maanantai 2. joulukuuta 2019

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

"Oletteko koskaan maistanut arsenikkia?"
     
   
   
Shirley Jacksonin kauhuromantiikan klassikko Linna on aina ollut kotimme käännettiin suomeksi vasta viime vuonna, eikä hänen tunnetuinta teostaan (josta on tehty useita elokuvia ja tv-sarjojakin), The Haunting of Hill House ole vieläkään käännetty (toivottavasti tämä vääryys korjattaisiin pian). Huomasin teoksen joissakin blogeissa, mutta en vielä tuolloin kiinnostunut siitä, kirjan kansikuva kun ei herätä oikein mitään ajatuksia. Kun sitten mietin tämän vuoden Halloween-lukuhaasteeseen sopivia teoksia, törmäsin uudelleen tähän kirjaan ja kiinnostuin siitä todella paljon. 
   
Alkupuolella kirjaa olin todella innoissani lukemastani. Ajattelin, että "hei tämähän muistuttaa jonkin verran Alan Bradleyn Flavia de Lucea", yhtä suosikkisarjaani ja sen nimikkohahmoa. Yhtäläisyyksiä oli useampia: hahmon kiinnostus myrkkyihin (etenkin kavalakärpässieni, Amanita phalliodes, nousee esiin useasti), eriskummaliset perhekuviot, samankaltainen miljöö ja ajankuva. Teoksessa oli myös vähän samaa kuin Jean Heglandin Suojaan metsään siimekseen -romaanilla.
  
Kylässä kaikki oli kuin samasta puusta veistettyä, niin kuin kyläläiset olisivat tarvinneet kylän rumuutta, saaneet siitä elinvoimaa, oli kuin talot ja puodit olisi kyhätty hätäisesti ja väheksyen suojaksi tympeille ja epämiellyttäville ihmisille, kun taas Rochesterin talo ja Blackwoodin talo ja kunnantalokin olivat kuin ne olisi tuotu tänne aivan vahingossa jostain kaukaisesta ihanasta maasta, jossa elettiin elämisen arvoista elämää. Kenties hienot talot oli kaapattu - kenties Rochestereita ja Blackwoodeja rangaistiin heidän salatusta pahuudestaan? - ja niitä pidettiin kylässä vankeina. Ehkä niiden hidas mädäntyminen vain kieli kyläläisten viheliäisyydestä. (s. 14)
  
Kertojana on 18-vuotias Mary Katherine Blackwood, jota kutsutaan myös Merricatiksi. Hänen perheensä muodostuu isosisko Constancesta (jonka iästä ei erikoisesti ole täyttä varmuutta, sillä "luovuimme syntymäpäivien vietosta", kaipa hänen syntymävuotensä oli kuitenkin tiedossa) ja Julian-sedästä, kaikki muut ovat kuolleet kuusi vuotta aikaisemmin varsin epätavallisissa olosuhteissa. Tapahtumista saadaan tietää murusia pitkin kirjaa ja vasta aivan lopussa palapelin ratkaisevat palat loksahtavat paikalleen. Muodostin mielikuvani kirjan tapahtumista jo alkusivuilla, ja se on pakko sanoa kirjailijan kunniaksi, että en todellakaan osannut arvata tapahtumia etukäteen. Olisin kuitenkin halunnut muutamien kohtien menevän hieman eri tavoin. 
  
Siinä vaiheessa kun isämme oli lopullisesti hylännyt ajatuksen maidensa hyötykäytöstä, hän oli päästänyt puut ja pensaat ja pienet kukat vapaasti villintymään. Yhtä suurta niittyä lukuunottamatta maamme olivat sankan metsän peitossa ja minä oli ainoa, joka tunsi niiden salat. -- Constance tunsi nimeltä kaiken mitä metsässä kasvoi, mutta minulle riitti että tiesin miten ja missä mikäkin kasvi kasvoi, tunsin niiden tarjoaman vankkumattoman suojan. (s. 30)
  
Merricat, Contance ja Julian elävät rutiineiden voimalla. Jokaiselle viikonpäivälle ja kelloajalle on oma toimensa. Koska Julian on pyörätuolissa ja Constance ei halua jättää kodin antamaan turvaa, on Merricatin käytävä kylällä ruokaostoksilla ja kirjastossa, vaikka hänen perheeseensä suhtaudutaankin varsin penseästi. Kolmikon arki järkkyy, kun Charles-serkku ilmestyy eräänä päivänä paikalle. Merricat ei pidä hänestä, eikä Charlesin vierailun syy olekaan välttämättä aivan viaton. 
  
Merricat oli varsin kiehtova hahmo. Hänellä on erikoinen tapa kuvailla päiviä, esimerkiksi yksi oli pitkien, ohuiden asioiden päivä ja toinen säihkyvä, pienten kimmeltävien asioiden päivä. Hänellä on  myös pitkä lista asioita, joita hän ei saa tehdä. En tiedä, onko joku kieltänyt häneltä ne, vai onko hän kieltänyt ne itse. Hän saa kantaa maitokannun ja likaiset astiat, muttei pestä niitä. Hän ei saa käydä Julian-sedän huoneessa tai käyttää veitsiä, eikä hän saa koskea tulitikkuihin. Lopulta hän päättää, ettei saa käydä enää joella tai haudata asioita maahan. Merricatilla kun on ollut tapana rakennella maagisia suojia esimerkiksi hautaamalla erityisiä esineitä.
   
Sunnuntaiaamuisin tarkistin suojani: puron rannalle hautaamani lippaan hopeadollareita, pitkälle niitylle haudatun nuken ja männikössä kasvavan puun runkoon naulaamani kirjan. Kunhan ne olivat paikoillaan, mikään ei pääsisi meitä satuttamaan.  
-- 
Olin haudannut maitohampaani sitä mukaa kun ne irtosivat, ja kenties niistä vielä jonain päivänä kasvaisi lohikäärmeitä. Olin lannoittanut maamme hautaamillani aarteilla, täyttänyt sen pintakerrokset marmorikuulillani ja hampaillani ja värikkäillä kivilläni, joista kaikista oli jo ehkä tullut jalokiviä, ja niistä oli kasvanut maan alle vahva, tiheä verkko, joka ei koskaan hellittänyt vaan piti lujasti otteensa ja vartioi meitä. (s. 60-61)
      
Arvosana:
   
Takakannesta:
Goottilaisen kirjallisuuden klassikko – Grey Gardens kohtaa tyttökirjat
  
Blackwoodin sukutalossa on jäljellä enää kolme asukasta: sisarukset Merricat ja Constance Blackwood ja pyörätuoliin joutunut Julian-setä. Koko muu perhe on kuollut.
  
Merricat hautaa maahan marmorikuulia ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset ja muun maailman talon porttien takana. Mutta kun isän kassakaapista kiinnostunut Charles-serkku löytää tiensä keittiön ovelle ja illallispöydän ääreen, Merricatin taikasanat eivät enää riitä.
  
Linna on aina ollut kotimme on tarina omalaatuisesta ystävyydestä, pienen kyläyhteisön ahdasmielisyydestä, ahneudesta ja amanita phalloidesista. Goottilaisen kirjallisuuden kaunis ja merkillinen klassikko vihdoin suomeksi.  
  
Shirley Jackson (1916-1965) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti novellistaan The Lottery (1948) ja kauhuromaanistaan The Haunting of Hill House (1959), josta on tehty myös useita elokuvasovituksia.
  
Vastoinkäymisten värittämää elämää elänyt Jackson oli tunnettu ja tunteita herättävä kirjailija jo eläessään, vaikka onkin noussut kirjalliseen arvostukseen vasta 2000-luvun puolella.
  
Vuonna 2007 Yhdysvalloissa perustettiin kirjailijan nimeä kantava palkinto, joka myönnetään ansioituneille psykologista jännitystä ja kauhua hyödyntäville teoksille.
  
Viimeisin Jacksonista kirjoitettu elämäkerta A Rather Haunted Life ilmestyi 2016, ja sen myötä alkoi myös kirjailijan teosten uusi kultakausi. Nyt suomeksi ilmestyvän romaanin uutta elokuvasovitusta We Have Always Lived in the Castle odotetaan levitykseen vuonna 2018.
    
Suomentanut: Laura Vesanto, 198 sivua, Fabriikki kustannus 2018
  
Alkuperäinen nimi: We Have Always Lived in the castle (1962)
   
Kirja on luettu myös näissä blogeissa: Mitä luimme kerran, Taikakirjaimet, Oksan hyllyltä

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Marraskuun luetut ja Scifi-lukuhaasteen puoliväliraportti

  
Niin se vain vuosi on matkalla kohti loppuaan ja kalentereista käännetään esille viimeinen sivu, vain 31 päivää uuteen vuosikymmeneen. Kirjabloggaajien joulukalenteri tulee taas ja ensimmäinen luukku avataan Oksan hyllyltä -blogissa. 
  
Marraskuun aikana listasin kevään uutuuksia ja poimin niistä 10 eniten odottamaani, kirjoitin raportin Helsingin kirjamessuilta ja pohdin englanniksi lukemista. Sain Tuuma-kustannukselta Mitä luen -lukupäiväkirjan, jota olen nyt täytellyt vähän ja voin esitellä sen joulukuun aikana (aika hauska idea vaikka joululahjaksi paljon lukevalle ystävälle tai sukulaiselle, jos ei ole aivan varma minkä kirjan tälle hankkisi). 
  
Kirjallisuuden Finlandia-palkinnotkin jaettiin, onnea voittajille! Pääsarjassa voiton vei Pajtim Statovcin Bolla, lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian sai Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli (ainoa kaikista ehdokkaista, jonka olin lukenut) ja tietokirjallisuuden Finlandian sai Anssi Jokirannan, Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän Metsä meidän jälkeemme. Kyseisen tietokirjan lainasin kesällä, mutta palautin nopean selaamisen jälkeen, sillä kirjalla oli todella pitkä varausjono. ja halusin antaa sen seuraavalle lukijalle. Se näytti kuitenkin oikein hyvältä, eli täytyy lukea paremman ajan kanssa.
  
Osallistuin marraskuun perinteiseen lukuhaasteeseen, jonka aikana luettiin vähintään 30 sivua päivässä. Luin 12 teosta, yhteensä 2320 sivua, eli keskimäärin ~77 sivua päivässä. Parhaat hetket tarjosivat Harry Potter ja liekehtivä pikari, josta löysin yhä yli kymmenen lukukerran jälkeenkin uusia puolia, Kuiskaajien kaupunki, josta tuli koko Kepler62-sarjan suosikkini sekä ihastuttavat lastenkirjahahmot Kati-e ja Mortina omissa sarjoissaan. Suurin pettymys puolestaan oli Kaltaiseni koneet: kuinka niin kiinnostavasta aiheesta voi kirjoittaa niin tylsän jaarittelun?
  
Näin lukemiseni jakaantui haasteen aikana:
  
1.10. Yukito Kishiro: Gunnm 3 - Teurastajaenkeli
1.-3.10. Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Kuiskaajien kaupunki
3.-4.10. Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa
5.10. Kirsti Kuronen: Merikki
6.-9.10. Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä (postaus tulossa)
10.-13.10. toim. Mia Myllymäki & Anu Korpinen: Metsän kronikka (postaus tulossa)
14.10. Barbara Cantini: Mortina - Kuoliaaksinaurattava juttu ja Tomi Rantala: Metsäläiset
15.-22.10. Ian McEwan: Kaltaiseni koneet (postaus tulossa)
19.10.  Riina ja Sami Kaarla: Pet Agents 2 - Varkaan jäljillä
22.-29.10. J.K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja liekehtivä pikari (postaus tulossa)
29.-30.10. JP Ahonen: Villimpi Pohjola 6: Irtiottoja  
     
   
Scifi-lukuhaasteen puolivälikatsaus

Kesäkuussa aloittamani scifilukuhaaste on tullut puoliväliinsä. Tavoitteenani oli, että lukisin haasteen aikana ainakin 12 scifiteosta eli yhden kuukaudessa, ja tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että olen lukenut kuusi romaania, kuusi lasten- ja nuortenkirjaa sekä viisi sarjakuvaa. Luin myös neljä kirjaa, joista en ole aivan varma, ovatko laskettavissa scifiksi. Niiden kohdalla kysynkin teiltä, määrittelisittekö te listan lopusta löytyvät kirjat scifiksi?

Parhaat scifi-kokemukset ovat tähän mennessä tarjonneet Rotukarja (dystooppinen, ajatuksia herättelevä maailma, tähän mennessä koko vuoden vaikuttavin lukemani), Yön ja päivän välissä (kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava, mielenkiintoinen päähenkilö). A Million World With You (multiversumiseikkailua parhaimmillaan) ja Kuiskaajien kaupunki (tasokasta scifiä nuoremmille lukijoille), 
   
Kuinka teidän scifi-lukuhaasteenne ovat sujuneet? Millaisia lukusunnitelmia ja tavoitteita teillä on seuraavan puolen vuoden varalle? 
   
  • Agustina Bazterrica: Rotukarja
  • Gerry B. Ilvesheimo: Ilmestyskirja
  • Ian McEwan: Kaltaiseni koneet
  • Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen
  • Ørjan Nordhus Karlsson: Yön ja päivän välissä
  • Nora Roberts: Toinen koitos
   
   
Lasten- ja nuortenkirjat:
   
   
Scifisarjakuvaa:
  • Yukito Kishiro: Gunnm 1) Ruostunut enkeli, 2) Rautaneito, 3) Teurastajaenkeli
  • Masamune Shirow: Appleseed 1 - The Promethean Challenge
  • Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls Volume 4
   
   
Ovatko scifiä?:
   
Joulukuun lukupino

Kuvassa olevien lisäksi lukupinossa on pari vuoden aikana kesken jäänyt kirja sekä muutamia aikaisempien kuukausien lukupinojen lukemattomia, eli valinnan varaa riittää. 
   
  • Toni Adeyemi: Veren ja luun lapset
  • Leigh Bardugo: Varjo ja riipus
  • Matt Haig: Joulupukki ja minä
  • Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki
  • Jemina Kuisma: Terra Antiqua
  • Nonna Wasiljeff: Tomupoika
 

tiistai 26. marraskuuta 2019

TTT: Englanniksi lukemisesta

   
Teki mieli pitkästä aikaa kirjoittaa Top Ten Tuesday -postaus aiheesta, jota huomasin tässä yksi päivä pohtivani. Muistan nimittäin elävästi, kun luin blogihistoriani ensimmäisen kirjan englanniksi, vaikka olin likipitäen vannonut, etten pystyisi siihen. Olin toki lukenut huonolla menestyksellä muutaman kirjan englanniksi lukiossa (kuten Joseph Conradin ahdistavan Heart of Darknessin), mutta oma-aloitteisesti en ollut ennen heinäkuuta 2014 ja Kass Morganin teosta The 100 lukenut. Kirjaan tartuin sen pohjalta tehdyn tv-sarjan innoittamana. Luin kirjaa ollessani siskoni luona lomailemassa ja vanhimman lapsensa konfirmaatiojuhlaan valmistautumisessa auttelemassa.
   
Englanniksi lukeminen oli paljon helpompaa kuin olin luullut. Aluksi minulla oli sanakirja vierellä, josta tarkistin kaikki erikoiset sanat. Lukiessa enemmän (ja katsoessa paljon YouTubea ja Netflixin sisätöjä tekstittämättöminä) sanavarasto kasvoi ja enää harvoin täytyy jokin sana selvittää. Lisäksi usein pystyy päättelemään yhteydestä, mitä sana edes suurinpiirtein tarkoittaa.
  
Sen jälkeen olen lukenutkin koko joukon kirjoja englanniksi. Tässä esittelen niistä 10 parasta lyhyellä lainauksella kunkin postauksesta (sarjojen kohdalla lainaus on ensimmäisestä osasta). Yllätyin blogia selatessani, kuinka vähän olen sittenkin lukenut englanniksi, vasta 20 kirjaa. Onneksi kirjastosta lainattujen pinossa odottelee teoksia, joilla voin luettujen listaa kasvattaa: Morganin sarjan toinen osa Day 21, Joelle Charbonneaun The Testing ja Gail Carrigerin Soulless. Muutamaa aloittamaani sarjaa pitäisi myös jossakin vaiheessa jatkaa.
   
Luetteko te englanniksi? Vaikuttaako kieli lukukokemuksiinne, jos niin millä tavoin? Mitkä ovat suosikkikirjanne? Suosittelkaa minulle jotain englanninkielistä teosta, sillä vaikka Goodreads onkin lisännyt tietämystäni Suomen ulkopuolella ilmestyneistä kirjoista, on aina kiva kuulla täsmävinkkejä.
       
  
Ann Aguirre: Enclave, Outpost, Horde (Razorland-trilogia)
    
Enclaven kuvaama maailma on todella kiehtova ja täynnä vaarallisia tilanteita, jotka saavat sykkeen nousemaan. Kun soppaan lisätään epäillys vanhimpien uskottavuudesta ja heidän tavastaan käyttää voimakasta asemaansa, on Aguirre keittänyt kasaan oikein toimivan, viihdyttävän seikkailun. Jännite päähenkilöparin välillä on toisaalta tuttu, toisaalta kiehtovan erilainen heidän maailmaansa muokkaavien sääntöjen takia. Kolmiodraamayritelmät ovat hieman väsyttäviä, mutta muutoin teos toimii kuin päiväuni, vaikka se ei maalaakaan kovin kaunista kuvaa. Voinkin siis suositella Enclavea kaikille dystopioihin hurahtaneille. 
    
   
Alexandra Bracken: The Darkest Minds 
  
Suurin osa Yhdysvaltojen alle 14-vuotiasta on sairastunut ja kuollut outoon tautiin. Jäljelle jääneet ovat muuttuneet ja saaneet outoja kykyjä. Hallitus on kerännyt lapset ja nuoret, joskus jopa ilman vanhempien suostumusta, tarkasti vartioiduille alueille, jotka aseenkantajien punaisia hihamerkkejä myöten tuovat mieleen keskitysleirit, ja missä päivät täytetään melko tarpeettomilla ja toisteisilla askareilla. -- Ensimmäinen osa sarjasta pohjustaa hienosti maailman tilan ja esittelee joukon keskeisiä hahmoja. Loppu on kyllä yksi odottamattomimmista pitkiin aikoihin. -- Suosittelen lämpimästi lukemaan! -- Hämmentävää, ettei tätä ole vielä suomennettu!
   
 
Lauren DeStefano: A Curious Tale of the In-Between
    
Teoksen päähenkilö on 11-vuotias Pram, joka näkee aaveita. Hän asuu tätiensä pitämässä vanhainkodissa. -- Pramilla on vain yksi ystävä, Felix, vuosikymmeniä aiemmin kuollut poika. On tullut aika, että Pramin on mentävä oikeaan kouluun kotikoulun sijaan. Tyttö pelkää ajatusta, sillä hän on varma omituisuutensa näkyvän kaikille. -- Pidin Pramista mahdottoman paljon. -- Teoksella on huima miljöö vanhoine mielisairaaloineen kaikkineen. Etenkin teoksen loppupuoli oli ahmittava nopeaan tahtiin, sillä minun oli pakko saada tietää Pramin kohtalo.  Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän teokseen, jos englannin kieli taittuu, tämä ei kuitenkaan ole kauhean haastavaa luettavaa eli rohkeasti vain katsomaan saako tätä kirjastosta (kaukolainana ainakin löytyy).  
   
 
Jeanne DuPrau: The City of EmberThe People of Sparks (Book of Ember 1 ja 2)
   
Sarjan ensimmäinen osa, The City of Ember esittelee mielenkiintoisen miljöön. On kulunut yli kaksisataa vuotta suuresta katastrofista, mutta Emberin asukkailla ei ole tapahtumista tarkempaa tietoa. He tietävät vain, että heidän kaupunkinsa on ainoa valo pimeyden keskellä. Kaupunki valaistaan sähkölampuilla, mutta viime aikoina sähköä tuottava kone on toistuvasti hajonnut aiheuttaen useamman minuutin katkoksia. -- Lina asuu mummonsa ja pikkusiskonsa kanssa lankakaupan yläkerrassa. Tyttöjen vanhemmat ovat kuolleet joitakin vuosia aikaisemmin flunssaepidemiaan. Mummo, joka työskentelee lankakaupassa, on jo hieman dementoitunut, mutta Lina pitää perheestään huolta parhaansa mukaan. Emberin perustajat ovat varustaneet kaupungin hyvin. Ruokaa on aina riittänyt, samoin muutakin kulutustavaraa. Aina tähän asti. Yhä useammasta tavarasta alkaa olla pulaa. Kukaan ei kuitenkaan ole huolissaan, sillä asukkaat luottavat perustajiin ja pormestariin. 
   
 
Alex Gino: George
    
George on neljäsluokkalainen transtyttö, jonka perheessä on lisäksi äiti ja muutaman vuoden vanhempi veli Scott, isä on muuttanut pois ja asuu nykyään uuden vaimon kanssa. George on syntynyt pojan kehoon, jota ei koe omakseen. Yksin ollessaan hän kutsuu peilikuvaansa Melissaksi ja yrittää unohtaa sen, mitä hänen alushousuissaan on. Hänellä on pieni kassillinen roskiksesta pelastettuja tyttöjen lehtiä, joita hän katselee vessassa lukitun oven takana. Kuvissa on hymyileviä tyttöjä, joita Geroge kutsuu ystävikseen. Heillä kaikilla on sellainen keho, jonka George kokee omakseen. 
    
   
A Thousand Pieces of You alkaa hitaasti, mutta kasvattaa tasaisesti koukuttavuuttaan muutaman ensimmäisen luvun aikana. -- Päähenkilönä seurataan Marguerite-nimistä nuorta naista, jonka vanhemmat ovat molemmat fysiikan tutkijoita. Hänen äitinsä pitkäaikaiset tutkimukset rinnakaisulottuvuuksista ovat viimein muuttumassa naurunalaisista teoriasta kovaksi käytännöksi. Yhdessä opiskelija-avustajien Paulin ja Theon kanssa hän on rakentanut laitteen nimeltään Firebird, jonka avulla on mahdollista siirtyä rinnakkaiseen maailmaan. -- Etenkin rinnakkaisulottuvuus numero kaksi oli ihastuttava. Tässä maailmassa vietettiinkin aikaa varsin pitkään, niin että lukija ehti rakastumaan siihen useastakin näkökulmasta. Hahmoista kiehtovin on Paul, jota jahdataan ulottuvuudesta toiseen ja hänestä saadaan pikkuhiljaa lisää tietoa Margueriten muisto-takaumien kautta. 
   
 
Lauren Kate: Fallen
   
Tarina on yhtä vanha kuin historia: tyttö tapaa pojan, tyttö rakastuu poikaan. Tällä kertaa tarinassa on oma mausteensa: kun tyttö kuolee, hän syntyy aina uudelleen, kohtaa saman pojan ja rakastuu tähän. Loputtomasti. Lucinda "Luce" Price on 17-vuotias tyttö, joka näkee varjoja. Hän on nähnyt noita tummia, näkökentän laidoilla vilahtavia hahmoja niin kauan kuin hän muistaa. Ollessaan nuorempi hän tuli paljastaneeksi vanhemmilleen tämän. Seurauksena häntä kierrätettiin lääkäriltä toiselle ja hän joutui syömään lääkkeitä, jotka eivät kuitenkaan auttaneet. -- Tarinalla on paljon yhtymäkohtia Stephenie Meyerin Houkutukseen. -- Huolimatta edes kolmiodraamayritelmästä, jokin teoksen tyylissä onnistuu kuitenkin pitämään mielenkiinnon yllä.
  
 
Marie Lu: Legend
   
Tulevaisuuden Los Angelesiin sijoittuvan Legendin päähenkilö on 15-vuotias Day, Amerikan tasavallan etsityin rikolinen. Teoksen nimi pohjaa eeppisiin tarinoihin, joita Dayn robinhoodmaiset hyökkäykset hallitusta vastaanovat synnyttäneet. Day ei kuitenkaan ole hänen alkuperäinen nimensä, vaan katurottana elämään tottuneen pojan myöhemmin ottama nimi. -- June on tasavallan ihmelapsi (Prodigy), joka on 10-vuotiaana suoritettavassa fyysistä ja psyykkistä kuntoa mittaavassa Trialiassa saanut ainoana tasavaltalaisena täydet pisteet, 1500. Hän aloitti yliopistossa 12-vuotiaaana ja opiskelee nyt viimeistä vuottaan ollen vain 15-vuotias. Junen vanhemmat ovat kuolleet vuosia sitten auto-onnettomuudessa, ja hänen vanhempi veljensä Metias on kasvattanut tyttöä -- Dayn väitetään murhanneen Junen veljen ja ryhtyessään selvittämään kuoleman taustoja, June tulee avanneeksi Pandoran lippaan. 
   
 
Neal Shusterman: Unwind
   
Unwind on jälleen yksi sarjassamme: paljon kehuttu nuorten dystopia, jota ei (hämmentävää kyllä) ole vielä suomennettu. Tällä kertaa teoksen maailma on hyvinkin omaperäinen. Ja varsin synkkä. Abortti on kielletty, mutta lapsen ikävuosien 13 ja 18 välissä vanhemmat voivat takautuvasti "abortoida" huonosti käyttäytyvän teininsä. Allekirjoittamalla unwind-asiakirjan, vanhemmat luovuttavat lapsensa laajamittaiseen operaatioon, ei-niin-vapaaehtoiseen elinluovutukseen, jossa 100% yksilön kudoksista käytetään toisten hyväksi. 
   
 
Scott Westerfeld: Uglies
   
300 vuoden päässä on tulevaisuus, jolloin ulkonäkö merkisee kaikkea. Tally on Ugly, teinityttö, joka odottaa pääsyään kauneusleikkaukseen. Ilman kauniita kasvoja et ole mitään. Näin Tallylle on opetettu. Kauneuleikkauksen alaikäraja on 16 vuotta. Ensimmäisessä vaiheessa teinit leikataan kauneustoimikunnan sääntöjen mukaiseen muottiin: isot, viattomat silmät, korkeat poskipäät, runsaat huulet. Leikkauksen jälkeen Uglystä tulee New Pretty, uusi kaunotar hirviön sijaan, plastinen massatuotettu Barbie-nukke persoonallisten yksilöitävien ominaisuuksien sijaan. -- Scott Westerfeldin Uglies on nopealukuinen ja puhutteleva dystopia. On mielenkiintoista katsoa sivusta ihmisiä, jotka on aivopesty uskomaan, että heidän synnynnäiset piirteensä olisivat jotenkin viallisia ja rumia. --Ugliesin mielenkiintoisin anti on siinä, kuinka Tally -- oppii salaisuuksia, joita hänelle ei olisi koskaan kerrottu - totuuden kauneuslaikkauksista. Suosittelen teosta dystopian suurkulutajille, jotka etsivät jälleen yhtä erilaista kuvaa tulevaisuuden maailmasta.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Lastenkirjalauantai

"Ylhäältä katsottuna metsäinen alue oli näyttänyt aivan harmittomalta.

Nyt he kohtasivat todellisuuden, melkein taivaisiin asti nousevan puumuurin.

- Onko... onko meidän pakko mennä tuonne? Joni katseli epäröiden puista labyrinttiä, joka auringon laskiessa muuttui synkäksi luolastoksi ennen kuin pimeys nielaisi kaikki yksityiskohdat."
   
Timo Parvelan ja Bjøn Sortlandin vuorotellen kirjoittaman ja Pasi Pitkäsen upeasti kuvittaman Kepler62 -sarjan toisen kauden kolmas kirja Kuiskaajien kaupunki pääsi yllättämään. Olin kauhean skeptinen tarttuessani tähän, sillä kaksi edellistä osaa olivat olleet isoja pettymyksiä. Mutta kuinka kävikään? Tämähän oli kauden paras kirja tähän mennessä, ellei peräti koko sarjan paras osa!
 
Parvelan kirjoittamat osat ovat aina olleetkin minusta parempia. Edellisessä osassa Sortlandin kirjojen päähenkilön, Marien mielenmaailma alkoi olla jo aika hurja: täynnä vallanhimoa ja halua vahingoittaa isäänsä. Parvela puoletaan luotsaa veljeksiä Aria ja Jonia, joista tässä kirjassa jälkimmäinen kulkee kesyttämättömän planeetan arvaamattomassa luonnossa tuoreen hahmon X:n  ja varjoleijona Toivon kanssa.
 
Juuri tätä minä olen näiltä kirjoilta odottanut: seikkailua oudolla, uudella planeetalla ja menevää tarinaa, jota kuvitus tukee saumattomasti. Lisäksi tässä osassa saadaan kuulla salaperäisen X:n menneisyydestä. Upea comeback tälle sarjalle. Voinkin siis suositella, että vaikka Kaksi heimoa ja Saari olisivat olleet huonompia lukukokemuksia, tämä osa palauttaa Kepler62:n taian! 
 
Kepler62 e -planeetta muistutti monin tavoin Maata, olihan se koko kosmoksen tavoin rakennettu pitkälti samoista aineksista ja samoin periaattein, vaikka ainesosat olivatkin täällä erilaisessa järjestyksessä. Paperiarkin saattoi värittää miljoonalla eri tavalla, vaikka käytössä olisi vain muutama väriliitu. Täällä niitä liituja oli ollut paljon enemmän. (s. 28)
 
  
Arvosana:
     
Takakannesta:
Be part of the story.
 
Maailmanmenestyssarja Kepler62:n tuorein osa vie uudisraivaajalapset Kuiskaajien maille. Koululaisten suosikkisarjan menestys todistaa, että lapset nauttivat kirjansa mieluiten jännittävinä ja koukuttavasti rakennettuina.
 
Seikkailusarja jatkuu Jonin, X:n ja varjoleijonan koskettavalla vaellustarinalla kohti kuiskaajien kaupunkia.
 
Toisen tuotantokauden kolmannessa, itsenäisessä osassa Joni on lähtenyt etsimään kadonnutta veljeään, Aria.
 
Matkallaan he kohtaavat sekä äärimmäistä kauneutta että vastenmielistä rumuutta. Kepler62 e –planeetta paljastaa heille jälleen uudet kasvonsa. Mitä kuiskaajat oikeastaan ovat? Ovatko ne jumalia?
     
185 sivua, WSOY 2019
   
Kuvittanut: Pasi Pitkänen

Sarjassa ilmestyneet:
Ensimmäinen kausi:
  
Toinen kausi - Uusi maailma:
  
   
"- Kävikö varas sittenkin täällä yöllä?
  
- Varastamassa koiran remmin? kummasteli Ti-bot.
  
- No onhan se vienyt muutakin outoa, Kati-e sanoi."

  
Riina ja Sami Kaarlan Pet Agents -sarjan toinen osa Varkaan jäljillä jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen Täältä tullaan, lemmikit! jäi. Tavataan tutut hahmot ja jatketaan jokaisen lemmiongelmien ratkomista. Ihastuttavat Kati-e ja Ti-bot joutuvat keskelle mystistä varkauksien aaltoa - itse kultakin heidän tutultaan katoaa asioita, osa arvokkaita, osa vain outoja, kuten grillikinnas.
 
Lapset odottivat hiljaa. Kuului rapsutusta. Moppikin kuunteli. Se nosti korviaan ja kallisteli päätään. Lisa puri kynsiään, ja muutkin olivat jännityksestä kalpeina, kunnes Ti-bot otti Kati-en kännykkään näköyhteyden leveästi hymyillen. 
- Ei se ole varas, vaan Lotta! Ti-bot ilmoitti. 
Kati-e ja Timi purskahtivat nauruun. 
- Kuka on Lotta? ihmetteli Lisa? 
- Minipossu, Timi sanoi. (s. 112)
 
Kaksikko jakaa näppäriä lemmikkivinkkejä, kuten viimeisillä sivuilla faktaa minipossuista. Esimerkiksi minipossut tykkäävät rapsuttelusta, ne kellahtavat kyljelleen ja röhkivät iloisesti. Olen tämän kokenut tosielämässä, kun kävin kesällä siskon perheen kanssa kotieläinpihassa ja rapsuttelin aivan ihanaa Arska-possua (todistusaineistoa alla).
 
     
Varkaan jäljillä on melkein 50 sivua pidempi kuin ensimmäinen osa ja siinä ehtiikin tutustumaan myös uusiin hahmoihin. Oma suosikkihahmoni sarjasta onkin nyt Shadow-niminen nuorimies, joka pukeutuu mustaan, välttelee aurinkoa ja omistaa karvattoman kissan.
 
Uskottavan kerronnan (ainakin haluan uskoa, että kirjan New Yorkiin sijoitetun kaltainen, ystävällinen ja yhteisöllinen naapurusto olisi mahdollinen) lisäksi myös kuvitus on loistavaa: dynaamista, värikästä ja nykyhetkessä tiukasti kiinni älypuhelimineen - vaikka Ti-bot onkin aika futuristinen, osaahan se puhua eläimille. Tätä sarjaa suosittelee ilolla! 
   
  
Arvosana:
        
Takakannesta:
Lemmikkisi on turvassa! Pet Agents ratkoo mysteerit.
 
Scifi-herkkuja ja pörröisiä lemmikkejä yhdistävän sarjan toinen osa koukuttaa kouluikäiset.
 
Kati-e on itsenäinen nörttityttö, joka rakastaa eläimiä yhtä palavasti kuin elektroniikkaa ja koodausta. Alkuun Kati-e autteli lemmikkiasioissa lähinnä naapureita ja tuttuja, mutta kun apua alettiin pyytää yhä kauempaa, hän päätti rakentaa itselleen lentävän robottiapulaisen, Ti-botin. Pet Agents - lemmikkiagentit - oli syntynyt!
 
Kati-elle alkaa sadella yhteydenottoja oudoista tapahtumista: lähiseudun kodeista on kadonnut tavaraa. Nokkela parivaljakkomme aloittaa salapoliisityön, joka osoittautuu hurjan jännittäväksi.
    
150 sivua, Tammi 2019
  
Sarjassa ilmestyneet:
  
  
"Mortinalta oli kielletty se, mitä hän toivoi eniten maailmassa. 
Hän ei nimittäin saanut leikkiä ja ystävystyä kylän lasten kanssa."
  
  
Barbara Cantinin kirjoittama ja kuvittama Mortina - Kuoliaaksinaurattava juttu ilmestyi aivan yllättäen. Huomasin kirjan Tammen kevään 2020 tulevien kirjojen katalogista. Kyseessä on hykerryttävä tarina zombi-tyttö Mortinasta.
 
Tämä sopii niin Halloweenin aikaan (joka ehti juuri mennä ennen sain kirjan kirjaston varauksesta) kuin esimerkiksi Tim Burtonin faneille - ja toki ympäri vuoden! Cantini kertoo hurmaavan kammottavan tarinan zombi-tytöstä, joka haluaisi vain tutustua kylän lapsiin ja leikkiä heidän kanssaan, mutta täti ei anna lupaa. Villa Tuonelassa on elettävä kuin talo olisi autio, sillä kyläläiset eivät välttämättä ottaisi vastaan talon erikoisia asujia.
     
Mortina kuitenkin keksii ratkaisun. Kun lapset ovat Halloweenin aikaan karkkikierroksella, hän lyöttäytyy mukaan, sillä juhlahumussa oikeaa zombia on vaikea erottaa muista - vaikkakin meikatuista - hirviöistä. Ja vaikka Mortinan hyytävä salaisuus lopulta paljastuukin kylän lapsille, se on heistä vain hypersupermahtavaa.
 
Ihastuttava lastenkirjasarjan aloitus! Lyhyt, mutta ajatuksia herättävä tarina kohtaa mainion kuvituksen. Sarjan toinen osa, Mortina ja ällöttävä serkku ilmestyy maaliskuussa 2020. 
     
      
Arvosana:
     
Takakannesta:
Ei aivan tavallinen tyttö, vaan ihan oikea zombi!
  
Pukeutuako noidaksi vai mennäkö ihan omana itsenään, zombityttö Mortina miettii halloween-juhlan lähestyessä.
  
Mortina asuu Tuoni-tädin ja Kaiho-koiransa kanssa aavemaisessa Villa Tuonelassa, jossa seurana ovat myös suvun esi-isät. Mortina haaveilee ikäisistään leikkikavereista, mutta Tuoni-täti on tämän kieltänyt: kylän lapset saattaisivat pahanpäiväisesti pelästyä zombityttöä, ja zombit voitaisiin häätää kodistaan, jota kyläläiset luulevat autiotaloksi. Halloween-juhlan lähestyessä neuvokas ja lannistumaton Mortina kuitenkin keksii mainion keinon ystävystyä toisten lasten kanssa!
     
Suomentanut: Katariina Heilala, 56 sivua, Tammi 2019

Alkuperäinen nimi: Mortina - Una storia che ti farà morire dal ridere (2017)

Sarjassa ilmestyneet:
  • Mortina - Kuoliaaksinaurattava juttu (2019)
  • Mortina ja ällöttävä serkku (tulossa maaliskuussa 2020)
  
Kirja on luettu myös täällä: Luetaanko tämä?

torstai 21. marraskuuta 2019

Claudia Gray: A Million Worlds With You (Firebird #3)

"But just because something's been damaged doesn't mean it's ruined."
   
  
Lukuhaasteissa: Scifi-lukuhaaste
  
Claudia Grayn Firebird-trilogia on yksi viime vuosien suosikkisarjojani. Tämän päätösosan, A Million Worlds With You luin jo elokuussa, mutta teoksesta postaaminen on jäänyt roikkumaan. Oli nimittäin todella vaikea päästää irti tästä. Kun tartuin ensimmäiseen osaan vuonna 2015, en osannut etukäteen aavistaa, millaisen tunteiden vuoristoradan sarja synnyttäisikään. Vaikka kolmas osa ei ihan kaikilta osin ollut yhtä hyvä kuin kaksi aikaisempaa, oli loppu onneksi kuitenkin tyydyttävä. Olisin kyllä voinut lukea tähän maailmaan sijoittuvia kirjoja enemmänkin. Toivottavasti sarja ilmestyisi joskus suomeksikin!
  
The Firebirds may look like crazy-complicated steampunk lockets, but they're the most powerful and miraculous scientific creations since the atomic bomb. (s. 12)
  
Tähän asti tapahtunutta: Margueriten vanhemmat ovat neroja, jotka keksivät laitteen, jonka avulla pystyy matkaamaan rinnakkaisiin maailmoihin eli "kvanttitodellisuuksiin". Kun Firebirdin aktivoi, matkaajan ruumis muuttuu näkymättömäksi ja se jää jälkeen mielen asettuessa toisen universumin minän kehoon. Näin ollen matkata voi vain niin maailmoihin, josta löytyy oma vastine. Jos kuolee toismaailmallisessa kehossaan, kuolee myös omassa todellisuudessaan. 
  
There had to be more ethical ways of travelling through the worlds, ways that wouldn't endanger or violate our other selves. (s. 10)
  
Margueriten vanhempien kanssa työskentelee nuori tutkija, Paul, kunnes Margueriten isän yllättäen kuolee ja syylliseksi epäillään Paulia. Murha on kuitenkin lavastusta ja isä edelleen hengissä. Paulin minuus kuitenkin sen seurauksesta hajoaa osiin ja Margueriten täytyy kerätä ne kasaan matkustamalla rinnakkaismaailmasta toiseen, koska rakastaa häntä. Uudelleen kasattu mieli on kuitenkin rikkoutunut ja Paul ei halua Margueriten rakkautta suojellakseen tätä epävaakalta itseltään. 
  
You aren't broken. You only have new scars, and I would always love you despite any scars. Wouldn't you love me if I were scarred, or sad, or hurting. (s. 335)
  
Nyt maailmat ovat luhistumassa, sillä toisen universumin Margueriten vanhemmat yrittävät saada kasaan maailmojen välisen matkailun aikana kuolleen vanhemman tyttärensä sirpaleet. Tämä onnistuu vain tuhoamalla ne universumit, joihin hänen sirpaleensa ovat hajaantuneet. Päähenkilö-Margueriten on pysäytettävä ilkeä minänsä ja estettävä lukemattomien ihmisten pois pyyhkiytyminen. 
  
"Pringles? Like the potato chips?" 
"Yes," he said earnestly. "They're very good." 
"I know. I've had Pringles. I mean, obviously. But this is the first time anyone's used them as part of a cosmological theory." (s. 310)
  
Sarjassa parasta on ollut matkustaminen muihin todellisuuksiin, joissa jokin on mennyt hieman eri polkua kuin omassa maailmassamme (Margueriten kotiuniversumi on myös eri kuin tämä jossa me elämme). Esimerkiksi tässä osassa Marguerite päätyy Maata kiertävälle avaruusasemalle, 1980-lukulaiseen Moskovaan ja rinnakkaismaailmaan, jonka teknologinen taso muistuttaa 1800-lukua ja hänen vanhempiensa tutkimuksen kohteena onkin Egyptin arkeologia. 

"Which dimension is the Berkeleyverse?" 
"Yours." 
"But -" My first impulse is to say something like, but my world is the real one, which makes no sense. Everyone's dimension is as true and valid as any other. No one universe is the center. (s. 182)
    
Suosittelen lämpimästi tähän sarjaan tutustumista. Pidän todella paljon eri miljöistä, joihin Marguerite heitetään ja joiden pelisäännöt hänen täytyy omaksua hyvin nopeasti. Myös hänen järkkymätön rakkautensa Pauliin on ihastuttavaa, eikä ollenkaan siirappista. Ja mitkä mielettömän upeat kannet tällä sarjalla on! 
  
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
A million universes. A million dangers. One destiny.
  
The fate of the multiverse rests in Marguerite Caine’s hands. Marguerite has been at the center of a cross-dimensional feud since she first traveled to another universe using her parents’ invention, the Firebird. Only now has she learned the true plans of the evil Triad Corporation—and that those plans could spell doom for dozens or hundreds of universes, each facing total annihilation.
  
Paul Markov has always been at Marguerite’s side, but Triad’s last attack has left him a changed man—angry and shadowed by tragedy. He struggles to overcome the damage done to him, but despite Marguerite’s efforts to help, Paul may never be the same again.
  
So it’s up to Marguerite alone to stop the destruction of the multiverse. Billions of lives are at stake. The risks have never been higher. And Triad has unleashed its ultimate weapon: another dimension’s Marguerite—wicked, psychologically twisted, and always one step ahead.
  
In the conclusion to Claudia Gray’s Firebird trilogy, fate and family will be questioned, loves will be won and lost, and the multiverse will be forever changed. It’s a battle of the Marguerites…and only one can win.
  
419 s. Harper Teen 2016
   
Sarjassa ilmestyneet:
    
Myös näissä blogeissa on matkattu rinnakkaisulottuvuuksiin: Kirjapöllön huhuiluja