Ajattelin esitellä vuoden parhaimmat (ja myös ne vähemmän onnistuneet) lukukokemukset hieman perinteisestä listauksesta poikkeavalla tyllillä. Seuraavat 20 kirjaa jäivät menneestä vuodesta parhaiten mieleen.
- Trippaileva: Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
- Hämmentävä: Steven Hall: Haiteksti
- Omituisin alku: Riikka Pulkkinen: Iiris lempivaaran levoton ja painava sydän
- Suurimmat odotukset: Kass Morgan: The 100
- Suurin pettymys: Cassandra Clare: Luukaupunki
- Yllättäjä: Veronica Roth: Kapinallinen
- Hajanainen: Hugh Howey: Siirros
- Huonoin lukukokemus: Nora Roberts: Varjojen ratsu
- Hauska: Anni Nykänen: Mummo 3
- Surullinen: Markus Zusak: Kirjavaras
- Pelottava: Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa
- Ahdistava: Maarit Verronen: Karsintavaihe
- Haikein trilogian päätös: Magdalena Hai: Susikuningatar
- Lässähtänein trilogian päätös: Veronica Rossi: Yhä sininen taivas
- Herättelevä: Jan Salminen: Äidinmaa
- Omaääninen: Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
- Kaunein kansi: Jonna Ruuska: Kuovin huuto
- Musta hevonen: Dmitri Gluhovski: Metro 2033
- Koukuttava: Johanna Sinisalo: Auringon ydin
- Paras: Hugh Howey: Siilo
Hyvää kirjallista uutta vuotta 2015!
Minullekin jäivät tästä vuodesta mieleen Enorannan Nokkosvallankumous ja Hain Susikuningatar. Ehkä ihan samoista syistä kuin sinullekin. Metro 2033 oli suhteellisen raskassoutuinen lukukokemus. Pitää vielä miettiä, mitä siitä blogiini kirjoittaisin. Ensi vuonna lienee vihdoin pakko lukea tuo Siilo. Niin paljon sitä on kehuttu ja se jo hyllyssä odottelee.
VastaaPoistaHyvää uutta kirja- ja blogivuotta!
Suosittelen kyllä Siiloa. Vaikka siitäkin moni on sanonut, ettei koukuttunut tai jaksanut lukea edes loppuun, minulle se kuitenkin oli kert aistumalta ahmittava mahtavan kokonaispainoinen lukukokemus. Odotan kovasti trilogian viimeistä osaa, sillä Siirroksen historiankirjamaisuus ei tyydyttänyt tiedonnälän lisäksi muita kiinnostuksen syitä ko. maailmaa kohtaan.
PoistaMetro 2033:a hehkutettiin minulle kaveripiirissä ja ajattelin, että luen sen. En kyllä aivan samoihin pelkoasetelmiin päässyt kuin suosittelija, mutta nautin erilaisesta tavasta kuljettaa tarinaa. Toki siinäkin oli amerikkalaismaista elokuvakässäriyttä, mutta silti kirjailijan tausta vaikuttaa joihinkin kulttuurisiin konstruktioihin. Jatko-osa Metro 2034 ei sitten kuulemma yllä enää samalle tasolle.
Ihanan kuvaileva tapa esittää vuoden lukemisia. Niistä saa jo yhdestä sanasta käsityksen mikä on kirjan ydinvaikutus ollut. Minun pitäisi vihdoinkin lukea tuo Harstadin kirja ja Vonnegutiakin uusintana. Siitä on niin kauan kun viimeksi herralta mitään luin.
VastaaPoistaMukavaa vuoden vaihdetta! Odotan innolla mitä ensi vuoden lukemisia blogiisi ilmestyy. Yöpöydälläsi on mielenkiintoisia kirjoja :)
Ajattelin, että pieni ja pelkistetty olisi kaunista ja melko vaivatta pystyinkin keksimään noita kuvailuja. Harstadia minulle suositteli 11v siskontyttöni - himolukija kuten minä ja äitinsäkin. Hänelle ko. teos oli tehnyt suuren vaikutuksen ja eipähän se tosiaan huono ollut. Pääsi jossain kohdissa kivasti ihon alle. Siinä oli jopa jotain Dr. Who-maista vrt. vaikkapa jaksoon Silence in the Library.
PoistaPäivitin tuon luettavien listan nyt ja ainakin minusta siellä on paljon kiinnostavia teoksia tulossa, kuten vaikkapa Anne Frankin päiväkirja.
Kiva kooste! Howeyn kirja(t) kiinnostavat minuakin kovasti, jospa tänä vuonna ehtisin niiden pariin. Hyvää alkanutta vuotta!
VastaaPoistaSuosittelen kyllä tutustumaan Howeyn teoksiin. Harvoja kirjoja jaksan näin innokkaasti mainostaa. Niissä - etenkin Siilossa - on vain jotain todella mielenkiintoista.
PoistaTuo Siiri Enorannan Nokkosvallankumous pitäisi minunkin lukea. Olen muuten yhtä mieltä tuosta Nora Robertsin Varjojen ratsusta, että ei kovin säväyttävää luettavaa ollut. Minä taas tykästyin alun kangertelun jälkeen Cassandra Claren Luukaupunkiin ja pidin myös kovasti Veronica Rothin Uskollinen-romaanista, joka oli verrattain hyvä trilogian kakkososaksi ja muutenkin :)
VastaaPoistaNokkosvallankumous on todella yllättävä teos, tieteisfantasiaa kaiketikin. Hienosti dystopiamaailmaa ja nuorten poikien rakkkautta kuvaava teos. Varjojen ratsu oli kamala pettymys, vaikka en uskaltanutkaan paljoa toivoa. Kuten ko. bloggauksessakin totesin, oli haaveissani jotain Kuuden piiriä (Morriganin risti et al) muistuttavaa. No, muistuttihan se, kovin haaleasti vain. Luukaupungista puhuttiin jouluna siskoni ja hänen tyttärensä (11v) kanssa. heille teos (jatko-osineen) oli ollut parempi kokemus kuin minulle. Jos aivan lopun tapahtumia ei olisi ollut, olisi lukukokemus maalautunut minullekin hieman positiivisempana, sillä luin teosen kuitenkin suhteellisen nopeasti ja takkuilematta. Jatkoon ei kyllä heti mieli tee tarttua.
PoistaUskollinen on trilogian päätös (luen sitä parhaillaan, n. puolivälissä), toinen osa oli Kapinallinen. Siitä kyllä kuuli enimmäkseen pettyneitä kokemuksia, joka on mielenkiintoista, sillä minusta teos ei ollut ollenkaan niin huono kuin kuvittelin, tai ehkä juuri siksi. Veikkaan, että Trisin ja Tobiaksen rakkausrypyt saivat lukevan yleisön pettymään ja antamaan teokselle huonompia arvosanoja. Minusta parin suhde vaikuttaa hyvin aidolta, koska heillä on ongelmiakin, jotka yleensä selvenevät puhumalla.