keskiviikko 12. elokuuta 2015

Lukupiirissä: Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua

"Hän yritti opetella sopivaa päivärytmiä ja päästä sinuiksi itsensä kanssa, 
jotta eläisi omaa elämäänsä eikä vaeltaisi kuin zombie joka katseli, miten kaikki 
muut elivät elämäänsä samaan aikaan kun hän itse odotti omansa päättymistä."
      
     
Elokuun lukupiirikirja
Lukuhaasteissa: Goodreas 50: 1. A book with more than 500 page, I spy: 20. Emotion/Feeling
  
P.S. Rakastan sinua on Cecelia Ahernin ensimmäinen romaani, joka nousi nopeasti suosioon niin kotimaassaan Irlannissa kuin myös täällä Suomessakin, Teoksen pohjalta on tehty myös elokuvakin (kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, lukemassani pokkariversiossa on leffankansi, jossa on tarinan päähenkilö Holly Hilary Swankin esittämänä). 
  
Kiitos hyvän ystäväni, näin leffan jo kesällä 2008, ennen kuin muutin tänne Ouluun. Hän tarjosi naposteltavan lisäksi nenäliinapaketin, vaikka väitin olevani niin kovapintainen, että kestäisin mitä vain. Lopulta jouduin taipumaan ja kuivamaan poskiani. Siksipä varauduin Nessu-paketilla myös kirjaan tarttuessani. Toisin kuin John Greenin Tähtiin kirjoitettu virheen kanssa (jonka myöskin näin elokuvana ennen kirjaa), ei nenäliinoille nyt tullut tarvetta. 
  
Mitä ihmettä tee saikaan aikaan. Se auttoi kaikkiin ongelmiin. Kun halusi jutella, juodaan teetä. Kun saadaan potkut, juodaan teetä. Kun aviomies kertoo, että hänellä on aivokasvain, juodaan teetä... (s. 301)
  
Yleensä haluan lukea kirjan ennen kuin katson sen pohjalta tehdyn elokuvan, mutta tuolloin vuosia sitten en vielä tiennyt kaverini kovasti kehuman leffan perustuvan kirjaan. Enkä siihen aikaan varmaan olisi Ahernin teoksesta innostunutkaan, sillä P.S. Rakastan sinua uppoaa parhaiten lukijalle, joka on kokenut elämää suuremman rakkauden. Katsoin leffan uudelleen tammikuussa 2010 ja itkin vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, sillä kuvittelin itseni päähenkilön asemaan. Olin tuolloin asunut vasta muutaman kuukauden avomieheni kanssa.
  
Erot leffan ja alkuperisen tarinan välillä ovat hyvin suuria. Pistin merkille useita merkittäviä muutoksia jo lukiessani, mutta fiilisteltyäni leffan vielä uudelleen (nyt siis jo kolmatta kertaa), huomasin kuinka kauaksi ohjaaja on vienyt tarinalinjat toisistaan. Molemmissa versioissa on omat hyvät puolensa, esimerkiksi leffassa Holly on vähemmän masentunut, kun puolestaan sivuhahmoja on siivottu pois raskaalla kädellä ja juonta tönäisty kepeämpään chick flick suuntaan. Tapahtumapaikaksi on myös Dublinin sijaan valittu Brooklyn. New York. 
  
Oli hassua, miten kaunis ilma oli aina päivän puheenaihe Irlannissa. Se oli niin harvinainen näky, että kaikki olivat tyytyväisiä, kunsellainen päivä viimein koitti. (s. 187)
  
Tarinahan lienee monille jo tuttu, ja takakansi tiivistää juonen todella hyvin. Muutamalla sanalla: Holly ja Gerry ovat onnellisesti naimisissa olevia kolmenkymmenen kynnyksellä olevia dublinilaisia. Eräänä päivänä Gerry menee lääkäriin jatkuvien päänsärkyjen takia. Huononevan näön sijaan syynä onkin aivokasvain, joka lääkehoidosta ja leikkauksista huolimatta jatkaa kasvamistaan ja päättää lopulta Gerryn elämän. Holly lopettaa työnsä ja jää hoitamaan Gerryä tämän viimeisinä kuukausina.
  
Huolimatta Hollyn tarkkaavaisesta katseesta, Gerryn onnistuu juonitella ja toteuttaa parin vitsinä syntynyt Lista, kymmenen kohtaa kattava muistilista asioista, joita Hollyn ei tulisi tehtyä, jos Gerryä ei olisi. Holly avaa yhden kuoren kuukaudessa ja noudattaa kuolleen miehensä antamia ohjeita ja saa elämänsä lopulta takaisin hallintaansa suistuttuaan pois raiteiltaan rakastamansa miehen ja hyvän ystävänsä kuoleman vuoksi. Kirjan nimi viittaa Gerryn tapaan päättää jokainen kirjeensä lausahduksella: "P.S. Rakastan sinua". 
    
Holly murtui, kun suru pyyhkäisi hänen ylitseen. Silti hän oli myös helpottunut. Gerry kuuluisi jollain tavalla hänen elämäänsä viellä vähän aikaa. (s. 37)
    
Olen pitänyt Ahernin myöhemmistä teoksista paljon enemmän kuin tästä esikoisesta. Yksi syy toki on se, että Mitä huominen tuo tullesaan ja Tapaaminen elämän kanssa olevat molemmat maagista realismia, mutta toisaalta tuntuu, että Ahernin tyyli on kehittynyt ajan myötä. Ahernin tuotannosta hyllystäni löytyvät lukematta vielä Sateenkaaren tuolla puolen, Suoraan sydämestä sekä Lahja. Nämäkin tulen lukemaan varmaan jossain vaiheessa.

P.S. Rakastan sinua on erittäin sujuvasti etenevä romaani, mutta Hollyn masentunut käyttäytyminen on satoja sivuja kestäessään hyvin puuduttavaa, vaikkakin uskottavaa. Ilman Gerryn kirjeitä teoksessa olisi hyvin vähän syitä jatkaa lukemista. Teoksen loppu onnistui yllättämään siinä määrin, etten osaa sanoa mitä siitä ajattelen. 
  
Gerryn kuolemaa lukuunottamatta teoksen tapahtumat edustavat perinteistä chick lit-tyyliä: n. 30-vuotiaat naiset käyvät baareissa, tapaavat miehiä, juovat liikaa ja katuvat seuraavana päivänä. Sivuhenkilöt tuovat paljon lihaa tämän perusrungon päälle, esimerkiksi Hollyn räiskähtelevä sisko Ciara, joka asuu Australiassa, on väriläiskä, jota teos tarvitsee. Hauskana knoppina: Holly yrittää päästä ystäväporukkansa kanssa erääseen julkkibaariin erään seurueesta väittäessä tämän olevan Suomen prinsessa.

Vaikka elämän rajallisuus onkin teoksen kantavana teemana, se ei tee teoksesta liian raskasta. Voinkin suositella teosta Aherniin tutustuneiden lisäksi romantiikan ja kevyen, mutta ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystävälle (voisin väittää etenkin Jojo Moyesin teoksissa olevan paljon samaa tämän kanssa, vaikken niitä vielä luikenut olekaan). Ja jos fiktiivisten ihmisten elämä koskettaa sinua, suosittelen varustautumaan tuhdilla tukulla nenäliinoja.
 
Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingossa pääsen rastittamaan kohdan NAINEN. Bingoon voi osallistua 15.5.-15.8.
  

    
Ahernilta suomennetut teokset:
  • P.S. Rakastan sinua, 2005 (P.S. I Love You, 2004) 
  • Sateenkaaren tuolla puolen, 2006 (Where Rainbows End, 2004) 
  • Yllätysvieras, 2007 (If You Could See Me Now, 2006)
  • Ihmemaa, 2008 (A Place Called Here, 2006)
  • Suoraan sydämestä, 2009 (Thanks for the Memories, 2008)
  • Lahja, 2009 (The Gift, 2008)
  • Mitä huominen tuo tullessaan, 2010 (The Book of Tomorrow, 2009)
  • Tyttö peilissä (novellikokoelma) 2012, (Girl in the Mirror / The Memory Maker, 2011)
  • Tapaaminen elämän kanssa 2012, (The Time of My Life, 2011)
  • Sadan nimen mittainen matka 2014, (One Hundred Names, 2012)
  • Kuinka rakastutaan 2015, (How to Fall in Love, 2013)
Ahernilta suomentamattomat teokset:
  • The Year I Met You (2014)
Arvosana:
     
Takakannesta:
Holly ja Gerry ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, ja heillä on hauskaa jopa kinatessa. Kun Gerry kuolee yllättäen, Holly vaipuu surun syövereihin. Hän herää horteestaan vasta kolme kuukautta Gerryn kuoleman jälkeen, kun saa äidiltään paksun kirjekuoren, jonka päällä lukee "Lista". 
  
Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta ja maito ostamatta. Gerry on ottanut kaiken huomioon ja kirjoittanut Hollylle kymmenen muistilistaa, yhden jokaiselle kuukaudelle. Gerryn kirjeet auttavat Hollya surutyössä, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten.

Samantyylisiä kirjoja: John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe, Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Ole kiltti, älä rakasta häntä, David Safier: Huono karma, Sarah Winman: Kani nimeltä jumala, Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Suomentanut: Pirjo Lintuniemi, 511 sivua, Like 2008 (1. painos Gummerus 2005)
    
Alkuperäinen nimi: P.S. I Love You (2004)
   
Hollyn surusta on luettu mm. näissä blogeissa: Pihin naisen elämää, Kirjahullun päiväkirja, Mielikuvituksen melodiat

2 kommenttia:

  1. Katsoin aikoinaan kyseisen elokuvan ja yllätyin, kuinka paljon itkin varsinkin elokuvan lopussa. Muistan tarkkaan kohdan, jossa joku (Hollyn sukulainen? Äiti? Täti?) on kävelemässä taloon sisään, ja jouduin pysäyttämään elokuvan siinä kohtaa kootakseni itseni ja kuivatakseni kyyneliä. Tuijottelin sitä pysäytyskuvaa pitkään.

    Cecelia Ahern on tällä hetkellä minulla luvun alla. Lainasin täysin hetken mielijohteesta Ihmemaan kirjastosta. Olen nyt hyvin loppupuolella ja olen tykännyt kirjasta koko ajan. Sitä ennen olin lukenut Ahernilta vain Tyttö peilissä -novellikokoelman, joka sisältää vain kaksi novellia. Kun pyörin kirjastom hyllyjen välissä, muistan pohtineeni, että en ainakaan lainaa PS. Rakasta sinua, koska en halua juuri nyt lukea masentavaa tekstiä. Nyt aloin kuitenkin pohtia, että ehkä pitäisi antaa tälle kirjalle myöskin mahdollisuus. Elokuvan katsomisesta on jo niin paljon aikaa, ettei sekään enää "spoilaisi" niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsis! Kommettisi oli jäänyt odottamaan tarkistusta ja vasta nyt sen huomasin. Elokuva sai minut itekemään rajummin kuin kirja. Luettuani alkuperäisversion, ei elokuva enää samalla tavalla aiheuttanutkaan värähdyksia, kun olivat niin erilaisia. Osa asioista on esitetty paremmin kirjassa, osa taas leffassa. Jos luet P.S. rakastan sinua, niin suosittelen varautumaan eroavuuksiin ja välttämään vertailua filmatisoinnin kanssa.

      Kehotan lukemaan Ahernilta Kohtaaminen elämän kanssa sekä Mitä huominen tuo tullessaan, sillä niissä on aimo ripaus maagista realismia mukana. Kaunista kieltä, mielenkiintoisia hahmoja ja kauniita maisemia. Kirjahyllyssä odottelisi lukemattomana kirjailijan aikaisemmasta tuotannosta Lahja sekä Sateenkaaren tuolla puolen. Tuota Ihmemaata olen joskus miettinyt, että olisikohan sekin luettava...

      Poista