tiistai 27. syyskuuta 2016

Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi

"Mää oon sämpyleontti, sullauvun maisemaan ko maisemaan."
    
    
Arvostelukappale
Kirjavat kissat -lukuhaaste: Luettuja kirjoja 1
  
Riikka Hedmanin Sämpy - Kissan vuosi on ehdottomasti vuoden pörröisin kissakirja, jonka lukeminen takaa hyvän mielen loppupäiväksi. Teoksen tunnelmiin tekee mieli palata heti uudelleen kansien sulkeuduttua. Kuvien koko vaihtelee koko aukeamasta alle sivun kokoisiin tilanne sarjoihin. Alla muutamia parhaita Sämpy-hetkiä.
  
  
Hedmanin kuvissa seikkailee pitkäkarvainen kolmevuotias maatiaiskissa Sämpy. Oulun murteella kirjoitetut hauskat tilanneselostukset kertovat Sämpyn "ajatuksia" vuodenkierron mukaan jaettuna. Keväällä aurinko houkuttelee Sämpyn tutkimusmatkoille lähimetsään, kesällä Sämpy kirmailee heinikossa kissakaveri Elmerin kanssa, syksyllä nuuskitaan sieniä ja talvella on paksusta talviturkista huolimatta välillä pakko hakea lämpöä sisätiloista, seuraavaa kesää odottaen. Vuodenaikojen värit, valot ja tuoksut voi melkein aistia kuvista.
    

  
Sämpy on todella ilmeikäs kissa ja olen seurannut Sämpyn Facebook sivuja yli vuoden ajan. Sämpy onkin suosikkini netin tunnetuista kissoista. Hedman osaa muutamalla sanalla tiivistää kissamaista elämänviisautta ja huumoria kuvien oheen ja vieläpä murteella. Olen asunut Oulussa vuodesta 2008 alkaen, mutta edelleen tulee vastaan todella erikoisia murresanoja, joiden merkitystä on hauskaa avata. 
    
Sämpy on kuuluisa hyppy pompuistaan.
  
160 sivuinen teos on painettu hyvälaatuiselle, paksulle paperille. Kuvat ovat tarkkoja ja teksti on aseteltu ilmavasti ja helppolukuisesti joko kuvan alle tai koko sivun kuvien viereen valkoisen taustan keskelle. Sämpy on puhdasverinen taidekirja, jonka todellakin kehtaa jättää sohvapöydälle esille. Teoksen myötä jokainen - myös kissa-allergiset! - voivat hankkia pienen palan tästä tuuheasta kissakaverista. Tämä neliönmuotoinen kirja on jokaisen kissanystävän must have (hyvä joululahjavinkki), sillä pienen teoksen sisällä on suuri persoona. 
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Sämpy on pian kolmivuotias, leikkisä ja seurallinen maatiaiskissa, jonka uljas ulkoilmakissan olemus kieltämättä muistuttaakin norjalaista metsäkissaa. Sämpy asuu Oulun seudulla Sihteerin ja Pojan kanssa. Sämpy harrastaa luonnossa retkeilyä Sihteerin kanssa, mielipuuhaa on myyrien jahtaaminen. Talvella hän saalistaa hangen läpi kuten ketut; ensin kuuntelee tarkkaan, sitten loikka lumeen – ja kas, kynsissä on jyrsijä. Kauniissa kissanystävän lahjakirjassa päästään seuraamaan Sämpyn vuodenaikoja, ja kuvia höystävät Sämpyn oululaismurteella maukaisemat kommentit.
   
160 sivua, Kustantamo S&S 2016
 
Sämpyn seikkailuista on kiejoitettu myös täällä: Nousu
  

torstai 15. syyskuuta 2016

Halloween -lukuhaaste (1.-31.10.2016)


Juuri kun Roald Dahl -lukuhaaste on saatettu päätökseen, voi valmistautua jo seuraavaan koitokseen, Halloween on suosikki juhlani vuodessa. Tuo kelttien sadonkorjuujuhla sopii hyvin yhteen suomalaisen pyhäinpäivän kanssa. Yhteistä ajankohdalle on uuden sadon julimisen lisäksi se, että elävien ja kuolleiden maailmojen välisen rajan kerrotaan heikkenevän niin, että kuolleet pääsevät kulkemaan keskuudessamme. 
  
Oma Halloweenin odotukseni alkaa jo kesällä, viimeistään heinäkuussa. Silloin ideoin mm. tämän haasteen. Aluksi ajattelin viettää Halloween-lukukuukautta vain itsekseni, mutta päätin sitten vetää tästä ihan oikean haasteen. Lokakuun aikana ehtii kartuttaa luettuja teoksia myös Orfeuksen kääntöpiirin Hämärän jälkeen -lukuhaasteeseen (2.11.2016 asti). 
    
  
Omalle lukulistalleni otin ainakin J.K. Rowlingin Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, jolla saan Okklumeus -lukuhaasteen suoritettua, Richard Mathesonin klassikon Olen legenda, David Safierin vähän kevyemmän Happy Familyn, jonka ostin viime vuonna Helsingin kirjamessuilta ja uudelleen luettavaksi lukiolaisena kovasti tykkäämäni Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa.
  
Tässä vielä 31 lukuvinkkiä lisää. Mukana on monenlaista teemaan sopivaa kirjallisuutta, niin viihteellisiä kuin oikeasti pelottavia teoksia, zombeja ja ihmissusia, kummituksia ja vampyyrejä, enkeleitä ja demoneja, dekkareita ja psykologista jännitystä, klassikoita ja uudempaa kirjallisuutta. Lisää halloweenin sopivia kirjavinkkejä löytyy esimerkiksi Goodreadsista: Best Books to Read for Halloween! 
  1. Ann Aguirre: Enclave
  2. Jane Austen & Seth Grahame-Smith: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
  3. Ray Bradbury: Hullujen hautausmaa
  4. Max Brooks: Sukupolvi Z
  5. Cathy Cassidy: Vaahtokarkkitaivas
  6. Agatha Christie: Kurpitsajuhla
  7. Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
  8. Michel Faber: Lihaa ja verta
  9. Neil Gaiman: Hautausmaan poika
  10. Dmitri Gluhovski: Metro 2033
  11. Marko Hautala: Kuokkamummo
  12. Charlaine Harris: Veren voima
  13. S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija 
  14. Aino Kallas: Sudenmorsian
  15. Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus
  16. John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
  17. Jeff Long: Tilinteon hetki
  18. Isaac Marion: Warm Bodies
  19. Stephenie Meyer: Houkutus
  20. Erin Morgenstern: Yösirkus
  21. Mystisiä kissatarinoita
  22. Edgar Allan Poe: Korppi ja kultakuoriainen sekä muita kertomuksia
  23. Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä
  24. Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma
  25. Anne Rice: Veren vangit
  26. Carreys Ryan: The Forest of Hands and Teeth
  27. Mary Shelley: Frankenstein
  28. Stefan Spjut: Staalo
  29. Maggie Stiefvater: Väristys
  30. Bram Stocker: Dracula
  31. S.J. Watson: Kun suljen silmäni
   
Ilmoitaudu mukaan Halloween -lukuhaasteesen tässä postauksessa. Julkaisen 1.11. koontipostauksen, johon listaan osallistuneet blogit ja luetut kirjat. Jos keksin haasteen teemaan sopivan pienen yllätyksen, arvon sen osallistujien kesken. 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Roald Dahl -arvonnan voittaja

    
Roald Dahl -kirjapaketin voitti Kia, Luetaanko tämä? -blogista. Onnea voittajalle! Olen lähettänyt Kialle viestiä, mutta jos häneen ei saada yhteyttä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.
     
PS. Lukuhaasteista kiinnostuneet, olkaapas huomenna kuulolla, sillä blogissani käynnistyy ensi kuun kestävä lukuhaaste, josta siis huomenna 15.9. lisää infoa. 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Roald Dahl -lukuhaasteen koonti ja Maria Kuutin haastattelu

  
Roald Dahl -haaste päättyy tänään Dahlin syntymäpäivänä. Samalla juhlin omia 30-vuotissynttäreitäni. Tämän haasteen vetäminen oli todella hauskaa ja ilahduttavan moni osallistuikin juhlistamaan lastenkirjoistaan tunnetuksi tulleen Dahlin syntymän satavuotispäivää. Kirjailija kuoli loppuvudesta 1990 74-vuotiaana.
 
Art Housen sponsoroimien kirjojen (vuoden 2016 painokset teoksista Ilmarin ihmelääke, Kuka pelkää noitia ja Iso kiltti jätti) arvontaan osallistuvat ne bloggaajat, jotka ovat jättäneet linkin omaan haastekoosteeseensa viimeistään tämän päivän aikana kommentoimalla tähän postaukseen ennen vuorokauden vaihtumista. Suoritan arvonnan 14.9. ja ilmoitan voittajan täällä blogissani sekä henkilökohtaisesti samana päivänä. Jos voittajaan ei saada yhteyttä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.
 
  

Haastattelin Dahl -haasteeseen osallistunutta lastenkirjailija Maria Kuuttia 


Maria Kuutti
1. Mitä Dahlin kirjoja luitte haasteen aikana?
  
Luimme Nilviöt, Tynkätyiset, Jali ja suklaatehdas, Iso kiltti jätti, Ilmarin ihmelääke, Annok iplik ja Kuka pelkää noitia. Matilda jäi meillä vielä vähän kesken. Saavutimme siis tason Matilda. :) Haasteen jälkeen aiomme pitää vähän taukoa Dahlista mutta palaamme taatusti vielä joihinkin kirjoihin, joita emme ehtineet lukea.
  
2. Mikä lukemistanne teoksista nousi suosikiksi?
  
8-vuotias piti mm. Ilmarin ihmelääkkeestä ”Mummo oli ihan surkea!” ja Annok iplikistä ”Parasta Dahlia!”. Katsoin itse sattumalta Herra Hoppyn salaisuus -nimisen hyvän mielen elokuvan, joka perustui Annok iplik -teokseen. Minusta Ison kiltin jätin sanaleikit olivat hauskoja. Kävimme koko perhe kesällä katsomassa teokseen perustuvan elokuvan, jossa oli muutama tosi hauska kohta.
  
3. Dahlilla on hieman erikoinen tyyli. Herättikö hahmojen toiminta kysymyksiä tai keskustelua lapsen kanssa? Jos luit teoksia ääneen, jouduitko sensuroimaan mitään?
  
En sensuroinut mitään, mutta keskustelimme kyllä paljon mm. ilkeistä aikuisista. Nilviöissä esitetyt aikuiset olivat jopa turhan ilkeitä.
  
4. Osa Dahlin teoksista on kirjoitettu jo 60-luvulla, kuinka Dahlin kirjojen maailma sopii nykylasten maailmankuvaan?
  
Dahlin kirjoissa on paljon ajattomuutta, ja ne houkuttelevat mielikuvitusmatkoihin. Esimerkiksi Tynkätyiset-teoksen jälkeen tuolloin vielä 7-vuotias lapseni alkoi haaveilla mini-ihmisten maailmasta. Toki kirjoissa on ajankuvaakin. Matilda-kirjassa suurin uhka on televisio, jota vanhemmat tuijottavat liikaa; nykyversiossa uhkana olisivat kännykät.
  
5. Dahlin teoksista on tehty elokuviakin, mutta tunnetuimmat versiot hahmoista on luonut kuvittaja Quentin Blake. Lastenkirjallisuudessa kuvituksella on voimaa, mitä ajatuksia Blaken tulkinta ja tyyli herättivät?
  
8-vuotiaan mielestä kuvat oli tehty keskiverron hyvin, eli ei kuulemma ihan parhaalla tavalla mutta ei hutaistenkaan. Me molemmat pidimme siitä, että kuvia oli paljon.
  
6. Dahl kuoli vuonna 1990. Oletteko tutustuneet niiden brittiläisten lastenkirjailijoiden teoksiin, joita on nimitetty Dahlin manttelinperijäksi? Mm. Andy Stanton ja David Walliams ovat kirjailijoita, joiden lastenkirjojen ajatellaan kulkevan Dahlin jalanjäljissä.
  
Olen lukenut 8-vuotiaalle ääneen tietääkseni kaikki Andy Stantonin ja David Walliamsin suomennetut teokset. Varsinkin Stantonin teokset ovat naurattaneet meitä molempia. Walliamsin teoksissa puolestaan toistuu sama asetelma kuin Dahlilla: aikuiset ovat usein piittaamattomia tai suorastaan ilkeitä.
    
7. Olet itsekin lastenkirjailija. Inspiroidutko klassisista (esim. brittiläisistä) lastenkirjoista tai tuoreemmista kotimaisista?
  
Luen kaikenikäistä ja -maalaista lastenkirjallisuutta. Minusta on tärkeää lukea paljon, jotta voi kirjoittaa. Tällä hetkellä en ehdi lukea niin montaa aikuisten kirjaa kuin haluaisin mutta lastenkirjoja luen tosi paljon ääneen.
  
8. Anna ja Elvis -sarjassasi Anna on kova lukemaan, aivan kuten Dahlin Matilda. Teosten sivuilta pystyy poimimaan paljon lukuvinkkejä. Perustuuko Annan lukuharrastuneisuus omiin lapsuuskokemuksiisi?
  
Kyllä, olen ollut kova lukija lapsesta lähtien. Vinkkaan Anna ja Elvis -sarjassa kuitenkin vain niitä kirjoja, joita olen lukenut lapsilleni ja joista olemme molemmat pitäneet. Olen lukenut Matildan opiskellessani yleistä kirjallisuustiedettä, joten voi olla, että Matildan tapa viitata lukemiinsa teoksiin, vaikutti alitajuisesti kirjavinkkausinnostukseeni.
  
9. Olivatko Dahlin teokset sinulle tuttuja jo ennen haastetta? Koetko, että niiden klassikkoasema on oikeutettu ja luuletko, että niitä luettaisiin yhä tulevaisuudessakin?
  
Olen lukenut suurimman osan nyt luetuista Roald Dahlin kirjoista jo opiskeluaikoina, sillä harkitsin jopa, että olisin tehnyt graduni yhdestä hänen teoksestaan. Sen sijaan tein vain seminaarityön Iso kiltti jätti -kirjasta. Yläotsikoksi tuli ”Poplimoa ja poksutuhnuja”.
  
Koen, että Dahlin kirjojen klassikkoasema on oikeutettu, sillä kuulin eräästä 10-vuotiaasta pojasta, joka ei ole lukenut juuri muuta kuin Dahlin teokset. Niiden täytyy siis olla ainutlaatuisia! Siitä huolimatta Dahlin kirjat eivät ole ainakaan meidän paikkakunnallamme kovin lainattuja: sain jokaisen kirjan aina suoraan hyllystä ilman, että minun piti varata niitä.
  
10. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemisella ei ole yläikärajaa. Mitä haluaisit sanoa aikuiselle, joka ei uskalla tarttua lanukirjoihin ajatellen, että on liian vanha niiden lukijaksi tai leimaantuvansa lapselliseksi?
  
Jos peloistaan huolimatta uskaltaa tarttua lasten- ja nuortenkirjaan, saattaa yllättyä. Lanu-kirjat ovat ensiksikin lohdullista luettavaa, sillä ne päättyvät aina onnellisesti. Monissa klassikkolastenkirjoissa on oma tasonsa aikuisille, joten niistä avautuu aivan uusi maailma, jota ei lapsena ymmärtänyt. Kaiken tämän lisäksi lanu-kirjat ovat lyhyehköjä, joten ne ehtii lukea helposti, vaikka ei muuten juuri lukisikaan.
  
  
Omana tavoitteenani oli saavuttaa haasteen aikana Matilda-taso, eli lukea kuusi kirjaa tai enemmän. Luin lopulta peräti kahdeksan Dahlin lastenkirjaa, enkä yhtään aikuisille suunnattua teosta, toisin kuin alussa mietin. Tässä vielä lukemani paremmuusjärjestyksessä: Iso kiltti jättiJaakko ja jättipersikkaAnnok iplikTynkätyiset, Ilmarin ihmelääkeTaikasormiJali ja lasihissi ja Nilviöt.   

Lukutasot olivat siis:
  • Yksi kirja: Nilviö
  • Kaksi kirjaa: Tynkätyinen
  • Kolme kirjaa: Jali suklaatehtaassa
  • Neljä kirjaa: Iso kiltti jätti
  • Viisi kirjaa: Ylinoita
  • Kuusi kirjaa tai enemmän: Matilda 

Osallistuneet blogit (lista täydentyy sitä mukaa, kun haastekoosteet ilmestyvät): DysphoriaKirjojen keskellä, KujerruksiaLuetaanko tämä?LukujonossaOksan hyllyltä ja Tuntematon lukija.
  
Näitä Dahlin lastenkirjoja luettiin:
  
Muusta suomennetusta tuotannnosta luettiin: 

lauantai 10. syyskuuta 2016

Lastenkirjalauantai: Roald Dahl: Jaakko ja jättipersikka & Jali ja lasihissi

"Ja äkkiä koko puutarha näytti olevan täynnä taikaa."
    
  
   
Roald Dahlin Jaakko ja jättipersikka oli minulle tuttu leffa-versiona (jota on ollut tekemässä mm. Tim Burton), joten tiesin odottaa hyvin erikoista seuruetta hahmoja. Päähenkilönä seurataan seitsemänvuotiasta Jaakko Hnerikki Tuulispäätä. Hänen vanhempansa ovat kuolleet onnettomuudessa (johon liittyi sarvikuno) pojan ollessa neljän vanha. Niinpä hän asuukin tarinan alussa kahden ilkeän tätinsä luona. 
  
Tarinan perusmassa on tuttu monista tyttökirjaklassikoista ja mm. Harry Pottereista: lapsi on kiltti ja hänet hoidettavakseen ottaneet sukulaiset kohtelevat silti orpo parkaa kylmästi. Talonröttelössä asuvat Löllö-täti ja Luuviulu-täti (vanhemmassa suomennoksessä Äkämä ja Äimä) ovat kammottavia ihmisiä: he ovat itsekkäitä, laiskoja ja julmia, he pieksevät Jaakkoa ja kutsuvat tätä iljettäväksi pikku elukaksi, viheliäiseksi kiusankappaleeksi ja kelvottomaksi otukseksi. 
  
Löllö-täti on tavattoman lihava ja erittäin lyhyt ja jonka veltto naama on kuin suuri valkoinen ylikypsä kaali. Luuviulu-täti puolestaan on hoikka, pitkä ja luiseva, hänellä on nenänvarteen nipistettävät silmälasit, hänen äänensä kirskuu ja kiihtyessään hän myös sylkee joka puolelle. Tämän lisäksi tädit ihailevat itseään jatkuvasti peilistä.
  
Tätien talo on kukkulan laella, eikä Jaakko saa poistua sitä ympäröivästä puutarhasta. Kuten tädit ja talo, on puutarhankin tila surullinen. Siellä ei ole juuri mitään muuta kuin ikivanha persikkapuu, joka ei tosin koskaan ole kukkinut tai kantanut hedelmää. 
  
Eräänä päivänä kuitenkin käynnistyy erikoisten tapahtumien sarja. Jaakko tapaa puutarhan kulmalla pienen vanhan ukon, joka antaa pojalle pussillisen vihreitä taikahippuja. Hipuista voi keittää juomaa, joka tekee onnekkaaksi. Jaakko ei kuitenkaan ehdi valmistaa juomaa, sillä hän kompastuu ja hiput putoavat maahan. 
     
  
Pian tämän jälkeen tädit ja Jaakko huomaavat persikkapuussa hedelmän, joka kasvaa kasvamistaan. Tädit päätävät rahastaa jättipersikan näkemisestä, jättäen Jaakon omiin oloihinsa. Poika huomaa persikan kyljessä kolon ja päättää tutkia asiaa. Hän kohtaa mielikuvituksellisen joukon, jonka kanssa joutuu mitä kummallisemmalle ja paikoin vaaralliselle matkalle, jonka tärkein kulkuneuvo on tuo ihmellinen jättipersikka. Tädit saavat lopulta ansaitsemansa kohtalon ja Jaakko saa viimein ystäviä.
  
Jättimäinen pyöreä hedelmä kohosi heidän yläpuolellaan niin valtavana, että he näyttivät sen rinnalla toisesta maailmasta tulleilta kääpiöiltä. (s. 31)
   
Jaakko ja jättipersikka on ehdottomasti Dahlin paremmin onnistuneita lastenkirjoja, sanoisin jopa, että se on lukemieni Dahlien joukossa neljänneksi paras, edellään Jali ja suklaatehdas, Matilda ja Iso kiltti jätti.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Jaakko-paran elämä on kurjaakin kurjempaa ja hänellä on maailman kamalimmat tädit. Mutta yhtäkkiä tapahtuu jotain, joka muuttaa kertaheitolla kaiken. Puutarhaan ilmestynyt jättipersikka avaa oven aivan uuteen, ihmeelliseen maailmaan... 
  
Huumorista,lämmöstä ja iloisista yllätyksistä - niistä on Roald Dahlin kirjat tehty! Quentin Blaken vauhdikkaat piirrokset täydentävät uuden, sympaattisen Dahl-kirjojen sarjan.
     
Suomentanut: Peikko Pitkänen, 165 sivua. Otava 2014 (1. suomenkielinen painos Art House 1991)
   
Alkuperäinen nimi: James and the Giant Peach (1961)
  
Kuvitus: Quentin Blake
   
Jaakon matkasta persikalla on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Kirjojen keskellä, Sininen keskitie, Tuntematon lukija, Mistä on pienet pojat tehty


    
"Jalista tuntui omituisen pelottavalta seistä keskellä tätä harmaata epäinhimillistä tyhjyyttä - kuin hän olisi jossain toisessa maailmassa, paikassa, jossa kenenkään ei pitäisi olla."
  

  
Tavatessamme Jalin viimeksi hän leijui korkealla kotikaupunkinsa yllä suuressa lasihississä. Ihan vähää aikaa aiemmin herra Vonkka oli kertonut pojalle, että hän lahjoittaa tälle koko jättimäisen satumaisen suklaatehtaansa. Nyt pieni ystävämme oli palaamassa voitokkaana koko perheensä kanssa tehtaaseen ottaakseen sen omakseen. (s. 9)
  
Jali ja lasihissi on käsittääkseni ainoa Roald Dahlin kirjoittama jatko-osa. Kuten lainaus antaakin vihjeitä, se on jatkoa teokselle Jali ja suklaatehdas, joka oli ensimmäisenä lukemani Dahlin teos. Olin nähnyt sen aiemmin molempina elokuvaversioina ja kuullut äänikirjana - ehkä tuttuuden vuoksi pidinkin siitä niin paljon. Tuollainen painolasti on kuitenkin haastavaa jatko-osille - eikä lasihissillä matkustaminen tuota aivan yhtä voimakasta lukukokemusta.
  
Vonkan keksinnöillä on aina lopulta tapana toimia, jos erikoisen miehen annetaan vain puuhailla rauhassa. Jos häntä häiritään, tai hänen antamiaan ohjeita ei totella, mitä vain voi tapahtua. Eniten Vonkka nimittäin inhoaa ahneita ihmisiä ja riitelyä, minkä ymmärrän kyllä hyvin. Jalihan saa suklaatehtaan omakseen juurikin siksi, että hän on niin kiltti ja ajattelevainen lapsi. 
  
Kuinka onkaan, matka hissillä ei suju aivan Vonkan suunnitelmien mukaan, vaan koko joukko (Vonkka, Jali, tämän vanhemmat ja iso-vanhemmat) päätyy maata kiertävälle radalle. Onneksi myös suuri avaruushotelli on vasta vähän aikaisemmin laukaistu kiertoradalle. Vonkka hakee turvaa hotellista vain huomatakseen, että joku muu on jo valloittanut sen, vaikka hotellihenkilökunta on vasta matkalla.

Lopulta ja monen mutkan jälkeen Vonkka saa ohjattua hissin takaisin suklaatehtaalle. Uusia ongelmia kuitenkin syntyy, kun hän tarjoaa Jalin isovanhemmille Vonkka-vitamiinia, ihmelääkettä, jonka jokainen pilleri kääntää syöjänsä kelloa taaksepäin kaksikymmentä vuotta. vonka tavoitteena on saada heidät pois sängystä, jossa nämä ovat jo kaksi vuosikymmentä maanneet - ja onnistuukin tässä lopulta, vaikkakaan ei aivan niin kuin oli aluksi kuvitellut.
  
Seuraa lisää poukkoilua lasihisillä ja asioiden palauttamista ennalleen. Toisin kuin muissa lukemissani Dahlin teoksissa, ei tässä tarinassa ollut senkään vertaa päätä tai häntää kuin hänen muussa tuotannossaan. Mitään ei oikeastaan tapahtu, vaikka koko ajan kohelletaan jotain. Teos on kuitenkin siinä mielessä helposti luettavaa, että tylsää hetkeä ei ehdi syntyä. Lopussa olisin kuitenkin toivonut enemmän sisältöä tähän hölmöilyyn.

Dahlin teoksilla on tapana sisältää vähän kyseenalaistakin sisältöä lastenkirjoille, mutta Jali ja lasihississä on ollut tähän mennessä kaikkein kamalin loru: se kertoo tytöstä, joka syö salaa pillereitä mummonsa lääkekaapista, tämän ollessa baarissa juomassa giniä. Kun mummo palaa kotiin kävellen hieman epävarmasti, hän löytää tytön heikossa hapessa. 

Siis jos joku ottaa vaarallista kamaa,
vaikka tekisi sen kuinka salaa,
jäädä siitä vamma, tauti voi,
kuume, päätä särkee, korvat soi. (s. 145)

Plussaa on kuitenkin annettava rohkeudesta käyttää kerronnassa lapsilukijoille hieman vaikeita termejä, kuten retroraketti ja dendrokronologia - "katso tämä sana sitten kotonasi sanakirjasta, ole kiltti" (s. 152). Jos olisin lukenut tuon kehotuksen lapsena, olisin todellakin ottanut ja etsinyt tuon sanan merkityksen. Onneksi se oli tuttu arkeologian opinnostani, sillä kyseistä termiä ei kovin usein tule vastaan.
    
 
Niin on tämä haaste lukijan roolissa lopussa ja kahdeksalla luetulla saavutin tason Matilda (ja risat). Lukemattomia Dahlin lastenkirjojakin jäi vielä peräti kuusi. Matka oli vuoristorataa, välillä vastaan tuli pari ei niin-hyvää -teosta mutta myös uusia suosikkeja top 5 -listalle keräsin kolme. Olen erittäin iloinen, että tulin vetäneeksi tätä haastetta, toivottavasti muillakin osallistujilla kokemus oli plussan puolella. Ei kestä enää montaa päivää, kun julkaisen haastekoonti-postauksen, johon oman koosteensa linkanneet osallistuvat arvontaan ja joku voittaa pinon Dahleja. 
    
  
            
Arvosana:

Takakannesta:
Jos luulit, että hissit kulkevat vakaasti talon sisällä hissikuilussa, hämmästyt lukiessasi, mitä tapahtuikaan, kun Jali, isoisä Justus sekä suklaatehtailija Villi Vonkka astuivat sisään suureen lasihissiin tarkoituksenaan noutaa Jalin vanhemmat sekä isovanhemmat Suklaatehtaalle. Hissien nappeja täytyy painaa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, muuten tapahtuu kummia. Näin kävi Jalille ystävineen, ja he joutuivat suuren lasihissin kuljettamina avaruuteen. 
  
Ja tästä vasta seikkailu alkaa. 
  
Roald Dahl on maailman rakastetuimpia kirjailijoita. Hänen hauskat ja sopivan anarkistiset lastenkirjansa viihdyttävät lapsia ja aikuisia sukupolvesta toiseen. 
  
Quentin Blaken rehvakas kuvitus täydentää Dahlin ilkikurisen kertomuksen.
  
Suomentanut: Päivi Heininen, 190 sivua. Art House 2000
   
Alkuperäinen nimi: Charlie and the Great Glass Elevator (1972)
  
Kuvitus: Quentin Blake
   
Lasihissin kyytiin on astuttu myös täällä: Kirjojen keskellä, Villasukka kirjahyllyssä, Illuusioita

Dahlin suomennetut lastenteokset: