"Pääasia on sydän. Jos se on hyvä, saa anteeksi paljon kummallista."
Lukuhaasteissa: I Spy: 4. Seasons
 |
| Miranda Koskisen kuvitusta. |
Mervi Heikkilän ja Jussi Matilaisen luoman jännittävän lastenkirjasarjan ensimmäinen osa, Kummajaisten kylä, ilmestyi viime vuonna ja se oli myös LukuVarkaus-finalistina. Nyt sarja saa jatkoa pirteän värisellä Kummajaisten kylän kuumalla kesällä. Nimestä voikin päätellä, että eletään jälleen kesää, noin vuosi siitä, mistä edellinen kirja alkoi. Nuoret ovat varttuneet, osa aloittaa syksyllä yläasteen ja iän myötä myös poikien kiinnostus tyttöjä kohtaa kasvaa.
Korpikylässä mikään ei ole sitä mille se aluksi näyttää, vaan pinnan alla piilee aina jotain yllättävää. Siinä missä sarjan ensimmäisessä osassa liikuttiin paljon Nikon näkökulmassa, nyt keskitytään puolestaan enemmän Sampon serkkuun Saraan sekä oman kylän poikaan Ottoon, joka on yleensä jätetty hieman muun porukan reunalle. Mukana ovat toki myös muut edellisestä osasta tutut tyypit, kuten Riku, Aino, Omppu, Miina-mummo ja Hukkas-Jalo.
Otto ja Sara keräsivät ahomansikoita heiniin.
- Varmaan jo kivikauden ihmiset on tehneet näin, Otto pohti ja pujotti epätavallisen ison ylikypsän mollukan timotein varteen. (s. 59)
Molemmilla päähenkilöillä on tapahtunut muutos perheen sisäsisessä dynamiikassa: Saran isä on äitipuolen kanssa Kreikassa ja Sara viettää kesänsä Korpikylässä. Isän uusi suhde on tytölle kipeä ja hankalammaksi asian tekee Niko, joka ei tunnu huomaavan Saran tähän kohdistamaa kiinnostusta. Otto puolestaan on reipas poika, joka harrastaa mm. geokätköilyä ja eräällä reissullaan hän kohtaa autiolla Susi-Herkon talolla punatukkaisen noidan. Nainen on koulun uusi yläluokkalaisten opettaja. Hämmästys onkin suuri, kun opettaja tulee kylään ja lumoaa Oton isän. Kesän aikana kuumuus kuitenkin sulattaa epäluulot ja uudet perheenjäsenet otetaan lopulta vastaan hankalan alun jälkeen.
[R]aivata jalan tiensä pajujen, koivujen ja villivadelmien läpi. Ne raapivat paljaita käsivarsia ja sääriä. Hiki valui. Otosta alkoi tuntua, että hän oli trooppiseen viidakkon eksynyt tutkimusmatkailija, mutta ilman viidakkoveistä. (s. 18)
Kummakylän tyyliin sopien, tavanomaista arkea värittävät selittämättömät ilmiöt. Yllättäen nouseva, eksyttävä sumu, Miina-mummon puhuma kärmeskieli ja salalammella asuva Näkki synnyttävät nuorille monia kommelluksia, eikä onnettomuuksilta vältytä. Lopussa kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti.
Kummajaisten kylän kuuma kesä on hieno kasvutarina ja tuokiokuvaus varhaisnuorten kesälomasta ripauksella maagista realismia. Lyhykäisen kirjan novellinomaiset tarinat ovat koukuttavia ja helppolukuisia, hahmoihin ja heidän elämäntilanteisiinsa on helppoa samaistua ajoipa sitten jopparilla taikka mummiskalla. Miranda Koskisen eläväinen kuvitus tukee kerrontaa, vaikka ei ylläkkään aivan samalle tasolle kuin edellisessä osassa. Kokonaisuutena kuitenkin erittäin onnistunut paketti, jonka lukee hetkessä jääden kaipaamaan lisää - toivottavasti myös nuoret löytävät teoksen. Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkaako kirjailijakaksikko hienosti alkanutta sarjaa.
Tämän kirjan myöstä saan taas yhden rastin Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingoon, tällä kertaa kohtaan FIKTIIVINEN HAHMO. Bingoon voi osallistua 15.5.-15.8.
Takakannesta:
Sitten muutkin kuulevat se. Hiljaista huminaa ja suhinaa. Kuin jossain kauempana olisi noussut tuuli. Mutta se ei ollut tuulikaan, vaan sumu.
Sara, Sampo, Niko, Aino ja Omppu ystävineen viettävät tuikitavallista kesälomaa tuikitavallisessa Korpikylässä.
Mutta voiko Kummajaisten kylässä kuvitellakaan, että loma sujuisi normaalilla tavalla? Kuumuus nostattaa tunteiden lisäksi esiin myös toisenlaisia voimia, joita piileskelee metsissä, lammissa, rakennusten liepeillä ja ullakoilla. Noidat, käärmeet, kummitukset ja metsänheget kulkevat sankareidemme kannoilla. Pakkaa sekoittaa uusi opettajatar, joka näyttää viihtyvän autiolla Susi-Herkon aavemökillä. Omanlaista jännitystä tarjoaa koululaisarki, jossa ihastutaan, vihastutaan ja ystävyyttä punnitaan.
Kummajaisten kylän kuuma kesä on itsenäinen jatko-osa LukuVarkaus-finalistina olleelle Kummajaisten kylä-kirjalle.
134 s. Haamu-kustannus 2015
Kuvitus: Miranda Koskinen
Kummajaisiin tutustuttu myös täälläkin: Luetaanko tämä?, Kirjakaapin avain, Lukutoukan kuttuuriblogi
Sarjassa aiemmin ilmestynyt:
- Kummajaisten kylä (2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti