Ateneumilla on Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi näyttely taitelijan tuotannosta. Pääsin viimein käymään ensimmäistä kertaa arkkitehtonisesti hienossa rakennuksessa ja kokemassa näyttelytunnelmaa. Keskiviikkona 7.5. näyttely oli nimittäin ilmainen opiskelijoille.
Näyttelyn alkupuoli oli jaettu vuosikymmenien mukaan. Loppupuoli käsitteli erilaisia muumiaiheisiä töitä.
1930-luku: Toven varhaista vaihetta kuvataan osuvasti sadunomaiseksi ja metafyysiseksi. Suosikkiteokseni ovatkin enimmäkseen tätä tyylilajia edustavia. Esittelen seuraavaksi omin sanoin muutamia kiehtovia teoksia, joita voitte bongailla näyttelystä, kameraa ei nimittäin Ateneumissa saa käyttää. Bloggauksessa olevat informaatiopätkät ovat myös näyttelystä.
Vieras kaupunki (1935)
- Panoraama näkymä outoon, unenomaiseen futuristiseen kaupunkiin, jossa on paljon outoja muotoja.
Satu (1934)
- Pastellisävyinen, vesivärimäisen herkkä öljymaalaus. Nimensäkin puolesta satumainen. Eteerisessä maalauksessa kuvataan mielikuvituksellisia puita. Metsän keskellä on yksisarvinen.
Mystinen maisema (1930-luku)
- Jyrkkien kontrastien ja tummien sinisen, vihreän ja mustan sävyjen maisema. Yllättäviä punaisia ja valkoisia yksityiskohtia: puita ja liljoja. Maalauksessa on hautausmaamainen tunnelma.
Talviyön sudet (1930-luku)
- Mustia, painajaismaisia susia, polvistunut, valkoinen hahmo, kenties nainen. Maisema horisontissa näyttää viimeistelemättömältä: kallioiden välissä on kesties aava meri, kaukana nousee mustaa savua. Melankolinen, depressiivinen tunnelma.
1940-luku: Tove kuvasi usein paratiiseja ja paratiisinomaisia maailmoja. Näistä tunnetuin on Muumilaakso. Tove oli myös kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä. Esimerkiksi yksi hänen teoksistaan kuva plantaasilla työskenteleviä orjia.
Paratiisi (1940)
- Maalaus on laaja. Teoksen keskellä on saari. Meri sen ympärillä on tehty vanhojen karttojen tyyliin. Saarella on tummaihoisia, iloisia ihmisiä. Maalauksen keskellä on puu, jonka kyljessä punainen sydän. Raamatullinen, mutta yhtä aikaa pakanallinen tunnelma.
Sota-aika: Tove oli 25-vuotias. Hän toi synkkien aikojen vastapainoksi maalauksiinsa värejä. Hän pilkkasi Hitleriä ja Stalinia, piirtäen rohkeita pilapiirroksia näistä, joita julkaistiin jopa aikalaislehti Garmin kansissa. Tove toi myös esille sodan molempien rintamien kauhuja.
Perhe (1942)
- Poika pelaa sotilaan kanssa shakkia. Maalauksen oikeassa laidassa oleva mies, kenties isä, pitelee kainalossaan lehteä, jossa sanat NAZI, HITLER ja STUKA. Vasemmassa reunassa oleva nainen (äiti?) näyttää ahdistuneelta. Painostava teos.
Hälytyksen alkaessa (1940)
- Kasvottomia, massamaisia ihmisiä pommisuojassa. Tulee mieleen Kirjavaras.
Naiseudesta kertovia töitä: Tove maalasi paljon omakuvia. Muutamat niistä kertovat suuremman tarinan. Ainakin itse löysin viittauksia Toven sielunelämään ja Tuulikki Pietilään (esim. yhdessä maalauksessa oli nainen rinnat paljaana).
Tyttö ja kaappi (1940-luku)
- Hahmoton huone. jonka keskiössä, hieman enemmän vasempaa reunaa kohden painottuneena on ruskea kaappi. Kaapin edessä seisoo kasvoton nainen. Tulkitsin maalauksen homoseksuaaliseksi viittaukseksi.
Ennen naamiaisia (1943)
- Maalauksessa on kuvatta kampauspöydeän ääressä istuva nainen slin katselijaan. Nainen pitelee kädessään naamiota. Tulkitsin maalauksen esittävän Tovea, joka joutui pitämään yllä eräänlaista naamiota.
1950- ja -60-luku: Tove maalasi suuria pintoja. Hän teki monunmentaalimaalauksia moniin tiloihin, esimerkiksi. kouluihin. Tove maalasi myös yhden alttaritaulun.
1960- ja -70-luku: Tove lopettaa sarjakuvien piirtämisen ja keskittyy maalaamiseen. Hän ei kuitenkaan tahtonut lopettaa tarinoiden kertomista ja siksi valitsikin abstrakteja aiheita. Minun makuuni tämä Toven aikakausi oli aivan liian abstraktia.
Mieheni nautti teosten pienistä yksityiskohdista. Joissakin maalauksissa oli todella pikkutarkkoja kohtia, puiden lehtiä ja kukkia, yhden siveltimen kosketuksen kokoisia. Työn jäljet, siveltimen suunnat ja kaikki dynamiikka olivat edelleen nähtävissä.
Varhaiset muumiaiheet olivat jopa kajstenvallmaisia. Ensimmäiset muumit olivat mustia, eivät valkoisia. Etenkin teos, jossa majakkasaarelta pois soutava muumimainen hahmo oli mieleenpainuva.
Yksi näyttelyn saleista oli täynnä Tuulikin rakentamia pienoismalleja. osa niistä kuvasi yhtä tiettyä rakennusta, toiset tas tunnettua kohtausta muumitarinoista. Lasivitriineissä oli niin uimamaja kuin Taikatalven joulukuusi. Myös Muumipeikko ja pyrstötähdestä tuttu observatorio löytyi mallien joukosta. Tuulikin kerrotaan rakentaneen malleja Toven kanssa ja tämän ohjeiden sekä kuvitusten pohjalta.
Jopa muumitalon ensimmäinen versio (Pentti Eistola, 1958) oli esillä. Talo oli matalampi, torni oli vain yksi sen osista. Talolla oli myös lasiruutuinen kasvihuone lisäsiipenä. Se olisi näyttänyt hienolta myös nykyisenlaisena tunnetun muumitalon kyljessä.
Yhdessä kapeassa käytävässä oli vanhaa rekvisiittaa muuminäytelmästä (näyttelijöiden käyttämiä muumi-päähineitä) ja marionettinukkeja ensimmäisestä muumi tv-sarjasta. Puiset muumit olivat todella pelottavan näköisiä.
Aivan näyttelyn loppupuolella oli Toven kuvituksia Liisa hmemaassa ja Lohikäärme vuori teoksiin, hänen käyttämiään työvälineitä sekä muutamia kantaaottavia julisteita.
Näyttely on todella laaja, ja voin suositella sitä kaikille Tove janssonin ja muumien ystäville. Näyttely on Ateneumissa 7.9.2014 saakka, se on osa Tove Janssonin juhlavuoden ohjelmaa: www.tove100.fi
Näyttelystä muissa blogeissa: Savannilla, 
