tiistai 25. elokuuta 2015

Kerstin Gier: Lupaus - Unien ensimmäinen kirja

"Koti on siellä missä kirjat ovat."
   

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa. 
Kerstin Gierin Lupaus aloittaa uuden Unien kirja -trilogian, jonka seuraava osa, Vala, ilmestyy suomeksi jo lokakuussa. Gierin edellinen suomennettu trilogia Rakkaus ei katso aikaa on kerännyt ristiriitaista palautetta lukijoilta. On helppoa nähdä miksi. Gierin teokset houkuttelevat lukijoita, sillä hänen tyylinsä on erittäin sujuvaa ja koukuttavaa viihdettä pienellä spekulatiivisen fiktion ripauksella, mutta ne käsittelevät vaikeitakin asioita hyvin kepeällä otteella syventymättä kunnolla suuntaan tai toiseen. Lupauksen kantavana teemana ovat unet, jatkuvasti uudistuva ja kiehtova inspiraation lähde, josta Gier on ammentanut ainekset hyvin maukkaaseen keitokseen.

Lupauksen päähenkilönä seurataan pian kuusitoista täyttävää Oliviaa ja hänen perhettään. Liv ja hänen pari vuotta nuorempi siskonsa Mia ovat joutuneet muuttamaan toistuvasti äitinsä työn takia. Vanhemmat ovat eronneet vuosia sitten ja tyttöjen kasvatuksessa on apuna ollut jo kahdentoista vuoden ajan Lottie-niminen persoonallinen au pair. Jatkuva muuttaminen on estänyt Liviä solmimasta kestäviä ystävyyssuhteita saati rakastumasta, jonka vuoksi hänellä on erittäin tiivis suhde siskoonsa.

Kerronta alkaa tyttöjen palatessa isänsä luota Sveitsistä Lontooseen muuttaneen äidin luo. Perillä heitä kohtaa yllätys: äiti on muuttamassa yhteen tuoreen miesystävänsä kanssa. Hillityllä Edvin Spencerillä on kaksi lasta, 17-vuotiaat kaksoset Grayson ja Florence, eikä Liv osaa alussa suhtautua laajentuvaan sisarusparveensa. Uusioperheen arki ei ole helppoa, mutta se muuttuu paljon kiinnostavammaksi, kun Liv saa vahingossa tietää tulevan velipuolensa salaisuuden. Sherlock Holmesin suurena faninina Liv rakastaa mysteerejä. Niinpä ei kestä kauan, kun hän ottaa selvää, mitä poika puuhailee enkelimäisen kauniiden ystäviensä Henryn, Arthurin ja Jasperin kanssa.

Melkein kaikki näyttivät tuijottavan noita neljää poikaa. Ehkä siksi, että vaikka he kulkivat rennosti ja keskusteluunsa uppoutuneina, he marssivat silti yhtä jalkaa kuin musiikin tahdissa jonka vain he voivat kuulla. Oikeastaan näystä puuttuivat vain hidastuskuva ja tuulikone, joka olisi puihaltanut hiukset heidän kasvoiltaan. (s. 29)

Gierin luoma koulumaailma sekä perheen muuttuva dynamiikka ovat uskottavia ja niihin on helppoa samaistua, vaikka itsessään ne eivät paljon uutta tarjoilekaan. Arkitason päälle kerrostettu mielikuvituksekas kuorrutus vaaralliseksi muuttuvien unimaailman seikkailujen parissa on kuitenkin "sitä jotain", joka tekee teoksesta houkuttelevan myös vanhemmllenkin lukijalle. Gier ei paljasta vielä kaikkia korttejaan, vaan onkin odotettavissa, että trilogian jatko-osissa tullaan syventymään huomattavasti lisää hänen luomaansa värikkääseen painajaisten ja päiväunien maailmaan.

Arvosana:
  
Takakannesta:
Viisitoistavuotias Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Pian hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat tosielämässä asioista, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...

Livin on pakko selvittää, mitä oikein on meneillään. Pian hänet vihitään salaisuuteen, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä. 

Rakkaus ei katso aikaa -sarjasta tunnetun Kerstin Gierin uusi nuortentrilogia on jännittävä ja romanttinen seikkailu unimaailmassa ja unen ja valveen rajamailla.

Suomentanut: Heli Naski, 338 sivua, Gummerus 2015
    
Alkuperäinen nimi: Silber - Das erste Buch der Träume (2013)
   

Samantyylisiä kirjoja: Isabel Abedi: Lucian, Stephenie Meyer: Houkutus, Melissa Marr: Ilki ihana, Cassandea Clare: Luukaupunki

torstai 20. elokuuta 2015

Kirjankansibingon kooste

Osallistuin ensimmäistä kertaa kirjablogeissa tuttuun haasteeseen, bingoon, jossa kerätään esimerkiksi kirjan nimessä ilmeneviä erilaisia asioita bingoruudukkoon. Kirjakaapin kummituksen bingossa keräiltiin kansikuvia ja sain melkein jokaiseen ruutuun jotakin ja jopa yhden täyden bingorivin! Pariin ruutuun olisi vielä ollut keskeneräisten pinossa teoksia (Kirsti Kuronen: Paha puuska -> mustavalkoinen, Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä -> mies, K.A. Applegate: Viimeinen avaruussukkula -> sininen). 
  
Kolme ruutua osittautui hankaliksi. Ruoka (ellei olisi lukenut keittokirjaa) jäi harmittamaan, etten tähän saanut mitään, sillä yhdellä iskulla olisi saanut kaksi bingoa kerralla. Toinen vaikea ruutu oli ajoneuvo, johon luettavien pinosta lopulta löytyi hyvä teos, Seita Parkkolan Karikko, mutta en ehtinyt sitä kuitenkaan lukemaan. Kolmas vaikea ruutu oli kengät, joka keskelle asetettuna olisi ollut todella mahtava osuma. Keksin siihenkin lopulta teoksen, Marissa Meyerin Cinder, mutta jouduin palauttamaan teoksen kirjastoon varauksen vuoksi, ennen kuin ehdin sen lukemaan. 
    
Odotan mielenkiinnolla seuraavaa bingoilua, johon tulen melko varmasti osallistumaan. :) Kiitos Jonnalle Bingon jälkkäämisestä, oli tosi hauskaa miettiä, kuinika lukupinoni teokset sopisivat annettuihin ruutuihin.
   
BINGO-rivi: Kärpästen herra - Piiraan maku makea - Ruohometsän kansa - Hakekaa kätilö! - Kuka pelkää noitia
     
Kaikki bingoon rastitetut teokset:

maanantai 17. elokuuta 2015

Elokuun lukumaratonin kooste... ja kuinkas sitten kävikään

Lähdin maratonille reippain mielin, kasassa toinen toistaan erilaisempia ja kiinnostavampia teoksia, tavoitteena lukea ainakin 500 sivua. Ensimmäinen puolikas menikin hienosti, aloitin 14. päivän puolella kahdeksan maissa illalla ja luettuina oli ennen nukkumaan menoa 415 sivua: 248 sivua Terhi Ekebomin Kummituslapsesta (viipyilevä, kaunis, melankolinen) ja 190/220 sivua Chris Riddellin lastenromaanista Ada Gootti ja hiiren haamu (hauska, yksityiskohtainen, nokkela). 
        
Jatkoin seuraavana aamuna Riddelliä, kunnes sain suuren käsityötilauksen virkatuista Kätyrit/Minions -pipoista, joita lähdin sitten samantien työstämään. Yhteisummaksi jäi siis kaksi teosta, 468 sivua. Vähän alle tavoitteen, mutta olen silti tyytyväinen lukemiini teoksiin. Jatkan kuitenkin maratonpinon teosten lukemista, nyt esimerkiksi luettavanani on nuoruusnostalgiaa K.A. Applegaten Remnants - Viimeinen avaruussukkua -teoksen parissa.
  

perjantai 14. elokuuta 2015

Elokuun lukumaraton 15.8.

 
Kesän toinen lukumaraton alkaa nyt. Edellinen maraton oli kesäkuussa. Tunnelmia siitä ennen ja jälkeen. Tällä kertaa tavoitteena on saada keskeneräisiä kirjoja loppuun. Lainasin maratonia varten pari suomalaista sarjakuvateosta ja löytyy pinosta niin runoja, lastenkirjoja kuin klassikkokin. Olisin hyvin tyytyväinen, jos saisin viisi kirjaa luettua näistä, tai sivumääräisesti 500. Saas nähdä kuinka käy. 
 
Kirjat odottavat lukupesässä
  1. K.A. Applegate: Remnants - Viimeinen savaruussukkula (178 s.) - Nuoruusnostalgisointia!
  2. Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä (52/169 s.)
  3. Terhi Ekebom: Kummituslapsi (sarjakuva) (248 s.)
  4. Tuomas Keskimäki: Sinä, taivaani - Kustaa II Aadolfin & Ebba Brahen lauluja (runokokoelma) (63 s.)
  5. Kirsti Kuronen: Paha puuska (proosaruno) (22/75 s.)
  6. Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet (sarjakuva) (129 s.)
  7. Chrs Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (224 s.)
  8. David Walliams: Herra Lemu (120/256 s.)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Lukupiirissä | Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua

"Hän yritti opetella sopivaa päivärytmiä ja päästä sinuiksi itsensä kanssa, 
jotta eläisi omaa elämäänsä eikä vaeltaisi kuin zombie joka katseli, miten kaikki 
muut elivät elämäänsä samaan aikaan kun hän itse odotti omansa päättymistä."
      
     
Elokuun lukupiirikirja
Lukuhaasteissa: Goodreas 50: 1. A book with more than 500 page, I spy: 20. Emotion/Feeling
  
P.S. Rakastan sinua on Cecelia Ahernin ensimmäinen romaani, joka nousi nopeasti suosioon niin kotimaassaan Irlannissa kuin myös täällä Suomessakin, Teoksen pohjalta on tehty myös elokuvakin (kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, lukemassani pokkariversiossa on leffankansi, jossa on tarinan päähenkilö Holly Hilary Swankin esittämänä). 
  
Kiitos hyvän ystäväni, näin leffan jo kesällä 2008, ennen kuin muutin tänne Ouluun. Hän tarjosi naposteltavan lisäksi nenäliinapaketin, vaikka väitin olevani niin kovapintainen, että kestäisin mitä vain. Lopulta jouduin taipumaan ja kuivamaan poskiani. Siksipä varauduin Nessu-paketilla myös kirjaan tarttuessani. Toisin kuin John Greenin Tähtiin kirjoitettu virheen kanssa (jonka myöskin näin elokuvana ennen kirjaa), ei nenäliinoille nyt tullut tarvetta. 
  
Mitä ihmettä tee saikaan aikaan. Se auttoi kaikkiin ongelmiin. Kun halusi jutella, juodaan teetä. Kun saadaan potkut, juodaan teetä. Kun aviomies kertoo, että hänellä on aivokasvain, juodaan teetä... (s. 301)
  
Yleensä haluan lukea kirjan ennen kuin katson sen pohjalta tehdyn elokuvan, mutta tuolloin vuosia sitten en vielä tiennyt kaverini kovasti kehuman leffan perustuvan kirjaan. Enkä siihen aikaan varmaan olisi Ahernin teoksesta innostunutkaan, sillä P.S. Rakastan sinua uppoaa parhaiten lukijalle, joka on kokenut elämää suuremman rakkauden. Katsoin leffan uudelleen tammikuussa 2010 ja itkin vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, sillä kuvittelin itseni päähenkilön asemaan. Olin tuolloin asunut vasta muutaman kuukauden avomieheni kanssa.
  
Erot leffan ja alkuperisen tarinan välillä ovat hyvin suuria. Pistin merkille useita merkittäviä muutoksia jo lukiessani, mutta fiilisteltyäni leffan vielä uudelleen (nyt siis jo kolmatta kertaa), huomasin kuinka kauaksi ohjaaja on vienyt tarinalinjat toisistaan. Molemmissa versioissa on omat hyvät puolensa, esimerkiksi leffassa Holly on vähemmän masentunut, kun puolestaan sivuhahmoja on siivottu pois raskaalla kädellä ja juonta tönäisty kepeämpään chick flick suuntaan. Tapahtumapaikaksi on myös Dublinin sijaan valittu Brooklyn. New York. 
  
Oli hassua, miten kaunis ilma oli aina päivän puheenaihe Irlannissa. Se oli niin harvinainen näky, että kaikki olivat tyytyväisiä, kunsellainen päivä viimein koitti. (s. 187)
  
Tarinahan lienee monille jo tuttu, ja takakansi tiivistää juonen todella hyvin. Muutamalla sanalla: Holly ja Gerry ovat onnellisesti naimisissa olevia kolmenkymmenen kynnyksellä olevia dublinilaisia. Eräänä päivänä Gerry menee lääkäriin jatkuvien päänsärkyjen takia. Huononevan näön sijaan syynä onkin aivokasvain, joka lääkehoidosta ja leikkauksista huolimatta jatkaa kasvamistaan ja päättää lopulta Gerryn elämän. Holly lopettaa työnsä ja jää hoitamaan Gerryä tämän viimeisinä kuukausina.
  
Huolimatta Hollyn tarkkaavaisesta katseesta, Gerryn onnistuu juonitella ja toteuttaa parin vitsinä syntynyt Lista, kymmenen kohtaa kattava muistilista asioista, joita Hollyn ei tulisi tehtyä, jos Gerryä ei olisi. Holly avaa yhden kuoren kuukaudessa ja noudattaa kuolleen miehensä antamia ohjeita ja saa elämänsä lopulta takaisin hallintaansa suistuttuaan pois raiteiltaan rakastamansa miehen ja hyvän ystävänsä kuoleman vuoksi. Kirjan nimi viittaa Gerryn tapaan päättää jokainen kirjeensä lausahduksella: "P.S. Rakastan sinua". 
    
Holly murtui, kun suru pyyhkäisi hänen ylitseen. Silti hän oli myös helpottunut. Gerry kuuluisi jollain tavalla hänen elämäänsä viellä vähän aikaa. (s. 37)
    
Olen pitänyt Ahernin myöhemmistä teoksista paljon enemmän kuin tästä esikoisesta. Yksi syy toki on se, että Mitä huominen tuo tullesaan ja Tapaaminen elämän kanssa olevat molemmat maagista realismia, mutta toisaalta tuntuu, että Ahernin tyyli on kehittynyt ajan myötä. Ahernin tuotannosta hyllystäni löytyvät lukematta vielä Sateenkaaren tuolla puolen, Suoraan sydämestä sekä Lahja. Nämäkin tulen lukemaan varmaan jossain vaiheessa.

P.S. Rakastan sinua on erittäin sujuvasti etenevä romaani, mutta Hollyn masentunut käyttäytyminen on satoja sivuja kestäessään hyvin puuduttavaa, vaikkakin uskottavaa. Ilman Gerryn kirjeitä teoksessa olisi hyvin vähän syitä jatkaa lukemista. Teoksen loppu onnistui yllättämään siinä määrin, etten osaa sanoa mitä siitä ajattelen. 
  
Gerryn kuolemaa lukuunottamatta teoksen tapahtumat edustavat perinteistä chick lit-tyyliä: n. 30-vuotiaat naiset käyvät baareissa, tapaavat miehiä, juovat liikaa ja katuvat seuraavana päivänä. Sivuhenkilöt tuovat paljon lihaa tämän perusrungon päälle, esimerkiksi Hollyn räiskähtelevä sisko Ciara, joka asuu Australiassa, on väriläiskä, jota teos tarvitsee. Hauskana knoppina: Holly yrittää päästä ystäväporukkansa kanssa erääseen julkkibaariin erään seurueesta väittäessä tämän olevan Suomen prinsessa.

Vaikka elämän rajallisuus onkin teoksen kantavana teemana, se ei tee teoksesta liian raskasta. Voinkin suositella teosta Aherniin tutustuneiden lisäksi romantiikan ja kevyen, mutta ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystävälle (voisin väittää etenkin Jojo Moyesin teoksissa olevan paljon samaa tämän kanssa, vaikken niitä vielä luikenut olekaan). Ja jos fiktiivisten ihmisten elämä koskettaa sinua, suosittelen varustautumaan tuhdilla tukulla nenäliinoja.
 
Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingossa pääsen rastittamaan kohdan NAINEN. Bingoon voi osallistua 15.5.-15.8.
  

    
Ahernilta suomennetut teokset:
  • P.S. Rakastan sinua, 2005 (P.S. I Love You, 2004) 
  • Sateenkaaren tuolla puolen, 2006 (Where Rainbows End, 2004) 
  • Yllätysvieras, 2007 (If You Could See Me Now, 2006)
  • Ihmemaa, 2008 (A Place Called Here, 2006)
  • Suoraan sydämestä, 2009 (Thanks for the Memories, 2008)
  • Lahja, 2009 (The Gift, 2008)
  • Mitä huominen tuo tullessaan, 2010 (The Book of Tomorrow, 2009)
  • Tyttö peilissä (novellikokoelma) 2012, (Girl in the Mirror / The Memory Maker, 2011)
  • Tapaaminen elämän kanssa 2012, (The Time of My Life, 2011)
  • Sadan nimen mittainen matka 2014, (One Hundred Names, 2012)
  • Kuinka rakastutaan 2015, (How to Fall in Love, 2013)
Ahernilta suomentamattomat teokset:
  • The Year I Met You (2014)
Arvosana:
     
Takakannesta:
Holly ja Gerry ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, ja heillä on hauskaa jopa kinatessa. Kun Gerry kuolee yllättäen, Holly vaipuu surun syövereihin. Hän herää horteestaan vasta kolme kuukautta Gerryn kuoleman jälkeen, kun saa äidiltään paksun kirjekuoren, jonka päällä lukee "Lista". 
  
Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta ja maito ostamatta. Gerry on ottanut kaiken huomioon ja kirjoittanut Hollylle kymmenen muistilistaa, yhden jokaiselle kuukaudelle. Gerryn kirjeet auttavat Hollya surutyössä, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten.

Samantyylisiä kirjoja: John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe, Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Ole kiltti, älä rakasta häntä, David Safier: Huono karma, Sarah Winman: Kani nimeltä jumala, Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Suomentanut: Pirjo Lintuniemi, 511 sivua, Like 2008 (1. painos Gummerus 2005)
    
Alkuperäinen nimi: P.S. I Love You (2004)
   
Hollyn surusta on luettu mm. näissä blogeissa: Pihin naisen elämää, Kirjahullun päiväkirja, Mielikuvituksen melodiat