Aikuisten värityskirjat - Unihiekkaa

    

Aikuisten värityskirjat on vuonna 2015 Suomeenkin rantautunut ilmiö, jonka suosion hiipumista on viime aikoina uutisissa nostettu esille. Kuulun Facebookissa useampaankin suomalaiseen ja kansainväliseen värittelijäporukkaan, eikä siellä ainakaan huomaa, että innostus olisi katoamassa mihinkään. Kirjojen vähentynyt myynti saattaa korkeintaan olla osoitus siitä, että trendien aallonharjalla ratsastavat ihmiset ovat löytäneet jotain uutta hypetettäväksi ja vain värittämiseen lumoutuneet ovat jääneet aktiivisiksi harrastajiksi. 

     

Ihana pöllökaksikko | Värityskirjasta Unihiekkaa

Ostin syksyllä ensimmäisen värityskirjani pitkän pohdinnan jälkeen ja päädyin ostamaan Valentina Harperin Creative Coloring - Animals -kirjan. Ennen joulua värityskirjakokoelmani kasvoi kahdella, sillä sain lahjaksi Relax With Art - Pocket Collectionin ja Viidakon sydämessä (Gummerus) -värityskirjat. Vuodenvaihtessa sain vielä siskoltani Atenan kovakantisen Väritä itsellesi mielenrauhaa ja Aikuisten värityskirja - Wonderland -teokset. Näistä jälkimmäinen on oululaisen Kolmiokirja Oy:n julkaisema, samoin kuin nyt esittelyssä oleva Unihiekkaa (3/2016), joka on siis kokoelmani kuudes värityskirja.

  

   

Unihiekkaa -värityskirja sisältää monentasoisia kuvia laajoista pinnoista hyvin pieniin yksityiskohtiin. Kuvia on laidasta laitaan, kattavasti unimaisen teeman alla liikkuen. Suosikkejani ovat eläinaiheet, mandalat ja joukosta hyvin erottuvat kuvat, kuten vaikkapa tuo yllä oleva ihana kuumailmapalloja ja zeppeliinejä sisältävä steampunk-tyylinen kuva. Kuvia on vain joka toisella sivulla, mistä pidin paljon. Värityskirjoja löytyy kauppojen lehtipisteistä ja tätä pystyy tilaamaan suoraan kotiinkin kustantajan sivuilta. 

  

  

Sain arvostelukappaleen kirjasta tänään postissa ja värittelin heti muutaman kuvan. Paperi on ihanan tuntuinen puuväreille: yhtäaikaa sopivan mattapintainen, mutta väri levittyy sille helposti. (Puuväreinä sekoitus Stabiloja ja Tropicolorseja.) Paperi sopii myös tusseille, ainakin jos värittää pieniä alueita. Testasin tusseja tuossa vielä keskeneräisessä pöllökuvassa; pöllöjen silmät on väritetty mustalla Faber Castellin kapeakärkisellä tussilla. Tussi menee hieman paperista läpi, mutta ei seuraavalle sivulle. Vahingot voi välttää laittamalla varmuuden vuoksi kuvien väliin puhtaan A4-arkin tai irrottamalla sivun kirjasta. Itse en vielä kokeillut kuinka helposti sivut saisi irti, sillä varsinaista katkaisureunaa ei tässä ole.

  

Säilytän värikyniäni kahdessa lasipurkissa, jolloin ne voi jättää esille

Yhden kuvan ehdin värittämään kokonaan, nimittäin tämän linnun. Sen vieressä on myös inspiroiva mietelause (jonka muuten allekirjoitan kokonaan). Minulle lintu oli liekeistä nouseva Feeniks, ja siitä sain puna-oranssi-keltaisen värimaailmani. Valitsin kynät hyvin pieneltä skaalalta, mutta läheltä katsottaessa värit erottuvat leikitellen toisistaan. Tähän kuvaan käytin kolmea erisävyistä punaista ja oranssia, sekä yhtä keltaista kynää. Jätin muutaman yksityiskohdan valkoisiksi luomaan kontrastia. 

  

  

Keskeneräisen pöllökuvan jälkeen tartun varmaankin tähän leijonamandalaan. Viidakon sydämessä -kirjasta olenkin värittänyt jo kaikki kissapedot. Jokin niissä kiehtoo suuresti. Vaikka kartoitinkin jo kynieni ruskeita sävyjä, tällä kertaa taidan sittenkin värittää tämän kuninkaallisen olennon satumaisemmin värein. Värittämisessä voi nimittäin käyttää mielikuvitustaan ja antaa kuvissa esiintyville eläimille ja kasveille aivan uudenlaisen värimaailman noudattamatta lunnonlakeja. Se tekee aikuisten värityskirjojen värittämisestä juurikin niin ihanan rentouttavaa, kun voi vapautua kahlitsevista säännöistä edes yhden värityssession ajaksi. Ja voin sanoa, että verenpaine ja pulssi todellakin laskevat värittäessä. Suosittelen siis kokeilemaan, jos vielä ei ole tullut tartuttua värikyniin sitten lapsuuden.