Kooste Helsingin kirjamessuista 26.-29.10.2017

   

No niin, viimein messukuulumisista koostetta. Viime viikko meni flunssaisena (niin kuin usein tällaisten tapahtumien jälkeen käy), niin ei jäänyt töitten jälkeen paljon energiaa aikaisemmin näpytellä tätä. Mutta pidemmittä pohjustuksitta, asiaan. Tässäpä poimintoja kaikilta neljältä messupäivältä, joskin sunnuntaina ehdin nähdä vain yhden ohjelman, kun jouduin päänsäryn takia lähtemään lepäämään anoppilaan. Onneksi sille päivälle ei olisi muutenkaan ollut montaa kiinnostavaa katsottavaa. 

   

Vaikka raporttini saattaakin kuulostaa paikoin hieman pessimistiseltä, niin nautin kyllä messuista. Toivoisin vain itselleni rakkaasta asiasta vieläkin upeamman. Ja vinkkinä vielä näin jälkeenkin päin tällaisiin tapahtumiin: hyvät kengät! Tänä vuonna minulla oli matkassa kahdet kengät, talvisaappaat ulos ja kevyemmät jalkineet sisäkäyttöön. 

  

Torstai 26.10.

  

Unohdin torstaiaamuna muistikirjan ja kynän kotiin, joten näpyttelin kännykän muistiin vain muutamia rivejä. Oli aika mielenkiintoista, kuinka talvi tuli ihan yllättäen. Onneksi olin varautunut matkaan talvikengillä. 

  

  

Klo 10:30-11:00 KirjaKallio | Erika Vik: Kaksosauringot-fantasiatrilogia

  

KirjaKalliolla on joka vuosi kiinnostavin ohjelma ja tänä vuonna heidän lavansakin oli todella hieno. Eurolavoista tehtyjen istumapaikkojen (nyt räsymatoilla pehmennettynä) lisäksi oli tarjolla myös jakkaroita ja säkkituoleja, mitä arvostin suuresti. Mainitsinkin KirjaKallion Facebook-sivuilla vimme vuonna, että olisi kivaa, jos olisi lavojen lisäksi myös tavallisia tuoleja.

  

Näin Erika Vikin edellisen kerran jo elokuussa Hel-YA-festivaaleilla, joten haastattelussa käytiin läpi osittain jo tuttua asiaa. Muistiossa lukee ytimekkäästi: "Kirjallisuuden voima samaistuminen. Muukalaisuus. Aikuislukijat/YA ei sensuroida esim. seksiä." Enää en muista, mitä minun oli näiden avulla kirjoittaa auki. Kirjakalliolaiset myös "herättävät eloon" kohtauksia esitellyistä kirjoista. Ideana tämä on loistava, mutta tänä vuonna en osannut nauttia näistä osuuksista niin paljoa verrattuna edellisiin vuosiin. 

  

Muutoinkin Suomen 100-vuotisjuhlateema on ollut jo koko vuoden niin vahvasti kaikessa, että en osannut enää riemastua siitä kirjamessujen pääteemana, etenkin kun kahden aiemman vuoden teemamaat olivat venäjä ja Pohjoismaat. Onneksi KirjaKallion tulokulma aiheeseen oli tuore ja kiinnostava, jokaisella päivällä oli oma aihepiirinsä, mutta nuoret tekijät toivat esiin tulevaisuuden: mitä seuraavat 100 vuotta pitävät sisällään, mihin suuntaan maamme kehittyy.

  

  

Klo 14:30-15:30 Magia | Timo Parvela: Kepler-62-sarja

  

Kirjamessujen lastenalue oli tänä vuonna varsin aneeminen. Aiheesta on kirjoittanut ainakin Luetaanko tämä? -blogin Kia ja Timo Parvela, jonka haastattelua Kepler62-sarjasta kävin kuuntelemassa. Oli vain sangen haastavaa kuulla, mitä kirjailija puhui lähilavojen kaiutinten pauhatessa niin, että kaikki muut äänet jäivät niiden jalkoihin.

Ensinnäkin messukartassa alueen nimenä oli Magia ja Tarina, mutta hallin katosta roikkuva kyltti sanoi vain Lasten alue (Tarina oli alueen nurkassa oleva teltta, missä kirjailijat lukivat kirjojaan ääneen lapsille). Olisin halunnut tännekin jonkinlaisen lavan, että kirjailijat ja muut vieraat olisivat hieman korkeammalla lattiatasosta, enemmän sekä parempia tuoleja (metalliset matalat jakkarat olivat varsin epämiellyttäviä aikuiselle takamukselleni) sekä aidan, joka olisi estänyt alueen halki oikaisemisen. Lisäksi Muumeista tuttu Mörkö oli perjantaihin mennessä saanut niin kovaa ripottelua, että sen palasia oli ympäriinsä lasten aluetta (viikonloppuna Mörkö olikin aidattu turvaan enemmiltä kolhuilta). 

  

Toivottavasti Messukeskus kuuntelee palautetta ja ottaa ensi vuonna asiakseen laittaa lastenkirjallisuuden aiempaa paremmin esille. Parasta alueessa nyt oli punainen, kaksikerroksinen Harry Potter-bussi Knight Bus eli Poimittaislinja (joskin kirjoissa bussi on violetti ja kolmikerroksinen). 

   

    

Klo 15:30-16:00 Olohuone | Fantastinen matkaopas, omituiset matkakohteet

    

Tämä oli yksi suosikkini lavaohjelmista. Neljä kirjailijaa oli pukeutunut romaaniensa hahmoksi ja esitteli omaa erikoislaatuista maailmaansa matkakohteena. Voi, kun tällaista teknologiaa olisi oikeasti, lähtisin heti käymään ainakin Tylypahkassa, Panemissa ja Keskimaassa. 

  

Helena Waris oli Linnunsitojasta tutun Maharin kuilun kylpylän omistaja Ada, Katri Alatalo Käärmeiden kaupungin prinsessa Ninette, jonka matkakohde oli Ras-Ud ja kolmantena Petri Hiltunen, Praedorin luoja Rentoc Suurisuisena esittelemässä Jaconiaa. Lopussa oli yleisöäänestys, mikä kohteista otettaisiin kosmosmatkailun ohjelmaan ja taisi käydä niin, että Jaconia voitti.

  

Perjantai 27.10.

    

   

Klo 15:30-16:00 KirjaKallio | Helena Waris: Linnunsitoja

  

Myös perjantaina puhuttiin Linnunsitojasta ja tällä kertaa minulla oli muistikirjakin matkassa. Helena Waris kertoi, että kirjoittaa eskapistisesta sellaisia kirjoja, jollaisia tykkää itsekin lukea. Hän paljasti olevansa introvertti, eikä nauti ihmisiä kuhisevilla kirjamessuilla olemisesta, vaan lapiosi mieluummin kotitallillaan lantaa. Eläinrakkaana ja kotona mieluiten viihtyvänä ihmisenä ymmärsin kirjailijaa hyvin. Onhan 84 000 ihmistä hieman liikaa yhden viikonlopun ajalle (vaikka ihanaa, että kirjallisuus kiinnostaakin niin paljon).

  

Waris kertoi kirjoittavansa tarina, ei hahmot edellä. Hänen kirjoittamisensa ei ole suunnitelmallista vaan tarina menee omaan suuntaansa ja hän yllättyy itsekin, mitä olikaan kirjoittanut. Hän ei lue kirjoittamisprosessin aikana kirjoja eikä ole voinut vuosiin lukea pitkäkestoisesti. Waris paljasti, että trilogiaksi kasvavan sarjan toisessa osassa päästään käymään Ammabarisa ja kolmas osa kertoo enemmän dystooppisesta maailmasta. Jokaisella osalla on myös oma kertojaäänensä, vaikka ensimmäisestä osasta tutut hahmot kulkevatkin mukana loppuun saakka. 

   

Waris naurahteli nuorten haastattelijoidensa kysymyksille: "Luulin kirjoittaneeni viihdettä, mutta te olette löytäneet ihme syvyyksiä siitä!" Kuilujen elämää kontrolloiva kone oli saanut innoituksensa nykyajasta, kuinka paljon Google tietääkään meistä? Hän päätti tuoda ihmisten elämää tarkkailevan koneen näkyväksi tekemällä siitä hallitusta vastaavan rakenteen. Waris paljasti suhtautuvansa varauksella teknologiaan ja teoksensa maailmassa olisi kuulemma kuulunut kapinallisten joukkoihin. 

   

     

Klo 17:00-17:30 Kullervo | Vaihtoehtoinen Suomi

   

Vaihtoehtoisesta Suomesta olivat keskustelemassa Anne Leinonen, Johanna Sinisalo, J. Pekka Mäkelä ja Vesa Sisättö. Olin kuvitellut, että kirjailijat kertoisivat omista vaihtoehtomaailmoistaan, mutta kävikin niin, että keskustelu sisälsi enimmäkseen uusien vaihtoehtoisten maailmojen luomista.

  

Maailmoina käsiteltiin Finalaska, Stalinin idea siirtää suomalaiset Siperiaan, saamelainen valtakulttuuri, mitä jos ei olisi ollut Agricolaa ja yhteist kieltä, Suomen kuningaskunta, pääkaupunkina Tampere ja mitä jos kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä. Nyt kun on NaNoWriMo-kuukausi, niin tässäpä aihetta, jos josku haluaa vielä lähteä mukaan. 

    

      

Klo 18:30-19:00 Kullervo | Millaista fantasiaa oikeasti luetaan 

Perjantai päättyi Risingshadown-paneeliin, jossa esiteltiin vuoden kiinnostavimmat scifin ja fantasian uutuudet sivuston käyttäjien antamien arvosanojen valossa. Mukana oli useampi teos, joista olen kirjoittanut kritiikin sivustolle (ja pari, jotka odottavat lukupinossa samaa kohtaloa), mm. Caraval, Hän sanoi nimekseen Aleia ja Harry Potter ja kirottu lapsi. Oli jännittävää (hyvällä tapaa) olla kirjamessujen toisella puolella, tuottamassa sisältöä eikä vain kuuntelemassa muita. 

Lauantai 28.10.

  

  

Lauantai alkoi tuttuun tapaan kirjabloggaajien aamiaisella, missä Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan kirjailijat pääsevät esittelemään teoksiaan ja kirjabloggaajat saavat halutessaan kappaleen noista teoksista mukaansa. Ja parastahan tässä on, että samaan paikkaan kerääntyy iso määrä kirjabloggaajia. Messuhulinassa kun ei aina ehdi tavata kaikkia. Muutama bloggaaja tosin jätti tulematta tällä kertaa nähtyään esiintyjälistalta löytyneen kirjailijan nimen Joonas Konstig. Minulle kyseinen kirjailija ei ollut entuudestaan tuttu, eikä hänen teoksensakaan ollut herättänyt kiinnostusta suuntaan tai toiseen. 

  

Ennen kuin kirjailijat pääsivät ääneen, Anneli Airola, keväällä yllättäen menehtyneen Lukutoukan kulttuuriblogin kirjoittaja Kristan äiti kiitti bloggaajia muistamisesta. Suru-uutinen vaikutti yhteiosöömme suuresti ja keräsimme kolehdin, jolla hankimme kukkia ja loput rahat lahjoitettiin Kristalle tärkeän Naisten pankin avustusrahastoon. 

     

   

Kirjailijoina vierailivat Pallokalan kirjoittanut Heikki Valkama, Marianne Kurtto (joka on tunnettu runoilijana ja kääntäjänä) kertoi esikoisestaan Tristaniasta, Osumia oli puolestaan syntynyt Roope Sarvilinnan kynästä, jo mainittu Joonas Konstig teoksensa Vuosi herrasmiehenä kanssa, CMX:n laulaja ja sanoittaja sekä runoteoksia julkaissut A.W. Yrjänä puhui kauniskantisesta esikoisestaan Joonaanmäen valaista (josta nappaamaani kappaleeseen sain nimmarinkin!) ja viimeisenä ääneen pääsi Tuomas Kyrö, jonka teossarjan uusin osa on juhlavuositeemaan sopien nimeltään Mielensäpahoittajan Suomi. 

    

      

  

Klo 13:30-14:00 Magia | Jaana kapari-Jatta: Tylypahkan kirjasto

    

Jaana Kapari-Jatta vetää messuilla esiintyessään lavat täyteen. Olikin siis outoa, että hänet oli laitettu esiintymään Magia-"lavalla", missä oli arviolta 20 tuolia. Meninkin siis puoli tuntia etukäteen varaamaan paikkani, sillä tiesin, että tilaa ei olisi tarjolla, jos olisin tullut myöhemmin paikalle. 

  

Tällä kertaa puheenaiheena olivat Harry Potter-maailman oheisteokset Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (sis. 6 uutta otusta), Huispaus kautta aikojen ja Siuntio silosäkeen tarinat (Dumbledoren kommenteilla varustettuna), joista tehtiin päivtetyt painokset Jim Kayn kuvituksella. Lisäksi esille nostettiin kolmannen Potterin, Azkabanin vangin niin ikään Jim Kayn kuvitettama painos ja Ihmeotusten elokuvakäsikirjoituksen painettu versio. Kapari-Jatta pitää Kayn tyylistä ja totesi, että Potterinsa moneen kertaan lukeneet saavat kuvitetuista versiosta uudenlaisen kokemuksen.

  

Ensi keväänä ilmestyy Kapari-Jatan suomennos Harry Potter ja taikuuden historia-teoksesta, joka kertoo Britannian kansalliskirjaston näyttelystä, jossa on ollut teemana Potterin kahdenkymmenen vuoden taipale. Teoksen on kuvittanut kukas muukaan kuin Jim Kay. (En muuten malta odottaa, että Liekehtivän pikarin kuvitettu verio ilmestyy ♥). Kapari-Jatta puhui pitkälti samaa kuin jo viime vuonnakin, kuinka Potterit saivat uutta puhtia Kirottu lapsi näytelmästä ja Ihmeotukset-elokuvasta, ja kuinka ne laajentavat Potter-maailmaa niin eteen kuin taaksepäin sekä sivusuunnassakin.

  

Kuka muuten uskoisi, että kun ensimmäinen Potter, Viisasten kivi ilmestyi, se oli saanut vähälevikkisen kirjallisuuden tukea. Vielä tuolloin ei oltu Suomessa arvata, kuinka iso juttu tästä kirjasarjasta tulisikaan. Kapari-Jatta kertoi, että nauttii Rowlingin kielen kääntämisestä, koska pääsee iloittelemaan. Ensi vuonna tuleekin jo 30 vuotta siitä, kun Kapari-Jatan ensimmäinen käännös julkaistiin. 

   

   

Klo 15:30-16:00 KirjaKallio | Anne Leinonen: Kirjanoita

     

Anne Leinonen on sitä mieltä, ettei kirja tule koskaan katoamaan, vaikka hänen luomassaan maailmassa fyysiset kirjat ovatkin tuhoutuneet oudolla tapaa. Kirja on kaunis esine ja sanoissa on taikaa. Kirjanoidan kansi onkin kaunis katsella ja täynnä kirjallisia viittauksia, ja kirjataikuutta. Leinonen on valinnut viittauksiinsa niin lapsuuden klassikoita, ajankohtaisia teoksia kuin sattumalta omasta hyllystään löytyneitä opuksia. 

  

Toisin kuin Helena Waris, Leinosen mielestä lukeminen on tärkeä perusta kirjailijaksi tulemiselle.  Hän puhui kirjojen jatkumosta, kuinka ahkera kirjailija tulee kirjailijaksi lukemansa ansiosta. A.W. Yrjänäkin oli lukenut niiden kolmen vuoden aikana, mitkä häneltä meni Joonaanmäen valaiden kirjoittamiseen 200 kirjaa! Leinonen suosittelee NaNoWriMoa ja on itsekin kirjoittanut Osuuskumman julkaiseman Vaskinaisen ensimmäisen version NaNossa, 

  

Leinonen sanoi, ettei voi olla onnellinen, jos ei saa kirjoittaa tarinoita. Hän mainitsi, että Kirjanoidan alussa oleva lamppu lumisateessa viittaa Narniaan ja minä en hoksannut sitä lukiessani. Kun fantasiassa matkataan toiseen maailmaan, ns. oikea maailma on meidän elämämme maailma ja fantasiamaailma se toinen. Leinonen kertoi, kuinka oli halunnut kääntää asetelman toisinpäin, ja kerronta tapahtuukin fantasiamaailmassa ja välähdyksissä nähdään meidän maailmaamme (mm. Kirjamessuille!).

  

Leinonen tykkää viistovalaista maailmaa ja hän toteaa, ettei kenenkään todellisuus ole samanlainen kuin jollakin toisella. Muistan kuulleeni joskus tutkimuksesta, kuinka silminnäkijäraportit eroavat toisistaan huomattavasti, koska jokainen kiinnittää huomiota eri asioihin ja muistaa taahtumia toisin. Leinonen puhui tarinoiden voimasta hyväksyä itsensä ja kuinka tarinat voivat pelastaa hengen. 

   

Kirjanoidan päähenkilö on koulupudokas, mitä Leinonen kommentoi sanomalla, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen ja löytää oma paikkansa. Hän ei pidä siitä paineesta, mitä jo yläasteikäiselle asetetaan tulevan ammatin kannalta tärkeiden opintojen aloittamisesta. Väärät valinnat eivät kuitenkaan estä jotain parempaa myöhemmin. 

        

Sunnuntai 29.10.

    

 

Klo 10:30-11:00 Mika Waltari | Psykologiset trillerit vaarallisista sairauksista ja sairaista hoitolaitoksissa

  

Tiina Raevaara (Veri joka suonissasi virtaa) ja Tuomo Jäntti (Verso) keskustelivat varsin kiehtovasta teemasta. Raevaaran teoksessa sivutaan kauhuromantiikkaa, vapyyrejä ja tieteen kehityksen vaaroja, Jäntti puolestaan kirjoitti sairaudesta, joka ei ole sairaus ja kuinka siihen tulisi suhtautua. 

  

Päänsärkyni takia poimin keskustelusta vain muutamia mielenkiintoisia sanoja, natsit, eivät suostu kuolemaan, Leena Krohnin Matemaattisia olentoja, voiko ihminen kuolla ja jäädä olemaan aavesärkynä, virtuaalinen kuolemattomuus, missä elinsiirron rajat,. Viimeisestä Raevaara kehittelin mielenkiintoisen skenaarion: voisiko käyttökelpoisista elinluovutusosasista koota kokonaan uusia ihmisiä, vähän niin kuin olisi käveleviä varaosavarastoja. 

  

Lopussa puhuttiin, kuinka suomalaisessa kirjallisuudessa tykätään nyt rikkoa genrerajoja ja yhdistellä niitä kiinnostavilla tavoilla, mutta suomalaisten kykyyn kirjoittaa kauhua on aina suhtauduttu varauksella. Raevaara päätti puheenvuoronsa kertomalla, ettei halua kirjoittaa lokeroon. Onkin hienoa kuulla, että kirjailijat ovat rohkaistuneet China Mievillemäiseen käyttäytymiseen, on ihan ok kokeilla erilaisia tyylej ja enrejä, miksi yhden kirjan perusteella pitäisikään jumittua vain yhden tempun poniksi?

   

Messuostoksia:

    

   

Tällä kertaa en ostanut montaakaan kirjaa, ja parista ei tässä ole kuvaa (tulevat jälkitoimituksessa anopin kyydillä jouluksi). Kävin läpi kaikki kahden euron kirjat pöydän, vaikka niistä voi olla montaa mieltä, mutta aika laiha saalis tällä kertaa. Löysin kuitenkin kissavärityskirjan, Piirin, Vihan liekit (pokkarina) sekä Rosa Liksomin kirjoittaman ja Klaus Haapaniemen kuvittaman samuraitarinan Neko. Haapaniemen astiakuvat ovat ihania. Omasta astiakaapista löytyykin Taika-sarjaa mustavalkoisena. 

   

Kirjojen lisäksi ostin Tardis-avaimenperän (vain 4€!) Alnilamin myyntipöydältä, ihanan Halloween-hämähäkin (Ty Beanie Boos, Creeper), Paperikauppa Putingista pienen vanhanaikaiseen eläinkirjatyyliin tehdyn perhoskortin (0,60€) ja Pelaaja-lehden osastolta Laputa-julisteen (5€) vuosia vanhan jonkin lehden mukana tulleen Totoron viereen. Laputaan liittyy tarina: se pyöri Oulussa Kulttuuritalo Valveella ja mieheni vei minut ensitreffeillämme sinne. ♥

   

Kiitos KIRJAmessut!

Ensi vuonna uudelleen.