Haasteen vetäjinä olivat @paperimato ja @kirjakaruselli Instagramissa. Kiitos kivasta haasteesta!
Haaste alkoi 1.9. ja päättyi 22.11. Jokaisella viikolla oli oma teemansa. Lähdin mukaan haasteeseen toisen viikon aikana, mutta luin muutamalla viikolla kaksi teosta, joten yhteensä haasteen aikana luin 15 sarjakuvaa. Näistä parhaita olivat The Handmaid's Tale, Anne Frankin päiväkirja, Hymy ja Viimeinen ilta. Haastavimmat kohdat olivat sanaton sarjakuva ja sarjakuva, jonka piirrostyylistä et pidä, kaikkiin muihin oli helppoa löytää luettavaa.
2. Palkittu sarjakuva
- Marjane Satrapi: Persepolis 2
3. Mustavalkoinen
- Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää
4. LGBTQ+
- Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
5. Manga
- Ryōsuke Takeuchi & Takeshi Obata: All You need Is Kill 1-2
6. Sarjakuvassa on eläinhahmoja
- Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad - Valkoinen valtakunta
7. Sarjakuvataiteilija tulee eri kulttuurista kuin sinä
- Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta - Pumpkinheads
8. Scifi tai fantasia
- Margaret Atwood & Rénee Nault: The Handmaid's Tale - The Graphic Novel
- Doug TenNapel: Ghostopolis
9. Sarjakuva, jonka piirrostyylistä et pidä
- Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
10. Yhteiskunnallinen sarjakuva
- Ari Filman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja
- José-Louis Bocquet & Catal: Kiki - Montparnassen kuningatar
11. Naisen tekemä sarjakuva
- Raina Telgemeier: Hymy
- Lise Myrhe: Nemi - Tuulten viemää
12. Sanaton sarjakuva
- Miha Rinne: D'Moleyk - Myyrien Aika
Onpa mukavan monipuolinen lista sarjakuvaa! Sanattomia sarjakuvia en muista lukeneeni, joten tuo Myyrien aika kiinnostaa jo ihan sen vuoksi, että olisi kiva kokeilla miten pelkkä kuvallinen ilmaisu toimii itselle. Yleensä tekstipuoli on mulle tärkeä osa sarjakuvaa, joten pelkän piirrosten varassa toimiva kirja kuulostaa erikoiselta.
VastaaPoistaMinulle Strömquistin piirrostyyli on ollut ihan ok, vaikkei nyt ehkä TOP-listalle nousekaan. Yleensä jätän sarjakuvan kesken, jollei piirrostyyli miellytä, eli tämän kohdan suoritus olisi ollut minulle suht nahkeaa, jos olisin ollut haasteessa mukana. :)
Sanattomistaa sarjiksista ei tosiaan ole ylitarjontaa. Moni luki tähän kohtaan Gon-nimisen teoksen, jossa on söpö dino-olento kannessa. Pidin Strömqvistin tyylistä Kielletyssä hedelmässä (tai siinä oikeastaan yhtenäisyys ja sisältö oli niin hienoa, ettei kuvia jäänyt miettimään niin paljoa), mutta näissä irrallisissa novellityyppisissä katkelmissa en ihastunut sisällöstäkään, joten kuvien nopea luonnosmaisuus nousi isommin esille.
PoistaTämä haaste on mennyt minulta harmillisesti ohi, olisi nimittäin tehnyt oikein hyvää minun sarjakuvien lukemiselleni. Olen vasta tänä vuonna ylipäätään oivaltanut, että on olemassa aikuisille lukijoille tarkoitettuja sarjakuvia, eli muutakin kuin Asterixeja tai B. Virtasia tai Tex Willereitä, joita mieheni lukee vain (ja ainoastaan) kesäisin.
VastaaPoistaErityisesti olen pitänyt taiteilijoista tehdyistä sarjakuvista, kuten Ellen Thesleffistä. Noista listaamistasi olen lukenut Nemiä lehdestä ja tunnistan muutaman nimeltä.
Lainasin Prinssi Charlesin tunteen nähtyäni siitä kehuja, sillä on sama tekijä kuin Einsteinin vaimolla. Jouduin palauttamaan sen lukematta, sillä monella sivulla oli julmetusti pienenpientä tekstiä, jota en olisi pystynyt lukemaan edes parhaassa mahdollisessa valaistuksessa. Harmitti.
Kannattaa ottaa Haastavaa lukemista -blogi seurantaan. Sielläkin kävin tästä haasteesta kirjoittamassa, jotta myös Instagramin ulkopuolelle näkyisi.
PoistaSarjakuvaa on nykyään kyllä aivan valtavasti erilaista ja etenkin jos lukee englanniksikin niin löytää kyllä aiheesta kuin aiheesta kirjoitetun teoksen. Omat suosikkini löytyvät yleensä spefistä, mutta genrejä ja tyylejä on vaikka kuinka paljon.
Näistä varmaan tykkäisit tuosta Kikistä, joka kertoo 1920-30-luvuilla erittäin tunnetusta taidemallista, joka myös esiintyi laulajana ja maalasi itsekin.
Samoin tuo Persepolis, joka on ilmestynyt kahdessa osassa ja kertoo tekijän omasta lapsuudesta (ensimmäinen osa, josta tykkäsin tosi paljon) ja nuoruudesta (toinen osa) voisi kiinnostaa. Opin todella paljon Iranin lähihistoriasta, mistä ei koulussa koskaan puhuttu. Aika hurja muutos silloin 80-luvulla, kun tuli huivipakko, ei siis ole vielä kauan ollut tiukempi linja. Sitä ennen naiset kävivät yliopistossakin ja kuunneltiin länsimaalaista musiikkia...
Strömquist / suomentaja kieltämättä täyttää puhekuplat kokonaan ja sitä pientä piperrystä oli tosiaan haastavaa lukea hyvässäkin valaistuksessa. Pienissä palasissa nautittuna ei käynyt silmiin, mutta arvostaisin a) selkeämpää ja suurempaa fonttia, tuota käsin kirjoitettua oli haastavaa lukea ja b) vähemmän tekstiä / puhekupla.