"Oli asioita, jotka eivät muuttuneet koskaan"
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
Tähystäjäneito aloitti kaksikon Kanto ja Rannela nuortentrilogian kaksi vuotta sitten. Vajaan vuoden päästä ilmestyi sarjan toinen osa, Korkea puoliso, ja nyt kesällä sarjan päättävä Kapinallinen. Ensimmäinen osa ei vielä saanut taivuteltua puolelleen, mutta sarja parani sitä mukaa, kun kirjailijat löysivät yhteisen äänen.
Harvoin politiikka toimii näin hyvin nuortenkirjan keskeisenä teemana. Päätösosaan on saatu keitettyä mukaan useita täysin arvaamattomia ja ihastuttavia juonenkäänteitä, jotka muuttavat koko aikaisemman tarinan. Tätä suomalaista trilogiaa oli ilo lukea pelkästään jo hyvin luodun maailman takia. Osa henkilöhahmoista on muita onnistuneempia, etenkin joihinkin sivuhahmoihin on mahdollista luoda hyvinkin vahvoja siteitä.
Kolmas osa vie mukanaan ja paljastaa salaisuuksia kylmäksi ja kehittymättömäksi kutsutun Khalkoksen ja tämän naapurimaan, rikkaan ja kehittyneen Sarmatian, yhteisestä historiasta. Kapinallisessa seurataan Sarmatian naisjohtajan, Ruorinainen Blagorodnan tyttären Snezanan ja tämän adoptoidun kasvattisisaren Amayan kamppailua Khalkoksen johtajuudesta. Teoksessa Korkea puoliso kerrottiin kuinka Radko, Khalkoksen johtavan perheen pojista nuorempi, vietteli Snezanan rinnalleen. Arki ei kuitenkaan ole sitä ruusunpunaista hattaraa, mitä lapsellinen Snezana oletti Radkon siirappisten puheiden perusteella.
Samaan aikaan, kun Snezana nauttii lähes prinsessamaisesta asemastaan, pyörii kaukaiseen merenrantakylään paenneen Amayan arki tyttärensä ja kalastajaksi ryhtyneen miehensä Miroslavin ympärillä. Vallanahne Radko tappoi aikaisemmin oman veljensä, Samuilin, jonka oli määrä johtaa Khalkosta. Samuilin silloinen puoliso Amaya uudisti monia vanhoja ja naisen asemaa syrjiviä säädöksiä. Radkon ensimmäinen päätös johtajana, Suurena Isänä, on kumota nämä säädökset. Hän päättää jopa nimetä maan uudelleen Radkokseksi.
Kansa rakasti lempeää, roviolla kuolleeksi luultua Amayaa ja kansannousu ilkeää Radkoa vastaan on väistämätön. Amaya on Suzanne Collinsin Nälkäpelistä tutun Katnissin tavoin kapinan näkyvin henkilö. Kansannousu vaatii aina uhrinsa, niinpä kirjan loppupuolen verenvuodatus ei itsessään ole yllätys, mutta sen lopputulos ja henkiin jääneet kylläkin.
Kanto ja Rannela ovat hakeneet aikaisempiin kirjoihinsa historiallisia, maantieteellisiä ja poliittisia vaikutteita Keski-Euroopasta. Kapinallisessa mennään itään: Radkoa ylistävät laulut muistuttavat absurdiudessaan Kim Jong-ilin lähes jumalaisia tekoja, ja Snezanan kirjoituttama Pieni oranssi kirja jo nimensäkin puolesta tuo mieleen Kiinan puhemies Mao Zedongin Pienen punaisen kirjan.
Harmillisia miinuksia kirjassa ovat kenties nopean kirjoitustahdin takia jääneet kirjoitus- ja aikavirheet sekä liian nykyaikaiset, hassut tai vanhentuneet ilmaisut. Esimerkiksi sana kirppuinen sopisi kuvailemaan huonokuntoista turkkia paremmin kuin luteinen. Välillä on myös vaikeaa päätellä, mille ikäluokalle tämä nuortenkirja on suunnattu: minkä ikäinen voi lukea juopottelusta, raiskauksista ja väkivallasta? Toisaalta laaja-alainen lukijakunta voi olla myös teossarjan vahvuus.
Harvoin politiikka toimii näin hyvin nuortenkirjan keskeisenä teemana. Päätösosaan on saatu keitettyä mukaan useita täysin arvaamattomia ja ihastuttavia juonenkäänteitä, jotka muuttavat koko aikaisemman tarinan. Tätä suomalaista trilogiaa oli ilo lukea pelkästään jo hyvin luodun maailman takia. Osa henkilöhahmoista on muita onnistuneempia, etenkin joihinkin sivuhahmoihin on mahdollista luoda hyvinkin vahvoja siteitä.
Kolmas osa vie mukanaan ja paljastaa salaisuuksia kylmäksi ja kehittymättömäksi kutsutun Khalkoksen ja tämän naapurimaan, rikkaan ja kehittyneen Sarmatian, yhteisestä historiasta. Kapinallisessa seurataan Sarmatian naisjohtajan, Ruorinainen Blagorodnan tyttären Snezanan ja tämän adoptoidun kasvattisisaren Amayan kamppailua Khalkoksen johtajuudesta. Teoksessa Korkea puoliso kerrottiin kuinka Radko, Khalkoksen johtavan perheen pojista nuorempi, vietteli Snezanan rinnalleen. Arki ei kuitenkaan ole sitä ruusunpunaista hattaraa, mitä lapsellinen Snezana oletti Radkon siirappisten puheiden perusteella.
Samaan aikaan, kun Snezana nauttii lähes prinsessamaisesta asemastaan, pyörii kaukaiseen merenrantakylään paenneen Amayan arki tyttärensä ja kalastajaksi ryhtyneen miehensä Miroslavin ympärillä. Vallanahne Radko tappoi aikaisemmin oman veljensä, Samuilin, jonka oli määrä johtaa Khalkosta. Samuilin silloinen puoliso Amaya uudisti monia vanhoja ja naisen asemaa syrjiviä säädöksiä. Radkon ensimmäinen päätös johtajana, Suurena Isänä, on kumota nämä säädökset. Hän päättää jopa nimetä maan uudelleen Radkokseksi.
Kansa rakasti lempeää, roviolla kuolleeksi luultua Amayaa ja kansannousu ilkeää Radkoa vastaan on väistämätön. Amaya on Suzanne Collinsin Nälkäpelistä tutun Katnissin tavoin kapinan näkyvin henkilö. Kansannousu vaatii aina uhrinsa, niinpä kirjan loppupuolen verenvuodatus ei itsessään ole yllätys, mutta sen lopputulos ja henkiin jääneet kylläkin.
Kanto ja Rannela ovat hakeneet aikaisempiin kirjoihinsa historiallisia, maantieteellisiä ja poliittisia vaikutteita Keski-Euroopasta. Kapinallisessa mennään itään: Radkoa ylistävät laulut muistuttavat absurdiudessaan Kim Jong-ilin lähes jumalaisia tekoja, ja Snezanan kirjoituttama Pieni oranssi kirja jo nimensäkin puolesta tuo mieleen Kiinan puhemies Mao Zedongin Pienen punaisen kirjan.
Harmillisia miinuksia kirjassa ovat kenties nopean kirjoitustahdin takia jääneet kirjoitus- ja aikavirheet sekä liian nykyaikaiset, hassut tai vanhentuneet ilmaisut. Esimerkiksi sana kirppuinen sopisi kuvailemaan huonokuntoista turkkia paremmin kuin luteinen. Välillä on myös vaikeaa päätellä, mille ikäluokalle tämä nuortenkirja on suunnattu: minkä ikäinen voi lukea juopottelusta, raiskauksista ja väkivallasta? Toisaalta laaja-alainen lukijakunta voi olla myös teossarjan vahvuus.
Arvosana:
Takakannesta:
Khalkosta hallitsee hirmuvaltiaan ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto. Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa. Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa…
Tähystäjäneito Amayan viaton vierailu Khalkoksen saarelle aloitti seikkailun, joka on edennyt hurjien käänteiden kautta kohti yllättävää loppuratkaisua. Kuparisaari-trilogian päätösosa on vetävä sekoitus romantiikkaa, juonittelua ja raivokkaaksi yltyvää valtataistelua.
Khalkosta hallitsee hirmuvaltiaan ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto. Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa. Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa…
Tähystäjäneito Amayan viaton vierailu Khalkoksen saarelle aloitti seikkailun, joka on edennyt hurjien käänteiden kautta kohti yllättävää loppuratkaisua. Kuparisaari-trilogian päätösosa on vetävä sekoitus romantiikkaa, juonittelua ja raivokkaaksi yltyvää valtataistelua.
Asiasanat: fantasia, historia, nuoret
Samantyylisiä
kirjoja: Anu Holopaisen Syysmaa-sarja
219 sivua, Karisto 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti