Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2020 - Äänestysohjeet

Kirjabloggaajat,  kirjavloggaajat ja kirjagrammaajat (myöhemmin osallistujat) äänestävät vuoden 2020 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat:

• Blogistanian Finlandia

• Blogistanian Globalia

• Blogistanian Kuopus

• Blogistanian Tieto

    

Äänestykseen osallistuvat julkaisevat antamansa äänet käyttämällään alustalla lauantaina  13.2.2021 klo 10.00, tarkemmat äänestysohjeet löytyvät kategoriakuvauksista. Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa sunnuntaina 14.2.2021 klo 10.00.

  

  

Blogistanian Finlandia 2020

  

Blogistanian Finlandia 2020 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään kymmenettä kertaa. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Kirsin Book Club -blogi. 

  

Aiemmin palkitut:

   

2019 - Pajtim Statovci: Bolla (Otava)

2018 - Olli Jalonen: Taivaanpallo (Otava)

2017 - Rosa Liksom: Everstinna (Like)

2016 - Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus)

2015 - Laura Lindstedt: Oneiron (Teos)

2014 - Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus)

2013 - Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Gummerus)

2012 - Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala)

2011 - Katja Kettu: Kätilö (WSOY)

   

  

Blogistanian Globalia 2020

   

Blogistanian Globalia 2020 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään kymmenettä kertaa. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies -blogi. 

  

Aiemmin palkitut: 

   

2019 - Margaret Atwood: Testamentit (Otava, suom. Hilkka Pekkanen)

2018 - Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi, suom. Kristiina Rikman)

2017 - Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi, suom. Arto Schroderus)

2016 - Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto)

2015 - John Williams: Stoner (Bazar, suom. Ilkka Rekiaro)

2014 - Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus)

2013 - Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi, suom. Aleksi Milonoff)

2012 - Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY, suom. Päivi Kivelä)

2011 - Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi, suom. Helene Bützow)

   

  

Blogistanian Kuopus 2020

   

Blogistanian Kuopus 2020 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten-, nuorten- ja YA- eli young adult -kirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään yhdeksättä kertaa. Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi. 

  

Aiemmin palkitut:

   

2019 - Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli (WSOY)

2018 - Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava) ja Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Tammi, suom. Marja Kyrö)

2017 - Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava, suom. Kaijamari Sivill)

2016 - Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)

2015 - Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä (WSOY)

2014 - Jenna Kostet: Lautturi (Robustos)

2013 - Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY)

2012 - Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY)

   

   

Blogistanian Tieto 2020

   

Blogistanian Tieto 2020 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2020 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2020 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten- ja nuortentietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -kategoriassa. Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Tiedon ääntenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi. 

   

Aiemmin palkitut: 

   

2019 - Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen (Otava, suom. Elina Lustig)

2018 - Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava)

2017 - Koko Hubara: Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like)

2016 - Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena)

2015 - Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman)

2014 - Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava)

2013 - Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi)

  

Äänestysohjeet

  

Äänestyksen edellytys on, että osallistuja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut niistä arvion blogissaan, Instagram-tilillään tai kuvannut niistä videon kanavallaan. Osallistuja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

  

Mikäli osallistuja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos osallistuja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

  

Osallistuja julkaisee blogissaan, Instagram-tilillään tai kanavallaan 13.2.2021 klo 10.00 Suomen aikaa (GMT +2) postauksen, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Blogeissa ja videoalustoilla osallistuvien on linkattava pisteitä saavat kirjat niistä aiemmin julkaistuihin postauksiin. Instagramissa osallistujat tägäävät äänestyksessä mukana olevien kirjojen ennen äänestyspäivää julkaistut arvostelupostaukset aihetunnisteella #blogistanianäänestys2020. Samaan äänestysjulkaisuun voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai kunkin kategorian pisteistä voi julkaista erilliset juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 13.2.2021 klo 10.00.

  

Osallistujat linkittävät pisteet sisältävät postaukset tai -videot kunkin äänestettävän kategorian ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Keräyspostaukset julkaistaan jo viikkoa ennen itse äänestystä (6.2.2021). Halutessaan osallistuja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta tai -videosta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin keräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen. Ajastaminen riippuu käytetyn julkaisualustan asetuksista. Jos käyttämäsi alusta ei mahdollista ajastetun postauksen linkin kopioimista ja jakamista, voit ilmoittautua mukaan linkkaamalla blogisi tai vlogisi pääsivun tai Instagram-profiilisi. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen.

  

Äänestyksen voittaja

  

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla kirjojen saamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten kolmen pisteen sijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kahden pisteen sijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, palkinto jaetaan saman pistemäärän saaneiden kesken.

  

Järjestelyt

  

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

  

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon. Ääntenlaskijoiden tulee nykymuotoisten järjestelyjen vuoksi olla bloggaajia, mutta tiedottamiseen ja muuhun toimintaan otetaan mielellään mukaan kaikki halukkaat käytetystä alustasta riippumatta. 

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2019 - Äänestysohjeet

  

Kirjabloggaajat ja -vloggaajat äänestävät vuoden 2019 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat:

• Blogistanian Finlandia
• Blogistanian Globalia
• Blogistanian Kuopus
• Blogistanian Tieto

    

Bloggaajat ja vloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan/vlogeissaan sunnuntaina 1.3.2020 klo 10.00, tarkemmat äänestysohjeet kategoriakuvausten jälkeen. Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa maanantaina 2.3.2020 klo 10.00.

  

  

Blogistanian Finlandia 2019

  

Blogistanian Finlandia 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään yhdeksättä kertaa. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Amman lukuhetki -blogi. 

  

Aiemmin palkitut:

2018 - Olli Jalonen: Taivaanpallo (Otava)

2017 - Rosa Liksom: Everstinna (Like)

2016 - Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus)

2015 - Laura Lindstedt: Oneiron (Teos)

2014 - Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus)

2013 - Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Gummerus)

2012 - Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala)

2011 - Katja Kettu: Kätilö (WSOY)

   

  

Blogistanian Globalia 2019

Blogistanian Globalia 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään yhdeksättä kertaa. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi. 

  

Aiemmin palkitut: 

2018 - Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi, suom. Kristiina Rikman)

2017 - Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi, suom. Arto Schroderus)

2016 - Sadie Jonesi: Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto)

2015 - John Williamsi: Stoner (Bazar, suom. Ilkka Rekiaro)

2014 - Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus)

2013 - Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi, suom. Aleksi Milonoff)

2012 - Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY, suom. Päivi Kivelä)

2011 - Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi, suom. Helene Bützow)

  

  

Blogistanian Kuopus 2019

Blogistanian Kuopus 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi. 

  

Aiemmin palkitut:

2018 - Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava) ja Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Tammi, suom. Marja Kyrö)

2017 - Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava, suom. Kaijamari Sivill)

2016 - Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)

2015 - Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä (WSOY)

2014 - Jenna Kostet: Lautturi (Robustos)

2013 - Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY)

2012 - Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY)

   

   

Blogistanian Tieto 2019

Blogistanian Tieto 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2019 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2019 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten- ja nuortentietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -katgoriassa. Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa. Tiedon äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies -blogi. 

   

Aiemmin palkitut: 

2018 - Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava)

2017 - Koko Hubara: Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like)

2016 - Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena)

2015 - Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman)

2014 - Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava)

2013 - Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi)

  

Äänestysohjeet
  

Äänestyksen edellytys on, että bloggaaja/vloggaaja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut tai videoinut niistä blogiinsa. Bloggaaja/vloggaaja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.
  

Mikäli bloggaaja/vloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja/vloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.
  

Osallistuja julkaisee blogissaan/vlogissaan sunnuntaina 1.3.2020 klo 10.00 (Suomen aikaa) jutun, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Jokainen pisteitä saava kirja on linkattava siitä kirjoitettuun blogi- tai vlogijuttuun. Samaan julkaisuun voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai jokaisen kategorian pisteistä voi julkaista oman juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 1.3.2020 klo 10.00.
  

Käy linkittämässä äänestyspostauksesi/videosi ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin ääntenlaskijablogissa viikkoa ennen itse äänestystä (23.2.2020). Halutessaan bloggaaja/vloggaaja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Ajastaminen riippuu blogi/videoalustan asetuksista. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta/videosta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun äänestyspostaus on ajastettu julkaistavaksi.
  

Äänestyksen voittaja
  

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla kirjojen saamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, palkinto jaetaan saman pistemäärän saaneiden kesken.
  

Järjestelyt
  

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.
  

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2018 - Äänestysohjeet

  

Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2018 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat:

• Blogistanian Finlandia
• Blogistanian Globalia
• Blogistanian Kuopus
• Blogistanian Tieto

  

Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan sunnuntaina 24.2.2019 klo 10.00 (tarkemmat äänestysohjeet löydät kategoriakuvausten jälkeen). Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa maanantaina 25.2.2019 klo 10.00.

  

  

Blogistanian Finlandia 2018

  

Blogistanian Finlandia 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

  

Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu Rosa Liksomin Everstinna (Like 2017), Minna Rytisalon Lempi (Gummerus 2016), Laura Lindstedtin Oneiron (Teos 2015) Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus 2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus 2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala 2012) ja Katja Ketun Kätilö (WSOY 2011). Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Tuntematon lukija -blogi.

   

   

Blogistanian Globalia 2018

  

Blogistanian Globalia 2018 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

  

Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu Hanya Yanagiharan Pieni elämä (Tammi 2017, suom. Arto Schroderus), Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava 2016, suom. Marianna Kurtto), John Williamsin Stoner (Bazar 2015, suom. Ilkka Rekiaro) Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow). Globalian äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies -blogi. 

   

   

Blogistanian Kuopus 2018

  

Blogistanian Kuopus 2018 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.

  

Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa. Aiemmin on palkittu Angie Thomasin Viha jonka kylvät (Otava 2017, suom. Kaijamari Sivill), Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016), Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY 2015), Jenna Kosteen (Kostet) Lautturi (Robustos 2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY 2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY 2012). Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

   

Blogistanian Tieto 2018

  

Blogistanian Tieto 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2018 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2018 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.

   

Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään kuudetta kertaa. Aiemmin on palkittu Koko Hubaran Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like 2017), Mari Mannisen Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Aten, 2016), Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like 2015, suom. Petri Stenman) Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013). Tiedon äänenlaskusta on vastuussa Hannan kirjokansi -blogi.

   

Äänestysohjeet

  

Äänestyksen edellytys on, että bloggaaja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut niistä blogiinsa. Bloggaaja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

  

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

  

Osallistuja julkaisee blogissaan sunnuntaina 24.2.2019 klo 10.00 blogijutun, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Jokainen pisteitä saava kirja on linkattava siitä kirjoitettuun blogijuttuun. Samaan bloggaukseen voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai jokaisen kategorian pisteistä voi julkaista oman juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 24.2.2019 klo 10.00.

  

Käy linkittämässä äänestyspostauksesi ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin ääntenlaskijablogissa viikkoa ennen itse äänestystä (18.2.2019). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun äänestyspostaus on ajastettu julkaistavaksi.

  

Äänestyksen voittaja

  

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.

  

Järjestelyt

  

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

   

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.

Minä ja dekkarit

© Niina Tolonen

   

Jännityskirjallisuus on pelkistetyimmillään dekkareita eli rikoskirjallisuutta, joka ei ole minulle kaikkein tutuin genre, mutta kun käsitettä laajentaa, niin luettujen ja lukemattomien teosten lista kasvaa huomattavasti. Liityin vähän aikaa sitten Facebookin Dekkariryhmään, sillä luin harvinaisesti dekkarin vieläpä sanan suppeassa merkityksessä (Elly Griffiths: Risteyskohdat). Kiinnostavista aineksistaan huolimatta en ollut täysin ihastunut kirjan päähenkilöön, ja olin menossa pyytämään ryhmästä lukuvinkkejä. Kaiveltuani ensin vanhoja eli muistelin mitä genren teoksia olen lukenut ja mitä minulla on omassa hyllyssä ja lukulistalla odottamassa yllätyin, kuinka paljon nimikkeitä haaviini kertyi jo hyvin lyhyen pohdinnan aikana ja ajattelin blogata muutamia ajatuksiani aiheesta. 

   

Tiukimmalla haravoinnilla dekkarilistalleni voisi laskea vain kymmenisen teosta. Tykkään erityisesti 50-luvulle sijoittuvasta Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjasta, Nora Robertsin salanimellä J.D. Robb julkaisemista futuristisista Eve Dallas -kirjoista (sääli, ettei niiden suomentamista jatketa, kysyin suoraan kustantajalta) ja Dan Brownin Da Vinci -koodin jalanjäljissä kulkevista mysteereistä. Toisin sanoen kirjassa tulee olla dekkari-, mysteeri- tai jännityselementtien lisäksi vähintäänkin kiinnostava ajankuva ja miljöö (historiallinen tai futuristinen), sillä nykyhetkeen sijoittuvat teokset eivät useinkaan saa kiinnostustani heräämään. Genren klassikot, joita pari olen lukenut, eivät ole vakuuttaneet, joskin haluaisin tutustua paremmin Agatha Christien tuotantoon, joka on anoppini sydäntä lähellä. 

   

Olen seurannut tv:stä (tai tätä nykyä Netflixistä) muutamia rikossarjoja, olivatpa hahmot sitten poliiseja, agentteja tai vaikkapa kuolinsyytutkijoita. Suosikkeihini kuuluvat mm. Almost Human, Bones, Criminal Minds, C.S.I., Forever, Fringe, Grimm, Monk, Naisten etsivätoimisto, Prison Break, Rizzoli & Isles, Stalker, X-files... Monella rikossarjalla on juuret kirjallisissa esikuvissa, Bones perustuu Kathy Reichsin teoksiin, Rizzoli & Isles Tess Grritsenin dekkareihin ja Naisten etsivätoimisto Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -kirjasarjaan. Suosikkidekkareillani ja -tv-sarjoilla on havaittavisa ainakin yksi yhteinen piirre: haluan päähenkilön tai päähenkilöiden olevan jollain tapaa hyvin kiinnostavia. Hydä dekkariahmo on kokemustemi mukaan jollain tapaa erikoinen; poikkeuksellisen älykäs, sanavalmis tai hänen menneisyytensä on jättänyt henkisen tai fyysisen jäljen hahmon olemukseen.

   

Parhaat genren teokset ovat monessa tapauksessa myös muutenkin lukukokemusten kermaa, joiden tunnelmiin palaa mielessään (ja nykyään blogiarkiston avulla) usein. Niiden kirjoitustyyli koukuttaa, loppuratkaisuja ei arvaa ennalta ja parhaassa tapauksessa syntyy tunne, että teos on luettava joskus uudelleen ellei jopa heti edellisen lukukierroksen perään. Huomasin tämän postauksen kollaaseja tehdessäni, että ensimmäisenä mieleen tulleiden teosten kansikuvilla on suuri merkitys sekä teokseen tarttumisen, että siitä nauttimisen suhteen. En yleensä ajattele kansikuvaa lukemisen aikana, mutta esteettiseksi kokemani kansi lisää kyllä lukukokemuksen hyvänolontunnetta. 

  

Onko listalle päässyt tuttuja teoksia? Kuinka sinä löydät luettavaa dekkarien ja jännäreiden laajasta valikoimasta? Mitä pidät hyvän dekkarin aineksina? Ja niin kuin aina, minulle saa ehdottaa lukuvinkkejä. 

  

  

Näistä pidin (osa luettu ennen blogia):

• K.K. Alongi: Kevätuhrit
• Alan Bradley: Flavia de Luce -sarja
• Robin Cook: Hyökkäys, Kaapaus
• Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta -trilogia
• Michel Faber: Lihaa ja verta
• Tess Gerritsen: Painoton tila
• Hugh Howey: Siilo
• J.D. Robb: Eve Dallas -sarja
• Jaakko Markus Seppälä: Lemen

 

Ihan ok lukukokemuksia:

• Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
• Dan Brown: Enkelit ja demonit, Da Vinci -koodi
• Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua
• Steven Hall: Haiteksti
• Risto Isomäen tuotanto
• Tom Knox: Pahan koodi
• Kate Mosse: Labyrintti
• Douglas Preston: Isku
• Douglas Preston & Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti
• Jeff VanderMeer: Eteläraja -trilogia

   

     

Nämä eivät syystä tai toisesta kolahtaneet:

• Steve Alten: Mayojen testamentti
• Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
• Elly Griffitsh: Risteyskohdat
• Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
• Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus
• Antti Tuomainen: Parantaja

 

Lukulistalla (tähdellä * merkityt omassa hyllyssä):

• Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt*
• Mikkel Birkegaard: Libri di Lucan arvoitus*
• Jessie Burton: Nukkekaappi
• Ian Caldwell & Dustin Thomason: Neljän siirto*
• Lincoln Child: Uusi Atlantis*
• Blake Crouch: Wayward Pines – Ei pakotietä*
• Robin Cook: Sfinksi*
• Clive Cussler: Atlantis*
• Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä
• Tom Egeland: Ympyrän pää
• Tuomo Jäntti: Verso*
• Raymond Khoyry. Merkki*
• Dean Koontz: Odd Thomas – Hiljaisten kaupunki*
• Jenna Kostet: Marrasyöt*
• China Miéville: Toiset
• Matthew Mather: Kybermyrsky*
• Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot*
• Mircahel Mortimer: Neitsytkivi
• Kate Mosse: Krypta*
• Katherine Neville: Kahdeksan
• Douglas Preston: Rienaus*
• Kathy Reichs: Temperance Brennan -sarja (osa omana)
• Yrsa Sigurðardóttir: Kolmas merkki*
• Salla Simukka: Punainen kuin veri*
• Frank Shätzing: Pedot*
• John Twelve Hawks: Matkaaja*

Kirjamessukooste 2016

Boknäsin osastolla oli tänäkin vuonna Kirjabloggaajanurkka ja siellä kävi kirjailijavieraana Turun kirjamessujen tehoryhmä Tommi Kinnunen, Salla Simukka ja Siri Kolu. Minä pääsin ihan suunnittelematta seisomaan viimeksi mainotun viereen. :)

Olin Helsingin kirjamessuilla nyt toistamiseen, ensimmäisen kerran siis viime vuonna. Vierailin messuilla kaikkina neljänä päivänä. Parhaita muistoja syntyi bloggaajakollegoita tavatessa. Esimerkiksi ihan ensimmäinen kohtaaminen, joka oli Tuntemattoman lukijan Handen kanssa, jää mieleeni lähtemättömästi. Löysimme nimittäin toisistamme niin paljon samaa, alkaen Qwerteen ihanista t-paidoista. Tässä lyhyet raportit kirjaostoksista, kiinnostavimmista paneeleista sekä kirjailijoiden ja suomentajien haastatteluista. Yritin mahduttaa kaikki neljä päivää yhteen postaukseen ja pitää sen lyhyenä, taisin silti kirjoittaa blogihistoriani pisimmän jutun.

  

  

JP Koskinen: Luciferin oppipojat

  

Kirjailija kertoi uudessa scifiteoksessaan esiintyvien hahmojen nimistä ja niiden merkityksistä. Päähenkilö on arkkienkelin mukaan nimetty Gabriel Bonhomme XIV, jonka sukunimi tarkoittaa hyvää ihmistä. Hänen vastapainonaan on englanninkielisen maailman Matti Meikäläinen eli John Smith. 

  

Koskinen kertoi myös neandertalilaisista, kuinka näillä oli isommat aivot kuin meillä ja että heiltä olemme perineet vaalean ihomme. Nykyihminen ajattelee itseään erinomaisena verrattuna muihin lajeihin ja pitää neandertalin ihmistä tyhmänä, karvaisena ja eläimellisenä eikä pysty uskomaan, että geeneissämme olisi perimää kadonneelta ihmislajilta.

   

Luciferin oppipojissa puhutaan myös orjuudesta, kuinka kyborgit ovat vain työkaluja, keinotekoisia ihmisiä, jotka eivät ole tiedostavia. Teoksessa on kuitenkin kyborgien kapina, eli jotain noista "toisista" on ymmärretty väärin. Teos odottaa itselläni vielä lukupinossa, mutta kylläpä se alkoikin kiinnostaa ihan uudella tavalla tämän lyhyen haastattelun jälkeen.

  

  

Jaana Kapari-Jatta: Kahdeksas Harry Potter -tarina

  

Kääntäjä Jaana Kapari-Jatta oli yleisömagneetti joka kerta, kun nousi lavalle. Kävin kuuntelemassa häntä kolme kertaa messujen aikana. Pian on kulunut 20 vuotta ensimmäisen Potterin ilmestymisestä. Potterit ovat ajattomia ja niitä tullaan lukemaan vielä pitkään. Ensimmäiset lukijat ovat jo aikuisia ja heillä voi olla jo omiakin lapsia. Tänä vuonna teossarja on puhuttanut paljon, sillä ihan muutaman päivän päästä, 8.11. ilmestyy suomeksi kahdeksas, aiempaa septologiaa täydentävä tarina, Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä. 

  

Kapari-Jatta kertoi, kuinka hän sai Viisasten kiven luettavakseen ja tiesi jo silloin, että kääntämisestä tulee ihana matka. Hän tunnusti, ettei pitänyt teoksen englanninkielisen painoksen kannesta. Tarina kuitenkin kiehtoi niin, että hän otti teoksen mukaan vessaan ja kokkasi ruokaa yhdellä kädellä, sillä hän ei voinut laskea kirjaa hetkeksikään alas, ennen kuin oli saanut sen luettua. Hän kiitti kustantamoa, että saa kääntää teoksen, sillä se oli niin hyvä. Teokset eivät vielä olleet nousseet maailman laajuiseksi ilmiöksi. ja ensimmäinen osa saikin vähälevikkisen teoksen tukea ja vasta kolmannen osan jälkeen Harry Potterin nimi oli kaikkien huulilla. Helsingin Sanomien aikalaiskritiikki tosin oli todennut, etteivät Potterit ole ilmiö Suomessa. 

  

Kääntäjä sai harvinaisen tilaisuuden päättää, kenen hahmojen nimet käännetään. Yleensä lastenkirjoissa tuohon aikaan suomennettiin joko kaikki tai ei mitään. (Minulle Pottereiden suhteen olisi kylläkin sopinut paremmin, ettei ainakaan ihmisten nimiä olisi käännetty ollenkaan.) Kapari-Jatta koki, että Pottereiden suomennoksessa epäjohdonmukaisuus toimii parhaiten maailman eduksi. Han sanoi, että voi luottaa J.K. Rowlingin tekstiin, sillä tietää, että tämä kuljettaa tarinaa hyvin ja vaikka kaikkea ei heti ymmärtäisikään, teos kyllä selittää asiat ajallaan ja sitoo langat lopussa yhteen. Suomenkielinen sanasto on vakiinnuttanut asemansa ja sain yllätyksekseni kuulla, että sitä on lainattu muihinkin maihin. 

  

Kapari-Jatta sanoi, ettei näytelmään tarttumista tule pelätä, vaikka sen lukeminen eroaa romaanin lukemisesta siinä, että hahmojen ajatukset eivät tule esiin. Hän suosittelee lukemaan teoksen kahdesti: ensin nopeasti, sillä kaikki haluavat tietää, mitä teoksessa tapahtuu ja sitten hitaasti, pysähtyen miettimään rivienväleissä kerrottua. Kapari-Jatta pitää kuitenkin Potter-näytelmän lukemista helppona, sillä se on nopeakäänteinen.

  

Kirottu lapsi -näytelmän pääroolissa ovat uuden sukupolven velho-oppilaat. Aiemmista teoksista tutut hahmot ovat nyt aikuisia. Keskeisenä teoksessa onkin vanhempien ja lasten suhde. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä, vaan kiiltokuvien sijaan elämässä on säröjä ja se on vain ihmimillistä. Näytelmän maailmassa peilataan nykyhetken ajankuvaa uskottavasti ja ajankohtaisina teemoina ovat mm. muukalaisvihamielisyys ja rotukysymykset. 

  

Kapari-Jatta on kirjoittanut Pottereiden kääntämisestä teoksessaan Posityyhtynen ja pollomuhku. Ikävimpänä asiana kääntämiselle hän pitää kiirettä, Kirotun lapsen kanssa hän pelkäsi, ettei aika riitä, mutta Lapin rauhassa vietetty aika teki hyvää ja käännös tuntui syntyvän vaivattomasti ihan aikataulussa (harmillisesti teos ei ehtinyt messuille myyntiin). Parasta puolestaan on paluu tuttuun maailmaan ja uusien sanojen keksiminen. Näytelmän kääntäminen oli Kapari-Jatalle uutta, mutta varsin rohkesti hän hyppäsi käännöstyön kimppuun. 

  

Kirotusta lapsesta on otettu 100 000 kappaleen painos. Tilaisuuksissa puhuttiin myös kerran vuodessa ilmestyvistä Pottereiden neliväripainoksista. Jim Kayn kuvitukset kelpaavat myös kääntäjälle, vaikka hän pitää myös Mika Launiksen kansitaiteesta. Kapari-Jatta nauttii myös Pottereissa esitellyn taikamaailman laajenemisesta ajallisesti taaksepäin viiden Lisko Scamanderin seikkailuista kertovan elokuvan myötä. 

  

  

#pojatkinlukee #mitästytöt?

  

Pojatkin lukee-häshtägin luoja Mikko Toiviainen on pitkin vuotta 2016 ilmaissut huolensa poikien heikentyneestä lukutaidosta. KirjaKallion lavalla nostettiin esille myös tytöt, sillä ei ole itsestään selvää, että hekään lukisivat hyvin tai ymmärtäisivät lukemaansa. Lavalla olivat keskustelemassa myös Onks noloo? -teoksen kirjoittanut Ronja Salmi ja äidinkielenopettaja Silvia Hosseini. seuraavassa hieman poimintoja keskusteluista.

  

Kirjat helpottavat nuoruuden kiputiloja, ne tuovat onnea ja samastumispintaa, sillä lukiessa voi löytää hahmoja, jotka käyvät läpi samoja asioita ja ajatuksia. Lukeva ihminen havahtuu huomaamaan, ettemme olekaan yksin kokemustemme kanssa vaan joku jossain on kulkenut samaa polkua. Kirjojen hahmot ovat myös omalla tavallaan erilaisia, niin kuin jokainen oikeakin ihminen ja tämä kokemus opettaa, ettei ole sellaista kuin normaali, sillä jokainen on ainutlaatuinen ja kaikille on paikka maailmassa. 

  

Sukupuolten välisessä lukemisessa on aina ollut kuilu. Naiset lukevat enemmän kuin miehet kaikissa ikäluokissa ja miesten lukeminen on vähentynyt jo pitkän aikaa. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät lue, jo vuosikymmeniä sitten lukevia miehiä on katsottu oudosti. Mitä lukemattomuudesta sitten seuraa? Yhteiskunnan ymmärtäminen heikkenee, lukemattoman ihmisen sanasto on lukevaa pienempi, jopa työhakemuksen kirjoittaminen voi tuottaa vaikeuksia. Ongelma onkin pitkien tekstien ymmärtämisessä, ei varsinaisessa lukutaidottomuudessa. Nykyihmisellä onkin usein parempi kuvanlukutaito kuin tekstinymmärrys. 

   

Lukemista on monenlaista. Tasokkaat nettilehdet (ei siis keltainen lehdistö ja clickbait-sivustot) ja raplyriikoiden analyyttinen luenta kuuluvat lukemisen piiriin. Post-Alfan, JVG:n tarinan ja Cheekin elämäkerran -tyyppiset teokset nähtiin porttiteoriassa tervetulleina teoksian, joilla houkutellaan uusia lukijoita. Lukisipa sitten vaikkapa Aku Ankkaa vessassa tai tietokirjoja (monia poikia ja miehiä kun kiinnostavat mm. Tieteen kuvalehden kaltaiset julkaisut), voi kasvattaa sanavarastoaan ja lisätä ymmärrystään niin omasta ajastamme kuin siitä, miten päädyimme tähän.

  

Myös tyttöjen lukeminen on vähentynyt ja heikentynyt. Ronja pohtii somen hyödyntämistä innostuksen synnyttäjänä: on pomittava ilmiöitä nuorten omasta maailmasta, tietää, mitä nuoret haluavat lukea ja kuinka heidän huomionsa voi tavoittaa. Ei ole merkittävää lukeeko e-kirjaa vai paperikirjaa, kunhan vain lukee. Korkeakirjallisuutta ja keltaista lehdistöä ei voi asettaa samalle viivalle tai arvottaa (minä kyllä arvotan, ha haa), sillä erilaisille ihmisille on oltava erilaista kirjallisuutta, sillä eiväthän kaikki kuuntele klassista musiikkiakaan (suosittelen kyllä kokeilemaan, sillä uskon että klassisesta löytyy kaikille jotain). 

  

Älypuhelimet ovat vieneet keskittymiskyvyn eikä evoluutio ole saanut vielä kiinni teknistä kehitystä. Uusisukupolvi pystyy kuitenkin paremmin tasapainottelemaan todellisen ja virtuaalisen maailman välillä. Olisiko sosiaalinen lukeminen vastaus ongelmaan? Lukupiireistä saattaa aluksi syntyä kuva ryhmästä keski-ikäisiä naisia, mutta lukupiirejäkin löytyy erilaisia, lukukokemuksen jakaminen luo aivan uudenlaisen kuvan teoksesta kuin se, minkä yksilö yksinään saa. 

  

Lukijoista jokaiselle on löydettävä kiinnostavaa luettavaa. Yllättävää on, että Silvia kertoo lasten nauttivan edelleen ääneen lukemisesta tunneilla (luulen pessimistinä tämän johtuvan osin laiskuudesta ja keskittymiskyvyttömyydestä, ei tarvitse itse lukea ja kun opettaja on uppoutunut tarinaan, voi oppilas antaa ajatustensa harhailla keskittymättä kuulemaansa). Muista hyvin omilta kolmannen ja neljännen luokan tuonneilta, kuinka opettaja luki luokalle mm. Jukka Parkkisen Osku kirjoja.  

  

Mikko on etsinyt lukuidoleita, poikia ja miehiä, jotka lukevat. KirjaKallion lukuiolaiset huomattavat, että suurin osa Instagrammista häshtägillä #pojatkinlukee löytyvät miehet ovat 20-40 -vuotiaita hipstereitä, kampanja ei siis ole tavoittanut nuorempia lukijoita. Auktoriteeteilla ja hyvää tarkoittavilla aikuisilla on nimittäin pahana tapana tehdä nuorille suunnatusta sisällöstä noloa. Jotta aihe kiinnostaisi, olisikin siis otettava mukaan kohderyhmän jäseniä. Tämä nähtiin syynä miksi Kirjakallio toimii, sillä se tuotaa sisältöä nuorilta nuorille (vaikka olenkin 30-vuotias täti-ihminen, lasken itseni mukaan tähän ryhmään, löysin nimittäin kiinnostavimmat ohjelmat juurikin täältä). 

   

Lukemista ei tulisi lähestyä sukupuolittaen. On outo ajatus, että tytöt ja pojat lukisivat eri asioista. On tunnettava nuori, jotta tietää mitä tälle voi suositella. Poika voi tykätä heppakirjoista ja tyttö saattaa viihtyäkin paremmin moottoripyörän korjausoppaan parissa. Ikä ja sukupuoli tulisikin ihanteellisessa maailmassa korvata sanalla ihminen. On mielekkäämpää tarjota koirakirjaa koirista pitävälle, kuin lukijan sukupuolelle. Tämä lokeroiminen nähtiin koko yhteiskunnan kattavana, ei vain lukemiseen liittyvänä ongelmana. Sukupuolirooleja tulisi olla esillä paljon laajemmin, esimerkiksi miessairaanhoitajan hahmo avartaisi näkökulmia. 

  

  

Bonnierin kirjabloggaaja-aamiainen

  

Lauantaina oli bloggaaja-aamiainen ja paikalle saapui 50 kirjabloggaajaa. Teimme kuulemma ennätyksen siinä aikaisempiin vuosiin nähden. Kokoushuoneessa oli ihana steampunk-tapetti (ilmalaivoja ja kuumailmapalloja), ja höyry-Totoropaitani sopi tilaan loistavasti. Tarjolla oli ihanaa mustikka smoothia, kroisantteja, juustoa ja leikkelettä, erilaisia sämpylöitä, hedelmiä ja virvoitusjuomia. Otin myös kahvia, vaikken sitä normaalisti paljoakaan juo. Messut olivat aika energiaa syövät, joten tankkausta tarvittiin. 

  

Aamiaisen lisäksi tarjolla oli Tammen ja WSOY:n kirjailijoita uusimman teoksensa kanssa. Viime vuonna painopiste oli pitkälti esikoiskirjailijoissa, mutta paikalla käväisivät myös Katja Kettu ja Mihail Shishkin, tänä vuonna kuulimme pidemmän kirjailijanuran saavuttaneita tekijöitä: Claes Anderson, Anja Snellman, Tuula-Liina Varis, Hannu Mäkelä ja Riitta Jalonen. Minua kiinnosti eniten Variksen uutuus Huvila ja nappasinkin siitä bloggaajakappaleen luettavakseni. Se voisi olla hyvää joululomamateriaalia.

  

  

Steampunkin kirjalliset maisemat

    

Tämä ohjelma oli mennyt minulta kokonaan ohitse messulehteä selatessani, mutta onneksi olin bloggaajanurkassa, kun Anni Nupponen saapui paikalle. Hän ihasteli höyry-Totoroani ja viekotteli samalla mukaansa viereiselle lavalle kuuntelemaan keskusteluaan ihastuttavan Magdalena Hain ja JS Meresmaan kanssa, keskustelua veti kirjailija Paula Havaste. Tapasin myös toisen steampunkista kiinnostuneen bloggaajan, Pauline von Dahlin.

    

Steampunk ei ole yhtenäinen kirjallisuuden genre, vaan sen sisälle mahtuu paljon vaihtelua. Se onkin kuin sateenvarjomainen kattokäsite, jonka alla kirjoitetaan mm. diesel-, kello-, ratas- ja teslapunkkia. Puhuttiin Jules Vernestä ja muista proto-steampunk-kirjailijoista, jotka loivat yhden genren arkkityypeistä: näpertelijän, joka keksii kaikkia outoja kojeita.  

    

Steampunk sopii hyvin Suomeen, sillä pohjoiseksi maaksi teollistuimme varsin nopeasti. Fiktio voi opettaa ja esimerkiksi Hai on kuullut, että hänen teoksensa ovat synnyttäneen kiinnostuksen historiaan. Hänen vaihtoehtohistoriallisessa Gigi ja Henry -sarjassa on jokaisen teoksen lopussa kerrottu mitä eroa kahden maailman välillä on. 

  

Steampunk on hyvin visuaalinen kirjallisuuden genre: koneet toimivat höyryllä tai rataskoneistolla, vaatetus on viktoriaaniselta ajalta. Suomalaisessa steampunkissa nousee vahvasti esille naisen asema ja historia, jota aikalaiskirjallisuudessa ei juurikaan arvostettu. Myös viktoriaaniset käytöstavat nousevat kirjoissa esille. Ihastelin Havasteen tavoin kirjailijattarien ihania asuja ja kampauksia. koin samaistumisen tunnetta, sillä itseltänikin löytyy puolittain ajeltu pää. 

  

  

Chick litiä yli genrerajojen

    

Viimeinen paneeli, jota kävin kuuntelemassa oli sunnuntaiaamuinen chick lit-keskustelu, jossa paikalle saapui viisi erilaista chick lit -kirjailijaa. Tuija Lehtinen tosin totesi kirjoittavansa enemmänkin rakkauskirjallisuutta kuin chick litiä. Anna Hallavan teos on suunnattu nuorille ja Liliana Lennon romaani Dionnen tytön on fantasiaa (ja laitoinkin sen heti varaukseen kirjastosta). 

  

Chick litiä kuvattiin nykyajan varaventtiiliksi, sillä vakavatkin teemat ohitetaan kepeästi. Moni lukija pitääkin genreä terapiamuotona. Huumorin kautta puretaan myös konventioita, kuten ulkonäköpineita. Kirjailijat olivat yhtä mieltä siitä, että chick litiä on hauska kirjoittaa ja lukea. Hahmoihin on helppo samaistua, sillä epätäydellisille sankarittarille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Genressä ei kuitenkaan pistetä naisia halvalla, vaan se nähdään feministisenä, mahtuuhan joukkoon paljon itsenäisiä naisia. 

  

Genressä nopeus on tyyppillinen kerronnan keino. Tunteet vaihtuvat pikaisesti ja tapahtumia tykitetään toistensa perään. Tummatkin sävyt sopivat chick litiin, sillä se korostaa teosten huumoria - toista ei voi olla ilman toista. Tarina koettiin tärkeämpänä kuin teemat. Keijut nähtiin genreen hyvin sopivana, sillä sen englanninkielinen nimi viittaa kanoihin ja jalat irti maasta liihotteluun. Panelistit toivoivatkin lisää urbaania fantasiaa niin chick litin kuin kotimaisen kirjallisuuden kentälle yleisemminkin.

  

Hyvä chick lit -huumori muodostuu panelistien mielestä itseironiasta, tilannekomiikasta, väärinkäsityksistä ja odottamattomista tapahtumista. Nykyään chick litin leima tunnutaan tosin liitettävän hyvin monentyyppisiin teoksiin. Suomalainen "kanakirjallisuus" nähtiin hieman erilaisena kuin mitä maailmalla. Yhtenä syynä nähtiin suurten metropolien puuttuminen, mutta minusta tuntuu, että huumorintajussakin on varmasti maakohtaisia eroja. 

  

  

Kirjasaaliina nappasin mukaani tällä kertaa kahdeksan teosta. Olen joskus laittanut lukulistalle ylös parikin näistä kahden euron pöydiltä napatuista teoksista, mutta aika monta lähti ihan ex temporena matkaan. Ja listahan siis on seuraavanlainen:

• Jacques Bonnet: Kirjaston henget
• Arthur C. Clarke: Jumalan moukari
• Timotheé de Fombelle: Tobi Lolness - Elishan silmät
• Anders Fager: Pohjoiset kultit - Kauhukertomuksia
• Game of Thrones - Valtaistuinpelin kulisseissa
• Raymond Khoury: Merkki
• Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu
• Tuula-Liina Varis: Huvila (bloggaaja-aamiaiselta)