Runohaaste | Kiira Korpi: Hyppää vaan!

"Välillä hengitykseni ovat

pintanykäisyjä.

A h d i s t a a"

  

   

Lukuhaasteissa: Runohaaste

    

Luin viimein tämä kohutun ja hyvin tylysti kritisoidun Kiira Korven runokirjan Hyppää vaan!, jonka pohjimmasta runokirjamaisuuttakin kyseenalaistettiin. Minä en voi allekirjoittaa teoksen samaa rankkakätistä ruotimista, sillä tässä on paljon samaa henkeä kuin vaikkapa Rupi Kaurin teoksissa, joskin tästä pidin enemmän ja samastuin vahvasti moneen teoksen runoon. Emmi Kyytsösen kuvitus oli kiva plussa.

  

Nämä metsäaiheiset runot ihastuttivat.

    

Miinusta tämä kuitenkin saa runojen järjestyksestä - olisin niputtanut jotkin teoksen teksteistä lähemmäksi toisiaan, karsinut toisteisuutta ja kaikkein lyhyimmät, mutta toisiinsa selvästi liittyvät runot olisin asetellut ilmavasti samalle sivulle tai aukealle. Monissa kritiikeissä nostettiin esiin yksittäisen rivin mittaisia runoja, mutta niissä ei otettu huomioon, että nuokin pienet ajatelmat liittyivät suurempaan kontekstiin, eli aivan omillaan ne eivät leijuneet. 

  

Joskus mun sisäinen maailma on

helvetin ruma ja synkkä. (s. 85)

    

Runot kuvaavat mm. eron tuottamaa surua ja kipua, rakkautta ja muita tunteita ex-kumppania kohtaan (minkä vuoksi moni kritiikki tarttuikin sitten aika ilkeästi Korven yksityiselämään runojen sijaan), sekä kritiikkiä että kiitosta niin miehille kuin naisillekin Korven elämässä (joskus häntä itseäänkin kohtaan). Välillä ne kehottavat uskomaan itseensä, halaamaan puuta ja itkemään sateessa tai sitten ostamaan muhkean karvakynän tai metrin mittaisen nallen unikaveriksi. Eräästä runosta käy ilmi, ettei Korpi enää halua olla se kiltti tyttö, joka alistuu ja miellyttää muita.

  

Antibiootin tilalle laittaisin omassa elämässäni vaikkapa endorfiinit, mutta muutoin kyllä. 

  

Ei tämä ollut lähellekään huonoin runokirja jonka olen lukenut. Kannattaa siis tutustua teokseen, etenkin kun äänekkäin vellonta sen ympärillä on nyt laantunut. Toivottavasti Korpi ei lannistu saamistaan negatiivisista kommenteista, vaan jatkaa runojen kirjoittamista ja löytää vielä uniikimman oman äänen. Tosiasia kuitenkin on, että jonkun julkisuudelle tuntemattoman ihmisen kirjoittamana tätä teosta ei olisi julkaistu, mutta kuka muistaa, milloin viimeksi isossa mediassa puhuttiin runokirjoista? Olisiko nyt aika kulttuuritoimituksissa tarttua runoihin laajemminkin?

  

Keskimmäisessä runossa on ihastuttavaa feminismiä. ♥

  

  

Arvosana:

       

Takakannesta:

Taitoluistelujäillä loistaneen Kiira Korven runot rohkaisevat, puhuttelevat ja vahvistavat.

  

Tarinallinen runokirja sisältää inspiraatiotekstejä rakkaudesta, sydänsurusta, vihasta, lempeydestä ja rohkeudesta.

  

Miten löytää takaisin oman voimansa äärelle, kun huomaa kutistaneensa itseään?

  

Lähdön hetki

on lähellä.

  

Silloin pitää lähteä

kun asiat ovat

kauneimmillaan,

hän sanoi.

  

Nyt mä lähden.

Kauniisti,

vaivattomasti,

kiittäen opeista.

  

208 sivua, Otava 2023

  

Kuvittanut: Emmi Kyytsönen

Luettu myös täällä: Kotona kirjassa, Kirjojen pyörteissä,