perjantai 12. heinäkuuta 2019

Agustina Batzterrica: Rotukarja

"Ihminen on kaiken pahan alku ja juuri.
Teemme lopun itsestämme, olemme virus. 
  
Olemme kaikkein pahin vitsaus, tuhoamme planeettamme
ja himoitsemme toisiamme."
    
     
Arvostelukappale
      
Agustina Bazterrican ajatuksia herättävä dystopia Rotukarja on varmasti ensimmäinen argentiinalainen teos, jonka olen lukenut. Ja huh, kuinka hieno teos tämä olikaan. Se kertoo paitsi yhteiskunnasta, jossa ihminen joko syö tai tulee syödyksi, siitä, kuinka vähän aikaa muutokseen tottuminen kesti, se paljastaa omankin aikamme lihateollisuuden kiemuroita ja näyttää, kuinka tärkeitä sanat ovat: ne voivat rakentaa, muokata ja tuhota maailmoja. 
   
Hän yritti vihata ihmiskuntaa, koska se on niin hento ja hauras, mutta siitä ei tullut mitään, koska kaikkien vihaaminen on sama kuin ei vihaisi ketään. (s. 89-90)
  
Eläimet saavat oudon viruksen, joka voi tappaa raapaisun kautta tai syömällä niiden lihaa. Niinpä niistä hankkiudutaan eroon, olivatpa nämä lemmikkejä tai talouseläimiä. Lintuja pelkäävät ihmiset kantavat sateenvarjoa aina ollessaan ulkona. Lihanhimoiset ihmiset alkavat tappamaan siirtolaisia ja kodittomia, kunnes ihmissyönnistä tehdään laillista. Erikoislihaksi kutsuttu pala homo sapiensia auttaa etäännyttämään faktan, että kyse kannibalismista, koska sehän olisi kauhistuttavaa. Ainoa ero on, ettei lihaksi kasvatettu yksilö puhu, sillä sen äänijänteet on poistettu. 
  
Kukaan ei saa kutsua teurastettavia ihmisiksi, koska silloin ne voisi nähdä yksilöinä, sen sijaan ne ovat tuote, lihaa ja ravintoa. (s. 16)
    
Päähenkilö, Marcos Tejo, oli töissä ennen siirtymäaikaa lihanpakkaamolla ja hän on siellä edelleen, vaikka teuraaksi ei menekään enää sikoja, nautoja ja hevosia, vaan ihmisiä. Aivan kuten ns. susilapset, jotka ovat kasvaneet ilman ihmiskontakteja, ovat rotukarjaksikin kutsutut ihmiset eläimen kaltaisia. Ne on vieroitettu emoistaan pieninä ja ne elävät erillään toisistaan, ja koska niiden kyky tuottaa ääniä on poistettu, ne voi kommunikoida keskenään tai kasvattamon ja teurastamon henkilökunnan kanssa. Joskin välillä Tejo on näkevinään päiksi kutsuttujen syötävien ihmisten katseessa ymmärrystä tai jopa älykkyyttä.
  
- Ihan kuin siinä kielletyssä leffassa, jonka lopussa ihmiset syövät tietämättä toisiaan. 
- Mikä leffa se on? 
- "Maailma vuonna jotain" tai vastaavaa. 
- Siinä syödään vihreitä keksejä, jotka on valmistettu jauhetuista ihmisistä. (s. 181)
  
Sanat ovat Tejolle tärkeitä. Hän analysoi jokaisen tapaamansa ihmisen sanoja, mitä ja miten näiden huulten väleistä tipahtelee, kuinka toisilla sanoilla pystyy hämärtämään maailman ja toiset ovat kuin nurkkaan kasautuneita, mätäneviä lehtiä. Hän ei usko, että eläimiin tarttunut virus on totta, vaan että se on kansainvälinen huijaus, jolla pyritään saadaan kuriin niin liikakansoittuminen, köyhyys,  työttämyys ja nälänhätä. Kasvisruokavaliosta on tehty mediassa oudoksuttavaa, puhutaan veganoideista, ja kuinka kasvisproteiini ei sisältäisi kaikkia välttämättömiä aminohappoja. 
   
Arvostettu eläintieteilijä oli kuollut sopivasti onnettomuudessa väitettyään eräässä arteikkelissaan, että virus oli lehitetty tarkoituksella. Hän uskoo, että kyseessä on lavastus, jonka tarkoituksena on karsia turhan suureksi paisunutta väkilukua. (s. 15)
   
Tejo ei itse syö lihaa ollenkaan. Hän on menettänyt vähän aikaisemmin lapsensa, jonka syntyminen oli ihme. Raskaus vaati lukuisia kalliita hoitoja onnistuakseen. Hänen vaimonsa särkyi sisäisesti kuoleman takia. Lisäksi Tejon Alzheimeria sairastava isä on vanhainkodissa. Tämä on ainoa syy, miksi mies on edelleen töissä lihanpakkaamolla - maksaakseen hoidon kustannukset. Hän kaipaa koiriaan, jotka joutui lopettamaan, jotta ne eivät joutuisi kärsimään hidasta kuolemaa tai kidutusta. Koti on vain talo, jossa nukutaan ja syödään, "särkyneiden sanojen ja seiniin kapseloituneiden hiljaisuuksien tyyssija, jonka murhetta tihkuvaa, pistävää ilmaa oli vaikea hengittää". Kun hän eräänä päivänä saa lahjaksi 20-vuotiaan EPS-naaraan, puhdasta sukupolvea oleva pään, jonka geenejä ole muunneltu kasvun nopeuttamiseksi, hänen maailmasa muuttuu. 
   
Hän katsoo naaraan polttoraudalla merkittyä otsaa. Siinä on omistamisen, arvon symboli. (s. 101) 
     
Bazterrican kuvaama maailma haastaa ajattelemaan omaa suhdettamme lihaan ja lihantuotannon eettisyyttä. Hätkähdyttävimpiä ihmisryhmiä ovat uskovaisten joukko, jotka uhraavat oman ruumiinsa ruoaksi toisille, vaikka liha, jolla on nimi on alempiarvoista sekä metsästysseura, missä ihmismetsästys on yksi viihteen muoto muiden joukossa. Kirjailijan kieli on omaa luokkaansa: tarkkaa, harkittua ja paikoin runollistakin. On ilo lukea näin hienoa kieltä, josta saamme kiittää myös kääntäjä Einari Aaltosta, jonka suomentamista teoksista olen aina pitänyt.
  
Taivaalla ei ole tähtiä. Yö on pilvinen. Kiiltomatojakaan ei näy. Aivan kuin koko maailma olisi sammuttanut valot ja mykistynyt. (s. 211)
   
Arvosana:
     
Takakannesta:
Armoton dystopia ihmisen kyvystä pettää itseään
  
Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan, ja kaikista elimistä on hankkiuduttava eroon. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon ja hillitäkseen väestönkasvua hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Ihmiskunta jaetaan kahtia: niihin, jotka syövät, ja niihin, jotka syödään.
  
Marcos Tejo kouluttaa teurastajia Kriegin lihanpakkaamolla. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Pikkuhiljaa ulkoiset ja sisäiset paineet ajavat hänet umpikujaan, ja Tejo tekee epätoivoisen ratkaisun.
    
Suomentanut: Einari Aaltonen, 248 sivua, Like 2019
  
Alkuperäinen nimi: Cadáver exquisito (2017)
      
   
Samankaltaista luettavaa: JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja, Michel Faber: Lihaa ja verta, Margaret Atwood: Orjattaresi, Jan Salminen: Äidinmaa, Naomi Alderman. Voima

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Mid-Year Book Freak Out Tag



      
Tein Mid-Year Book Freak Out Tagin myös viime vuonna ja olen viimepäivinä nähnyt sen ainakin Bibbidi Bobbidi Bookin YouTube-kanavalla sekä Unelmien aika -blogissa ja halusin itsekin vastata taas näihin lukemiseen liittyviin kysymyksiin alkuvuoden luetuista.
   
1. Paras kirja, jonka olet tähän mennessä vuotta lukenut?
  
Pelkän kisumittarin arvosanan perusteella paras kirja on huhtikuussa lukemani Jenny Hanin Pojille, joita joskus rakastin, mutta muita mieleenjääviä ovat olleet Siri Pettersenin Odininlapsi, joka palautti eeppisen/korkeafantasian lukemisen nautinnon, Alex Alicen upea sarjakuvatrilogia Siegfried, joka oli yhtä aika uusi ja nostalginen, Riina ja Sami Kaarlan ihastuttava Pet Agents-lastenkirjasarjan aloittava Täältä tullaan lemmikit ja Alan Bradleyn haikea, näillä näkymin viimeinen osa Flavia de Luce-sarjan osa Kuolon kultaiset kiehkurat.
    
    
2. Paras jatko-osa, jonka olet lukenut vuonna 2018?
  
Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan toinen osa Meinioseppä - Morriganin kutsumus. Oli ihanaa päästä tutustumaan lisää tähän uuteen fantasiamaailmaan ja hahmoihin, etenkin tarinan päähenkilöön Morriganiin. 
  
3. Uutuusteos, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?
  
Näitä on lukupinossa odottamassa useita, mutta eniten kiinnostavat mm. V.E. Schwabin Magian syvempi sävy, Anders Vacklinin ja Aki Parhanaan Sensored Reality 2 - Glitch ja Nicola Yoonin Aurinko on tähti.  
  
4. Mitä syksyllä julkaistavaa kirjaa odotat eniten?
     
Listasin huhtikuussa kiinnostavimmat syksyn uutuudet. Näistä eniten odotan Margaret Atwoodin Testamentteja, Tomi Adeyemin Veren ja luun lapsia ja Jim Kayn kuvitettua painosta J.K. Rowlingin Harry Potter ja liekehtivästä pikarista
  
5. Mihin kirjaan olet pettynyt eniten?
  
Onneksi isoja pettymyksiä ei tänä vuonna ole sattunut kohdalle. Yksi, mikä tuli ensimmäisenä mieleen, on Anni Nupposen Valkoinen kaupunki, joka tuntui loppuvan kesken ilman varmaa tietoa, onko kyseessä sarjan aloittava teos. Jos kirjan takakannessa tai kustantamon sivuilla olisi ollut maininta sarjan aloittavasta osasta sen sijaan, että nyt jäi olo yksittäisestä romaanista, olisin ollut vähemmän harmistunut yllättäen loppuvasta tarinasta.
     
   
6. Mikä kirja on yllättänyt eniten? 
  
Agustina Bazterrican ajatuksiaherättävä dystopia Rotukarja. Pidin todella paljon kirjan kielestä ja tematiikasta. Tästä on tulossa lähiaikoina pidempikin postaus.
  
7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?
   
Edellä mainittu Bazterrica on uusi kirjailijanimi, joka minun täytyy laittaa korvan taakse. Olen pitänyt myös paljon ensimmäisestä lukemastani Jane Austenin teoksesta, hänen tuotantoonsa täytyy tutustua lisää. Odotan myös kovasti, tuleeko Jenny Hanin kirjoja lisää suomeksi (ks. aiheeseen liittyen postaukseni Avoin kirje suomalaisille kustantajille, jossa voi esittää kirjojen käännöstoiveita tai kertoa, minkä sarjan kääntämisen keskeytyminen harmittaa eniten), jos ei, täytyy lainata sarjan seuraava kirja englanniksi. Muita kirjailijoita, joiden tuotantoon tulen tutustumaan lisää heti tilaisuuden tullen ovat olleet Chris Rylander, Siri Pettersen ja Elizabeth Acevedo
  
8. Viimeisin kirjallinen ihastuksen kohteesi? / 9. Uusin suosikkihahmosi?
   
En ole tähän mennessä vuotta vielä ihastunut kehenkään hahmoon, mutta hahmoja, joista olen pitänyt paljon ovat olleet mm. pikkuvanha Flavia, sähäkkä Morrigan, translapsi George, eksentrinen druidi Cathbad, näppärä voro Lilja, Greg, joka saa tietää olevansa kääpiö (samanlainen kuin Tarussa sormusten herrasta) ja hyvän mielen konsultti Seppo-koira.
   
   
10. Mikä kirja sai sinut itkemään?
     
Tähän mennessä vuotta en muista kuin yhden kirjan saaneet silmäkulmat kosteiksi: tällä hetkellä lukemassani Nora Robertsin Toisessa koitoksessa päähenkilön ja hänen isänsä välinen keskustelu sai herkistymään. 
  
11. Mistä tänä vuonna näkemästäsi kirjaan pohjaavasta elokuvasta olet pitänyt eniten?
   
En pysy aina kärryillä, mitkä kaikki leffat pohjaavat kirjaan, mutta ainakin Bird Box ja to All the Boys I Loved Before olivat hienoja kokemuksia. 
         
12. Mistä tänä vuonna kirjoittamastasi kirja-arvostelusta tai postauksesta pidät eniten?
    
Postauksista eniten on mieleen jäänyt pitkäksi venähtänyt Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen dystopiatriologian aloittavan Routasisarukset. Instagram-kuvistani pidän mm. helmi- ja heinäkuun lukupinoista, Elizabeth Acevedon säeromaanista Runoilija X:stä, Miklun Parhaasta kirjasta ikinä ja Sini Helmisen suomalaisesta mytologiasta ammentavat sarjan päätösosasta Maan povessa ottamistani kuvista.
    
    
13. Kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?
   
En ole tänä vuonna ostanut yhtään kirjaa, mutta kauniskantisia kirjoja ovat olleet esimerkiksi Runoilija X,  Nora Robertsin Ensimmäinen vuosiMaan povessa ja Josh Malermanin Lintuhäkki. Pidän kirjaa kauniista kansikuvista tägillä
  
14. Mitkä kirjat on pakko lukea vuoden loppuun mennessä?
   
Olen suunnittellut karkeasti loppuvuoden luettaviani, joukossa on mm. kesä- ja syyskauden uutuuksia sekä teoksia erilaisiin haasteisiin, joihin olen ottanut osaa (sekä lokakuussa jälleen vetämäni Halloween-lukuhaaste). Esimerkiksi hyllynlämmittäjäpinosta löytyy L.M. Montgomeryn Anna ystävämme ja arvstelukappaleista Kristin Hannahin Satakieli ja Kate Quinnin Koodinimi Alice. Olisi tarkoitus lukea myös pari tietokirjaa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Eeppinen sarjakuvakimara (Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija, Alex Alice: Siegfried-trilogia & Marko Raassina: Kullervo)

    
Hyvää sarjakuvasunnuntaita! Tässä sarjakuvakimarassa (joka unohtui kesätöiden takia luonnoksiin) esittelen lyhyesti muutaman alkuvuoden aikana lukemani teoksen, aloittaen Janne Kukkosen fantasiasarjan loistavasta jatko-osasta Voro 2 - Tulikiven armeija. 
  
     
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun pikkuvoro Lilja haluaa todistaa näpistelyn taitonsa. Edellisessä osassa herätetty myyttinen ja vaarallinen vastustaja kerää seuraajineen armeijaa - ihmisten maailma on vaarassa. 
  
   
Pidin todella paljon ensimmäisestäkin Vorosta ja tämä jatkaa sen viitoittamalla polulla. Elokuvalliset kuvakulmat, henkeäsalpaavat miljööt ja pikkutarkka viivatyöskentely vangitsevat lukijansa, ja tuhti sarjakuvaeeppos loppuu aivan liian pian. Toivon jatkoa mahdollisimman pian!
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Valloittava pikku voro on palannut!
  
Rämäpäinen Lilja ja hänen opettaja Seamus päätyvät valtakunnan mahtavimpien tahojen törmäyspisteeseen, jahdatessaan muinoin pirstoutunutta Talismaania. Tarujen mukaan sen kantaja voisi yksin komentaa historian tuhovoimaisinta sotajoukkoa, myyttistä Tulikiven Armeijaa, mutta voro ei suinkaan ole ainoa, joka tätä valtaa havittelee.
  
Luvassa on albumin täydeltä vauhtia ja vaaratilanteita!
  
Sarjan ensimmäinen osa voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2016.

339 sivua, Like 2019
  
Myös täällä on  tempauduttu seikkailuun: Kirjavinkit, Oksan hyllyltä, Kirjojen keskellä, Sarjakuvaruutu
  
    
    
Alex Alicen Niebelungin sormus -oopperaan ja pohjoismaiseen mytologiaan pohjaava Siegfried -trilogia heärri vahvoja nostalgiaviboja. Mahdottoman upea kuvitus toi mieleen Tumman kristallin, Hobitin ja Tarun sormusten herrasta. Lisäksi teoksessa oli jotain samaa kuin Tarinassa vailla loppua, Hiidenpadassa ja Seikkailujen Camelotissa. Siegfriedit ovat eeppistä fantasiaa, jotka ansaitsevat heti paikkansa maineikkaiden klassikoiden joukossa. 
  
  
Nämä eeppiset kuvakulmat, runsas värimaailma ja elokuvamainen kerronta tekivät trilogian lukemisesta unohtumattoman. Odotan mielenkiinnolla kirjastosta varaamaani Sami Makkosen tulkintaa Kalevalasta, sillä luulen pitäväni siitä Siegfriedin tapaan. 
  
    
Arvosana:
  
Takakannesta:
Siegfried on kolmiosainen sarja, joka on saanut innoituksensa Richard Wagnerin oopperasta Nibelungin sormus. Tarina perustuu useisiin eri myytteihin ja jumaltaruihin, mm. skandinaaviseen Eddaan. Tuloksena on kiehtova ja eeppinen sarjakuva jumalista, jättiläisistä ja ihmisistä. Tarinan pääosasssa on nuori orpo Siegfried, joka on syntynyt kuolevaisen miehen ja valkyyrian rakkaudesta mutta kasvanut kääpiöiden ja susien parissa pimeässä metsässä. Hänen sijaisvanhempansa haluaisivat elää rauhassa, mutta Siegfried janoaa tietoa oikeista vanhemmistaan ja itsensä kaltaisista. Hän ei kuitenkaan tiedä, että ylijumala Odinilla on suunnitelmia hänen varalleen. Odin haluaa Siegfriedin taistelevan Reininkullan vartijaa, Fafnir-lohikäärmettä vastaan! 
  
Vuonna 1974 syntynyt ranskalainen Alex Alice toimii sekä sarjakuvapiirtäjänä että kuvittajana. Ensiprojekti oli neliosainen sarja Kolmas testamentti (Le Troisième Testament, 1997-2003), jonka Alice kuvitti itse ja kirjoitti yhteistyössä Zavier Dorisonin kanssa. Inkvisition aikainen 1400-luvun seikkailu sai viisiosaisen jatkon Julius, eri kirjoittajien kanssa. Vuonna 1997 Alice teki alkuperäistekstin konsolipelihahmon Tomb Raiderin sarjakuvaseikkailuun Dark Eons (1997). Patrick Pionin kuvittama teos vedettiin myynnistä kustantajan menetettyä julkaisuoikeudet.
      
Suomentanut: Anssi Rauhala, 3 x 75 sivua, Zoom Teufel 2017-2018
  
Alkuperäinen nimi: Siegfried, Tome 1 (2007), Siegfried, Tome 2: La Walkyrie (2010), Siegfried, Tome 3: Le Crépuscule des Dieux (2011)
  
Myös täällä on  tempauduttu seikkailuun: Suomen kuvalehti, Hyllyy (osa 1, osat 2 ja 3), Kirjavinkit, Voima (Jari Tamminen), Man Made Lifestyle
  
   
   
Marko Raassina on ottanut Kalevalasta tutun Kullervon haltuunsa persoonallisella tyylillä. Harmillisesti minulle se oli teoksen ainoa hyvä puoli. Teoksen huumori ei kolahtanut vaan jäin hieman vaivaantuneeksi lukemastani. En ole Kalevalaa koskaan lukenut kokonaisuudessaan, tiedän vain sen keskeiset kertomukset pääpiirteittäin. Olisikin kiinnostavaa joskus ottaa kansalliseeppoksemme luettavaksi. 

   
Arvosana:
  
Takakannesta:
Sarjakuvataiteilija Marko Raassina jatkaa erinomaisen vastaanoton saaneen Kalevala-sarjakuvakirjansa jälkeen työskentelyä saman aihepiirin parissa. Kalevalaseuran tunnustuspalkinnon saaneen nuoren taiteilijan uuden sarjakuvateoksen aiheena on Kullervo.  
  
Raassinan Kalevalassa ja Kullervossa sankarit, antisankarit ja myyttiset olennot ovat kaikki persoonallisen näköisiä, yhtaikaa hiukan pelottavia, hellyttäviä ja huvittavia. Myös verbaalisesti lahjakkaan Raassinan tekstiä lukee hymynkare huulilla, koska hahmojen repliikeissä nykyinen lyhyen toteava arkipuhe sekoittuu varhaisten runonlaulajien viljelemään ironiseen huumoriin. 
  
Vaikka Kullervo kokee kaikissa elämänvaiheissaan kovia, ei Raassinan tulkinta muinaisesta tarinasta ole synkkyyden ylistystä, vaan visuaalisesti komeaa, moni-ilmeistä huumoria sisältävää ja oivalluksia tuottavaa kerrontaa.
      
71 sivua, WSOY 2003
  
Kullervo on luettu myös täällä: Kirjan pauloissa, Lukucorneri, Kirjojen keskellä

torstai 4. heinäkuuta 2019

Avoin kirje suomalaisille kustantajille

   
Keskustelimme siskoni kanssa eilen WhatsAppissa Garth Nixin Abhorsen-kirjasarjasta ja kuinka pari sen uudempaa osaa on edelleen suomentamatta. Jäin pohtimaan, että kuinka usein kuuleekaan sanottavan, että tulisipa se ja se kirja suomeksikin, sillä kaikki eivät halua, osaa tai jaksa lukea niitä alkukielellään, vaikka teos olisi englanniksi. Heitin siskolle puoliksi vitsaillen, että pitäisi kirjoittaa adressi jonkin tietyn kirjan suomentamisen puolesta. Heti lähetettyäni viestin sain idean kirjoittaa tästä blogiin.
  
Olen nimittäin itsekin pohtinut vuosien aikana, että harmillisen monen kirjasarjan suomentaminen jää kesken esimerkiksi liian pienen kysynnän takia. Saatetaan suomentaa vain ensimmäinen osa tai pahimmillaan vain viimeinen osa jää käntämättä. On myös aina harmillista, kun jokin englanninkielellä lukemani huikea kokemus jää monelta välistä sen takia, että kirjaa ei ole tarjolla omalla äidinkielellämme. 
   
Pelistreamaaja-puolisolleni olen joskus haaveillen todennut, että olisipa suomalaisilla kustantamoilla esimerkiksi joukkorahoituskampanjoita, joilla heräteltäisiin kiinnostusta jo ennen kirjan ilmestymistä ja siten mitattaisiin ihmisten halukkuuta hankkia teos, taata sen kääntämiselle varat ja antaa kustantamolle vihreä valo kirjan painattamiselle tai levittämiselle sähköisessä muodossa. Joidenkin kirjojen kohdalla olisin varmasti itsekin valmis osallistumaan, vaikka pienituloisena harvoin tulee kirjoja ostettua uutena. Se, että saisi olla mukana kirjan kääntämisen mahdollistamisessa tekisi mielekkääksi myös 30+ euroa maksavan kirjan hankkimisen.
  
Listaan tähän postaukseen teoksia, jotka haluaisin nähdä käännettävän. Osan olen jo lukenut englanniksi (linkit teosnimissä), toiset kuuluvat sarjaan, jonka kääntäminen on lopetettu syystä tai toisesta (esimerkiksi Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit -sarjan kanssa kävi aika paha oopsie, kolmantena osana suomennettiin nimittäin samaan maailmaan sijoittuvan erillisen trilogian ensimmäinen osa) ja loput ovat hypetettyjä kirjoja, jotka kuulostavat kiinnostavilta, mutta joihin en ole vielä ehtinyt tarttumaan. 
   
Onko sinulla mielessäsi jokin kirja, jonka pitäisi olla listalla tai tiedänkö jokin mainituista jo suomennetun? Jätä viestisi kommenttilaatikkoon, jospa joku suomalainen kustantaja ottaisi pyyntömme kuuleviin korviinsa.
   
  • Ann Aguirre: Enclave
  • Alexandra Bracken: The Darkest Minds
  • Libba Bray: Rebel Angels 
  • Jennifer Marie Brissett: Elysium
  • Octavia E. Butler: Parable of the Sower
  • Gail Carriger: Soulless
  • Joelle Charbonneau: The Testing
  • Cassandra Clare: Clockwork Angel
  • Marianne Curley: Hidden 
  • Lauren DeStefano: A Curious Tale of the In-Between
  • Diane Duane: A Wizard Abroad
  • Jeanne DuPrau: The City of Ember
  • Claudia Gray: A Thousand Pieces of You
  • Sylvia Louise Engdahl: The Far Side of Evil
  • Rob Ewing: The Last of Us
  • Abigail Gibbs: Autumn Rose
  • Alex Gino: George
  • Seth Grahame-Smith: Abraham Lincoln: Vampire Hunter
  • Mira Grant: Feed
  • Teri Hall: The Line
  • Jenny Han: P.S. I Still Love You
  • P.D. James: The Children of Men
  • N.K. Jemisin: The Fifth Season
  • E. Lockhart: We Were Liars
  • Pittacus Lore: I Am Number Four
  • Lois Lowry: The Giver
  • Marie Lu: Legend
  • Tahereh Mafi: Shatter Me
  • Isaac Marion: Warm Bodies
  • Melissa Marr: Fragile Eternity
  • John Marsden: Tomorrow, When the War Began
  • Cammie McGovern: Amy and Matthew: A Love Story
  • Marissa Meyer: Cinder
  • Kass Morgan: The 100
  • Patrick Ness: The Knife of Never Letting Go
  • Garth Nix: Clariel
  • Cherie Priest: Boneshaker
  • Susan Price: A Sterkarm Kiss 
  • J.D. Robb: Eve Dallas -sarja (suomennettu 8 osaa)
  • Carrie Ryan: The Forest of Hands and Teeth
  • Neal Shusterman: Unwind
  • Colin Thompson: Space: The Final Effrontery
  • Joan Frances Turner: Dust
  • Catherynne M. Valente: The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two 
  • Chris Weitz: The New Order
  • Scott Westerfeld: Uglies
  • Moira Young: Rebel Heart

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Kesäkuun luetut

Kuvia Instagram-tililtäni: kesän ihanat valkoiset kukat, kuukauden aikana luettuja ja lukupiirin viimeinen miitti.
   
Kesäkuun aikana lukujaksamista verotti kesätyö feissarina, mutta siitä huolimatta ehdin lukemaan kymmenen kirjaa (1980 sivua). Lukupiirikirjana olleen Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon ehdin aloittamaan jo toukokuun viimeisen päivän puolella, kun matkasin junalla Vaasaan feissarikoulutukseen. Parhaimmat lukukokemukset tarjosivat ajatuksia herättävä Rotukarja, näillä näkymin viimeinen osa Flavia de Luce -sarjaa eli Kuolon kultaiset kiehkurat ja ihana, herkästä aiheesta kertova George
 
Kaikki kesäkuun aikana lukemani:
   
   
Heinäkuun lukupinossa on uutuuksia ja kirjabloggaajien klassikkohaasteen yhdeksännen kierroksen teos. Kuvaan ei ehtinyt pari varausta naistenviikon lukuhaasteeseen, eli ne jäävät vielä tässä vaiheessa yllätykseksi.  
  • Kate Chopin: Herääminen
  • Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen
  • Nora Roberts: Toinen koitos
  • Anders Vacklin & Aki parhamaa: Glitch
  • Nicola Yoon: Aurinko on tähti