"Otus oli sylilapsen kokoinen ja sillä oli sileä, läpikuultavan sininen iho,
neljä hoikkaa raajaa ja soikea pää. Sen suonissa kulki veren sijasta kipinöitä."
neljä hoikkaa raajaa ja soikea pää. Sen suonissa kulki veren sijasta kipinöitä."
Lukuhaasteissa: Hyllynlämmittäjä
Olen lukenut Artemis Fowl-sarjasta parhaiten tunnetulta Eoin Colferilta aikaisemmin vain yhden kirjan (Toivomuslista), josta pidin lukiolaisena suuresti. Kappaleeni Supernaturalistista olen joskus ostanut kirpparilta ilman kansipaperia (ehkä hyvä niin, tuo kansi ei kauheasti herättele kiinnostustani), mutta tiesin kirjasta etukäteen sen verran, että oletin ehkä tykkääväni siitä. Hyllynlämmittäjä-lukupinossa odottelisi vielä toinenkin kirjailijan steampunk-romaani Siipimies.
Vielä vähän aikaa sitten maailma ratkesi liitoksistaan. Maapallolla ei yksinkertaisesti ollut tilaa kaikille. (s. 145)
Tapahtumamiljöönä on Sateliittikaupunki lähitulevaisuudessa. Kaupunkia kutsutaan toiselta nimeltä Romutarhaksi, sillä monet talot on rakennettu romuraudasta ja niiden rakenteissa asuu ruostepunkkeja, uusi elämänmuoto, joka selviytyy torakoitakin paremmin. Kaupungin yllä leijuu valtava Myishi 9-sateliitti, joka hoitaa isoa osaa kaupungin logistisista asioista, kuten ohjaa autoja ja vastaa tv-lähetyksistä.
Ennen auringonnousut olivat olleet oransseja. Nykyään ne saattoivat olla vaikka minkä värisiä, kun aurinko hehkui ilmaan päästetyistä kemikaaleista. Tänään savusumu oli violettia, mikä tarkoitti luultavasti hyönteismyrkkyjä. Puolen päivän aikaan koko kaupunki löyhkäisi. Oli se kuitenkin parempi kuin punainen. Kukaan ei mennyt ulos ilman hengityssuojaimia, kun savusumu oli punaista. (s. 63)
Päähenkilö on Cosmo Hill, orpo. Hän on saanut nimensä löytöpaikkansa mukaan (Cosmonaut Hill) ja koska hänen vanhempiaan ei voitu jäljittää DNA-arkistosta, poika päätyi Clarissa Fraynen koulukotiin hoitajarajoitteisille pojille. Clarissa Frayne on erikoistunut tuotetestaukseen, eli se saa rahoituksensa altistamalla orvot mm. uusille lääkkeille ja muunnelluille ruoka-aineille. Orvot voivat päästä pois Clarissa Fraynesta joko tulemalla adoptoiduksi, kuolemalla tai pakenemalla. Koska Cosmo on jo 14-vuotias, ei kukaan halua häntä enää adoptoida, on ainoa vaihtoehto paeta, ennen kuin orpojen syömä ruoka ehtii tuhota hänen elimistönsä - orpojen keski-ikä on vain 15 vuotta.
Jos Romutarha oli tulevaisuuden kaupunki, hän lähtisi koska vaan menneisyyteen. (s. 64)
Cosmolle tarjoutuu odottamatta tilaisuus paeta, vaikka hänen henkensä onkin hiuskarvan varassa. Hänen onnekseen ryhmä nuorista koostuvia supernaturalisteja löytää pojan ja pelastaa tämän, koska Cosmo on heidän tavoin yksi harvoista ihmisistä, jotka voivat nähdä siniset parasiitit, jotka näyttävät imevän energiaa haavoittuneista ihmisistä. Cosmo liittyy pienen porukan jatkoksi parasiitteja vastaan käytyyn taisteluun ja oppii yhden jos toisenkin seikan kaupungistaan.
Peilissä näkyvä hahmo toi hänen mieleensä onnettomat sotalapset, joita näki historiavideoilla. Laiha ja murjottu, riutunut ja kurja. Hän oli kuin pienoiskokoinen Frankensteinin hirviö. Kursittu kokoon sekalaisista osista. Yksikään niistä ei ollut oikean kokoinen eikä kaikkia ollut edes tarkoitettu ihmiselle. (s. 46-47)
Supernaturalisteista kiinnostavin hahmo on Toisto. Hän näyttää pikkupojalta, vaikka on 28-vuotias. Toisto on bartolilapsi. Tohtori Ferdinand Bartoli teki geenikokeiluja lapsilla tarkoituksenaan luoda yli-ihmisiä, joilla olisi poikkeuksellisia kykyjä. Geenimuuntelun sivuvaikutuksena lasten pituuskasvu pysähtyi ennen aikojaan.
Me sanomme itseämme supernaturalisteiksi, koska metsästämme yliluonnollisia olentoja. (s. 55)
Pidin paljon Colferin ja suomentaja Jaakko Kankaanpään yhteistyössä syntyneestä kielellisestä leikittelystä. Mutta vaikka teoksessa onkin hieno miljöö, vähintään yksi kiinnostava hahmo ja pari suurta käännettä, se jokin jäi puuttumaan, jotta olisin nauttinut kirjasta vielä enemmän. Olisin ehkä pitänyt teoksesta vielä enemmän, jos se aloittaisi sarjan, joka kertoo supernaturalistien muistakin seikkailuista. Maailmalla olisi ollut potentiaalia jatko-osiinkin.
Arvosana:
Satelliittikaupungin pimeällä puolella elävät ne kurjat, jotka syntyivät ilman sponsoria tai tunnistettavia vanhempia. Yksi orpojen loppusijoituspaikka on pahamainen Clarissa Fraynen koulukoti, jonka kolkoissa kammioissa on 14 vuotta - eli koko ikänsä - asunut poika nimeltä Cosmo Hill. Hän on suunnitellut pakoa jo pitkään.
Kun tilaisuus viimein koitaa, Cosmo menettää pakomatkan päätteeksi melkein henkensä. Merkillinen, supernaturalisteiksi itseään kutsuva joukkio pelastaa hänet pienten sinisten parasiittien kynsistä.
Vain harvat näkevät nämä salaperäiset olennot. Cosmo kuuluu onnekseen valittujen jukkoon. Nyt on hänen vuoronsa antaa arvokkaat kyvyt pelastajien käyttöön...
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää, 277 sivua, WSOY 2004
Alkuperäinen nimi: The Supernatural (2004)
Parasiitteja on jahdattu myös täällä: Turun Sanomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti