Onpas taas vaikeaa. Aloitin tämän miettimisen jo niiden kauheiden helteiden aikaan, mutta eihän siitä mitään tullut kun tuntui, että aivot sulavat ja valuvat ulos korvasta. Noh, pohdittuani jonkin aikaa muistin ainakin yhden esittelyn arvoisen kirjan joka kakarana oli todella tärkeä: Pikku Pegasos. Kaarina Helakisan koostama runokirja lapsille, tässä oli myös kaikenlaisia kansansanontoja ja viisauksiakin välissä ja hauska kuvitus. Olen tykännyt runoista ja niiden kirjoittamisesta niin kauan kuin olen kirjoittaa osannut (tosin en tiedä osaanko vieläkään kirjoittaa, runoja tai ylipäätään, hahmotushäiriö kun saa välillä typottamaan aika ankarasti).
Lempirunoja ko. teoksessa oli mm. Hiihtojuustoa syönyt lehmä tuli hiukan levottomaksi. Muitakin ihanuuksia kirjassa oli, nyt en vain muista tarkemmin muita.
Voi piimä ja pötsi ja pöläys,
sattuipa melkoinen möläys:
minä olin lehmänä viitisen vuotta
ja nyt olen aivan muu.
hulluna ammun syyttä ja suotta
kun olen aivan muu!
Voi tisseli tis ja lehmän lanta,
järki on jäässä kuin Vilusen Manta
ja minä olen päästäni muuuu!
sattuipa melkoinen möläys:
minä olin lehmänä viitisen vuotta
ja nyt olen aivan muu.
hulluna ammun syyttä ja suotta
kun olen aivan muu!
Voi tisseli tis ja lehmän lanta,
järki on jäässä kuin Vilusen Manta
ja minä olen päästäni muuuu!
~Ilpo Tiihonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti