Lauren Oliver: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa

"Alussa oli tuli."

  

    

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
  

Aiemmin tänä vuonna lukemani Delirium sai syksyllä jatko-osan, Pandemoniumin. Tarina jatkuu siitä, mihin se jäi. Kerronta vaihtelee silloin ja nyt näkökulmien välillä. Silloin-luvuissa kerrotaan Lenan paosta Portlandista, erosta Alexista ja elämästä sen jälkeen. Nyt-osioissa tapahtumat sijoittuvat nykyhetkeen. Takautumat rytmittävät kerrontaa ja kertovat elämästä aidan takana. Korvessa voit olla vapaa, mutta vapaudella on hintansa: elät täysillä hetken kuin kolibri ja sitten kuolet. Aidan toisella puolella, zombimaassa saat terveydenhoitoa, mutta olet tunteeton kuin elävä kuollut.
 

Teos on selkeä kasvutarina, verrattuna edelliseen. Kirjoittaja pohdiskelee Lenan kautta minuutta ja sen muodostumista, sekä sitä, kuinka kohdatut vaikeudet vaikuttavat ihmiseen. Millaiseksi Lenan on muokattava itsensä, kun hän soluttautuu vihollisleiriin? Kieli on hyvin kaunista ja sujuvaa, suomentajalla on ollut myös pilkettä silmäkulmassa muutamien erikoisten sanavalintojen kanssa. Oliverin ansioksi on sanottava, että vaikka joitakin tapahtumia pystyykin aavistamaan ennalta, hän on taidokkaasti osannut myös heittää kapuloita uusienkin hahmojen rattaisiin aivan puun takaa.
 

Kirja ei ole kevyttä luettavaa, vaikka itse sen ahminkin kahdessa päivässä. Oliver on käsitellyt teemoja, jotka heijastelevat mm. Hitlerin ajatusmaailmaa ihmisten puhtaudesta ja siitä, kuinka poikkeavat täytyy poistaa yhteiskunnasta. Tätä samaa ajatusta on hyödyntänyt myös Ally Condie kirjoissaan Tarkoitettu ja Rajalla, mutta se jokin, joka Condiella jää kesken saa täydennystä Oliverin teoksissa. Oliver on myös välttänyt Stephenie Meyerin teoksessa Uusikuu olleet sudenkuopat: Lena ei voi olla ajattelematta Alexia, mutta hän ei jää vellomaan surussaan vaan koteloi sen sisälleen.

  

Dystopia ja kolmiodraama ovat edelleen muodikkaita teemoja nuorten kirjoissa. Tämäkään teos ei siis ole aivan uniikki markkinoilla, mutta jokin saa minut henkäilemään juuri oikeissa kohdissa. Oliver on säälimätön luomiaan hahmoja kohtaan ja koin usein myötätuntoa Lenaa ja hänen lähipiiriään kohtaan, sillä joukkio kohtasi toistuvasti varsin epämiellyttäviä juonenkäänteitä. Teoksella on siis annettavaa kyynisemmällekin lukijalle, joka on hukannut naivismin vaaleanpunaiset lasinsa, mutta minulle teos antoi myös mahdollisuuden kokea uudelleen rakastumisen ensivaiheita.
  

Aivan kaikkein nuorimmille ja herkimmille lukijoille en voi sarjaa tai etenkään tätä jatko-osaa suositella, sillä Nälkäpelin tavoin, tässäkin on muutamia raakoja kohtauksia sekä väkivaltaa. Pidin kirjasta hyvin paljon ja sitä on nautinnollista lukea. En malttanut laskea teosta käsistäni kuin vessataukojen ajaksi. Mieleenpainuvin lukukokemus pariin kuukauteen. Nautin Pandemoniumista joissain kohdissa jopa Deliriumia enemmän, yhtenä syynä mielipiteitä jakavat takautumat.  

  

Arvosana:

Takakannesta:

”Mitään ’ennen’ ei ole. On vain nyt ja se, mikä koittaa seuraavaksi.”
 

Lenan ja Alexin piti viettää koko loppuelämänsä yhdessä, mutta suunnitelma kariutui Portlandin rajavartioiden armottomiin laukauksiin. Luotien tavoittaman Alexin matka katkesi ennen alkamistaan. Lenan matka jatkui. Yksin.
 

Uusi Lena yrittää epätoivoisesti unohtaa painajaisensa, aikaisemman elämänsä ja Alexin. Haaveet yhteisestä elämästä ja rakkaudesta ovat vaihtuneet aktiiviseen työskentelyyn vastarintaliikkeessä. Savu- ja liekkimuurin läpi selvinneestä herkästä nuoresta naisesta on kasvanut vahva ja uhmakas taistelija, joka on valmis soluttautumaan vihollisen selustaan riskejä kaihtamatta. Päällisin puolin järkkymättömän Lenan sisäinen maailma on kuitenkin sekaisin pahemmin kuin koskaan: onko elämällä lupa jatkua ilman Alexia? Ja ovatko kapinan polttoaineet, rakkaus ja vapaus, edelleen puolustamisen – tai kokemisen arvoisia?
 

Dystooppisen Delirium-trilogian uutuus jatkaa kouraisevaa kuvaustaan ihmiskunnan tulevaisuudesta, vapisevasta valtakoneistosta, sortuvista ihanteista ja sorretuista yksilöistä. Pandemonium on tarina kriminalisoiduista tunteista ja kaaokseen johtavasta tunteettomuudesta: epätoivoisesta yrityksestämme pitää kiinni ihmisyydestä olosuhteissa, joissa nuorallakävellään elämän ja kuoleman välimaastossa.

    

Suomentanut: Marja Helanen, 295 sivua, WSOY 2012

    

Alkuperäinen nimi: Pandemonium (2012)
 
Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Delirium - Rakkaus on harhaa (2011)

   

Kirjasta muualla: Risingshadow, Kirjavinkit, Oota, mä luen tän eka loppuun, Booklovin´, Jos vaikka lukisi..., Katinkan kirjasto, Kaleidoscope
   

Samantyylisiä kirjoja: Ally Condie: Rajalla, Stephenie Meyer: Uusikuu ja Vieras, Monica Hughes: Tietokoneen vangit, Ray Bradbury: Fahrenheit 451, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Suzanne Collins: Nälkäpeli, Meg Rosoff: Poikkeustila