TTT eli Top Ten Tuesday on blogeissa kiertävä listaus, jossa saa kertoa erilaisia asioita listan muodossa. Morren maailmassa julkaistiin lista kirjoista, joita blogaaja ei aio lukea. Tämä kiinnosti minuakin, niinpä tein oman listani. Aluksi tuntui vaikealta keksiä mitä teoksia listalleni laitan, lopulta oli vaikeampaa päättää mitä niistä mahtuu mukaan.
1. Rosa Liksom: Koko tuotanto
Olen lukenut Liksomilta Bamalaman (yläasteella) ja Yhden yön pysäkin (praktikumissa) ja enempään en aio suostua. Kirjailjan tuotanto ei vain sovi minulle, tahdon hyvän olon kirjoja, en näitä.
2. J.K. Rowling: Paikka vapaana
Ei kiinnosta. Kansi on luotaantyöntävä, vanhahtava, "tällainen on jo nähty". Juonikaan ei houkuttele. [EDIT: Kun kirjailija paljastui terfiksi, en aio koskea hänen tuotantoonsa pitkällä tikullakaan.]
3. Alastair Reynolds: Koko tuotanto
Mm. avomieheni mukaan Reynoldsin tyyli on liian vaikea minulle, ja minua on kielletty lukemasta sitä. [EDIT: Jouduin syömään sanani, lukupiirissä on nimittäin luettu jo kaksi Reynoldsin teosta. Ikirouta tammikuussa 2022 ja Noidankehä huhtikuussa 2024.]
4. J.R.R. Tolkien: Silmarillion
Samat perustelut kuin edellä. Hermostuin jo Tarua sormusten herrasta lukiessani jaarittelevuuteen ja liian orjallisesti historiaa (ei niinkään seikkailufantasiaa) luovaan kirjoitustyyliin.
5. Väinö Linna: Tuntemton sotilas
Olen tähän ikään päässyt lukematta kirjaa, ja samalla linjalla ajattelin jatkaa. Sotakuvaukset eivät ole minun juttuni. Täällä pohjantähden alla menee samaan lokeroon.
6. Stephen King: Koko tuotanto
Vaikka jonkin verran kauhua luenkin, King ei ole koskaan houkutellut. Joitakin hänen teoksistaan tehtyjä leffoja olen katsonut, mutta en ole niihin ihastunut.
7. Merja Jalo: Nummelan ponitallilaiset (2010-luvun tuotanto)
Olen lukenut sarjan kaikki teokset edellä mainittua rajausta lukuun ottamatta. Viimeisimmät teokset, jotka uudistetulla kansityylillä luin alkoivat tuntua haamukirjoittajan tekemiltä. Alkuperäinen henki on kadonnut ja kirjat ovat siirtyneet nykyaikaan räjähdyksineen ja kännyköineen. Ehkä tuore tyyli sopii jollekulle, minun heppatyttöpäiväni ovat (viimein?) ohitse.
8. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Tältä en ole kokonaan välttynyt: yläasteella luettiin osa teoksesta ääneen luokassa. Ei niin hyvä muistikuva. Toivottavasti minä voin jatkaa välttelyllä opinnoistani huolimatta. Täällä saa aika vapaasti valita listalta luettavat kirjat. Tärkeintä ei ole se, mitä kirjoja lukee, vaan mitkä uskaltaa olla lukematta. Paikallinen motto.
9. Raamattu
Vaikka toisaalta kiinnostaisi ihan kulttuurihistoriallisessa mielessä lukeakin raamattua, voi olla että olisin enemminkin piru kuin enkeli sen kimpussa. Tämä jää siis väliin, vaikka joskus lukiossa eräs ev.lut. seurakuntaan kuulumaton poika päättikin lukea ko. toksen kannesta kanteen vain siksi, että tietäisi sitten mistä on kyse. En koskaan tullut tietoisuuteen, pääsikö hän urakkaansa loppuun.
10. Volter Kilpi: Alastalon salissa
Perusteluna Wikipedia lainaus: "Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmista mutta myös merkittävimmistä teoksista".
Vooih! Osa on samoja kuin minullakin, tai tarkemmin yksi, Raamattu. Ilman Rowlingia voin elää, Silmarillioinin olen oikeasti joskus lukenut, huh. Mutta älä hyvä ihminen jätä Linnaa ja Kiveä kääntämättä! Loistavia! Suosittelen!
VastaaPoistaHeh. Jos minä olisin sinä, niin kiusallanikin pyrkisin lukemaan edes jotain Reynoldsia :D
VastaaPoistaRowlining uusin (onko se oikeasti Paikka vapaana?) ei juonellisesti kiinnostanut minua, mutta luin sen kuitenkin ja pidin tosi paljon. Se on hyvin hahmo-painotteinen, itse juoni on aika yksinkertainen.
VastaaPoistaSilmarillion on hyllyssä veljeltä perittynä, mutta enpä ole itsekään ajatellut lukea.
Tuntemattoman sotilaan luin lukiossa ja vaikka lähdin avoimin mieli luku-urakkaan, totesin että onpas puuduttava kirja. En pysynyt hahmoissa mukana, sitä niin kehuttua murretekstiä oli tosi ärsyttävä lukea kun piti melkein ääneen lukea että ymmärsi, ja se oli myös hyvin masentava kun jokainen hahmo kuoli. Okei, on realistista, että sodassa kuolee miehiä, mutta tuntui niin turhalta kiintyä yhteen hahmoon ja sitten se tapettiin seuraavassa luvussa.
Seitsemän veljestä oli mielestäni oikeasti tosi hauska kirja, vaikka luinkin sen pakotettuna lukiossa.
Raamattua nyt ei ehkä koskaan kannatakkaan lukea kannesta kanteen.
Nää on mielenkiintoisia listoja. Alastair Reynoldsia en tunne, mutta jos on kovin raskasta, niin saattaisi jäädä väliin. Sen sijaan Silmarillionista pidin, tavallaan, vaikka se olikin vähän hajanainen (kun kuoleman jälkeen koostettu). Tuntematonta en ole lukenut, mutta ehkä vielä joskus.
VastaaPoistaRaamattu sen sijaan on kahlattu. Kun päättää olla agnostikkohenkinen, pitää tietää mistä kieltäytyy ;) Siellä on hienojakin osia, sukuluettelot voi aina loikkia yli.
Luin Reynoldsin Aurinkojen huoneen viime vuonna enkä pitänyt sitä mitenkään vaikealukuisena. Tarinakin oli kiinnostava ja jossain hamassa tulevaisuudessa luen varmasti lisää hänen tuotantoaan. Tämä siis sellaiselta, joka ei ole lukenut paljon scifiä. :)
VastaaPoistaJos tekisin itse listan, sieltä voisi periaatteessa löytyä myös Seitsemän veljestä ja erityisesti Alastalon salissa. Valitettavasti minun pitäisi kuitenkin lukea nämä yhteen pakolliseen kirjatenttiin joskus lähitulevaisuudessa. Huoh. Tietysti se voi olla ihan hyväkin asia, sillä pakkolukemisella saattaa joskus päästä eroon pahimmista ennakkoluuloista ja kenties rakastuakin kirjaan. Saapa nähdä!
VastaaPoistaMyös Tuntemattoman sotilaan lukeminen tuotti mitä suurinta tuskaa joskus lukioaikoina, enkä edes päässyt loppuun asti. Onnistuin kuitenkin jotenkin mystisesti raapustamaan siitä kirjallisuusesseen, josta sain kympin. Olin lievästi sanottuna hieman hämmentynyt, etenkin kun en ikinä aiemmin ollut saanut äikän aineista kymppiä!:P
Voi ei! Taisin juuri kupsahtaa hieman sisäisesti! =D Joku ei halua lukea Stephen Kingiä... NOOOOOOOUUUUUUUU! =D Mutta ymmärrän. Ehkä. Yritän ymmärtää. En minäkään halua lukea monia muita kirjoja.
VastaaPoistaPotter-tädin kirja kyllä kiinnostaa. Nummelan Ponitalleja luin teininä, no more, thank you vey much. Muuten olen samoilla linjoilla kanssasi. =D
Voi mikä vihlaus sydämessäni tuntuukaan King -paljastuksesi vuoksi ;D Irene K:n tavoin yritän ymmärtää valintasi ;)
VastaaPoistaMinua ei hirveästi tuo Rowlingin uutuukaisen aihe kiinnosta, mutta kun Potterit olivat niin hyviä niin pitää kai tuokin sitten lukea jossain vaiheessa.
Tuntematon sotilas oli yllättäen hyvä, vaikka sotaromaanit eivät muuten kiinnostakaan.
Seitsemän veljestä on minulla kesken, seki on onnistunut yllättämään. Kieltämättä kieli tuntuu hieman oudolta ainakin aluksi, mutta kirjahan on hauska!
Raamattu on ikuisuusprojektini, monta kertaa olen sen aloittanut yleissivistyksen vuoksi, mutta aina tökkää niihin sukuselvityksiin. Ja ei, en voi aloittaa muualta kuin alusta. Kannesta kanteen se vain nyt on luettava ;)
Oi, Nummelan ponitalli -kirjoja tuli ahmittua lapsena...
Meinasin ostaa Alastalon salissa -kirjan Oulun kirjamessuilta, mutta tulin järkiini ;)
Vastaanpas nyt tännekin kun viimein ehdin! Kauheaa kiirettä yliopistoll, monta rautaa tulessa nin ainejärjestö kuin opiskeluasioissa (mm. yli 60 sivua oppimis- ja luentopäiväikirjojen kirjoittamista vuoden loppuun mennessä).
VastaaPoistaMutta asiaan. Kingin löytyminen listalta on selvästi kohahduttanut kirjailijan faneja. :D Minulle ei vain ole koskaan tullut halua lukea hänen tuotantoaan, kauhu on muutenkin hyvin pienessä roolissa lukupaletillani, joskin pysrin tutustumaan mm. suomalaisen Mia Vänskän genrekirjoihin.
Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas ovat saanet myös jonkin verran kommentointia. En kuitenkaan usko, että pystyn näitä koskaan (tai ainakaan hyvin pitkään aikaan) edes harkitsemaan. Edusyavat vain jotenkin sellaista klassista Suomea, jota ihannoidaan (en väitä olevani epäisänmaallinen), mutta minulle suomalaisuus on muutakin kuin sotimista ja ryyppäämistä. Ehkä kieltäytyminen juontuu siis perimmiltään tuohon pasifistiseen ja absolutistiseen aatteeseeni.
Raynoldsin tuotanto kiinnostaa periaatteessa, mutta hänen kova scifinsä sekä ajallinen epäjatkumonsa menevät ylitse hilseen. Alastalon salissa tuli vastaan ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna ja sen enempää asiaa miettimättä, se päätyi listalle. Puhuin teoksesta erään antropologian opiskelijan kanssa, joka oli tutustunut teoksseen jo lukiossa. Ei meillä vaan. (Muutenkin lukiossani oli vallan erikoinen lista kirjoja, joista valittiin luettavaa.)
Raamattu ja Rowlingin uusin menevät kategoriaan EVVK. En löydä niistä tarttumapintaa, joka houkuttelisi tutustumaan lähemmin.