"Siis mitä, onko sulle ennenkin käynyt näin?
Miten sä et ole oppinut pitämään suutasi kiinni?"
Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa, Sarjakuvajaaste
Sarjakuvataiteilija Emmi Nieminen ja toimittaja Johanna Vehkoo ovat yhdistäneet voimansa. Lopputuloksena on faktapohjainen sarjakuvakirja Vihan ja inhon internet. Huom! Teos on hyvin kookas ja painavakin - tämä tuli itselleni yllätyksenä ja olen kuullut samanlinjaisia kommentteja muiltakin teoksen lukijoilta. Paino kertoo osaltaan korkealaatuisesta paperista, jolle teos on painettu, alleviivaten samalla teoksen merkittävyyttä - se ei halua hukkua massaan vaan se huutaa tulla luetuksi.
Tämä on merkittävin kirja, jonka olen kuluvan vuoden aikana lukenut - ehkä jopa merkittävin, jonka tulen tänä vuonna lukemaan. Toivoisin, että mahdollisimman moni lukisi tämän, ja etenkin nuorille tämä antaisi valtavasti esim. lukion äidinkielenkurssilla. Kirja käsittelee todella tärkeää aihetta: vihapuhetta, etenkin naisiin, naisoletettuihin ja ei-valkoihoisiin ihmisiin kohdistuvaa nettivihaa. Jokainen, joka on jossain määrin mukana somessa on varmasti kuullut aiheesta tai jopa tuntee jonkun, joka on joutunut vihapuheryöpyn kohteeksi esimerkiksi MV-lehden sivustolla.
Kohteet ovat usein sanoneet netissä jotain, jonka ensisijainen tarkoitus ei ole herättää negatiivisia reaktioita, mutta niin kuitenkin käy joidenkin lukijoiden tai kuuntelijoiden tapauksessa kohteen sukupuolen, ulkonäön tai ammatin takia, tai koska puheenaiheena on vaikkapa feminismi, translaki, maahanmuutto tai ympäristöasiat. Teos esittelee koko joukon tunnettuja naisia, jotka ovat joutuneet vihanpuheen kohteeksi, kuten Maria Petterson, jota seuraan Twitterissä.
Pelkäsin kuulemieni kommenttien perusteella, että tämä olisi jotenkin ihorealistinen kirja. Ja kai se sitä tavallaan onkin, mutta minusta Nieminen ja Vehkoo ovat tehneet inhottavasta asiasta todella onnistuneen kirjan, joka paitsi avaa vihapuheen käsitetä, myös tarjoaa vertaistukea, samaistumista, tukea sekä apukeinoja, eikä se ole aiheella mässäilevä, vähättelevä tai ylikorostava. Jos jotain, niin luulen, etteivät pahimmat tapaukset edes päässeet kirjaan, koska niitä olisi varmasti liian vaikeaa uskoa maamme kaltaisessa "lintukodossa" tapahtuviksi.
En ollut yllättynyt, kun kirjassa todetaan Perussuomalaisten jytkyn jälkeen vihapuheen lisääntymisestä ja kuinka ihmiset kadullakin kohtaavat jatkuvasti aikaisempaa enemmän huutelua ja vihjailevia liikkeitä. Jos meillä on politiikassa mukana sellaisia hahmoja, jotka toteavat tasa-arvoisen avioliittolain johtavan siihen, että koirankin kanssa voi mennä naimisiin, niin on vaikeaa opettaa lapsille oikeita tapoja regoida ja ymmärtää asioita. Se ei silti tarkoita, etteikö se silti kannattaisi aina opastaa toimimaan oikein. Ja usein lapset osaavat käyttäytyä paremmin kuin aikuiset kohdatessaan erilaisuutta.
Minun oli vain tarkoitus silmäillä teosta, mutta luinkin sitten koko 147 sivuisen sarjakuvan keinoilla faktoista puhuvan kirjan yhdellä istumalla. En juuri koskaan kirjoita bloggausta heti kirjan luettuani. Yleensä menee päivä tai pari, joskus jopa viikko tai useampikin ennen kuin siirrän ajatukset paperilta blogiin, mutta nyt minun oli pakko päästä saman tien kirjoittamaan.
Annan todella harvoin teokselle viisi tähteä. Viime vuonna peräti kaksi kirjaa sai tuon korkeimman arvion ja koko blogini historiassa (alkaen toukokuusta 2011). Viiden tähden arvoisia ovat olleet vain 12 lukemaani kirjaa ja yksi näkemäni näytelmä. Tämä kirja ansaitsee kaikki viisi kissaa tekemällä näkyväksi yhteiskunnan niin tarmokkaasti piilotteleman asian.
Minä en suostu olemaan hiljaa - älä sinäkään!
Arvosana:
Takakannesta:
Internet täyttyy toinen toistaan julmemmista äänistä. Seksismi, misogynia ja rasismi ovat jo arkipäivää sosiaalisessa mediassa ja jopa joidenkin poliitikkojen retoriikassa. Verkkovihan kohteeksi joutuvat tyypillisesti naisoletetut ja vähemmistöjen edustajat. Vihapuhetta oikeutetaan sananvapaudella, mutta sen vaikutus on päinvastainen: monet naiset pelkäävät ottaa kantaa mielipiteitä jyrkästi jakaviin aiheisiin.
Verkon misinformaatioon erikoistunut tutkiva toimittaja Johanna Vehkoo pureutuu yhdessä kuvataiteilija Emmi Niemisen kanssa vihapuheeseen journalistisen sarjakuvan keinoin. Tuloksena on vavahduttava teos, joka auttaa ymmärtämään yhtä aikamme ikävimmistä ilmiöistä monesta näkökulmasta ja tarjoaa vertaistukea ja neuvoja vihapuheen kohteeksi joutuneille.
Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Aamulehti, bookishteaparty, Sivutiellä, Kirjojen keskellä, Kirjanurkkaus, Bibbidi bobbidi book, Mitä luimme kerran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti