Tämä oli aika helppo. Ja surullinen. Mikael Ilveksen 1995 ilmestynyt kirja Karvaisia kohtaloita on ollut yksi lukukokemuksistani eniten mieleen jääneitä. Tätä en voi koskaan lukea uudestaan, osasta eläinten kohtaloista näen edelleen painajaisia. Sain kirjan isosiskoltani autettuani häntä häidensä järjestelyssä, olisko ollut 1998. En ymmärrä kuinka takakansi voi sanoa kirjan sisältävän "huumoria".
Takakannesta:
Eläinlääkärikirjailija Mikael Ilveksen toinen kertomuskokoelma on todellinen "eläinten Spoon River antologia", jonka tarinat vievät lukijan lemmikkien hautausmaalle kuulemaan mitä persoonallisempia elämantarinoita. Tuttuun ilvesmäiseen tapaan näissä karvaisissa kohtaloissa on kosolti huumoria, vauhtia ja jännitystäkin.
Apua, tätä en vois edes avata! Jo kansikuva itkettää :-/
VastaaPoistaOlin kirjan saadessani 12 vuotias, niin on jäänyt hyvin vahvasti mieleen tuon kirjan surulliset tunnelmat. Ihmetyttää vaan niin kovin tuo "huumori" tässä yhteydessä. Ei avautunut lukijalle. Tätä kirjaa on kovin vaikea lähteä suosittelemaan kennellekään.
VastaaPoista