Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

"Rakas lukija, valmistaudu yllätykseen. Sattumat ovat kummallisia juttuja."

  

  

Juhannus on täydellistä aikaa lukea Muumi-kirjoja. Ne ovat kevyitä, vaikka sisältävätkin usein suuriakin oivalluksia elämästä. Vaarallinen juhannus alkaa niin kuin jokainen aamu Muumilaaksossa. Mamma ja Pappa puuhailevat aamutoimiaan, Muumipeikko on saanut äidiltään kaarnaveneen ja on uittamassa sitä, kunnes taivaalta alkaa yllättäen tupruttaa nokihiutaleita. Ei niin kaukaisessa saaressa oleva tulivuori on herännyt ja uhkaa liata Mamman juuri ripustamat pyykit. Päivä kääntyy iltaa kohden vaaralliseksi, kun maa rakoilee ja vesi alkaa nousta.

 

Onko tämä maailmanloppu? kysyi Pikku Myy uteliaana. (s. 20) 

 

Pian vettä on Muumitalon katon rajaan saakka. Tästä alkaa suuri muumiseikkailu, joka on täynnä pyöriviä lattioita, hattivatin siemeniä, juhannustaikoja ja pilliin puhaltelevia hemuleita. Kun ohitse kelluu outo talo, muuttaa muumiperhe salongin kalusteineen sinne. Muumimamma toivoo, että uudessa kodissa kaikki kääntyisi pian entisenlaiseksi.

(Rakas lukija, Muumimamma erehtyi täydellisesti. Mikään ei muuttunut entisenlaiseksi, sillä tämä talo, johon he olivat tulleet, ei ollut suinkaan tavallinen koti, eikä se perhe, joka siinä oli asunut, ollut totisesti mikään tavallinen perhe. Enempää en kerro.) (s. 34)

En muistanutkaan animaatiosarjan perusteella, että tässä on tulivuori ("tulta syöksevä vuori") ja tsunami ("hyökylaine"). Mumilaakson tarinoissa kirjan tarina on jaettu kolmeen jaksoon, jotka seuraavat aluperäistä versiota varsin uskollisesti.

•  28. Laineilla lipuva teatteri (osa 1)
•  29. Kadonneet lapset (osa 2)
•  30. Jälleen yhdessä (osa 3)

  

Toki muutamia pieniä eroja löytyy. Esimerkiksi animaatiossa ei ole Homssua, Miskaa ja Mymmeliä, vaan näiden rooleja on annettu Nipsulle. Isoin ero lienee Pikku Myyn hahmossa. Kirjassa hän on paljon pienempi kuin animaatiosarjassa. Myyn koosta annetaan mm. seuraavanlaisia viittauksia: hän poraa Muumipapan poralla leivän lävitse, hän viihtyy Mamman lankakorissa ja nukkuu lankakerässä, hän käyttää kampaa tikapuina, hän mahtuu taskuun ja hän jaksaa syödä kokonaista neljä hernettä.

Samaistuin kaikista hahmoista eniten Miskaan, joka valittaa usein isoista jaloistaan. (Minun jalkani ovat n. kokoa 41.) Myöhemmin, kun Niiskuneiti ja Mymmeli tahtovat muuttaa Miskan kampauksen, sillä keskijakaus ei sovi hänelle, tuli mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne isosiskoni kanssa, joka sanoi minulle jotain hyvin samansuuntaista.

Myöhemmin illalla pikku Miska kuljeskeli itsekseen veden partaalla. Hän näki kuun nousevan ja aloittavan ikuisen vaelluksensa läpi yön. 

Se on juuri niin kuin minä, aivan yksin ja yhtä pyöreä, ajatteli Miska surumielisenä. 

Hän tunsi itsensä niin hylätyksi ja haikeaksi, että hänen täytyi itkeä pirauttaa. 

- Miksi sinä itket? kysyi Homssu. 

- En tiedä, on niin kaunista, vastasi Miska. 

- Mutta siksihän sitä itketään, että jokin asia on surullinen, väitti Homssu. 

- Niin - kuu, samoi Miska epäröiden ja niisti nenäänsä. Kuu ja yö ja kaiken alakuloisuus... 

- Niin, niin, vastasi Homssu. (s. 43-44)

-Hyvää juhannusta kaikille!-

Arvosana:

 
Suomentanut: Laila Järvinen, 140 sivua, Loisto 2003 (16. painos, 1. suomenkielinen painos 1957)

    

Alkuperäinen nimi: Farlig midsommar (1954)

   

Kirjasta lisää mm. täällä: Risingshadow, Kujerruksia, Jokken kirjanurkka, Lukuisa, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, P.S. Rakastan kirjoja, Kristan kulttuuriblogi, 

 
Muumikirjat:

1. Muumipeikko ja pyrstötähti
2. Taikurinhattu
3. Muumipapan urotyöt
4. Vaarallinen juhannus
5. Taikatalvi
6. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
7. Muumipappa ja meri
8. Muumilaakson marraskuu (Luettu lokakuussa 2013)