Jeff VanderMeer: Hallinta - Eteläraja-trilogia 2

"Controlin unissa on aikainen aamu, syvänsinisellä taivaalla aavistus valoa. Hän
 tuijottaa rantakalliolta kuiluun, lahteen, poukamaan. Se muuttuu alati. Hän näkee
 kilometrien päähän veden alle. Hän näkee valtamerihirviöitä, jotka lipuvat kuin 
sukellusveneet, kuin kellon muotoiset orkideat tai laajarunkoiset alukset, ääneti, 
koko ajan liikkeessä, ja niiden koko huokuu sellaista voimaa, että hän aistii jättien 
aiheuttaman levottomuuden jopa niin kaukaa ylhäältä."

    

    

Arvostelukappale

  

Jeff VanderMeerin Hallinta jatkaa Eteläraja-trilogiaa. Toisin kuin henkeäsalpaavan nopeasti etenevä ja paikoin jopa ahdistavakin Hävitys, Hallinta ottaa aikansa lämmetessään. Sarjan toisessa osassa paljastetaan lisää Eteläraja-organisaatiosta ja kahdennestatoista retkikunnasta. Päähenkilönä seurataan Control -nimistä (oikealta nimeltään John Rodriguez) agenttia. Controllilla on kissa nimeltään El Chorizo (possu), eli Chori. 

  

Control on palkattu täyttämään Etelärajan kadonneen johtajan jättämää paikkaa, vaikka hänen saavuttuaan käykin ilmi, että varajohtaja Gracella on kaikki narut tiukasti käsissään. Control päättää kuitenkin haastatella kahdennentoista retkikunnan jäseniä, etenkin biologia, joka ei palannut kotiinsa, vaan suosikkipaikkaansa tyhjälle tontille. Control kiinnostuu biologista, joka haluaa itseään kutsuttavan Haamulinnuksi. 

  

Eteläraja valitsee, kouluttaa ja lähettää retkikunnat Alue X:lle. Laitoksessa myös tutkitaan aikaisempien retkikuntien tuomia näytteitä ja päiväkirjoja. Silti kukaan ei tunnut oikeasti tietävän miten Alue X on syntynyt ja miksi luonto alueella on erilainen kuin rajan toisella puolella. Eräällä tutkijalla on kuitenkin useampia teorioita tapahtuneesta. Villeimpien skenaarioiden mukaan tapahtumat johtuvat avaruusolennoista, ajassa matkustaneesta voimasta, rinnakkaisesta maailmankaikkeudesta tai vaihtoehtoisesta Maasta hyökänneistä ihmisistä. 

  

"Grace, miksi kukaan teistä ei halua käyttää sanoja maapallon ulkopuolinen ja avaruuden muukalainen, kun puhutte Alue X:stä?" 

"Kukaan ei ole varma. Todisteista ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä." 

"Eikö edes näin pitkän ajan jälkeen?" (s. 17-18)

  

Hallinta etenee hitaasti, paljastaen yhden tiedonmurusen kerrallaan. Jäin kaipaamaan ensimmäisen teoksen kiivasta, rullaavaa kerrontaa, joka suorastaan hypnotisoi lukijansa. Control ei ole hahmona yhtä mielenkiintoinen kuin biologi eikä siis jaksa pitää mielenkiintoa yllä yhtä tehokkaasti. Teos on myös pidempi kuin trilogian ensimmäinen osa ja mielestäni Hallinnasta olisi hyvin voinut editoida pois ehkä jopa kolmanneksen. Hävityksen ahmi parilta lukemalta, mutta Hallinnan lukemissa minulla meni yli viikko. 

  

Erityisen sitaattilainauksen maininnan saa: "Ihmiset eivät olleet robotteja, heitä ei saanut käyttäytymään robottimaisesti. Vai saiko?" (s. 200)

  

Trilogian päätösosa, Hyväksyntä ilmestyy tammikuussa. Toivottavasti VanderMeer tuolloin viimein paljastaa, mikä saa Alue X:n tikittämään.  

    

Arvosana:

  

Takakannesta:

Alue X:n salaisuus raottuu

  

Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen, tuodaan pahamaineiselta Alue X:ltä palanneen retkikunnan selviytyjät. Laitosta johtava agentti kuulustelee heitä raottaakseen näkymättömän rajan taakse kätkeytyvän maailman mysteeriä. Hän kuulee pelkoa herättäviä, ristiriitaisia vihjailuja, että raja liikkuisi vääjäämättä kohti laitosta, mutta huomaa, ettei voi luottaa saamiinsa tietoihin. Sabotoiko joku hänen työtään peitelläkseen totuutta Alue X:n ja retkikuntien kohtalosta?

  

Hallinta on maailmanmenestykseksi kohonneen ja useita palkintoja voittaneen Eteläraja-trilogian toinen kirja.

      

Samantyylisiä kirjoja:  Arkadi & Boris Strugatski: Stalker, Stanislaw Lem: Eeden
   

Suomentanut: Einari Aaltonen, 382 sivua, Like 2015

    

Alkuperäinen nimi: Authority (2014)

  

Hallinta on luettu myös täällä: Risingshadow, Dysphoria, Sunnuntaisatuja, Kirjanvuoksi

Sarjassa aikaisemmin ilmestynyt: Hävitys (2014)

Jeff VanderMeer: Hävitys - Eteläraja-trilogia 1

"Tehtävämme oli yksinkertainen: meidän piti jatkaa hallituksen työtä 

X-alueen arvoitusten tutkimiseksi hitaasti perusleiristä edeten."

    

      

Kuulin Nebula-palkitusta Jeff Vandermeerin Hävityksestä ensimmäisen kerran kokeiltuani Oulun kaupunginkirjaston Lukuopaspalvelua. Teos oli yksi saamistani kirjavinkeistä. Vasta, kun näin teoksen kannen, tajusin, että se on viime aikoina noussut esille monissa seuraamissani kirjablogeissa, mutta en ollut aikaisemmin tutustunut teokseen sen pidemmälle. Niinpä luettuani Liken sivuilta kirjan kuvauksen, tiesin, että minun on pakko varata teos kirjastosta ja lukea se mahdollisimman pian. 

  

Sain kirjan todella nopeasti ja ehdin lukea sen ennen Helsingin kirjamessuille lähtöä. (Reissukirjanani on kuukauden lukupiiriteos, Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.) Hävitys on todella nopealukuinen teos, eihän siinä ole paljoa yli 200 sivua, mutta se ansaitsee vuoden oudoimman opuksen palkinnon. 

  

Kuinka kuvailisin lukukokemusta? Otteessaan pitävä, tuore, kiihkeä, hämäävä, jännittävä, erilainen. 

  

Teoksen kertojana toimii merkilliselle alue X:lle lähetetyn retkikunnan biologi, jonka lisäksi ryhmään kuuluu psykologi, antropologi ja maanmittaaja. Kaikki 12. retkikunnan jäsenet ovat naisia. Hahmojen nimiä ei mainita missään vaiheessa, vaan heitä kutsutaan aina ammattinsa mukaan. Tehokas tyylikeino VanderMeeriltä riisua hahmoiltaan nimet, identiteetin yksi rakennuspalikoista. 

    

Alue X havaittiin ensimmäisen kerran n. 30 vuotta sitten. Sen jälkeen Eteläraja-niminen hallituksen yksikkö on lähettänyt eri alojen ammattilaisista koostettuja ryhmiä tutkimaan aluetta ja selvittämään, mitä siellä tapahtuu. Retkikuntien tarvikkeet ovat aina vanhoja, eikä heillä ole kelloja tai kompasseja tai mitään elektronisia laitteita. 

   

Biologilla on alueesta X tietoja vain sen verran, mitä hänen esimiehensä ovat kertoneet. Mediassa X-alueesta puhutaan ekokatastrofin kohdanneena, luonnontilaisena ja rajattuna alueena. Lisäksi alueesta kerrotaan lukijalle biologin aistihavaintojen perusteella. Karttaa tai selvää kuvaa ei koskaan tarjota. Biologin luotettavuutta kertojana voi epäillä, vaikka mitään muutakaan kanavaa tiedolle ei tarjoilla. 

  

Syvyyttä biologiin saadaan hänen muistikirjaansa tallettamien takaumien myötä. Nainen kertoo, kuinka hänen ja aviomiehensä liitto oli alkanut rakoilemaan, kuinka biologi lähti yksin kävelemään, hakeutui tyhjälle tontille havainnoimaan sen omaa, suljettua ekosysteemiä. Kertomukset eivät kuitenkaan ole irrallisia, vaan sidoksissa vahvasti X-alueen tapahtumiin. Jälleen yksi merkki VanderMeerin nerokkaasta tavasta käsitellä lukijaansa. 

  

Kauan sitten täällä oli ollut kaupunkeja, ja kohtasimme aavemaisia jälkiä ihmisasumuksista: hajoavia mökkejä, joiden punertavat katot olivat romahtaneet, puoliksi maahan painuneita vankkurinpyörien pinnoja ja tuskin havaittavia merkkejä karja-aitauksista, pelkkiä ääriviivoja karisseista havuista syntyneessä mullassa. (s. 9)

  

Hävitys pakenee määrittelyjä. Se on erittäin hyvä esimerkki uuskummasta, rajat ja kaanonit rikkovasta kirjallisuudesta. Se ei tarjoa valmiiksi pureskeltuja vastauksia, eikä sitä pysty selittämään. Hävitys on koettava itse. VanderMeerin taidokas kirjoitustyyli (sekä Niko Aulan tasokas käännös), asioiden hidas paljastuminen ja painostava tunnelma tekevät Hävityksestä teoksen, joka jättää vahvan jäljen lukijaansa. 

  

Suosittelen Hävityksen jo lukeneita tutustumaan Albert Sanchez Piñolin Kylmään ihon. Itse luin sen jo lukiossa ja löysin teoksen kesällä omaankin hyllyyn (uusintalukua odottamaan). Muistikuvieni mukaan siinä on jotain samaa kuin VanderMeerin teoksessa. Vahva lukukokemus sekin. Hävitystä on verrattu myös Arkadi ja Boris Strugatskin Stalkeriin ja Stanislaw Lemin Eedeniin - joista kumpaakaan en ole itse vielä lukenut, mutta ovat kuulemani perusteella varsin mielenkiintoisia teoksia.

  

Eteläraja-trilogian toinen osa, Hallinta, on ilmestynyt lokakuussa 2015, mutta sen käännöksestä vastaa Aulan sijaan mm. Siilo-saagan suomentanut Einari Aaltonen. Toivottavasti kääntäjän vaihdos ei vaikuta teoksen tyyliin. 

    

Arvosana:

   

Takakannesta:

Alue X on joutunut vuosikymmeniä sitten tuntemattoman voiman eristämäksi. Sinne lähetetyille retkikunnille on aina käynyt huonosti. Nyt retkikunta 12 yrittää saada selvyyttä rajan takaisesta todellisuudesta. Alue ylittää kuitenkin heidän hurjimmatkin odotuksensa. Herää kysymys, onko retkikunnalle valehdeltu alusta lähtien.

     

Samantyylisiä kirjoja: Albert Sanchez Piñol: Kylmä iho, Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari, Hugh Howey: Siilo, Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä, Bernard Beckett: Genesis, Beth Revis: Shades of Earth, Leena Krohn: Hotel Sapiens

  

Suomentanut: Niko Aula, 222 sivua, Like 2015

   

Alkuperäinen nimi: Annihilation - Book 1 of The Southern Reach Trilogu (2014)

   

Hävityksen herättämiä ajatuksia muualla: Helsingin Sanomat, Risingshadow, Tähtivaeltaja 3/2015, Kirjavinkit, Dysphoria, Oksan hyllyllä, Matkalla tuntemattomaan