"Eivät olleet koskaan lukeneet satuja, siksi he eivät tienneet,
että tytärpuolia ja sijaislapsia kohdellaan aina kurjasti."
Naistenviikko jatkuu ja tänään, 19. päivä, nimipäiväänsä viettävät Sari, Saara, Sara, Salli ja Salla. Poimin muutamia novelleja Sari Peltoniemen kokoelmasta Miehestä syntynyt - Ja muita satuja aikuisille. Osallistun tällä postauksella myös Novellihaaste 2:n.
Miehestä syntynyt (sivut 7-16)
Kuten jo satunovellin nimikin kertoo, kyseessä on tarina miehestä, joka synnyttää. Tukeva sinkkumies saa haltuunsa erikoisia karkkeja, jotka eivät olleet tarkoitettu hänen syötäväkseen, vaan vaimolle jota hänellä ei ole. Niinpä ensimmäistä kertaa historiassa, mies synnyttää. Hän jättää kauniin tyttärensä puun oksalle, josta kaksi nuorta miestä löytävät hänet ja rakastuvat uskomattoman pienokaiseen.
Niin kuin he olisivat löytäneet keijunpoikasen. (s. 11)
Koska eivät osaa kasvattaa lasta, he maksavat tämän hoidosta tädille, jolla on samanikäinen oma tytär. Kuten tarinan inspiraationa toimineissa klassikkosaduissakin on tapana, oma tytär on tyhmä ja ruma, ottolapsi kaunis ja viisas. Kun tytöt ovat 16-vuotiaita, täti lähettääkin oman lapsensa sen miehen morsiameksi, joka löysi toisen lapsen puun oksalta. Lopulta oikea tyttö pääsee naimisiin (melkoisesta ikäerostaan huolimatta) ja paha saa palkkansa.
Olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin kokoelman nimikkoteoksen ytimestä, eli miehen raskaudesta ja ajatuksista (sekä siitä taiasta, joka sai hänet tähän mielenkiintoiseen tilaan), mutta Peltoniemi on valinnut tyttären kasvun ja aviomiehen etsinnän tärkeämmäksi juonilinjaksi. Parasta tässä sadussa oli tytön suhde eläimiin.
Ammeet (sivut 29-37)
Tämä satu pohjaa klassiseen Siniparta-taruun, joka on tullut minulle tutuksi Margaret Atwoodin Siniparran muna-novellikokoelmasta. Köyhällä perheellä on kolme tytärtä. Eräänä päivänä rikas mies saapuu talon pihaan ja vie vanhimman tyttären vaimokseen. Tämä kuitenkin on tottelematon ja menee huoneeseen, joka on häneltä kielletty. Niipä mies hakee naamioituneena toisen siskon, joka toistaa samat virheet.
Tämä tyttö oli kuitenkin lujaluontoinen. Monet tytöt ovat, varsinkin sellaiset, joilta vähiten sitä odottaisi. (s. 36)
Nuorin siskoista on kuitenkin ovelampi ja vaikka hänkin löytää tiensä kiellettyyn huoneeseen, hän ei jää kiinni teostaan. Hän saa huijattua mieheltä kalleuksia perheelleen ja toimitettua tämän sitten vankilaan, jossa kohtaa loppunsa.
Vaikka pidinkin tästä Sinipartamukaelmasta, se jäi hieman pikakelaukseksi ja olisi ollutkin kiinnostavampaa lukea vähän syvällisemmin erikoisen miehen murhanhimosta. Koska kokoelma on suunnattu aikuisille, jäin kaipaamaan etenkin tähän satuun enemmän gorea ja ehkä seksiäkin, vaikka jälkimmäiseksi mainittu ei olekaan minulle yleensä tärkeää kirjallisuudessa. Klassikkosatujen varhaisia versiota en ole lukenut, mutta niistä tietämäni perusteella nämä Peltoniemen versiot ovat verrattuna kiltimpiä, eivätkä onnistu shokeeraamaan lukijaa (eikä se varmaan kirjailijan tarkoitus ole ollutkaan).
Susiemo (sivut 39-46)
Tässäkin tarinassa naisella on ottolapsi ja oma tytär, joka jää käenpoikasen varjoon. Äiti hankkii tytöille rukit, koska kehrääminen on muodikasta. Biologinen tytär saa parasta työstettäväkseen pellavaa ja tytärpuoli nokkosia, joista tämä kuitenkin kehrää mitä hienointa lankaa biologisen tyttären vain sotkeutuessa rihmoihin.
Hyvä kun eivät pikku lintuset ja söpöt oravat laulaneet hänen olkapäillään. (s. 39)
Kun tytärpuolta onnistaa rakkaudessa ja hän on menossa naimisiin, äitipuoli päättää piilottaa tytön ja pukea oman lapsensa häämekkoon ja peruukkiin, eikä sulhanen huomaa vaihtoa ollenkaan. Onnekkaan käänteen kautta oikea tytär päätyy naimisiin, mutta vaistoinkäymiset eivät jää tähän. Äitipuoli loitsii esikoisensa synnyttäneen tytärpuolen sudennahkoihin ja kilpasisko soluttautuu jälleen valepukuisena toisen naisen kenkiin.
Tästäkin kuitenkin selvitään, niin kuin saduissa aina, joskin nimeltämainitsematon hyväntekijä saa palkakseen vain paperisen paidan ja lasikengät, jotka hajoavat "ja siinä mureni loppuun tämä satukin". En osannut odottaa postimyyntiluettelosta tilattavia kiitoslahjoja tai että hyvää ei oikeastaan palkittu, sillä kiitoksen arvo suhteessa tekoon jäi vähäisemäksi ja kesti vain silmänräpäyksen. Viimeinen lause myös koputtelee neljättä seinää. Olisin mielelläni lukenut lisää sudennahoissa elävän naisen elämästä muiden lumottujen susien laumassa.
Kissamadonna (sivut 127-133)
Maagiset raskaudet ja synnyttäminen ovat toistuva elementti näissä sattumalta valitsemissani satunovelleissa. Tämän sadun sanomana on, että kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, mutta mikään ei mene rikki niin herkästi kuin onni. Oli hauskaa tunnistaa tuosta lainaus Leo Tolstoin Anna Kareninasta, vaikken itse sitä olekaan lukenut, vielä. Kirja kyllä löytyy hyllystäni.
Kuningas järkyttyi ja raivostui. Tytärkin oli hänet pettänyt ja hylännyt niin kuin vaimo, joka lähti tuonen valtakuntaan ja jätti miehensä yksin elämään. (s. 128)
Kuningatar kuolee ja kuningas menee suruissaan naimisiin uuden vaimon kanssa, joka on oikea syöjätär. Hän loitsii kuninkaan tyttären raskaaksi ja tämä karkoitetaan. Tämä synnyttää yksinään saunamökissä kissan, joka saapasjalkaisen sukulaisensa tavoin hakee äidilleen töitä ja sattumalta saattaa tämän myös onnellisesti naimisiin. Kissan kohtalo lopussa ei kylläkään saanut minua hurraamaan, toivoin hieman onnellisempaa loppua, mutta onneksi kuningas sentään tajuaa, ettei uusi vaimo olekaan hänelle se kaikken paras kumppani.
Peltoniemi on ottanut tunnistettavia aineksia monista saduista ja luonut niistä aivan uusia, päivitettyjä versiota. Tekstissä vilahtelevat niin iPadit kuin Range Roverit, vaikka samaan aikaan tarinoiden maailmoissa on magiaa ja puhuvia eläimiä. Jäin tämän otannan jälkeen kaipaamaan lisää karheutta, jotain pientä tai isompaa säröä, määrittelemätöntä aikuismaisempaa makua palvelevaa tekstiä. Syvällisyyttä, silmäniskuja inhorealismin suuntaan ja huumoria. Erityisen suuria tunteita nämä sadut eivät synnyttäneet, mutta herättivät mielenkiintoni siinä määri ja haluan lukea loputkin kokoelmasta jossain vaiheessa.
Takakannesta:
Jussi on äidin poika, joka mieluummin ajaa polkupyörällä kuin kruisailee autolla. Jussista kasvaa ompelutaitoinen, lempeä mies, joka osaa kuunnella. Taidoista on hyötyä, kun Jussi lähtee kosimaan prinsessaa. Hyvin käy myös petturivaimon piinaamalle Moosekselle ja sinisenharmaalle paperimies Juuströmille, joka saa hyvästä työstä palkaksi kyvyn muuttaa muotoaan.
Miehestä syntynyt palauttaa sadut alkuperäiselle paikalleen: aikuisten kirjallisuudeksi. Henkilöt saattavat olla mielikuvitusolentoja, mutta aina päädytään ihmisenä olemisen peruskysymyksiin, miten tulla toimeen muiden kanssa, miten selvitä kiperistä elämänvaiheista – ja miten pitää yllä toivon liekkiä vaikeuksien keskellä. Sari Peltoniemi saa sadut kaukaa menneisyydestä lyömään kättä nykykertomusten kanssa.
Parikymmentä teosta julkaissut Sari Peltoniemi (1963) on lukenut ja kirjoittanut satuja koko ikänsä. Peltoniemi on ollut muun muassa Finlandia Junior -ehdokkaana.
Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Eniten minua kiinnostaa tie, Oksan hyllyltä, Orfeuksen kääntöpiiri, Kirjojen keskellä,
Hykertelen tässä, että olet löytänyt nämä aikuissadut. Minua ne aikanaan viihdyttivät, näppärää traditiovariointia. Ja sopii mainiosti naistenviikkoon!
VastaaPoista