Näytetään tekstit, joissa on tunniste noitavaino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste noitavaino. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. tammikuuta 2014

Aino Kallas: Sudenmorsian

"Ja monikin Ihmissusi on noitana roviolla poltettu"
       
     
Aino Kallaksen Sudenmorsian on 1600-luvun Viroon, Hiidenmaalle sijoittuva muodonmuutoskertomus. Sudenmorsian oli nimenä tuttu, mutta tarinan sisältö ei niinkään. Olikin siis yllätys törmätä todella vanhalta kuulostavaan kieleen, jossa oli runollisia piirteitä (esimerkiksi kalmanperho ja demonin kirjoitusasu on daimoni). Nautin teoksen lukemisesta ja se oli kokemuksena todella lyhyt ja nopea, mutta sitäkin rikkaampi. Se myös auttoi minua alkvunnn vaivanneen luukujumin ylitse.
   
Innostuin Sudenmorsiamen lukemisesta Jenny Kangasvuon Sudenveren jälkeen. Teoksilla on muutama kohta, joissa tarinat muistuttavat toisiaan, vaikka ovat muutoin juoneltaan ja sanomaltaan erilaisia. Aalo on teoksen alussa nuori neito pesemässä lampaita ja Priidik sattumalta törmää tähän ja jää kiven takaa katselemaan hänen varttansa. Pian pari juhlii häitään ja saa lapsen. Elämä kuvataan hyvin raadollisena ja työntäytteisenä. 
   
Hänen verensä myöskin sudenvereksi vaihdettiin. (s. 49)
Vaan ei vielä ikänä ihmisen hahmossa ollut hänen verissänsä kuplinut niin kultainen riemu ja vapauden autuus kuin nyt koska hän ihmissutena suolla juoksi. (s. 55)
  
Kaikki muuttuu, kun sudenajo ottaa suunnan läheltä Aalon ja Priidikin kylää. Aalo kuulee Diabolum sylvarumin eli Metsän Hengen kutsun ja joutuu riivatuksi. Kaikki polut johtavat lopulta suolle ja susilauman luokse. Siellä Aalo saa sudennahkansa, johon pukeutumalla on yhtä metsän kanssa. Tämä muodonmuutostapa muistuttaa paljon selkie-mytologiaa.
  
Aalon salaisuus paljastuu lopulta ja kyläläiset syyttävät häntä, Sudenmorsianta, kaikista epäonnisista sattumuksista noituutena. Sudet ovat nimittäin Saatanan koiria ja noitia: Aalonkin uskottiin osaavat muuttua lahoksi kannoksi (Vrt. J.K. Rowling: Tanili Kanilin käkättävä kanto kokoelmassa Siuntio Silosäkeen tarinat). Tarinan päätös on hyvin surullinen.
   
Teoksessa on käytetty kuukausista vanhoja eestinkielisiä nimityksiä, kuten Sudenkuu (helmikuu), Mahlakuu (huhtikuu) ja Viinakuu (lokakuu). Pidin Kallaksen tavasta ripotella latinankielisiä sanoja ja ilmauksia tekstin sekaan, kuten esimerkiksi lentävä lause "Homo homini lupus" ~ ihminen on ihmiselle susi. Suosittelen teosta ihmissusimyyteistä ja vanhoista suomalaisista klassikoista nauttitivillle.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
"Niin tänä valkiana Juhannusyönä Aalo, Priidik metsävahdin vihitty vaimo, ensimmäistä kertaa ihmissutena juoksi."
  
Sudenmorsian on ikivanhaan muodonmuutosaiheeseen nojautuva kertomus naisesta, joka verensä vetoa totellen muuttautuu vainotuksi ihmissudeksi. Vuonna 1928 ilmestynyt balladinomainen mestariteos on säilyttanyt harvinaisen lumovoimansa. Sen taustaelämyksenä oli Aino Kallaksen palava rakkaus Eino Leinoon.
    
Asiasanat: ihmissusia, vaino, klassikot, suomalainen
    
Samantyylisiä kirjoja: Jenny Kangasvuo: Sudenveri, Tuula Rotko: Susi ja surupukuinen nainen
  
141 sivua, Otava 2003 (Ensimmäinen painos 1928)
 
Kirjasta mm täällä: Risingshadow, Morren maailma, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Jos vaikka lukisi..., Ankin kirjablogi, Booking it some more, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Lukemisen ilo, Macondon naiset, Koko lailla kirjallisesti,

maanantai 17. kesäkuuta 2013

12 tunnin lukumaratooni

Näistä lukumaratooneista olen kuullut parin blogivuoteni aikana monessakin kirjablogissa, ja jo pidemmän aikaa olen haaveillut itsekin tekeväni saman. Nyt viime päivinä on ollut maratooneja ainakin blogeissa Tea with Anna Karenina ja Elegia.
    
Koska viimeaikaisessa kirjablogikeskustelussa on todettu, että blogaajat lukevat vain uutuuksia (ja hehkuttavat vain samoja kirjoja), valitsin hyllyni kätköistä ja hain vielä kirjastosta lisää kirjoja, jotka edustavat vähemmän luettuja genrejä (eli mm. runoja, näytelmiä ja novelleja). Kirjoitus/ilmestymisvuodetkin kirjoissa ovat ihan muuta kuin viime aikaisia. Esimerkiksi Keisarinnan hovineidon päiväkirjan alkuperä löytyy lähes tuhannen vuotta sitten. Mukaan mahtuu myös uudenpana teoksena Osuuskumman novelliantologia, joka ilmestyi viime huhtikuussa. 
   
Nyt kun lista on kasassa, pitää vain valita päivä, jolloin teokset luen. Keskustelu avomiehen kanssa johti siihen, että luen tämän maratonin huomenna! (Miehellä alkaa työt seitsemältä eli voin aloittaa lukemisen kukon laulun aikaan. Kotiin mies palaa neljän maissa.) Olisin tyytyväinen jos saisin edes osan näistä luettua, tavoitteena kymmenen. Aloituskirjaksi olen valinnut Pikku prinssin ja siitä eteenpäin menen fiiliksen pohjalta.
     
Seuraa etenemistäni kirjablogini Facebook-sivulta. Blogin puolelle postaan luetut kommentteineen sitten kun olen urakkani suorittanut.
   
 

Kirjalistani:

 
Nuortenkirjoja
  •  (2011) Tuulia Aho: Urpukas (s. 186) (Omasta hyllystä)
  •  (2010/2008) David Almond: Naakkakesä (s. 201) (Omasta hyllystä)
 
Satuja
 
Novelleja
 
Runoja
 
Näytelmiä
 
Klassikoita
 
Naisista
  • (2005/n.1058) Sugawara Takasuen tytär: Keisarinnan hovineidon päiväkirja (s. 134) (Omasta hyllystä)
  • (2010/1982) Nora Roberts: Linna Bretagnessa (s. 188) (Omasta hyllystä)
 
Makaaberia
  • (1977/1974) Leif Esper Andersen: Noitaroihu savuaa (s. 86) (Omasta hyllystä)
  • (1991/1986) Guy N. Smith: Kannibaalit (s. 186) (Omasta hyllystä)
   
Vaikuttavaa:
  • (2009/1978) Ian McEwan: Sementtipuutarha (s. 135) (Kirjastosta)
  • (1976/1932) Kahlil Gibran: Vaeltaja (s. 76) (Kirjastosta)