtelias sekä kiitollinen siitä vähästäkin, jota saa. Tehtaassa työskentelevät umppalumpat yhdessä Vonkan mielikuvituksellisten herkkujen kanssa paljastavat jokaisesta lapsesta jotakin, mille vanhemmat ovat ummistaneet silmänsä.
  
Dahlin oivaltava ja edelleen ajankohtainen teos tuo hyvin esille mm. sen huolen, joka aikuisilla on ollut jo vuosikymmenien ajan: mitä jos lapsemme katsovat liikaa televisiota? Nykyään uudet mediat ja laitteet voidaan laskea tähän samaan kategoriaan. Teoksen rivien välissä tuntuu muutenkin olevan kommentteja erilaisiin lastenkasvatustapoihin.
  

Me pyydämme nyt kauniisti:
heitä jo pois tuo telkkari.
Ja kirjahylly kirjoineen
vie TV:n paikkaan entiseen. (s. 110)

  
Alkuperäisessä Aila Nissisen vuoden 1971 suomennoksessa Chralie on käännetty Jaliksi, myöhemmässä, vuoden 1998 juhlapainoksessa, jonka Nina Pitkänen on suomentanut aiempaa versiota mukaillen, nimeksi on muuttunut Sulo (mutta huomasin, että sivulla 21 oli sattunut lipsahdus ja päähenkilö poika seikkaili hetken aikaa Jalina).
  
Teoksesta on tehty myös kaksi elokuvasovitusta, varhaisempi vuonna 1971 ja uudempi 2005 (jossa Vonkaa esittää johnny Depp). Uudemman olen nähnyt pariinkin otteeseen, mutta voisi olla mielenkiintoista nähdä tuo toinenkin, sillä ohjaaja Tim Burton lisäili omaan versioonsa kaikenlaista kirjan ulkopuolelta. Sulon/Jalin seikkailu jatkuu vielä teoksella Jali ja lasihissi (kirjoitettu 1972, suomennettu 2000).
  
Kirjan kanssa oli ilo viettää tunti tai parikin, vaikka tähän painokseen muutama kirjoitusvirhe olikin vielä jäänyt. Jos joku ei vielä ole tutustunut tähän teokseen, suosittelen hampaiden pesua sen luettuaan - välillä esiteltiin nimittäin niin makeita herkkuja, että hammaspeikot innostuvat jo ajatuksestakin. Suklaa on hyvää, itsekin nautin siitä toisinaan, mutta oli huvittavaa kuin teoksessa suklaata kuvattiin ainakin kahteen otteeseen ravitsevaksi ruoaksi. Mutta se anteeksi annettakoon tälle ihastuttavalle seikkailulle suklaatehtaan uumeniin.
     

Arvosanana:

  
Takalieppeestä:
 "Sulo ja suklaatehdas" ("Charlie and the Chocolate Factory", 1964) on yksi kaikkien aikojen suosituimmista ja rakastetuimmista lastenkirjoista.
  
Kädessäsi oleva kirja on ainutlaatuinen juhlapainos. Sen ihastuttava nelivärikuvitus on Roald Dahlin oman suosikkikuvittajan, Quentin Blaken käsialaa.
  
Mukaansatempaava tarina saa alkunsa, kun Sulo löytää suklaalevyn käärepaperista yhden suklaathetailija Villi Vonkan kallisarvoisista pääsylipuista.

Kultainen pääsylippu toteuttaa Sulon suurimman haaveen: hän pääsee vierailemaan herra Vonkan ihmeellisessä suklaatehtaassa. Ja kukapa ei haluaisi pistäytyä siellä missä valmistetaan kurkkivia karkkeja, sokeri päällysteisiä kyniä ja jäätelöluistinratoja? Mutta tehdas voi olla myös vaarallinen paikka - etenkin sellaisille ilkimyksille kuin Aukusti Lihavisto, Marina Hillo, Orvokki Jauhiainen ja Ari telkkari. Sen, mitä heille loppujen lopuksi tapahtuu, voit lukea tästä riemastuttavasta ja valloittavasta kirjasta.

     

Suomentanut: Nina Pitkänen (Aila Nissisen suomennosta 1971 muokaten), 122 sivua, Otava 1998
 
Kuvittanut: Quentin Blake

    

Alkuperäinen nimi: Charlie and the Chocolate Factory (1964)

     

Kirjaa on luettu mm. täällä: Kaleidoscope, Kirjavinkit, Kirjojen keskellä